TÄÄLTÄ IKUISUUTEEN
FROM HERE TO ETERNITY
Ohjaus: Fred Zinnemann
Pääosissa: Burt Lancaster, Montgomery Clift, Deborah Karr, Frank Sinatra, Donna Reed, Philip Ober, Mickey Shaughnessy, Harry Bellaver, Ernest Borgnine, John Dennis ja Jack Warden
Genre: draama, romantiikka, sota
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16
From Here to Eternity, eli suomalaisittain Täältä ikuisuuteen perustuu James Jonesin samannimiseen kirjaan vuodelta 1951. Kontroversiaali kirja oli herättänyt paljon kohua ilmestyessään ja siitä oli muodostunut suuri hitti, joten Hollywoodissa kiinnostuttiin tietty kääntämään se elokuvan muotoon. Tekijät joutuivat kuitenkin taipumaan useisiin muutoksiin kirjaan verrattuna, Haysin ohjeiston määräämien elokuvantekosääntöjen, sekä Yhdysvaltain armeijan painostuksesta. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Täältä ikuisuuteen sai maailmanensi-iltansa 5. elokuuta 1953 - tasan 70 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, joka keräsi paljon kehuja kriitikoilta. Se sai jopa kolmetoista Oscar-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, naispääosa, puvustus ja musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen, miessivuosan, naissivuosan, käsikirjoituksen, kuvauksen, leikkauksen ja äänityksen palkinnot, minkä lisäksi leffa voitti parhaan ohjauksen ja miessivuosan Golden Globe -palkinnot. Itse en ollut aiemmin nähnyt Täältä ikuisuuteen -elokuvaa, mutta isoäitini oli kehunut sitä minulle jo pidemmän aikaa. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 70 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa ja arvostella Täältä ikuisuuteen.
Vuonna 1941 Havaijilla, Schofieldin kasarmille siirron saanut sotamies Prewitt joutuu simputuksen kohteeksi, kun hän ei suostu rykmentin nyrkkeilyjoukkueeseen. Samaan aikaan vääpeli Wardenille kehkeytyy salainen suhde kapteeninsa vaimon, Karenin kanssa.
Elokuvan ilmestymisen aikoihin Täältä ikuisuuteen piti sisällään yhden kovimmista kattauksista Hollywood-tähtiä. Parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden saanut Montgomery Clift näyttelee sotamies Robert E. Lee Prewittia, kavereille ihan vain Prew'ta, joka saa elokuvan alussa siirron Fort Shafterista Schofieldin kasarmille. Miespääosa-Oscarista kilpaillut Burt Lancaster taas esittää vääpeli Milton Wardenia, jolle on kehkeytynyt salasuhde kapteeninsa (Philip Ober) vaimon, Karenin (parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden saanut Deborah Karr) kanssa. Oscar-gaalassa naissivuosapalkinto meni Donna Reedille, joka näyttelee The New Congress Clubilla työskentelevää Lorenea. Parhaan miespääosan Oscar- ja Golden Globe -palkinnot voittanut Frank Sinatra taas esittää sotamies Maggiota, Prew'n kaveria. Huhut kertovat, että Sinatralla olisi ollut yhteyksiä mafiaan ja että hän olisi sitä kautta saanut roolin leffasta tavalla, joka inspiroi Kummisetä-elokuvan (The Godfather - 1972) ikonista hevosenpääkohtausta. Tämä huhu on kuitenkin kumottu elokuvan tekijöiden toimesta, joiden mukaan Sinatra sai roolinsa koe-esiintymisen kautta, kuten muutkin. Tätä vahvistaa se, kuinka upeaa työtä laulajanakin tunnettu Sinatra tekee elokuvassa. Hän todella ansaitsi pystinsä, varastaessaan valokeilan jokaisessa kohtauksessaan vahvalla suorituksellaan. Clift on myös erinomainen, tulkitessaan hyvin ahtaalle pistettyä Prew'ta. Lancasterin ja Karrin väliltä löytyy mojovaa kemiaa ja Reed taas esittää taitavasti vaikeaa menneisyyttä salailevaa Lorenea.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Mickey Shaughnessy korpraali Levana, Ernest Borgnine vankilan vartijana Fatsona, sekä John Dennis kersantti Ike Galovitchinä, joista yksikään ei ole hirmu mukava heppu. Erityisesti Borgnine vakuuttaa häijyn vartijan osassa.
Lahjakkaan ja ihmisiä teattereihin vetäneen näyttelijäkaartin lisäksi Täältä ikuisuuteen pitää sisällään myös kenties koko elokuvahistorian ikonisimman suutelukohtauksen. Rannalla aaltojen pyyhkimät rakastavaiset Warden ja Karen keräsivät varmasti ilmestyessään "oih" ja "voih" -huokauksia ja saivat niin naiset kuin miehetkin haaveilemaan hetken luomisesta uudestaan oman rakkaan kanssa. Hetkeä onkin kopioitu ja parodioitu viimeisten 70 vuoden varrella esimerkiksi komediassa Hei, me lennetään! (Airplane! - 1980) ja jopa lasten animaatioelokuvassa Shrek 2 (2004). Tämän ikimuistoisen muiskauksen ympärille on rakennettu mainio ja mielenkiintoinen draamaelokuva, jossa useampi samassa tukikohdassa tapahtuva juonikuvio nivoutuu hyvin yhteen.
Prew, Warden, Karen, Lorene ja Maggio tuovat jokainen omat juttunsa Schofieldin kasarmille. Osa juonikuvioista ovat kiinnostavia ensiminuuteista lähtien, toiset taas herättävät kiinnostuksen vasta leffan edetessä. Prew'n törkeää kohtelua seuraa suuttuneena, eikä ihme, että itseään vähän liikaakin kunnioittanut Yhdysvaltain armeija veti herneen nenäänsä tavasta, jolla armeija esitetään tarinassa. Maggio tuo mukaan aidosti hyvää huumoria ja draaman keskellä pääsee naureskelemaan muutamaankin otteeseen. Wardenin ja Karenin rakkaustarina on myös onnistuneesti rakennettu. Aluksi katsojana tuomitsee aviopetoksen, mutta mitä enemmän Karen avaa suhdettaan kapteeniin, sitä enemmän katsoja kannustaa salarakkaita puuhissaan.
Kun kyseessä on armeijan tiloihin sijoittuva elokuva, monet varmasti odottavat Täältä ikuisuuteen olevan puhdasverinen sotaelokuva. Sotapuolta pitää kuitenkin odottaa loppumetreille asti. Kuten varmasti monet tietävätkin, vuonna 1941 Havaijilla tapahtui Pearl Harborin pommitus, Japanin hyökättyä Yhdysvaltojen tukikohtaan, mikä sai Yhdysvallat vihdoin osallistumaan toiseen maailmansotaan. Hyökkäys on hyvin työstetty. Se tulee elokuvassa täysin puskista, kuten se tapahtui tosielämässäkin, mutta samalla täysin yhtäkkinen sotaosuus voi tuntua hassun erilaiselta muusta leffasta. Vaikka hyökkäys kuvataankin kauhistuttavana ja traagisena, todelliset herkistymiset tapahtuvat muista tilanteista, joissa päähenkilöille sattuu henkilökohtaisempia iskuja. Ajankohdalleen tavanomaiseen tapaan on draama tietty suurta ja - noh - dramaattista.
Elokuvan on ohjannut Fred Zinnemann, joka voitti työstään Oscar- ja Golden Globe -palkinnot. Zinnemann rakentaa tunnelmaa oivallisesti ja pitää usean tarinan pakettia sujuvasti kasassa. Oscarin nappasi myös Daniel Taradash käsikirjoituksellaan, jossa hahmot rakentuvat hyvin ja kohtaukset pitävät napakasti mukanaan. Taradashin ongelmaksi koituu elokuvan teon aikaiset rajoitukset siitä, mitä elokuvassa voidaan näyttää ja käsitellä, jolloin kirjasta merkittäviä puolia jää uupumaan tai ne ovat mukana vain löyhän vihjailun kautta. Täältä ikuisuuteen voitti myös parhaan kuvauksen ja leikkauksen Oscar-pystit, nekin kyllä ihan ansaitusti. Havaijin hienot maisemat ja lopun suuret pommitukset pääsevät oikeuksiinsa komeassa kameratyöskentelyssä ja otokset on nidottu yhteen pätevästi leikkauspöydällä. Lavasteet ja asut ovat myös mainiot ja äänimaailma on hyvin työstetty Morris Stoloffin musiikkeja myöten. The Re-Enlistment Blues -rallatus jää todennäköisesti pyörimään päässä leffan päätyttyä.
Yhteenveto: Täältä ikuisuuteen on erittäin hyvä draamaelokuva, jossa useat juonikuviot nivoutuvat onnistuneesti yhteen ja joka säväyttää lopun sotakuvauksellaan. Vaikka elokuvaa ryhtyisi katsomaan Pearl Harborin hyökkäystä odottaen, muut tapahtumat ennen sitä vievät niin menevästi mukanaan, että hyökkäyksen ehtii likimain unohtaa. Sitten se iskeekin lähes täytenä yllätyksenä niin katsojalle kuin hahmoillekin. Sotapuoli on oivallisesti toteutettu, mutta sitäkin parempaa ovat kohtaukset ja tarinakaaret ennen sitä. Hahmojen juonikuviot, suhteet ja konfliktit rakentuvat onnistuneesti. Osa nappaa heti mukaansa, toiset jutut taas voittavat hiljalleen puoleensa. Näyttelijäkaarti on hyvässä vedossa ja vaikka ihan jokainen tekee ansiokasta työtä, Frank Sinatra nousee lopulta porukan vakuuttavimmaksi suorittajaksi. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on myös mainio ja onhan se suudelma rannalla ihan syystä sementoinut asemansa elokuvahistoriassa. Suosittelen Täältä ikuisuuteen -elokuvaa lämpimästi, jos klassikot kiinnostavat ja sota-ajan kuvaukset kiehtovat. 70-vuotisjuhla on hyvä hetki vihdoin sivistää itseään tällä elokuvalla tai katsoa se uudestaan, vaikka sen olisi jo nähnyt monta kertaa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.11.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
From Here to Eternity, 1953, Columbia Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti