Arvostelu: Aladdin (2019)

ALADDIN

Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Mena Massoud, Will Smith, Naomi Scott, Marwan Kenzari, Navid Negahban, Nasim Pedrad, Numan Acar, Alan Tudyk ja Billy Magnussen
Genre: seikkailu, fantasia, musikaali, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 7

Aladdin on uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn samannimisestä animaatioklassikosta vuodelta 1992, mikä taas perustuu arabialaiseen satuun 1700-luvulta. 2000-luvun aikana Disney on innostunut tekemään uusia versioita vanhoista piirroselokuvistaan. Kun vuoden 2010 Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland) osoittautui isoksi hitiksi, yhtiö huomasi, että ihmisiä voisi kiinnostaa uudet näkemykset tutuista leffoista ja viime vuosien aikana onkin ilmestynyt leffoja, kuten Cinderella - Tuhkimon tarina (Cinderella - 2015), Viidakkokirja (The Jungle Book - 2016), Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast - 2017), sekä uusimpana aiemmin tänä vuonna ensi-iltansa saanut Dumbo (2019). Aladdin on yksi Disneyn suosituimmista leffoista, joten olikin vain ajan kysymys, kun siitäkin tehtäisiin uusi versio. Elokuvasta ilmoitettiin vuonna 2016 ja kuvaukset alkoivat syyskuussa 2017. Itse ilahduin, kun kuulin leffasta, sillä vanha Aladdin on yksi Disney-suosikeistani. Vähitellen innostukseni on kuitenkin hiipunut. Aluksi elokuvan ohjaaja Guy Ritchie tuotti suuren pettymyksen parin vuoden takaisella King Arthur: Legend of the Sword -fantasiallaan (2017), minkä jälkeen Aladdinin trailerit eivät ole tehneet kovin kummoista vaikutusta. Yritin kuitenkin pysyä mahdollisimman avoimin mielin, kun menin katsomaan Aladdinia lehdistönäytökseen yhdessä leffahullu-ystäväni kanssa.

Kauan sitten Agraban kaupungissa nuori varas Aladdin päätyy elämänsä seikkailuun, kun hänet huijataan hakemaan Ihmeiden onkalosta myyttinen taikalamppu. Lampussa asustaa henki, jolla on mahti toteuttaa löytäjänsä kolme toivetta.

Varastelevana Aladdinina nähdään Mena Massoud, joka oli tätä ennen tehnyt lähinnä pieniä rooleja parissa elokuvassa ja muutamissa televisiosarjoissa. Massoud osoittautuu onneksi mainioksi valinnaksi ja hänestä löytyy oikeaa vekkulimaisuutta, mutta samalla myös hyväsydämisyyttä, mitä rooli vaatii. Aladdin elää Agraban kaduilla Abu-apinan kanssa ja joutuu jatkuvasti ongelmiin vartijoiden kanssa. Animaation tavoin hahmosta alkaa pitämään aika lailla heti ja on mielenkiintoista lähteä kokemaan tuttu seikkailu Massoudin tähdittämänä.
     Agraban prinsessa Jasminea näyttelee Naomi Scott, joka toimii vielä Massoudia paremmin roolissaan. Scott onnistuu tuomaan mukaan arvokkuutta ja pystyy tekemään prinsessahahmostaan oikealla tavalla jääräpään, ilman että hän tuntuu koskaan hemmotellulta kakaralta. Näin 2010-luvulla Jasminea tietty käsitellään eri tavalla kuin alkuperäisessä animaatiossa ja hän osoittaa esimerkiksi aiempaa enemmän halua johtaa Agrabaa, koska uskoo olevansa oikeudenmukainen, mutta kansaa rakastava hallitsija. Mistään avuttomasta neidosta ei siis todellakaan ole kyse ja tekijät ovat saaneet prinsessasta hieman syvällisemmän ja kiinnostavamman tapauksen kuin animaatiossa.
     Etukäteen monet kauhistelivat Will Smithin roolitusta lampun hengeksi - etenkin kun hän joutuisi astumaan Robin Williamsin valtaviin saappaisiin, joka teki aikoinaan legendaarisen suorituksen lampun hengen äänenä. Lampun henki on tässäkin osassa isosti esillä ja hänen on tarkoitus varastaa show useassa kohtauksessa, ja jos Smithin suoritus ei toimisi, vaikuttaisi se erittäin huonolla tavalla itse leffan toimivuuteen. Onneksi Smith kuitenkin toimii. Ainakin suurimmaksi osaksi. Joskus hänen yliampuva esiintymisensä pistää katsojan pyörittelemään silmiään, mutta pääasiassa hän on tarvittava piristysruiske muuten aika huumorittomaan filmiin. Smithin on helppo varastaa show, kun hänen vastanäyttelijöinään toimii Massoudin ja Scottin kaltaisia pienempiä nimiä.

Valitettavasti elokuvan pahishahmo, häijy sulttaanin neuvonantaja Jafar tuottaa suuren pettymyksen ja tämä johtuu täysin väärästä näyttelijävalinnasta. Marwan Kenzari jää pahasti kauas animaation julmasta ja karmivasta, mutta aivan mahtavasta Jafarista ja hänen tulkintansa hahmosta on valitettavasti todella laimea. Hän ei ole koskaan tarpeeksi kiero, tarpeeksi häijy tai lainkaan uhkaava. Tämä on todella suuri pettymys itselleni, sillä Jafar on ehdottomasti yksi suosikkipahiksistani Disneyn animaatioissa ja harmillisesti Kenzarin kohdalla käy juuri niin, että koska hän ei toimi, koko elokuvasta romahtaa tärkeä osa.
     Elokuvassa nähdään myös Navid Negahban prinsessa Jasminen isänä eli sulttaanina, joka ei valitettavasti ole millään lailla se hassu hahmo kuin animaatiossa, Nasim Pedrad prinsessa Jasminen hovineito Daliana, joka saa yllättävänkin paljon ruutuaikaa, sekä Billy Magnussen Jasminea kosiskelevana prinssi Andersina, joka on todella myötähäpeällinen lisäys. Jafarin uskollisen papukaijan äänenä kuullaan Disneyn 2010-luvun vakioääni Alan Tudyk ja mukana ovat tietty myös persoonallinen taikamatto, jolla Aladdin lentää seikkailemaan, sekä prinsessa Jasminen tiikeri Rajah.

Kuten trailereista oli pääteltävissä, uusi Aladdin-elokuva ei tuo paljoa uutta pöytään, vaan se on aika pitkälti pelkkä toisinto animaatiosta, tällä kertaa oikeiden näyttelijöiden, lavasteiden, asujen ja digiefektien kera. Mukana on pieniä lisäyksiä, kuten prinsessa Jasminen hovineito, joilla puolentoista tunnin animaatio on saatu venytettyä hieman yli kaksituntiseksi näytellyksi elokuvaksi, mutta tarina on täysin sama, joten jos on nähnyt Disneyn animaation, ei tämä tarjoa lainkaan yllätyksiä. Lopulta itseäni jäi jopa harmittamaan, ettei elokuva kertaakaan tarjonnut minulle vau-elämystä, että "oho, he tekivätkin tuon tuolla tavalla, aika hienoa!" Suunnilleen puolet kohtauksista siirtyy menevästi animaatiosta näyteltyyn versioon, mutta toinen puolikas saa vain jatkuvasti miettimään, kuinka paljon paremmin tämä oli tehty animaatiossa. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, ettei kyseessä ole läheskään yhtä hyvä filmi kuin alkuperäinen animaatio, mikä kuuluu itselläni kymmenen suosikki Disney-leffani joukkoon.

Jos alkuperäisen animaation on nähnyt, on tätä elokuvaa lähes mahdotonta katsoa ilman, että kahta teosta vertaa jatkuvasti toisiinsa. Silti tärkein kysymys kuuluu, että onko uusi Aladdin hyvä elokuva omillaan? Noh, on ja ei. Kyseessä on täysin sujuvasti katsottava koko perheen seikkailu, mikä onnistuu viihdyttämään useassa kohtaa, tarjoaa hieman jännitystä, suloista romantiikka ja muutamat hyvät naurut. Samalla kyseessä on myös hieman ylipitkä teos, minkä aikana huomaa haukottelevansa useampaankin otteeseen ja jolla tuntuu kestävän oudon kauan, ennen kuin edes päästään Ihmeiden onkaloon ja tarina lähtee kunnolla käyntiin. Osa vitseistä menee myös pahasti vikaan ja myötähäpeä iskee väärissä kohdissa. Pääpahiksen mitäänsanomattomuus on iso ongelma ja etenkin lopputaistelun aikana Kenzarin onneton esitys pistää katsojan toivomaan, että leffa osaisi jo viedä tarinansa päätökseen. Koska olen nähnyt alkuperäisen animaation, minun on vaikea sanoa, toimiiko uusi Aladdin täysin itsenäisenä fantasialeffana. Kenties joillekin katsojista, mutta monet niistäkin, jotka eivät ole animaatiota nähneet, voivat varmasti huomata, että tämä on lähinnä vanhan kierrätystä nostalgiannälkäisten katsojien kalastelun toivossa, eikä elokuvan olemassaololle ole oikein muuta perustetta kuin Disneyn rikastuttaminen. Vaikka Aladdin on lopulta hieman parempi kuin uusi Dumbo, oli Dumbossa sentään enemmän uusia ideoita ja perustetta sille, miksi tarina täytyi kertoa uusiksi.

Alkuperäisen animaation tavoin myös uusi Aladdin on musikaali ja laulut ovat tietty samat kuin animaatiossa. Itse asiassa niiden lisäksi mukaan on kirjoitettu pari uutta kappaletta prinsessa Jasminelle, jolla ei ollut ainuttakaan soololaulua animaatiossa. Uudet laulut ovat kuitenkin tyylillisesti oudon erilaiset elokuvan muista kappaleista, jolloin on täysin selvää, että ne kirjoitettiin yli 20 vuotta vanhojen jälkeen. Toisaalta ne eivät kuitenkaan haittaa erityisemmin, sillä Scottilla on todella hyvä lauluääni. Vanhojen kappaleiden uusia sovituksia on hauska kuulla ja esimerkiksi mahtipontinen "Prince Ali" -laulu onnistui nostamaan ihoni kananlihalle. Myös hengen laulama "Friend Like Me" nostaa hymyn huulille energisyydellään - vaikka se pistääkin kohottelemaan kulmia, kun henki alkaa beatboxaamaan - ja "A Whole New World" on aina yhtä mahtava. Sen sijaan aloitushoilotus "Arabian Nights" ei ole tarvittavan hieno tapa kuljettaa katsoja Agrabaan. Ehdottomasti heikointa musikaalipuolella on Aladdinin laulama "One Jump Ahead", sillä se tuntuu olevan mukana pakotetusti. Kappale alkaa oudon kömpelösti, eikä itse musikaalinumero ole kovin hyvin toteutettu. Vaikka Massoud toimii muuten Aladdinina, hänelle näyttää tuottavan vaikeuksia laulaa ja esiintyä samanaikaisesti. Kyseessä on yksi niistä hetkistä, jotka katsoja toivoisi olevan nopeammin ohi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Guy Ritchie, joka tekee tässä uransa ensimmäisen oikeasti lapsiystävällisen filmin. Rikoskomedioista fantasian pariin siirtyneen Ritchien kannattaisi kuitenkin miettiä uravalintojaan uusiksi, sillä Aladdin ei ole kovin paljoa parempi kuin parin vuoden takainen ankean harmaa King Arthur: Legend of the Sword. En voi muuta kuin ihmetellä, miksei Ritchie vain voi tehdä kolmatta Sherlock Holmesia... Tässä Ritchie kokee ongelmia pitäessään tunnelmaa kasassa ja pyörittäessään isoja musikaalinumeroita. Hän on myös käsikirjoittanut filmin yhdessä John Augustin kanssa. Kaksikko on vain ottanut animaation käsikirjoituksen ja lisäillyt sinne asioita pidentääkseen kestoa. Elokuvan tekninen puoli on pääasiassa kunnossa, jos tiivistämistä vaativaa leikkausta ei lasketa mukaan. Aladdin on hyvin kuvattu ja taidokkaasti valaistu. Lavasteet ja asut ovat tietty upeasti toteutetut ja kaikesta huokuu vahva Disney-henki. Tehosteetkin toimivat mainiosti ja jopa etukäteen kammoksittu henki näyttää itse elokuvassa yllättävänkin hyvältä. Aluksi sininen Will Smith vaatii pientä totuttelua, mutta ei aikaakaan, kun itse olin jo päässyt alkuhämmästyksen yli. Abu-apina ja Rajah-tiikeri ovat vaikuttavimmat efektiluomukset. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu tehosteista Alan Menkenin tuttuihin musiikkeihin asti, joihin on kuitenkin tuotu joitain mielenkiintoisia lisäyksiä.

Yhteenveto: Uusi Aladdin on harmillisen keskinkertainen uusinta fantastisesta animaatiosta, mutta kyllä sitä pääasiassa ihan mielellään katsoo. Elokuva on usein viihdyttävä, mutta samalla se on myös paikoitellen pitkäveteinen. Leffa tarjoaa muutamat naurut, mutta siinä on paljon vitsejä, jotka eivät toimi ollenkaan. Erityistä jännitystä elokuvaan ei ole onnistuttu luomaan, sillä pääpahis Jafaria näyttelevä Marwan Kenzari on täysin väärä henkilö rooliinsa. Kenzari tekee yhdestä Disneyn parhaimmista vihollisista surullisen laimean tapauksen. Pituutta leffalle on yritetty vääntää mm. parilla uudella hahmolla ja prinsessa Jasminen uusilla lauluilla, ja paikoitellen lisäykset toimivat ihan hyvin. Vanhat tutut musikaalinumerot tuntuvat välillä hieman pakotetuilta, mutta "Friend Like Me", "Prince Ali" ja "A Whole New World" on saatu istutettua mukaan mainiosti. Mena Massoud ja Naomi Scott pärjäävät oivallisesti Aladdinina ja Jasminena, ja Will Smith pääsee yllättämään hengen roolissa. Visuaalisesti filmi on tyylikkäästi toteutettu, mutta muuten se kaipaisi viilausta vähän sieltä sun täältä. Lopputuloksena on ihan kiva koko perheen seikkailu, jonka olemassaolon unohtaa kuitenkin hyvin nopeasti sen näkemisen jälkeen. Jos pitää alkuperäisestä Aladdin-animaatiosta, voi tämän uudenkin version vilkaista, mutta sillä varauksella, ettei se ole läheskään yhtä hyvä elokuva. Teatteriin asti tämän takia ei kuitenkaan tarvitse raahautua, vaan voi ihan rauhassa odottaa, että Aladdin ilmestyy vaikkapa Disneyn tulevaan striimipalveluun.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.5.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Aladdin, 2019, Walt Disney Pictures, Lin Pictures, Rideback, Marc Platt Productions

Arvostelu: American Assassin (2017)

AMERICAN ASSASSIN (2017)

Ohjaus: Michael Cuesta
Pääosissa: Dylan O'Brien, Michael Keaton, Shiva Negar, Taylor Kitsch, Sanaa Lathan, Scott Adkins, Navid Negahban ja David Suchet
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 16

American Assassin perustuu Vince Flynnin samannimiseen kirjaan vuodelta 2010. Kirja on osa suurempaa "Mitch Rapp" -sarjaa (1999-), josta on ilmestynyt jo kuusitoista kirjaa. Vuonna 2008 CBS Films -yhtiö osti oikeudet kirjoihin ja aikoi tehdä elokuvaversion sarjan kahdeksannesta osasta, "Consent to Killistä" (2005). Leffaa varten ehdittiin jo roolittaa näyttelijöitä, sekä palkata työryhmää, mutta "American Assassin" -kirjan ilmestyessä huomattiin, että sen tarina toimisi paremmin, sillä se kertoo esiosana Mitch Rappin alkuvaiheet. Alkuvuodesta 2016 elokuvan teko lähti kunnolla käyntiin uuden työryhmän kanssa ja se kuvattiin loppuvuodesta. American Assassin ilmestyi syyskuussa useissa maissa, muttei saanut kovin hyviä arvosteluja, joten en oikeastaan odottanut sen näkemistä. Menin kuitenkin katsomaan leffan ja vaikkei American Assassin kovin hyvä ollut, olin silti positiivisesti yllättynyt, sillä pelkäsin näkeväni kamalaa roskaa.

Kun Mitch Rappin tyttöystävä kuolee terroristien hyökkäyksessä, Mitch aloittaa oman sotansa terrorismia vastaan. CIA kiinnostuu Mitchin puuhista ja värvää hänet joukkoihinsa, jotta tämä voi tappaa terroristeja laillisesti.

Elokuvan pääosassa Mitch Rappina nähdään The Maze Runnerista (2014) tuttu Dylan O'Brien, joka on vielä hieman liian teinitähti vakavasti otettavaksi toimintasankariksi. Parran kanssa hän vaikuttaa osuvalta valinnalta, mutta kun hän ajaa sen pois, ikää tuntuu samalla lähtevän ainakin kymmenen vuotta, jolloin jotkut hetket ovat hieman epäuskottavia. O'Brien osoittaa silti, että hän osaa näytellä kelvollisesti ja hän on saanut itsensä fyysisesti tarpeeksi isoksi, jotta toimintakohtauksien aikana uskoo, että hän voisi vetää pahiksia turpaan. Aluksi on vaikea olla varma, onko Mitch hyvä hahmo vai ei, sillä vaikka katsojana ymmärtää, miksi hän toimii tietyllä tavalla ja on vaikuttavaa, miten hän yrittää itse ottaa selvää terroristeista, tuntuu hänen halunsa tappaa pöhkön liioitellulta. Mitchiä seuraa silti ihan mielellään, vaikkei hän taida loppujen lopuksi mitään oppia matkaltaan.
     Tappajaksi Mitchin kouluttaa Michael Keatonin näyttelemä Stan Hurley, joka on kliseinen, paljon nähnyt konkari, jonka mielestä tarinan sankari on pelkkä nuori räkänokka esittämässä kovaa. Suurimmaksi osaksi Keaton sopii osaansa ja on jälleen hauska nähdä, miten hän puskee itseään takaisin Hollywoodiin, mutta muutamissa kohdissa hän vetää hieman yli. Stanin roolissa olisi ollut hauska nähdä joku oikeasti vanha toimintakonkari, kuten Arnold Schwarzenegger tai Sylvester Stallone, jotka olisivat elokuvan myötä antaneet paikkansa uudelle sukupolvelle.
     Mitch ja Stan eivät kuitenkaan voi tappaa kaikkia terroristeja kahdestaan, joten CIA on kasannut Stanin johtaman ryhmän, johon kuuluvat mm. Shiva Negarin näyttelemä Annika ja Scott Adkinsin esittämä Victor. Jälkimmäinen on sääntöjä tottelemattoman Mitchin vastakohta ja aika mitäänsanomaton hahmo. Harmi vain, että leffan naistähtikin jää tylsäksi, sillä Annikalle ei ole annettu lähes ollenkaan toimintahetkiä. Odotin jokaisen toimintakohtauksen aikana, että hän tulittaisi kunnolla menemään, mutta valitettavasti niin ei tapahdu.
     Leffan pahis on Taylor Kitschin näyttelemä Haamu, jolla on oma sekä CIA:n ja terroristien päitä pyörittelevä juoni, joka ei erityisemmin kiinnosta, sillä Kitsch ei ole hyvä näyttelijä. Jos O'Brienissä ei ole tarpeeksi "kovuutta" olla toimintastara, niin Kitschiltä sitä ei löydy lainkaan, eikä hän ole uskottava osassaan. Hahmokin on jo perinteisen tylsä, mikä heikentää Haamua entisestään.
     Elokuvassa nähdään myös Sanaa Lathan CIA:n apulaisjohtaja Irene Kennedynä, Navid Negahban Iranin puolustusministeri Behurzina ja Charlotte Vega pienessä roolissa Mitchin tyttöystävänä Katrinana.

American Assassin on osuva nimi elokuvalle, sillä siinä on todella amerikkalainen ajatusmaailma terroristeista. Terroristeissa ei näytetä mitään inhimmillistä, vaan heidät esitellään sydämettöminä tappajina. Yhdessä nopeassa kohdassa näytetään, että Yhdysvallat eivät ole kovin puhtoisia itsekään ja ovat aiheuttaneet useiden viattomien kuoleman Lähi-idässä, mutta muuten filmin aikana ei koskaan pohdita, kumpi todella aiheutti sodan? Elokuvan voisi mieltää perinteikkääksi amerikkalaiseksi toimintaelokuvaksi, jos se ei yrittäisi olla kaksi eri leffaa samaan aikaan. Välillä teos tuntuu olevan täysin teineille suunnattu hömpötys, kun nuori Mitch kouluttautuu toimintasankariksi Stan Hurleyn opettamana ja mukana on useita nuorempaa yleisöä kosiskelevia hetkiä. Mutta sitten kun itse toimintaan päästään, osoittautuu leffan K16-ikäraja ymmärrettäväksi, sillä verta roiskuu niin, että John Wick -leffat (2014-2017) voivat olla ylpeitä. Ajattelin etukäteen, että leffan toimintahetkissä vain ammuskellaan hieman, mutta verta ei näkyisi paria pisaraa enempää. Olin siis todella, TODELLA yllättynyt, kun prologissa terroristit hyökkäävät ja ensimmäiset laukaukset osuvat maaliinsa, jolloin veri lentää. Ampumiskohtaukset eivät ole lapsille sopivaa katsottavaa, eivätkä varsinkaan nyrkkitappelut, jotka näyttävät siltä, että hahmoja todella sattuu. Mukana on myös kidutuskohtaus, jota katsoessa tuli jopa hieman tukala olo, sillä se näytti niin kivuliaalta. Elokuvaa tehdessä on jopa nähty sen verran vaivaa, että yhdessä kohtaa näkyy, kun juuri kuolleen henkilön valtimo pumppaa verta roiskahtelemaan haavasta.

Sen lisäksi, että elokuvan alku yllätti verisyydellään, se sai minut todella sähäkästi mukaan, mistä olin myös yllättynyt. Ensimmäisen vartin jälkeen ihmettelinkin, miksi filmiä on haukuttu suuresti, sillä American Assassin vaikutti todella menevältä pätkältä, mutta sitten elokuva aloittaakin sen, ettei se tiedä, mille ikäryhmälle se on suunnattu. Tunnelma muuttuu välillä niin voimakkaasti, että on suuri vaara, ettei se toimi oikeastaan kenellekään. Mitchin koulutusosio sisältää hieman brutaalisuutta, mutta se on selvästi kevyempi ja siitä tulee helposti mieleen teinien toimintafilmit. Elokuvan taso notkahtaa selkeästi ja sillä kestää päästä takaisin raiteilleen. Koulutusosio on pitkästyttävintä leffassa, mutta onneksi sen jälkeen tarina kulkee eteenpäin toimintakohtausten voimin, jotka vaikuttavat tapahtuvan jatkuvasti eri maissa, mikä toisaalta kuuluu tällaisiin teoksiin. Loppuhuipennukseen on saatu oivaa jännitettä, vaikka voi helposti arvata, miten homma ratkeaa. Kokonaisuutena American Assassin on toimivaa ja ennen kaikkea viihdyttävää hömppää, joka tosin ottaa itsensä hieman liian vakavasti. Huumoria olisi voinut lisätä mukaan. Toisaalta taas en usko, että ihmisten listiminen olisi kovin vitsikästä puuhaa, vaikka kohteet ovatkin terroristeja ja ampujat isänmaallisia jenkkisankareita.

Michael Cuesta toimii elokuvan ohjaajana ja hänellä on selvästi silmää toimintakohtauksille. Hän taitaa rajujen taisteluiden toteutuksen, kuten myös teiniviihteen, muttei harmillisesti osaa yhdistää niitä toisiinsa. Käsikirjoituksesta vastaava nelikko olisi voinut tehdä selvästi parempaa työtä joidenkin repliikkien kanssa. Kuvaus leffassa on sujuvaa, vaikka välillä kamera heiluukin hieman liikaa. Onneksi leikkaus ei ole hirveää silppua toimintakohtauksissa. Ääniefektit ovat läpi leffan mainiot, mutta vähät visuaaliset efektit eivät ole mitä parhaimmat. Loppupäässä nähtävä helikopteri näyttää nimittäin todella digitaaliselta. Musiikeista vastaa Steven Price, jonka sävellykset sopivat filmiin, mutteivät jää millään lailla mieleen.

Yhteenveto: American Assassin on yllättävän tyly toimintaelokuva. Kun siinä taistellaan, toimintaleffojen fanit voivat olla tyytyväisiä, sillä veri lentää ja nyrkkien iskut näyttävät selvästi sattuvan, mutta paikoitellen filmi yrittää olla myös teinileffa, jolloin kaksi erilaista henkeä eivät kulje käsi kädessä. Todella oivallisen ensimmäisen vartin jälkeen taso laskee, mutta nousee onneksi kun tarina kulkee eteenpäin. Loppuhuipennus on aika arvattava, mutta siihen on silti saatu toimivaa jännitettä. Dylan O'Brien ei ole kaikkein osuvin valinta päärooliin, mutta on ihan tarpeeksi hyvä. Muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta Michael Keaton on oiva kyynisenä Stanina. Taylor Kitsch ei kuitenkaan vakuuta lainkaan pahiksen roolissa. Jos kaipaatte kunnon toimintaa, jossa panosten ja nyrkkien osumat todella näytetään, niin American Assassin voi toimia teille. Joitakin aikuiskatsojia teinikohtaukset tulevat varmasti häiritsemään, sillä korkean ikärajan vuoksi monet nuoret eivät pääse katsomaan tätä. Kyseessä ei ole mikään erityisen ihmeellinen teos, mutta kyllä elokuva viihdyttää alusta loppuun ja itse ainakin voisin sujuvasti katsoa tälle jatkoa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
American Assassin, 2017, CBS Films, Lionsgate, Di Bonaventura Pictures, Nick Wechsler Productions, TIK Films