Arvostelu: Tom Clancy: Armoa tuntematta (Tom Clancy's Without Remorse - 2021)

TOM CLANCY: ARMOA TUNTEMATTA

TOM CLANCY'S WITHOUT REMORSE

Ohjaus: Stefano Sollima

Pääosissa: Michael B. Jordan, Jamie Bell, Jodie Turner-Smith, Luke Mitchell, Jack Kesy, Todd Lasance, Jacob Scipio, Guy Pearce, Brett Gelman, Colman Domingo ja Lauren London

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Tom Clancy's Without Remorse, eli suomalaisittain Tom Clancy: Armoa tuntematta perustuu Tom Clancyn samannimiseen kirjaan vuodelta 1993. Jo kirjan ilmestyessä Savoy Pictures ryhtyi suunnittelemaan elokuvaa sen pohjalta ja päätähdeksi kaavailtiin Keanu Reevesiä. Projekti kuitenkin kariutui, kunnes John Milius saapui mukaan, aikeinaan ohjata ja käsikirjoittaa leffa. Päärooliin pohdittiin mm. Laurence Fishburnea ja Gary Siniseä, mutta taas suunnitelmat jämähtivät paikoilleen. Vuonna 2012 Paramount Pictures ryhtyi työstämään filmiä kirjan pohjalta, Christopher McQuarrien ohjauksessa. Tom Hardyn oli tarkoitus esittää päähahmoa, mutta tämäkin yritys kaatui ja niin McQuarrie kuin Hardy siirtyivät muihin projekteihin. 2017 Akiva Goldsman ryhtyi käsikirjoittamaan kahdesta Tom Clancyn kirjasta, Armoa tuntematta ja Iskuryhmä Rainbow'sta (Rainbow Six - 1998) elokuvasovituksia. Taylor Sheridan palkattiin kirjoittamaan Goldsmanin tekstejä uusiksi, Michael B. Jordan roolitettiin pääosaan ja ohjaajaksi valittiin Stefano Sollima. Kuvaukset käynnistyivät vihdoin lokakuussa 2019, mutta koronaviruspandemian takia ne jouduttiin keskeyttämään keväällä 2020. Samalla elokuva siirtyi Paramountilta Amazonille, joka päätti julkaista filmin Prime Video -suoratoistopalvelussaan. Kuvaukset saatiin vietyä päätökseen lokakuussa 2020 ja nyt Tom Clancy: Armoa tuntematta on julkaistu Amazon Prime Videossa. Itse en ole lukenut Clancyn kirjaa, mutta koska muutamat Clancyn kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvasovituksista ovat minulle tuttuja, minua alkoi kiinnostaa, kun huomasin uuden filmin olevan tulossa. Katsoinkin Tom Clancy: Armoa tuntematta heti julkaisupäivän aamuna.

Kun Navy SEAL -sotilas John Kellyn raskaana oleva vaimo murhataan, John lähtee kostoretkelle, aikeinaan etsiä ja tappaa murhaajat. Samalla hänelle aukeaa salaliitto, joka voisi johtaa Yhdysvallat ja Venäjän sotaan.

Michael B. Jordan näyttelee John Kellyä, Yhdysvaltain Navy SEAL -sotilasta, jonka vaimo murhataan, joten hän päättää lähteä kostamaan - eli siis todella originaalia hahmoa toimintaelokuvassa, jollaisia ei ole nähty kyllästymiseen asti! Okei, on pakko sanoa, että kyseessä on todella tylsän tavanomainen päähenkilö, mutta tekijät hyötyvät paljon siitä, että he saivat Jordanin rooliin, sillä hän yrittää tehdä kaikkensa pitääkseen tätä tyhjänpäiväistä rainaa kasassa harteillaan. Jordan sopii erittäin hyvin pääosaan ja onkin suuri harmi, että elokuva hänen ympärillään on näin heikko.

     Elokuvassa nähdään myös mm. Jamie Bell epäilyttävänä CIA-pomo Ritterinä, Jodie Turner-Smith komentajakapteeni Karen Greerinä, Guy Pearce puolustusministeri Clayna, sekä Lauren London suunnilleen yhden kohtauksen jälkeen kuolevana Johnin raskaana olevana vaimona Pamina. Bell yrittää parhaansa kehnon hahmonsa kanssa, mutta Turner-Smith tuntuu kaiken aikaa tietävän, kuinka tyhjää tyyppiä joutuu esittämään. Pearce taas hoitaa hommansa täysin vasemmalla kädellä, vailla mitään selvää mielenkiintoa leffaa kohtaan.

Tästä tulee varmaan aika lyhyt arvio tällä kertaa, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole oikein mitään sanottavaa Armoa tuntematta -elokuvasta. "Geneerinen", "kliseinen" ja "mitäänsanomaton" ovat täydellisiä adjektiiveja kuvailemaan elokuvaa ja harmillisesti sekaan pitää vielä heittää "pitkästyttävä". Leffa kulkee niin tuttuja latuja niin ponnettomasti, että siitä on vaikea innostua missään kohtaa. Siinä ei kertaakaan tapahdu mitään, mikä saisi tuumimaan, että "tuo oli sentään ihan siistiä". Lähinnä leffaa vain tuijottaa, vilkuillen vähän väliä, kauanko kestoa on vielä jäljellä. Vaikka homma ratkeaa jo suunnilleen puolentoista tunnin kohdalla, katselukokemus tuntuu selvästi yli kaksituntiselta.

Minkäännäköistä kunnon tunnelmaa elokuvasta on turha etsiä. Vähäiset toimintakohtaukset eivät saa jännittämään, eivätkä ne edes tarjoa mitään luovia tappokeinoja tai tyylikästä menoa. Itse kertomuskaan ei jännitä, sillä koko salaliittohomma ei jaksa kiinnostaa - etenkään kun arvasin, kuka on kaiken takana heti, kun hahmo asteli ruutuun. Loppupäässä filmi lässähtelee oikein tosissaan - liekö sitten johtunut pandemia-ajan uudelleenkirjoituksista tai filmin siirtymisestä Paramountilta Amazonille. Niin tai näin, lopputulos on lähinnä päähenkilön esittely potentiaalista leffasarjaa varten, joka voisi joskus kulkea käsi kädessä Amazonin Tom Clancy's Jack Ryan -sarjan (2018-) kanssa. Elokuvan sijaan Armoa tuntematta herättääkin mielikuvia ylipitkästä televisiosarjan pilottijaksosta.

Elokuvan ohjaajana toimii Stefano Sollima ja käsikirjoittajan hommia hoitaa Taylor Sheridan (apunaan ensikertalainen leffakirjoittaja Will Staples). Filmin heikkoudet ohjauksessa ja tekstissä aiheuttavat suurta ihmetystä, sillä Solliman ja Sheridanin aiempi yhteistyö Sicario 2: Soldado (Sicario: Day of the Soldado - 2018) oli oikein onnistunut teos. Sen lisäksi, että kaksikon työ on heikkoa ihan vain leffaa miettiessä, Tom Clancyn fanit voivat kokea suuren pettymyksen, sillä netistä lukemani perusteella elokuva poikkeaa kirjasta aikamoisesti. Sentään tekniseltä puolelta löytyy päteviä puolia, kuten kelvollista kuvausta, lavastusta, erikoistehosteita ja äänisuunnittelua. Jónsin säveltämät musiikit menevät sujuvasti taustalla, mutta eivät tarjoa sen ihmeempää.

Yhteenveto: Tom Clancy: Armoa tuntematta on harmillisen laimea toimintaraina, joka kulkee niin tuttuja reittejä, että kliseisyys saa menettämään mielenkiinnon jo kauan ennen puoltaväliä. Toiminnan sarallakaan leffa ei onnistu tarjoamaan mitään erityistä, eikä homma koskaan saa jännittämään. Tarinastakaan ei löydy jännitettä, kun ylikäytetyt paljastukset arvaa jo filmin alkumetreillä. Kun juoni kulkee moneen kertaan nähtyjä polkuja, eikä toimintakaan hetkauta, elokuva tuntuu jopa aika pitkäveteiseltä. Clancyn kirjan faneille taas pettymystä tuottaa leffan voimakas poikkeaminen lähdemateriaalista. Lisäpisteen leffa saa päärooliin pätevästi sopivasta Michael B. Jordanista, joka aidosti yrittää pitää kokonaisuutta kasassa. Loppujen lopuksi koko elokuva tuntuu vain ylipitkäksi venytetyltä pilottijaksolta Jordanin hahmon omasta sarjasta. Toisaalta Jordanin hyvän työn takia haluaisin nähdä häntä lisää tässä roolissa, mutta eipä näin laimea leffa saa innostumaan jatkosta.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt, mahdollista jatko-osaa pohjustava kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.4.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Tom Clancy's Without Remorse, 2021, Amazon Studios, Skydance Media, Paramount Pictures, New Republic Pictures, Midnight Radio, Outlier Society, Weed Road Pictures

Arvostelu: Sicario 2: Soldado (Sicario: Day of the Soldado - 2018)

SICARIO 2: SOLDADO

SICARIO: DAY OF THE SOLDADO

Ohjaus: Stefano Sollima
Pääosissa: Benicio del Toro, Josh Brolin, Isabela Moner, Elijah Rodriguez, David Castañeda, Catherine Keener ja Matthew Modine
Genre: toiminta, draama, jännitys
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 16

Denis Villeneuven ohjaama synkkä huumesodan kuvaus Sicario (2015) ei ollut kovin suuri hitti, mutta se oli tarpeeksi menestynyt, jotta sille päätettiin tehdä jatkoa. Jatko-osasta ilmoitettiin jo loppuvuodesta 2015 ja alunperin tuotantotiimin oli tarkoitus pysyä samana. Villeneuve ei kuitenkaan halunnut ohjata jatko-osaa, jolloin tilalle palkattiin italialainen Stefano Sollima. Myös edellisen osan päätähti Emily Blunt jätti projektin, mutta silti filmi päätettiin toteuttaa ja sen kuvaukset alkoivat marraskuussa 2016. Nyt Sicario: Day of the Soldado tai kuten se saapui Suomeen tylsällä nimellä Sicario 2: Soldado on vihdoin saamassa ensi-iltansa. Itse ihmettelin suuresti, kun elokuvasta ilmoitettiin, sillä en nähnyt syytä tehdä jatkoa Sicariolle. Päätin kuitenkin mennä katsomaan leffan, mitä ennen vilkaisin alkuperäisen osan uudestaan. Vaikka pidin ensimmäisestä Sicariosta nyt enemmän kuin vuonna 2015, kummastelin yhä, miksi ihmeessä tarinaa täytyi jatkaa ilman Villeneuvea ja Bluntia? Kävinkin katsomassa Sicario 2: Soldadon lähinnä löytääkseni vastauksen kysymykseeni.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Sicario!

Matt Graver ja Alejandro päättävät pistää lopun sodalle Meksikon huumekartelleja vastaan, kun kartellit alkavat salakuljettamaan terroristeja rajan yli. Kaksikko kuitenkin tietää, ettei sotaa voi noin vain voittaa, joten he keksivät keinon kääntää kartellit toisiaan vastaan.

Josh Brolinilla kulkee lujaa tänä vuonna! Ensin hän näytteli kaikkien aikojen parasta Marvel-pahista, Thanosta Avengers: Infinity Warissa (2018) ja alle kuukausi sen jälkeen hän vakuutti tylyllä suorituksellaan Cablena Deadpool 2:ssa (2018) ja nyt hän palaa Matt Graverin rooliin. Vaikka kyseessä on miellyttävämpi ja rennompi heppu kuin hänen kaksi muuta hahmoaan tänä vuonna, ei Matt todellakaan ole mikään sankari - sen osoitti jo edellinen Sicario. Vaikka crocseissa kävelevä Matt vaikuttaakin siltä, että hänen kanssaan voisi pitää kunnon äijien illan, on hänen sydämensä hyvin kylmä ja Brolin pääseekin esittelemään hahmon synkempää puolta. Tuttuun tapaansa Brolin on loistava roolissaan.
     Palkkatappaja Alejandron rooliin palaava Benicio del Toro on myös huikea, mutta hänen hahmoonsa ei tekisi mieli törmätä koskaan. Sen verran tunteettomasti Alejandro tappaa ihmisiä, että siitä olisi mukava illanvietto kaukana. Leffassa syvennytään hahmoon paremmin ja jatketaan siitä, mihin hänen kanssaan jäätiin viime leffan lopussa. Hauskasti Sicario 2: Soldado on toinen elokuva tänä vuonna, jossa Brolin ja Del Toro näyttelevät yhdessä, Avengers: Infinity Warin ollessa ensimmäinen.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Mattin ja Alejandron tiimiä taustalla komenteleva Cynthia (todella tylsän roolityön tekevä Catherine Keener), kauheaan tapahtumaketjuun päätyvä nuori Isabela (yllättävän hyvän suorituksen tekevä Isabela Moner), rikollisiin puuhiin Meksikossa sotkeutuva Miguel (häiritsevän paljon rap-tähti Mikael Gabrielia muistuttava Elijah Rodriguez), sekä Yhdysvaltain puolustusministeri (lyhyeen osaansa sopiva Matthew Modine).

Alkuperäinen Sicario on tosiaan täysin omillaan toimiva erinomainen teos, joten sille ei olisi tarvinnut tehdä jatkoa. Mutta nyt kun olen nähnyt Sicario 2: Soldadon, voin vain sanoa, että on hyvä, että jatkoa kuitenkin tehtiin. Edeltäjänsä tavoin kyseessä on nimittäin erinomainen elokuva, joka yllätti minut aivan totaalisesti. Filmi pitää tiukasti mukanaan alusta loppuun, eikä koskaan päästä katsojaansa helpolla. Matt ja Alejandro sopivat, etteivät aio antaa armoa kartelleille, eikä myöskään leffa anna armoa katsojille. Elokuva imaisee heti alussa mukaansa edellisestä osasta tuttuun realistisen karuun maailmaansa. Matto vetäistään katsojan jalkojen alta hyvin nopeasti todella shokeeraavan terroristi-iskun kuvauksen ansiosta, mikä jää varmasti kummittelemaan monien mieleen. En ole koskaan nähnyt yhtä rohkeasti kuvattua terrori-iskua elokuvassa. Kohtaus on kauheaa katseltavaa, mutta samalla se on hyvin vangitseva ja on hienoa, miten isku on kuvattu yhdellä ainoalla otoksella, jotta se varmasti näyttäisi tapahtuman kaikessa kauheudessaan. Eikä meininki siitä helpotu. Tunnelma on läpikotaisin ahdistavan painostava. Huumoria ei leffasta löydy, muttei se toisaalta sitä tarvitsekaan. Kaikessa ilottomuudessaankaan Sicario 2: Soldadon katselua ei halua keskeyttää. Se on erittäin vaikuttava kokemus ja voin jo nyt sanoa leffan löytyvän omalta listaltani vuoden parhaiden elokuvien joukosta!

Sicario 2: Soldadon karuutta korostaa se, ettei tällä kertaa ole mukana Emily Bluntin samaistuttavaa Kate-hahmoa, joka katsojan lailla joutuu vähän väliä näkemään yhä vain kamalampia asioita. Edellisessä leffassa oli paljon helpompi päästä mukaan leffan maailmaan Katen kautta ja siksi alkupäässä jäin kaipaamaan hänen läsnäoloaan. Kuitenkin kun itse tarina starttaa kunnolla, ehdin kokonaan unohtamaan hahmon, sillä leffa onnistui viemään mennessään. Elokuva on täynnä jännittäviä tilanteita, enkä voinut olla ihailematta teoksen julmuutta. Nostan tekijöille hattua siitä, että he ovat uskaltaneet ottaa näinkin tylyjä juttuja mukaan. Hatunnosto ei ole kuitenkaan mitä suurieleisin, sillä minulta löytyy myös pientä miinusta tekijöille.

Ohjaajana ei tosiaan enää toimi Denis Villeneuve, vaan Stefano Sollima. Ja vaikka Sollima tekee loistotyön, paistaa leffasta usein läpi, että hän on yrittänyt kopioida Villeneuven henkeä edellisestä osasta. Elokuvasta löytyy muutenkin kopiointia. Kuvaaja Dariusz Wolski yrittää parhaansa luodakseen yhtä näyttäviä ja vaikuttavia otoksia kuin edeltäjänsä Roger Deakins, ja paikoitellen jopa onnistuu huijaamaan, että visuaalisesta ilmeestä vastaisi yhä sama henkilö. Säveltäjänä ei enää toimi Jóhann Jóhannsson (joka valitettavasti menehtyi helmikuussa ja elokuva onkin omistettu hänen muistolleen), vaan Hildur Guðnadóttir, joka on säveltänyt täysin samanlaiset musiikit kuin Jóhannsson edelliseen filmiin. Tämän tosin voi katsoa sormien läpi pelkkänä kunnianosoituksena. Kopiointia tapahtuu myös käsikirjoituksen puolella, vaikka sen on tässäkin hoitanut Taylor Sheridan. Elokuvassa nähdään usein hyvin samanlaisia ja -henkisiä hetkiä kuin edellisessä osassa. Selkein samanlaisuus on, kuinka molemmissa osissa seurataan vähän väliä jotain hahmoa, jonka merkitystä ei ymmärrä ennen loppuhuipennusta. Isabelan kautta leffaan onnistutaan kuitenkin tuomaan tarvittavaa raikkautta. Nämä muutamat negatiivisuudet eivät kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pelkkää vanhan kopioimista, ehei. Lainailuista huolimatta Sicario 2: Soldado onnistuu hienosti nousemaan omille jaloilleen, enkä voi painottaa tarpeeksi, kuinka iloinen olin ollessani väärässä siitä, että tämä olisi tarpeeton jatko-osa.

Yhteenveto: Sicario 2: Soldado on yllättävän erinomainen jatko-osa, mikä todisti ainakin itseni vääräksi siitä, ettei leffalle olisi tarvetta. Vaikka ensimmäinen Sicario olisikin toiminut omillaan, jatkaa Sicario 2: Soldado loistokkaasti siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Realistisen karua tunnelmaa on haluttu korostaa entistäkin enemmän, eikä tällä kertaa ole mukana Bluntin hahmoa helpottamassa tilanteita. Alun terroristi-iskusta lähtien filmin henki on hyvin synkkä ja painostava, eikä huumoria löydy lainkaan. Silti elokuvaa on hyvin kiehtovaa ja ennen kaikkea jännittävää seurata. Elokuva onnistui tekemään itseeni useassa kohtaa suuren vaikutuksen tylyllä materiaalillaan, minkä lisäksi Benicio del Toro ja Josh Brolin tarjoavat parastaan pääkaksikkona ja Isabela Moner on yllättävän mainio lapsinäyttelijäksi. Hieman leffaa kuitenkin latistaa se, että välillä se tuntuu edellisen osan kopioimiselta, oli sitten kyse samanlaisesta hengestä, kuvaustyylistä, musiikeista tai juonikuvioista. Tulokastekijät jatkavat kuitenkin taidokkaasti edeltäjiensä jalanjäljissä ja jos heiltä löytyy edes lähes yhtä hyvä tarina kerrottavakseen, katsoisin mielelläni "Sicario 3":n! Suosittelenkin elokuvaa kaikille, jotka pitivät edellisestä osasta. Monille Sicario 2: Soldadon karu maailma on liikaa, mutta tiedän, että on monia kuten minä, joille elokuvan rankkuus tarjoaa useita vau! -hetkiä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Sicario: Day of the Soldado, 2018, Black Label Media, Rai Cinema, Thunder Road Pictures