Amadeus (2025) - sarja-arvostelu

AMADEUS

Luoja: Joe Barton

Näyttelijät: Will Sharpe, Paul Bettany, Gabrielle Creevy, Rory Kinnear, Jessica Alexander, Jonathan Aris, Olivia-Mai Barrett, Lucy Chou, Nancy Farino, Anastasia Martin, Ényì Okoronkwo, Jyuddah Jaymes ja Jack Farthing

Genre: historia, draama

Jaksomäärä: 5

Jakson kesto: 43 minuuttia - 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 4 minuuttia

Ikäraja: 14

Amadeus perustuu Peter Shafferin samannimiseen näytelmään vuodelta 1979, joka pohjautuu säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin elämään ja kuolemaan. Näytelmä oli jo aiemmin kääntynyt elokuvaksi Amadeus vuonna 1984, joka voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon. Vuonna 2022 Two Cities Television -yhtiö ilmoitti työstävänsä Sky Atlanticille televisiosarjasovitusta näytelmän pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2024 ja Isossa-Britanniassa Amadeus-sarja julkaistiin jo joulukuussa 2025, mutta vasta nyt sarja on saapunut myös Suomeen. Itse kiinnostuin, kun huomasin uuden Amadeuksen olevan tulossa ja ryhdyinkin uteliaana katsomaan sarjaa.

Nuori Wolfgang Amadeus Mozart saapuu Itävaltaan vuonna 1781 ja pian hänen musiikilliset lahjansa ihastuttavat kaikki palvelijoista itse keisariin. Siis kaikki paitsi keisarin hovisäveltäjä Antonio Salierin, jonka kateus Mozartia kohtaan muuttuu murhanhimoiseksi katkeruudeksi.

Nimikkoroolissa Wolfgang Amadeus Mozartina nähdään Will Sharpe, joka on nähty esimerkiksi The White Lotus -sarjan (2021-) toisella tuotantokaudella. Aiemmin lähinnä sivurooleihin tyytynyt Sharpe pääsee ensi kertaa kunnolla esille ja hän onkin jopa yllättävän vakuuttava roolissaan. Hän tulkitsee erittäin hyvin nuoren Mozartin ylimielistä asennetta, sekä ehtaa paloa musiikkia kohtaan. Mozart ei syyttä noussut yhdeksi kaikkien aikojen kuuluisimmista säveltäjistä, mutta ainakin tarinan mukaan superlahjakkuudella nousi nopeasti pissa päähän. Mozart muuttuu ihmisenä kaiken aikaa inhottavammaksi muita kohtaan, mutta samalla hänen tarinansa tuntuu traagiselta, etenkin kun hän ei meinannut koskaan saada tiukan isänsä Leopoldin (Jonathan Aris) hyväksyntää.

     Sarjassa nähdään myös muun muassa Rory Kinnear Itävallan tuolloisena keisarina Joosef II:na, Paul Bettany keisarin hovisäveltäjä Antonio Salierina, Ényì Okoronkwo sanoittaja Lorenzo Da Pontena, sekä Lucy Cohu Mozartin majoittavana rouva Weberinä ja Gabrielle Creevy tämän Constanze-tyttärenä, johon Mozart iskee silmänsä. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan - erityisesti Bettany Salierina, jonka maailma murenee sillä sekunnilla, kun Mozart soittaa ensi kertaa keisarin edessä. Salieri on ihan yhtä merkittävässä roolissa kuin Mozart, ajoittain kenties jopa näkyvämmin esillä, kerrotaanhan koko tarina kuolevan Salierin muistelun kautta. Bettany vain paranee sarjan edetessä, hänen roolihahmonsa katkeruuden kasvaessa murhanhimoksi.

Kun kuulin, että Mozartista olisi tulossa uusi elämäkerta-adaptaatio, tällä kertaa televisiosarjan muodossa, olin kiinnostunut näkemään lopputuloksen. Sillä vaikka vuoden 1984 Amadeus-elokuva onkin erinomainen teos, se kertoo tarinan Salierin vinkkelistä ja toivoin uuden sarjan nostavan itse Amadeuksen oman tarinansa kertojaksi. Harmillisesti uusi Amadeus-sarja on tosiaan tehty saman näytelmän pohjalta kuin 42 vuoden takainen elokuva, jättäen Salierin jälleen tarinan mustasukkaiseksi kertojaksi. Jos Oscar-voittajaelokuva on jäänyt näkemättä, uusi sarja voi tarjota paljonkin, mutta omalla kohdallani sarja jäi hyvistä näyttelijätöistä huolimatta aika vaisuksi tulkinnaksi.

Amadeus koostuu vain viidestä vajaan tunnin mittaisesta jaksosta, jotka kuvaavat samaan aikaan niin Mozartin nousua ja takaiskujen myötä vajoamista synkkyyksiin, sekä Salierin yritystä tuhota nuorukaisen ura ja nousta itse takaisin huipulle. Vaikka näyttelijät ovatkin osissaan hyviä, tämä konflikti tuntuu jäävän hieman puolitiehen. Myös muutkaan draamankaaret eivät pääse sillä lailla lentoon kuin voisi toivoa. Jos sarja olisi ollut rohkeammin oma juttunsa ja kertonut tarinan Mozartin vinkkelistä, se olisi voinut päästä kaivamaan syvemmältä, mutta nyt Amadeus-sarjan kohtalona on jäädä siksi ihan kivaksi, mutta välittömästi unohdettavaksi versioksi, joka kalpenee elokuvan rinnalla oikeastaan kaikin mahdollisin tavoin.

Sarjan ohjaajakaksikko Julian Farino ja Alice Seabright tekevät kelvollista työtä tunnelman kanssa, samalla kun käsikirjoittaja Joe Barton kompastelee ajoittain. Näyttelijätöiden jälkeen parasta Amadeuksessa on sen audiovisuaalinen toteutus. Sarja on pätevästi kuvattu ja valaistu. Lavasteet ja asut ovat kertakaikkisen upeat ja olen yllättynyt, jos niitä ei noteerata tulevassa Emmy-gaalassa. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Mozartin huikeat musiikit säestävät menoa tietty täydellisesti. Oopperakohtauksissa iho saattaa nousta kananlihalle ihan vain näiden mestarillisten sävellysten ansiosta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Amadeus, Iso-Britannia, 2025, Two Cities Television Ltd., SKY Studios

Arvostelu: A Real Pain (2024)

A REAL PAIN

Ohjaus: Jesse Eisenberg

Pääosissa: Jesse Eisenberg, Kieran Culkin, Will Sharpe, Jennifer Grey, Kurt Equiawan, Liza Sadowy, Daniel Oreskes ja Ellora Torchia

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: 12

A Real Pain on Jesse Eisenbergin ohjaama, käsikirjoittama, tuottama ja tähdittämä draamakomedia. Juutalaistaustainen Eisenberg oli pohtinut vuosikaudet sukuhistoriaansa ja omaa etuoikeutettua elämäänsä sodasta kärsineisiin isovanhempiinsa verrattuna. Hän ryhtyi lopulta kirjoittamaan elokuvaa aiheen tiimoilta ja sai ympärilleen tuotantotiimin. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2023 ja lopulta A Real Pain sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2024. Nyt vuotta myöhemmin elokuva on saapunut myös Suomen teattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Eisenbergin ohjanneen ja kirjoittaneen tähdittämänsä leffan. Kävinkin katsomassa A Real Painin heti sen ensi-iltaviikonloppuna.

Isoäitinsä kuoleman jälkeen serkukset David ja Benji matkaavat Puolaan, nähdäkseen missä heidän isoäitinsä varttui ennen toista maailmansotaa.

Sen lisäksi, että Jesse Eisenberg käsikirjoitti A Real Painin, tuotti sen ja on myös ohjannut elokuvan, hän lisäksi tähdittää sitä, yhdessä Succession-sarjasta (2018-2023) tutun Kieran Culkinin kanssa. Eisenberg ei ollut nähnyt Culkinin töitä, mutta hänen siskonsa kehui Culkinia ja koki tämän olevan täydellinen valinta rooliin, joten Eisenberg pestasi miehen. Culkin oli pitkään epäileväinen ja meinasi jopa jättää leffan pari viikkoa ennen kuvauksia, kunnes tuottajana toimiva Emma Stone vakuutti tämän pysymään projektissa. Eisenberg ja Culkin näyttelevät serkuksia Davidia ja Benjiä, jotka päättävät tutustua juutalaissukuhistoriaansa matkustamalla Puolaan, heidän keskitysleiriltään selvinneen isoäitinsä vanhaan kotiin. David ja Benji ovat hahmoina oivan erilaiset toisistaan, Davidin ollessa hiljainen ja neuroottinen, kun taas Benji on eksentrinen ja vaikuttaisi potevan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Culkin on roolissaan erinomainen, tulkiten hyvin ailahtelevan hahmonsa monia puolia. Eisenberg esittää tuttuun tapaansa lähinnä itseään, mutta hoitaa hommansa mainiosti ja hänen ja Culkinin kemiat pelaavat täydellisesti yhteen.

     Elokuvassa nähdään myös Will Sharpe turistikierrosta pitävänä Jamesina, sekä Jennifer Grey, Liza Sadovy, Daniel Oreskes ja Kurt Equiawan kierrokselle myös osallistuvina sinkkunaisena Marciana, pariskuntana Dianena ja Markina, sekä kymmenisen vuotta aiemmin juutalaisuuteen kääntyneenä Elogena. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan.

A Real Pain osoittautui maailmalta kantautuneiden kehujen arvoiseksi draamakomediaksi, joka näytti Eisenbergin kyvykkyyden kameran takana ohjaajana ja erityisesti kirjoittajana. Eisenbergin vuosien pohdiskelu sukuhistoriastaan ja omasta asemastaan keskitysleiriltä selviytyneen perillisenä siirtyy väkevään ja tunteikkaaseen tarinaan. On kiinnostavaa hypätä Davidin ja Benjin matkaan, kun serkukset lähtevät Puolaan ja on sitäkin kiinnostavampaa nähdä, kuinka miehet selvittelevät välejään reissun aikana. Introverttiä Davidia ja ekstroverttiä Benjiä on hiertänyt pitkään erilaiset asiat ja matkan varrella kyteneet eripurat nousevat esiin.

Elokuva tasapainottelee taidokkaasti draaman ja komedian välimaastossa, tarjoten niin hiljaiseksi vetäviä hetkiä kuin hyviä nauruja. Davidin ja Benjin keskustelut ovat toisinaan ikäviä, toisinaan taas perin hupaisia. Osa kohtauksista nostaa leveän hymyn huulille, mutta sitten taas esimerkiksi visiitti keskitysleirillä esitetään vakavasti, suurella kunnioituksella menehtyneitä kohtaan. Turistikierroksen muut osallistujat taas tuovat vuoroillaan esiin onnistuneen erilaisia näkemyksiä omasta kokemuksestaan juutalaisena. Vaikkei kuuluisi juuri kyseiseen uskontoon, elokuva saa katsojansa pohtimaan omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa omaan sukuhistoriaansa ja kulttuuriinsa nähden. Kun matka on lopulta ohi, niin David ja Benji kuin myös katsojat jatkavat elämäänsä muuttuneina ihmisinä.

Teknisiltäkin ansioiltaan A Real Pain on mainio. Se on tasokkaasti kuvattu ja sujuvasti leikattu. Tiivis puolentoista tunnin kesto kuluu kuin hujauksessa. Lavastus on oivaa, samoin puvustus. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja puolalaissäveltäjä Frédéric Chopinin klassiset melodiat tuovat oman vahvan lisänsä tähän matkaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

A Real Pain, 2024, Topic Studios, Extreme Emotions, Fruit Tree