24 tunnin elokuvamaraton -haaste 2018

24 TUNNIN ELOKUVAMARATON -HAASTE 2018



24 Hour Movie Marathon Challenge, eli vapaasti suomentamanani "24 tunnin elokuvamaraton -haaste" on Youtube-käyttäjä Ryan Chattawayn luoma haaste suurille elokuvafaneille. Chattaway aloitti haasteen vuonna 2012 ja sen tarkoituksena on saada leffojen suurkuluttajat katsomaan vielä enemmän elokuvia kuin yleensä. Haasteessa täytyy siis katsoa tiettyjen sääntöjen mukaisesti elokuvia ja vaikka niitä on monta, ne täytyy katsoa 24 tunnin aikana, eikä niiden välissä saa nukkua. Joka vuosi Chattaway keksii uudet säännöt, joiden mukaan elokuvat täytyy valita, ja tällä kertaa säännöt ovat:

Täytyy katsoa:
  • Elokuva, jossa on yksi suosikkinäyttelijöistä.
  • Klassikko, jota ei ole ennen nähnyt.
  • Elokuva, jota ei ole nähnyt lapsuuden jälkeen.
  • Taloudellinen floppi suosikkiohjaajalta.
  • Muistoelokuva, jonka yksi näyttelijä on menehtynyt lähivuosien aikana.
  • Yli 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävä elokuva.
  • Parhaan elokuvan Oscar-ehdokas, joka EI voittanut.

Elokuvia ei tarvitse katsoa juuri tuossa järjestyksessä, mutta ne on pakko katsoa jossain järjestyksessä 24 tunnin aikana tai muuten haastetta ei ole suorittanut. Mukana on myös vapaavalintainen bonuselokuva, jos jaksaa katsoa vielä kahdeksannen leffan ja sen täytyy olla joko mykkäelokuva tai musikaali.

Itse törmäsin haasteeseen vuonna 2013, kun Youtube-käyttäjä TheCinemaSurfer teki sen. Kiinnostuin ideasta samantien ja olen siitä asti halunnut toteuttaa haasteen. En ole kuitenkaan löytänyt sopivaa ajankohtaa sille, että voisin käyttää kokonaisen vuorokauden alusta loppuun pelkkään television tuijottamiseen. Kuitenkin tänä vuonna päätin vihdoin toteuttaa sen ja pyysin tyttöystävääni katsomaan elokuvat kanssani. Ja koska minulla on nykyään Elokuvan taikaa -sivu, ajattelin, että olisi hauskaa tai kiinnostavaa myös kirjoittaa elokuvamaraton-päivästä. Kirjoitankin siis lyhyesti jokaisesta leffasta pienet arviot, minkä lisäksi haasteeseen kuuluu kertoa, mitä söi kyseisen elokuvan aikana.

Tästä se lähtee!

Päätimme edellisiltana mennä aikaisin nukkumaan, jotta saisimme pitkät unet ennen maratonin alkua. Nukahtamisvaikeuksistani huolimatta uni maistui jo yhdeksältä illalla ja ajattelin nukkuvani ainakin aamuseitsemään asti. Hah, turha toivo! Heräsin vähän ennen viittä ja kun tyttöystäväni kissa huomasi, että olin hereillä, ei siinä sitten enää voinut nukkua. Tyttöystäväni herää onneksi normaalistikin todella aikaisin, joten uskalsin herättää hänet jo vähän viiden jälkeen. Koska uni ei enää tullut, päätimme aloittaa maratonin jo ennen puoli kuutta aamulla. Aloitimme mahdollisimman helpolla leffalla ja valitsimme sen kategoriasta "elokuva, jota ei ole nähnyt lapsuuden jälkeen":


CHICKEN LITTLE (2005)

PIKKU KANANEN



Ohjaus: Mark Dindal
Pääosissa: Zach Braff, Joan Cusack, Steve Zahn, Dan Molina, Garry Marshall, Amy Sedaris, Don Knotts, Fred Willard, Catherine O'Hara, Wallace Shawn ja Patrick Stewart
Genre: animaatio, seikkailu, komedia, scifi
Kesto: 1 tunti 21 minuuttia
Ikäraja: 7

Chicken Little, eli suomalaisittain Pikku Kananen on Walt Disneyn animaatioelokuva vuodelta 2005. Itse näin leffan teattereissa äitini kanssa, kun se alunperin ilmestyi ja olen sen jälkeen katsonut sen pariin otteeseen uudestaan, mutta viime kerrasta taitaa olla jo kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Tyttöystäväni taas katsoi elokuvan usein lapsena, mutta siitäkin on jo kulunut vuosia. Kun luimme tämän vuoden maratonsäännöt, jouduimme pohtimaan kauan ennen kuin keksimme, mikä filmi sopisi kategoriaan. Päädyimme Pikku Kanaseen, kun huomasin sen hyllyssäni odottamassa katselua. Odotin jokseenkin innolla, miltä elokuva tuntuisi vuosien tauon jälkeen - olisiko sen näkeminen nostalgista? No eipä oikeastaan, vaan lähinnä aika pitkäveteistä, mikä on outoa, kun leffalla on kestoa alle puolitoista tuntia.

Elokuva siis kertoo nuoresta Pikku Kanasesta, joka nolaa itsensä pahasti luullessaan, että taivas putoaa niskaan. Kun hän seuraavan vuoden ajan yrittää päästä eroon hullun imagostaan, hän tajuaa, ettei välttämättä ollutkaan täysin väärässä.

Mielestäni filmin tarina ja sen päähenkilö ovat kiinnostavat. On karua nähdä, kuinka lähes koko kaupunki kääntyy nuorta poikaa vastaan, mikä myös saa katsojan kannustamaan Pikku Kanasta todistamaan muut vääräksi. Harmillisesti lopputulos ei ole kummoinen, eikä elokuva ole kestänyt aikaa lähes ollenkaan. Animointi on paikoitellen hyvinkin kehnoa, hahmot ovat tylsiä tai ärsyttäviä, vitsit ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta huonoja ja tarina päättyy käsittämättömän laiskasti ja typerästi. Pitkän pätkän ajan leffa myös kulkee eteenpäin pelkkien laulujen avulla. Kyseessä ei edes ole musikaali, vaan joku muu vain laulaa kohtausten päälle ja siten selittää hahmojen tunteista. Kohelluskohtaukset saattavat naurattaa lapsia, mutta useille aikuisille tämä voi olla jopa tuskallista katsottavaa. Filmi sisältää myös ihan liian ilmiselviä viittauksia muihin elokuviin, kuten Raiders of the Lost Arkiin (1981), Signsiin (2002) ja War of the Worldsiin (2005), joita lapset eivät ymmärrä ja joiden mukanaoloa vanhemmat ihmettelevät. Pikku Kanasen oivallinen idea menee ihan hukkaan laimeassa teoksessa, jota voi suositella vain ala-asteikäisille lapsille. Hyvä, että katsoimme tämän elokuvan heti ensimmäisenä, sillä kaikki muut leffat olivat paljon tätä parempia.


Leffaherkkuinani, eli epäterveellisenä aamiaisenani toimivat Pågenin Gifflar-korvapuustit ja irtokarkit.



Halusimme saada yli 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävän elokuvan mahdollisimman nopeasti pois alta, sillä jos sen katsoisi vasta maratonin loppupäässä, se voisi tuntua todella raskaalta. Meidän oli tarkoitus katsoa tämä leffa ensin, mutta ennen kello kuutta emme jaksaneet aloittaa tällaista järkälettä. Niinpä katsoimme Pikku Kanasen ensin ja kun se oli päättynyt, pistimme heti perään (noin klo 06:54) pyörimään filmin:


KING KONG (2005)



Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Naomi Watts, Adrien Brody, Jack Black, Andy Serkis, Thomas Kretschmann, Colin Hanks, Jamie Bell, Evan Parke ja Kyle Chandler
Genre: seikkailu, toiminta
Kesto: 3 tuntia 7 minuuttia / Extended Edition: 3 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 12

King Kong on toinen uudelleenfilmatisointi vuoden 1933 samannimisestä klassikkoelokuvasta. Leffassa kuvausryhmä lähtee työstämään elokuvaa mystiselle Pääkallosaarelle, missä he kohtaavat vaarallisia alkuasukkaita, sukupuuttoon kuolleita olentoja, sekä jättimäisen gorillan nimeltä Kong.

Tämä Peter Jacksonin teos on hyvin vahvasti niitä filmejä, joita joko rakastaa tai inhoaa. Itse pidän King Kongia todella erinomaisena elokuvana. Se on äärimmäisen kiehtova seikkailukertomus, joka tarjoaa paljon jännitystä, sekä yllättävän paljon muitakin tunteita. Elokuva kestää yli kolme tuntia (lähes kolme ja puoli tuntia, jos katsoo pidennetyn version, minkä me tietty teimme), mutta se ei todellakaan tunnu siltä huikean rytmityksensä ansiosta. Jokainen tunti tapahtuu eri paikassa ja jokainen tuntuu tavallaan uudelta teokselta, mutta silti kaikki nivoutuu mestarillisesti yhteen. Mukana on hauskoja hetkiä, yllättävän kauniita ja surullisia kohtia, sekä todella ällöttävän karmivia osioita. Hyi hitto se jättiötökkäkohtaus on piinaava! Mutta ai että Kongin ja kolmen tyrannosauruksen välinen turpaanveto on eeppinen!

Ehkä kuitenkin kaikkein eniten filmissä pidän siitä, kuinka siinä annetaan niin monille hahmoille paljon aikaa, jolloin katsojana todella välittää niistä henkilöistä, jotka kohtaavat vaaroja saarella. Välittäminen syntyy pienistä hetkistä, jotka eivät sinänsä vie tarinaa eteenpäin, mutten ottaisi niistä ainuttakaan pois. Ne on hyödynnetty niin täydellisesti, että ne tarjoavat leffalle puoli tähteä lisää. Peter Jackson on mielettömän taitava elokuvantekijä ja filmistä oikein huokuu, kuinka paljon hän fanittaa alkuperäistä teosta. Näyttelijät suoriutuvat erinomaisesti rooleistaan; jopa koomikkona tunnettu Jack Black pistää parastaan itsekkäänä elokuvaohjaajana. Filmin tehosteet ovat kestäneet yllättävän hyvin aikaa ja se on yhä todella näyttävä elokuva. Suosittelen King Kongia aika lailla kaikille; etenkin seikkailutarinoiden ystäville.


Tällä kertaa söin suklaarouhejäätelöä, Haribon Click Mix -karkkeja, sekä vuoden ensimmäisen Kinder-munan, mistä sain jumppaavan virtahevon.



Seuraavaksi päätimme katsoa leffan kategoriasta "parhaan elokuvan Oscar-ehdokas, joka ei voittanut". Tämän aloittaessamme kello oli 10:39. Olin jo pitkään halunnut nähdä tämän filmin, joten heti, kun kuulin säännöt, tiesin leffan kuuluvan mukaan maratoniin.


ROOM (2015)



Ohjaus: Lenny Abrahamson
Pääosissa: Jacob Tremblay, Brie Larson, Sean Bridges, Joan Allen, William H. Macy ja Tom McCamus
Genre: trilleri, draama
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Room perustuu Emma Donoghuen samannimiseen kirjaan vuodelta 2010 ja se kertoo siepatusta äidistä ja hänen Jack-pojastaan, joka on elänyt koko elämänsä vankeudessa. Jack ei tiedä oikeastaan mitään ulkopuolisesta maailmasta, mikä koituu ongelmaksi, kun hänen äitinsä keksii vihdoin suunnitelman, jolla he pääsisivät vapaaksi.

Kyseessä on erittäin traaginen ja koskettava kertomus, joka pistää katsojan aikamoisen tunnevyöryn valtaan alusta alkaen. Katsojana välittää samantien äidistä ja Jackista, joita Brie Larson ja nuori Jacob Tremblay näyttelevät upeasti. Näyttelijöiden väliltä löytyy niin uskottava ja vahva side, että leffa saa täydellisesti huijattua katsojaa luulemaan heitä oikeiksi sukulaisiksi. Vaikka heidän väliltään löytyy ihanaa lämpöä ja rakkautta, löytyy filmistä niin karua ja kylmää tavaraa, että sitä on usein hyvin vaikea katsoa. Kuten olen monesti sanonut, en itke elokuvien aikana, mutta tämän kohdalla se oli paikoitellen hyvin lähellä! Vaikkei filmin toinen puolisko ole ihan yhtä koukuttava kuin ensimmäinen, oli kokonaisuus niin vaikuttava kokemus itselleni, että elokuva nousi helposti yhdeksi päivän parhaista filmeistä (tyttöystäväni mielestä kyseessä oli päivän toiseksi paras leffa). Toivoin Roomin olevan todella hyvä, mutta se osoittautuikin jopa loistavaksi ja suosittelen sitä kaikille yli viisitoistavuotiaille, varsinkin vanhemmille, sillä uskon elokuvan koskettavan heitä vielä enemmän!


Roomin aikana en syönyt kuin muutaman suklaakonvehdin, sillä meillä oli seuraavan filmin aikana kunnon ruokaa. Teimme itse pizzaa, johon laitoimme kanaa, sipulia, herkkusieniä ja ananasta. Kyllä, laitan ananasta pizzaani. Haters gonna hate.



Seuraava filmivalintamme kuului kategoriaan "elokuva, joka sisältää suosikkinäyttelijäsi". Tämä oli muuten erittäin vaikea keksiä, sillä minulla ei ole suosikkinäyttelijää. Lopulta pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme tyttöystäväni kanssa Tom Cruiseen. Outo valinta, eikö? Antakaa, kun selitän: mielestäni Tom Cruise ei todellakaan ole paras näyttelijä, jonka tiedän. Ei lähelläkään. Tiedän monia, jotka ovat häntä paljon lahjakkaampia ja hienompia tekijöitä. Cruisesta kuitenkin löytyy tiettyä henkeä, mitä monista heistä ei kuitenkaan löydy. Hän on uhkarohkea tyyppi ja mielestäni hän vaikuttaa erittäin mukavalta persoonalta. Vaikken ole nähnyt häneltä ainuttakaan tajunnanräjäyttävää roolisuoritusta, on hän mielestäni aina hyvä. Ja koska hän on mielestäni tosi cool, kuuluu hän niihin näyttelijöihin, joilta haluan nähdä koko tuotannon. Tällä logiikalla häntä voi siis kai kutsua suosikiksi? Päätimmekin jatkaa hänen tuotantonsa katselua ja katsoimme kello 13:16 leffan, jota kumpikaan meistä ei ollut häneltä vielä nähnyt:


RAIN MAN (1988)

SADEMIES



Ohjaus: Barry Levinson
Pääosissa: Tom Cruise, Dustin Hoffman, Valeria Golino ja Jerry Molen
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 12

Rain Man, eli suomeksi Sademies voitti ilmestyessään parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja parhaan miespääosan Oscar-palkinnot. Elokuva kertoo itsekkäästä Charlie Babbittista, jonka isä menehtyy. Isä ei kuitenkaan jätä kolmen miljoonan dollarin perintöään Charlielle, vaan Charlien autistiselle veljelle Raymondille. Charlie yrittää keksiä keinon, jolla hän saisi perintörahat itselleen.

En tiedä, johtuiko se siitä, että edellinen leffa Room oli ollut niin vaikuttava ja raskas kokemus, mutta mielestäni Rain Man ei ollut kovin ihmeellinen teos. Hyvä elokuva se on - paikoitellen todella hyvä - mutta kokonaisuus ei erityisemmin iskenyt minuun. Oli kiva nähdä Tom Cruise hieman erilaisessa roolissa kuin yleensä, mutta show'n varasti tietty Dustin Hoffman, joka on aivan mahtava autisti-Raymondina. Cruisen ja Hoffmanin välille on luotu oivallista henkeä ja on mielenkiintoista katsoa, kun he ajavat läpi Yhdysvaltojen, mutta jotain filmistä jäi mielestäni uupumaan. Sen dramaattiset hetket eivät koskettaneet minua, eikä sen huumori saanut minua nauramaan. Kestää myös liian kauan, että Charliesta ja Raymondista alkaa muodostua pidettävät hahmot. Charlie on itsekäs ääliö ja Raymondin autistisuus on aluksi aika ärsyttävää. Loppujen lopuksi kyseessä oli kenties leffamaratonpäivän unohdettavin elokuva. Pidin siitä kuitenkin tarpeeksi, että jätin maratonia varten ostamani DVD:n hyllyyni ja aion katsoa sen joskus uudestaan. Olen huomannut, että monet filmit toimivat paremmin toisella katselukerralla, joten toivon saman käyvän myös Rain Manille. Hans Zimmerin säveltämästä tunnusmusiikista pidin kyllä todella paljon, vaikka toisaalta mietin välillä, että se ei täysin sovi filmiin.


Elokuvan aikana söimme tosiaan itsetekemäämme pizzaa, mikä oli ihan törkeän hyvää! Söin myös irtokarkkeja jälkiruoaksi.



Olin yllättynyt, kuinka helposti ja nopeasti pääsimme maratonin puoleen väliin. Pikku Kanasen lisäksi elokuvien katselu ei ollut millään lailla vaikeaa (jos siis ei laske sitä, että Room oli tarinana vaikea), joten aloitimmekin seuraavan leffan lähes heti Rain Manin päätyttyä, noin kello neljältä. Seuraavaksi katsoimme klassikon, jota emme olleet aiemmin nähneet ja kyseessä oli...


PSYCHO (1960)

PSYKO



Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Janet Leigh, Anthony Perkins, Vera Miles, John Gavin, Martin Balsam, John McIntire, Vaughn Taylor, Frank Albertson ja Mort Mills
Genre: kauhu, jännitys
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Ikäraja: 16

Aivan oikein, en ole koskaan ennen nähnyt Alfred Hitchcockin Psychoa. Vielä kauheampaa, en ole koskaan ennen nähnyt mitään muutakaan Hitchcockin elokuvaa. Tiedän, miten voin kutsua itseäni filmifanaatikoksi, jos en ole koskaan nähnyt Hitchcockin teoksia?! Jokaisella meistä on synkät salaisuutemme ja tämä on minun. Positiivinen puoli tietty on, että nyt olen nähnyt sen kaikista tunnetuimman Hitchcock-leffan ja voin siirtyä tästä hänen muuhun tuotantoonsa!

Psycho kertoo Marion Cranesta, joka varastaa töistään ison summan rahaa. Karkumatkallaan hän päättää yöpyä syrjäisessä Batesin perheen motellissa, mikä ei välttämättä ole mitä fiksuin idea...

Kyseessä on tietty se todella klassinen ja tunnettu kauhuteos, joka sisältää kaikkien tietämän ikonisen suihkukohtauksen. Elokuva nappaa hienosti mukaansa ja huomasin pitäväni erittäin paljon siitä, miten alkupäässä vihjaillaan Marionin olevan se psyko, kun hän kuvittelee koko ajan kaikkien olevan hänen perässään ja että hän päätyisi loppuelämäkseen vankilaan. Batesin motellilla henki vasta muuttuukin jännittäväksi. Filmiin on saatu mukaan erinomaista mysteerisyyttä ja läpi leffan on hauska luoda omia teorioita siitä, mitä Batesin karmivassa talossa oikein on meneillään. Tiesin aika vähän leffasta, kun aloin katsoa sitä, mikä oli hienoa, sillä siten se onnistui yllättämään taidokkaasti. Piinaavaa tunnelmaa lisää upea musiikki, jonka on säveltänyt Bernard Herrmann. Näyttelijät tekevät pääasiassa hyvää työtä - etenkin Anthony Perkins on loistava erikoisena motellinpitäjänä Norman Batesina. Olin todella iloinen katsoessani filmiä, sillä se todella oli mielestäni hieno. Olinkin siis jopa hieman suuttunut, kun loppuun oli pitänyt tunkea kohtaus, jossa selitetään koko filmin tapahtumat niille, jotka eivät vaivautuneet seuraamaan leffaa kunnolla. Jos elokuvaa on katsonut tarpeeksi tarkasti, ei mitään selittelyjä tarvitse. Loppujen lopuksi kyseessä todella on kiistaton kauhuklassikko, mikä saa antamaan anteeksi tyhmän lopun. Pitää kuitenkin muistaa, että vuonna 1960 elokuvia ei tehty samalla lailla ja monet tässä nähdyistä asioista olivat silloin mullistavia.


Psychon aikana en syönyt yhtään mitään, sillä se oli mielestäni niin koukuttava teos. Voi myös olla, että yritin lähinnä sulatella isoja pizzapaloja.



Varttia yli kuusi illalla päätimme katsoa "muistoelokuvan, jonka yksi näyttelijöistä on menehtynyt lähivuosien aikana". Alunperin aioimme katsoa Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2:n (2011) Alan Rickmanin muistolle, mutta edellisiltana tulimme siihen tulokseen, että vaihdamme filmin alkuperäiseen Star Wars -leffaan, joulukuussa 2016 menehtyneen Carrie "prinsessa Leia" Fisherin muistoksi. Myös R2-D2:a elokuvassa esittänyt Kenny Baker menehtyi vuonna 2016, joten tämä oli hänenkin muistolleen.


STAR WARS: EPISODE IV - A NEW HOPE (1977)

TÄHTIEN SOTA: EPISODI IV - UUSI TOIVO



Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher, Alec Guinness, Anthony Daniels, Kenny Baker, Peter Mayhew, Peter Cushing, David Prowse ja James Earl Jones
Genre: scifi, seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia
Ikäraja: 7

Nuori farmipoika Luke Skywalker lähtee seikkailuun halki galaksin pelastaakseen siepatun prinsessa Leian ja voittaakseen pahan Imperiumin. Tarvitsiko tämän leffan juonta edes kertoa? George Lucasin avaruusseikkailu Star Wars: Episode IV - A New Hope tai alunperin ihan vain Star Wars on yksi maailman tunnetuimmista elokuvista. Se oli aikoinaan kaikkien aikojen menestynein filmi, minkä takia siitä on muodostunut käsittämättömän massiivinen tarina useiden jatko-osien, esiosien, kirjojen, pelien, sarjakuvien, oheistuotteiden ja ennen kaikkea satojen miljoonien fanien ansiosta. Eikä mikään ihme. Olin aiemmin pitänyt filmistä todella paljon. Mutta nyt kun katsoin sitä ties kuinka monetta kertaa, se todella iski minuun. Kyseessähän on täydet pisteet ansaitseva mestariteos!

Kun todella purkaa elokuvan osiin, niin voi huomata, että ihan kaikki siitä on jäänyt elämään ikonisina asioina. Sininen "kauan sitten, kaukaisessa galaksissa" -teksti ja keltaiset alkuselitykset. Täydellinen aloituskuva, jossa Imperiumi jahtaa kapinallisia, mikä imaisee katsojan heti mukaansa. Hahmot, jotka lähes kaikki maailmassa tunnistavat. Avaruusalukset ja planeetat, jotka lähes kaikki tietävät ainakin nimeltä. Klassinen prinsessanpelastustarina, johon on luotu käänne siten, että kaikki tapahtuukin avaruudessa. Huikeat taistelut, jotka näyttävät yhä hyviltä 40 vuodenkin jälkeen. Kaikki ne repliikit, jotka ovat jääneet elämään ja joita ihmiset toistavat yhä. John Williamsin täydelliset musiikit ja täysin tunnistettavat ääniefektit, joita lapset yhä päästelevät leikkiessään. Lähestulkoon ihan kaikki filmistä on jäänyt elämään. Elokuvassa ei taida olla ainuttakaan kuvaa, josta minä (tai moni muu) ei osaisi sanoa, että tämä on Star Warsista. Kyseessä on niin klassinen teos! Ihan sama, että Luke on hieman ärsyttävä valittaja tai että Obi-Wanin ja Darth Vaderin valomiekkataistelu on aika naurettava nykyään. Star Wars: Episode IV - A New Hope on viiden tähden mestariteos ja yksi niistä elokuvista, jotka ihan jokaisen täytyy nähdä ainakin kerran elämässään!


Edellisellä katselukerralla annoin elokuvalle neljä tähteä. Sitä edellisellä kolme ja puoli. Olen ihan oikeasti nähnyt tämän filmin yli kymmenen kertaa, joten en ymmärrä, miten tämä ei ole aiemmin kolahtanut näin täysillä. Elokuvan aikana söin muuten suklaata, Fazerin sinistä tietysti.



Seuraavana kategoriana oli tiedossa "taloudellinen floppi suosikkiohjaajalta". Tämäkin oli vaikea valinta, sillä suosikkiohjaajani Christopher Nolan ei ole tehnyt ainuttakaan floppia. Mietin pitkään, kuka tekijä tulisi minulle toisena suosikkijärjestyksessäni. Ajattelin pitkään Steven Spielbergiä, jolle kyllä mahtuu floppi tai pari hänen tuotantoonsa, mutta kun mietin hänen leffojaan 2000-luvulta, en oikein tiedä, voinko kutsua häntä nykypäivän perusteella suosikiksi. Lopulta päädyin Guillermo del Toroon, joka on tehnyt mm. aivan mielettömän hienon Pan's Labyrinthin (El laberinto del fauno - 2006) ja uusimpana Oscareita voittaneen The Shape of Waterin (2017). Vaikka Del Toro onkin arvostettu, on häneltä viime vuosien aikana ilmestynyt elokuva, jota ei voi menestykseksi kutsua. Sen budjetti oli 55 miljoonaa dollaria ja se sai tienattua Yhdysvalloissa vain vaivaiset 31 miljoonaa. Maailmanlaajuisesti se pääsi lopulta omilleen 74 miljoonan dollarin tuloilla, mutta voittoa se ei erityisemmin tehnyt. Kyseessähän on siis:


CRIMSON PEAK (2015)



Ohjaus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Mia Wasikowska, Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Charlie Hunnam, Jim Beaver, Burn Gorman ja Doug Jones
Genre: fantasia, jännitys
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16

Edith rakastuu salaperäiseen sir Thomas Sharpeen, joka saapuu hänen kaupunkiinsa hakemaan rahoitusta keksintöään varten. Edith ja sir Thomas menevät naimisiin, ja muuttavat sir Thomasin ja tämän siskon vanhaan taloon, missä Edith huomaa tapahtuvan kummia...

Mielestäni ei ole mikään ihme, että Crimson Peak oli taloudellinen pettymys. Se on elokuvanakin pettymys. Filmiä mainostettiin karmivana kummituskertomuksena, mutta lopputuloksena olikin aika unohdettava rakkaustarina, joka alkaa jossain kohtaa toistamaan itseään ja joka päättyy hieman laimeasti. Ensimmäinen ajatus mikä päässäni pyöri, kun elokuva päättyi nähdessäni sen teattereissa oli: "Tässäkö se nyt sitten oli?"

Crimson Peak kyllä näyttää ihan mielettömän upealta. Sen lavastus on mestarillista ja onkin ihme sekä vääryys, ettei se saanut siitä Oscar-ehdokkuutta. Puvustus on loistavaa ja maskeeraus taidokasta. Guillermo del Toro on visuaalisesti todella pätevä tekijä. Onkin harmi, ettei hän kyennyt täyttämään näyttävää elokuvaansa hyvällä tarinalla. Filmistä tuntuu puuttuvan kunnon innostus, minkä lisäksi se ei onnistu jännittämään - etenkään kolmannella katselukerralla. Pidin leffasta tällä kertaa hieman enemmän kuin aiemmin, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei sen tarina enää tullut pettymyksenä. Näyttelijät ovat välillä oudon hengettömiä, eikä niitä kummituksia ole mukana lähes ollenkaan. Kuten filmin kirjailijapäähenkilö Edith sanoo esitellessään omaa tekstiänsä, kummitukset ovat vain vertauskuva menneisyydelle. Kaikkein eniten itseäni taitaa kuitenkin häiritä leffan pahisten ilkikurinen juoni, joka on aika hölmö, kun sitä alkaa miettimään. Elokuva sopii ihan hyvin leffailtaan, johon kaivataan jännitystä, muttei kuitenkaan selkeää kauhua. Visuaalisuuksien takia Crimson Peakia jaksaa ihailla, mutta parissa kohtaa alkoi huomaamaan, että nyt on jo päivän seitsemäs leffa menossa ja kello on yli yhdeksän illalla.



Koska halusin viedä maratonin kunnolla päätökseen, en halunnut lopettaa vielä, kun varsinaiset kategoriat oli saatu katsottua. Myös bonusleffakin täytyi vilkaista ja päätimme valita kahdesta vaihtoehdosta, mykkäelokuvasta ja musikaalista sen jälkimmäisen. Alunperin tyttöystäväni olisi halunnut katsoa La La Landin (2016), mutta lopulta tuumimme, että se olisi hieman liian hidastempoinen muiden filmien jälkeen. Niinpä päätimme vaihtaa sen paljon helpompaan (ja lyhyempään) elokuvaan, jonka jaksaa katsoa vielä puolenyön aikaan, kun on ollut hereillä jo noin kahdeksantoista tuntia.


POCAHONTAS (1995)



Ohjaus: Mike Gabriel ja Eric Goldberg
Pääosissa: Irene Bedard, Mel Gibson, David Ogden Stiers, Russell Means, Christian Bale, Linda Hunt, Billy Connolly, Joe Baker, Michelle St. John ja
Genre: seikkailu, romantiikka, musikaali
Kesto: 1 tunti 22 minuuttia
Ikäraja: 7

Päätimme siis aloittaa ja lopettaa maratonin Walt Disneyn animaatioilla. Pocahontas kertoo brittiläisistä, jotka matkaavat 1600-luvun alussa uuteen maailmaan kullan toivossa. Siellä he kuitenkin kohtaavat alkuasukasheimon, jonka erääseen Pocahontas-neitoon brittiläinen John Smith rakastuu.

Kun olin lapsi, Pocahontas oli mielestäni todella tyttöjen leffa. Katsoin siitä välillä pätkiä televisiosta, mutten koskaan katsonut sitä kokonaan. Näinkin filmin kunnolla vasta muutama vuosi sitten ja nyt katsoin sen toisen kerran elämässäni. Mielestäni kyseessä ei ole mikään erityisen ihmeellinen teos. Sen käsittelemät teemat ovat kyllä mainioita ja on yllättävää, kuinka rasistisia repliikkejä on uskallettu kirjoittaa mukaan, mutta alle puolentoista tunnin kestossaan Pocahontas tuntuu kiirehtivän liikaa. Pocahontasin ja Johnin romanssia haluaisi nähdä enemmän ja siitä haluaisi saada jotain syvällisempää. Loppujen lopuksi filmi tuntuukin jäävän pelkäksi pintaraapaisuksi ja sitten se onkin jo ohi. Mukaan mahtuu kyllä hauskoja hetkiä eläinhahmojen ansiosta, sekä tyylikästä animointia että oivallisia lauluja. Uskonkin elokuvan toimivan paremmin, jos sen oli nähnyt jo lapsena ja se muodostui silloin tärkeäksi. Aikuisiällä katsottuna se on kyllä hyvä, muttei mitään erityistä.


Pocahontasin aikana söin isoa jäätelökimpaletta pysyäkseni hereillä, sillä kun leffaa oli kulunut noin vartti, väsymys iski oikein kunnolla, jolloin hereillä pysyminen oli lopussa aikamoista taistelua.



Ja siinä se sitten oli: 24 tunnin elokuvamaraton -haaste 2018 on suoritettu! Pikku Kananen alkoi noin puoli kuudelta aamulla ja Pocahontas päättyi varttia yli keskiyön. Yhteensä olin hereillä hieman yli 19 tuntia, joista 16 meni pelkkään elokuvien tuijotteluun. Olin yllättynyt, kuinka helposti päivä meni, sillä olin jo ehtinyt pelätä, että tylsistyminen iskisi neljännen filmin kohdalla. Sillä vaikka katsoisikin hyviä elokuvia, on kahdeksan peräkkäin jo aikamoinen urakka. Aiempi ennätykseni oli kuusi leffaa päivän aikana ja nyt päihitin sen oikein kunnolla! Tällaisista maratoneista minä pidän todella paljon, enkä malta odottaa, että voin tehdä saman ensi vuonna uudestaan!

Haastankin kaikki samanlaiset elokuvanörtit kokeilemaan haastetta! En ole löytänyt internetistä ainuttakaan suomalaisen tekemää haastetta, joten toivon tämän tekstin innostavan muita kokeilemaan samaa. Jos kokeilitte tai aiotte kokeilla maratonia, kertokaa siitä alla kommenteissa!


Niin ja jos jotakuta kiinnostaa, tässä on järjestykseni katsomistani maratonelokuvista, parhaimmasta huonoimpaan:
  1. Star Wars: Episode IV - A New Hope / Tähtien sota: Episodi IV - Uusi toivo
  2. King Kong
  3. Room
  4. Psycho / Psyko
  5. Rain Man / Sademies
  6. Crimson Peak
  7. Pocahontas
  8. Chicken Little / Pikku Kananen


Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2018
Lähteet:
elokuvien tiedot www.imdb.com ja www.en.wikipedia.org
elokuvien julisteet:
Chicken Little: www.disney.wikia.com
King Kong: www.joblo.com
Room: www.joblo.com
Rain Man: www.imdb.com
Psycho: www.johneaves.wordpress.com
Star Wars: Episode IV - A New Hope: www.starwars.wikia.com
Crimson Peak: www.comingsoon.net
Pocahontas: www.impawards.com

3 kommenttia:

  1. Tämäpäs oli hauska ja mielenkiintoinen teksti. Ihanaa, että maratoonisi sekä alkoi että loppui Disneyn elokuvaan! :) Ja että katselulistalle pääsi mukaan myös Star wars, wuhuu! Myös muut katsomasi elokuvat vaikuttivat mielenkiintoisilta, niistä en ole itse nähnyt ennen muita kuin King Kongin.

    Ananas kuuluu pizzaan, olen samaa mieltä. Itse asiassa luin juuri netistä jonkun "todella tieteellisen" tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan suomalaisten suosikkitäyte pizzan päälle (muistaakseni Pizza Onlinen kautta...?) on ananas. Itse tein jokunen viikko sitten pizzaa, jonka päälle laitoin jauhelihaa, ja maustoin jauhelihan sellaisella normaalisti tortilloissa käytettävällä texmex-mausteseoksella. Ja se vei pizzan maun ihan uusiin sfääreihin! En olisi etukäteen uskonut! Mutta suosittelen kokeilemaan! ;)

    Niin ja mielenkiintoiselta tuntuisi tämä maratooni toteuttaa, mutta mietityttää tosiaan se, milloin löytyy tarpeeksi aikaa moisen elokuvapläjäyksen katsomiseen. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tykkäsit! Kannattaa katsoa Room ja Psycho joskus. :)

      Jep, Ristoranten suosituin pakastepizza on hawaii, eli siitäs saitte kaikki ananasvihaajat! Minulla on muuten oma nimitys ananas ja kana -yhdistelmälle pizzassa: kananas-pizza! :D Itse valitettavasti inhoan tortilloja ja tuollaisia spicy-ruokia, joten minun täytyy jättää tuo kokeilu väliin...

      Itse olen onneksi vapailla (lue "työtön") ja tyttöystäväni kirjoitukset päättyivät juuri, joten meiltä löytyi aikaa. Saa nähdä, miten ensi vuonna onnistuu... Vuodessa on kuitenkin 365 päivää, luulisi siitä riittävän yksi pelkkään elokuvien tuijottamiseen!!

      - Joonatan

      Poista
  2. Ei vitsi, tää täytyy kyllä joskus testata! Eiköhän joku kesäloman sadepäivä voisi sopia tähän haasteeseen sopivasti kun lomaa on vielä jäljellä :D.

    VastaaPoista