THE LITTLE PRINCE (2015)
PIKKU PRINSSI
Ohjaus: Mark Osborne
Pääosissa: Mackenzie Foy, Jeff Bridges, Rachel McAdams, Riley Osborne, Paul Rudd, Marion Cotillard, James Franco, Benicio Del Toro, Ricky Gervais, Bud Cort, Paul Giamatti ja Albert Brooks
Genre: animaatio
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 7
Aloitan tämän paljastamalla, etten ole koskaan lukenut Pikku prinssi -kirjaa. Tarina ei siis ole minulle tuttu. Olen kuitenkin pitänyt kirjaa monta kertaa kädessäni ja katsonut sen kuvia. Sen kansi on jäänyt minulle hyvin mieleen. Ehkä juuri sen takia nähdessäni The Little Prince -animaatiofilmatisoinnin mainoksen ensimmäistä kertaa, halusin mennä katsomaan sen. Etenkin, kun näin muiden arvostelijoiden antamia tähtiä elokuvalle, kiinnostukseni nousi. Tänään kävin tätini kanssa katsomassa elokuvan.
Pikkutyttö elää täysin ylitäsmällisen äitinsä suunnitelmien mukaisesti. Kun tytön haastattelu Werth-akatemiaa varten ei suju niin kuin piti, he muuttavat koulun lähistölle paikan varmistumiseksi ja alkavat valmistaa tyttöä kouluun. Tyttö tutustuu naapurissa asuvaan lentäjään, jolla on huimia kertomuksia Pikku prinssistä, joka asuu omalla pienen pienellä B-612 -asteroidillaan.
Interstellarista (2014) minulle tutuksi tullut Mackenzie Foy esittää elokuvan keskiössä olevaa pikkutyttöä. Hahmo on todella onnistuneesti suunniteltu ja on mielenkiintoista nähdä äidin oppien hiipuvan pois, tytön keskittyessä seikkailuihin. Hauskana yksityiskohtana onkin, ettei hahmolle koskaan anneta mitään nimeä, vaan hän kulkee pelkkänä pikkutyttönä, jota äiti kutsuu "kullakseen".
Rachel McAdamsin äiti-hahmo voi joko naurattaa tai raivostuttaa - tai kumpaakin samaan aikaan. Etenkin alkupuolella äidin määräily on viihdyttävää ja hänen tekemänsä tarkka suunnitelma tyttärensä koko elämälle naurattaa useaan otteeseen elokuvan aikana. Mutta mitä pidemmälle tarina menee, sitä enemmän äiti on vain seikkailujen tiellä, jolloin hahmosta katoaa hauskuus ja häntä alkaa pitää elokuvan "pahiksena".
Lentäjää ääninäyttelee The Big Lebowskista (1998) tuttu Jeff "The Dude" Bridges. Hahmo on todella miellyttävä ja hänellä on selkeästi sydän paikoillaan, vaikka hieman tärähtänyt onkin. Bridgesin ääni sopii lentäjälle todella mainiosti. Jo elokuvan alkupuolella ymmärtää, että hahmo tulee korvaamaan tytön puuttuvan isähahmon.
Itse Pikku prinssin äänenä kuullaan elokuvan ohjaajan poika Riley Osborne, sekä komedioista supersankariksi (Ant-Man, 2015) noussut Paul Rudd. Pikku prinssi ei paljoa tee elokuvassa, vaikka tarina pyöriikin pääosin hänen ympärillään. Kovin muistettavaksi hahmo ei jää, etenkin kun vertaa yllä mainittuun kolmikkoon. Paul Ruddia on kuitenkin aina hieno nähdä elokuvissa - tai siis tässä tapauksessa kuulla.
Pikku prinssin kaverikettua ääninäyttelee James Franco, joka tosin sanoo vain muutaman lauseen. Niissä lauseissa on kuitenkin oiva opetus. Vaikka maailmassa olisi miljoona samanlaista asiaa, niin sinun asiasi on tärkeä, koska se on juuri sinun asiasi. Lentäjän kettupehmo, jonka tyttö omii itselleen oikeastaan tuosta noin vain, on todella suloinen hahmo, varsinkin kun hahmo herää kunnolla eloon. Kettupehmo ei puhu mitään, mutta silti hänelle on luotu todella voimakas henkilöllisyys ja hän on ihan yhtä hieno hahmo kuin pikkutyttö tai lentäjä.
Olin todella innoissani, kun huomasin, että elokuvassa kuultaisiin myös mm. Marion Cotillardin (ruusu), Benicio Del Toron (käärme) ja Paul Giamattin (opettaja) äänet yllä olevien lisäksi, mutta pienenä pettymyksenä olikin, ettei heidän puhettaan kuulla lähes ollenkaan.
En ole tosiaan lukenut kirjaa, mutta kuulemani perusteella elokuvaan on otettu aika paljon vapauksia, esimerkiksi lähes koko juoni. Elokuvan alku on suoraan kirjasta, mutta pikkutyttö ja hänen äitinsä on luotu elokuvaa varten. Toimivan kokonaisuuden elokuvan tekijät ovat kuitenkin luoneet ja itse kirja on saatu sinne hyvin istutettua. Ainoat ongelmani elokuvan kanssa ovat oikeastaan loppupuolen hitaus yhdessä kohtaa ja alun outous akatemiaan pääsystä. Pikkutyttö pyörtyy pääsykokeissa, jolloin äiti päättää, että he ottavat suunnitelma B:n käyttöönsä. Suunnitelma B on, että he muuttavat akatemian lähistölle, jolloin akatemian on pakko hyväksyä tyttö mukaan. Miksi? Ja jos se on niin helppoa, niin miksei suunnitelma A ollut se? Miksi ylipäätään järjestää pääsykokeita, jos akatemiaan pääsee muuttamalla sen viereen? Siinä asiat, mitkä minua häiritsivät. Muuten elokuva on hieno, itse asiassa jopa yllättävän hieno.
Pikku prinssi on myös hyvin syvällinen elokuva. Kuten julisteissa sanotaan; aikuistuminen ei ole ongelma, vaan unohtaminen. Näinhän se on ja se tuodaan useasti esille elokuvassa. Olisi ollut hienoa nähdä jossain kohtaa, mitä tytön äiti on unohtanut, sillä se olisi tuonut hieman lisäsyvyyttä hahmoon. Mukana on myös pikkutytön kamppailu siitä, ettei hän haluaa kasvaa aikuiseksi, koska pelkää silloin unohtavansa kaiken tärkeän. Elokuvasta huomaa sen, että siinä on ollut mukana tekijöiden omia kokemuksia unohtamisesta. Toivottavasti monet unohtuneet asiat ovat palanneet mieleen elokuvaa tehdessä. Toivottavasti myös lastensa kanssa elokuvan katsomaan menevät ymmärtävät asioiden tarkoituksia hieman uudella tavalla.
Tarinan lisäksi myös animointi on hienoa. Tyylikästä tietokoneanimointia tukee hyvin nukkeanimaation käyttö, kun kerrotaan Pikku prinssin tarinaa. Visuaalinen ilme on paikoitellen yksinkertaistettu ja paikoitellen todella yksityiskohtainen. Arjen harmaus on tuotu kirjaimellisesti mukaan ja seikkailut ovat hyvin värikkäitä. Kontrasti toimii hienosti. On myös hienoa, että kirjan kuvituksesta löytyvää tyyliä on hyödynnetty läpi elokuvan kunniakkaasti. Pikku prinssin on ohjannut Mark Osborne, joka on ohjannut myös mm. elokuvan Kung Fu Panda (2008), eli hänellä on aiempaakin kokemusta animaatioiden parissa. Ääninäyttelijöiden ohjaus on onnistunutta ja Osborne on saanut paketin pysymään erinomaisesti kasassa. Elokuvaa säestää toimiva musiikki, josta vastaavat Hans Zimmer ja Richard Harvey. Näin elokuvan 3D:nä, joka parissa kohtaa toimi, mutta jätti pääosin jälleen kylmäksi.
Yhteenveto: Pikku prinssi on kaikessa surullisuudessaan hyvän mielen elokuva. Saliin menee toiveikkaana ja elokuva itse tuo toivoa lisää. Salista poistuessaan voi miettiä kävelevänsä ostamaan lipun seuraavaan näytökseen. Se on visuaalisesti tyylikäs ja siinä on sydäntä lämmittävä tarina. Suosittelen Pikku prinssiä lasten lisäksi lapsenmielisille, sekä myös harmaan arjen uurtajille. Kirjan faneille huomio, että elokuva menee hyvin erilailla kuin alkuperäisteos. Pitäisi varmaan jossain kohtaa ryhdistäytyä ja lukea itse kirja. Toivottavasti tälle ei aleta turhaa jatko-osaa vääntää, sillä tämä toimii täydellisesti juuri näin. Lopputekstien aikana näkyy vielä yksi lyhyt kohtaus ja hauska asia lopputeksteissä on, että ne rullaavat ylhäältä alas, eivätkä perinteiseen tapaan alhaalta ylös.
Kirjoittanut: Joonatan, 11.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reddit.com
The Little Prince, 2015, Onyx Films, Orange Studio, Paramount Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti