TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES:
OUT OF THE SHADOWS (2016)
Ohjaus: Dave Green
Pääosissa: Pete Ploszek, Alan Ritchson, Jeremy Howard, Noel Fisher, Megan Fox, Stephen Amell, Will Arnett, Brian Tee, Brad Garrett, Gary Anthony Williams, Stephen Farrelly, Tyler Perry ja Tony Shalhoub
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12
Edellinen Turtles-elokuva (Teenage Mutant Ninja Turtles, 2014) ei ollut ihan sitä, mitä odotin ja jäi pettymykseksi. Vaikka olenkin Turtles-fani, niin uusi Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows ei silti ollut vuoden kymmenen odotetuimpani elokuvan listalla - ei minulla tosin edes ollut sellaista listaa. En kuitenkaan erityisemmin odottanut sitä. Kävin katsomassa elokuvan viime torstaina ja näytös alkoi yli puoli tuntia myöhässä, mikä vei hieman makua koko jutusta. Lopulta pitkällä nimellä kulkeva Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows alkoi pyöriä...
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa, Teenage Mutant Ninja Turtles!
April O'Neil epäilee tohtori Baxter Stockmanin juonivan jotain Silppurin kanssa. Kun epäilykset osuvat oikeaan, April tarvitsee kilpikonnaystäviensä apua. Samaan sotkuun joutuu myös poliisi Casey Jones.
Sinistä naamiota käyttävää Leonardoa ei enää ääninäyttele Jackass-tähti Johnny Knoxville, vaan Pete Ploszek hoitaa koko suorituksen. Muuten hahmo toimii, mutta Leonardo voisi jo lopettaa mietiskelyn siitä, mikä on hyvää johtajuutta ja vihdoin toimia porukan pomona kunnolla.
Punaista naamiota käyttävä Raphael osoitti edellisessä elokuvassa, että hänessä on pehmompikin puoli, mutta kovasti hän yrittää sitä tässä peitellä. Käy myös selväksi, että Raphaelilla on korkeanpaikankammo, mikä tuo omaa lisäystään hahmoon. Muuten tämä Raphael on onnistunut versio hahmosta. Ongelmana on elokuvassa oleva kohtaus, jossa hahmo lentää päin lentokoneen ohjaamon ikkunaa. Kohtauksen pitäisi olla koominen, mutta se lähinnä hämmentää, sillä se ei sovi hahmolle yhtään. Raphaelia esittää Alan Ritchson.
Violettia naamiota käyttävä Donatello pääsee jälleen nörtteilemään. Osa hänen laitteistaan toimii niin hyvin, että katsojana miettii, että kylläpä tässä nyt helpolla voidaan hommat selvittää, muttei asia onneksi ihan niin ole. Donatelloa näyttelee Jeremy Howard.
Oranssia naamiota käyttävä Michelangelo ei ole enää niin ärsyttävä kuin edellisessä osassa. Hahmo osaa jopa olla vakava tarpeen vaatiessa. Michelangeloa esittää Noel Fisher.
Megan Fox jatkaa April O'Neilinä. Elokuva ei ehdi kauaa kestää, kun Fox pääsee jo esittelemään vartaloaan "koulutyttöasussa". O'Neil ei ole yhtä tärkeässä asemassa tässä kuin edellisessä, mutta joutuu yhä jatkuvasti kilppareiden pelastettavaksi, kun tuntuu olevan aina niin avuton. Foxin suoritus on ihan toimiva tässä elokuvassa.
Arrow-sarjasta (2012-) tuttu Stephen Amell esittää Casey Jonesia, poliisia, joka joutuu vahingossa mukaan kilppareiden ja Silppurin välisiin taisteluihin. Tunnettu jääkiekkomaski on hahmolla tietty käytössä, tosin vain lyhyen ajan. Amell suoriutuu osastaan hyvin ja toivottavasti seuraavassa osassa hän pääsisi kunnolla mätkimään turpaan kilppareiden kanssa.
Silppurin näyttelijä on muka-huomaamattomasti vaihdettu. Tässä häntä esittää Brian Tee. Hahmo on aika tylsä tässä elokuvassa, mutta arvelisin sen johtuvan siitä, että hahmoa yritetään vielä säästellä seuraavia osia varten.
Pahiksista isoimpaan osaan pääsevät villisika Bebop ja sarvikuono Rocksteady. Hahmot ovat kuin suoraan televisiosarjasta revittyjä. Bebopia esittää Gary Anthony Williams ja Rocksteadyna nähdään Stephen Farrelly. Rocksteadyyn viitataan suomalaisena, mutten tiedä onko hahmo elokuvassa sitä oikeasti, vai oliko se vain osa vitsiä, joka elokuvassa heitetään.
Avaruusolio Krang on mukana myös, muttei kovin isossa roolissa. Brad Garrettin ääninäyttelemä Krang vaikuttaa vaaralliselta, vaikka paikoin ärsyttävä onkin.
Toinen pieneen pahisrooliin jäävä hahmo on Tyler Perryn näyttelemä tohtori Baxter Stockman. Hahmo ei ole kovin onnistunut ja hänestä tulee enimmäkseen mieleen Eddie Murphy elokuvasta The Nutty Professor (1996). Stockmanin luomia mouser-robotteja ei valitettavasti nähdä elokuvassa.
Mestari Tikku on vihdoin saatu toimimaan, mutta hänenkin roolinsa jää pieneksi. Enää Tikku ei näytä täysin tietokonetekeleeltä, mikä on todella hyvä juttu. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa hahmon osa on muutakin kuin Leonardon neuvominen aina tarpeen vaatiessa. Tikkua esittää Monk-sarjasta (2002-2009) tuttu Tony Shalhoub.
Will Arnett palaa Vernon Fenwickinä, muttei ole kovin suuressa roolissa. Hahmo enimmäkseen vain ärsyttää.
Elokuva alkaa vuosi edellisen osan tapahtumien jälkeen. Kilpparit ovat tehneet sopimuksen Fenwickin kanssa, jolloin tämä on ottanut kunnian Silppurin voittamisesta, jotta kilpparit pysyvät tuntemattomina. Alussa kilpparit pomppivat paikasta toiseen, pizzalaatikko kainalossaan ja yksitellen heidän kohdallaan kuva pysähtyy ja hahmon nimi tulee näkyviin lyhyen kuvailun kera. Ihan hauska idea, mutta sen olisi voinut tehdä ensimmäisessä osassa, sillä tässä kohtaa hahmot ovat luultavasti jo tuttuja, eikä heitä tarvitse enää esitellä erikseen. Ja jos alun esittely ei ole tarpeeksi, niin myöhemmin elokuvassa Michelangelo esittelee kilpparit Casey Jonesille kuin talk-show -ohjelmassa. Kilppareiden turhan esittelyn jälkeen esitellään nopealla sykkeellä uudet hahmot: Stockman, Casey, Bepop, Rocksteady ja Krang. Esittelyt ovat toimivia ja tulevat onneksi heti alussa, jolloin elokuva voi koko kestonsa ajan hyödyntää hahmojaan.
Toisaalta taas voisi miettiä, että elokuvassa on liikaa hahmoja. Ainakin siinä on liikaa pahiksia, jolloin se alkaa paikoitellen kärsiä samoista ongelmista kuin esimerkiksi Spider-Man 3 (2007) ja The Amazing Spider-Man 2 (2014). Tuntuu kuin kaikki Turtles-roistot olisi tungettu samaan elokuvaan. Onneksi jokaiselle on edes hieman käyttöä ja taka-alalle jääville roistoille nostatetaan selvästi isompaa roolia seuraavia osia varten. Elokuvan aikana voikin Turtles-fanina jo arvailla, mitä mahdollinen kolmas osa tuo tullessaan.
Edellisen osan ongelmina olivat, että siinä on aivan liikaa Aprilia ja aivan liian vähän kilppareita. Se yritti olla todella vakava elokuva, jota piristivät vain Michelangelon huonot vitsit. Pahiksena piti olla Silppuri, mutta suurimmassa osassa olikin joku elokuvaa varten keksitty tyyppi ja Silppuri jäi vain peltipurkiksi, josta juuri ja juuri riitti haastetta kilpikonnille. Myös tehosteet olivat huonoja, etenkin mestari Tikun osalta. Studio on selkeästi kuunnellut faneja, sillä tässä korjataan virheet. Elokuva keskittyy kilppareihin, siinä on kepeä tunnelma ja sen pahikset ovat kuin suoraan vanhoista lasten televisiosarjoista revittyjä. Kilpparit ovat täysin niin kuin sarjassa ja oli upeaa nähdä heidän roska-autonsa kunnolla käytössä. Vielä, kun Raphael olisi päässyt enemmän ajelemaan moottoripyörällään... Vaikka elokuvassa on kevyt tunnelma ja se on hauska, niin eivät kaikki vitsit todellakaan naurata.
Elokuvan ohjaaja on vaihtunut Dave Greeniin, joka on aiemmin ohjannut elokuvan Earth to Echo (2014). Kovin tunnettu henkilö ei siis ole kyseessä. Edellisen osan tapaan ohjaksissa on kuitenkin tuottaja Michael Bay studion kera. Elokuva on niin Transformers-ohjaajan kaltainen, että siinä on jopa mukana - tavallaan - Bumblebee Transformers-elokuvista (2007-), joka esiintyy halloween-juhlissa, jotka tuovat mieleen viimeisimmän Bond-elokuva Spectren (2015) alkukohtauksen. Elokuva on kuvattu mainiosti, kuten myös leikattu. Tehosteet ovat huomattavasti parempia kuin edeltäjässä. Musiikki jumputtaa taustalla, muttei jää mieleen erityisemmin. Musiikillinen parhaus tulee elokuvan lopputeksteissä, mutta se teidän täytyy itse selvittää!
Blu-rayn kuvanlaatu on hieno. Lisämateriaalina Blu-raylla on kilppareista kertova "We Are Family", uudet hahmot esittelevä "Whoa! Expanding the Turtleverse", kilppareiden viemäriluolaa esittelevä "House Party", monitoimirekkaa esittelevä "It's Tricky: Inside the Van", efekteistä kertova "ILM - The Effects Beneath the Shell" ja piiloviittauksien merkityksiä paljastava "Did You Catch That? Turtle Eggs!". Mukana on myös muutama poistettu kohtaus. Lisämateriaaleja on noin kolmeksi vartiksi.
Yhteenveto: Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows on Turtles-elokuva, johon on vihdoin saatu Turtles-henkeä. Jo alun Paramountin logossa näkyvät tähdet ovat ninjojen käyttämiä heittotähtiä, mikä aloittaa tunnelman luomisen katsojalle. Suuri hahmogalleria ei loppujen lopuksi ole iso ongelma ja jatko-osa tuntuisi olevan suunnitteilla. Tämän perusteella jatkoa saa tullakin vaikka siihen asti, ettei se toimi enää! Toivon, että "Turtles 3" tulisi pian, sillä tämä osoitti, että kyseessä on ainesta oikein toimivaksi elokuvasarjaksi. Tämä on oiva elokuva mennä katsomaan vaikkapa ystävien kanssa näin kesäloman aloitukseksi. Niillä siis, joilla kesäloma alkaa. Nuorille tämä on selvästi tehty, mutta uskoisin, että vanhempiakin Turtles-faneja tämä miellyttää. Toivottavasti seuraavassa elokuvassa ei tosin enää tarvitse nähdä kilppareiden huonoa tiimityöskentelyä.
Kirjoittanut: Joonatan, 1.6.2016 - Muokattu 30.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.slashfilm.com
Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows, 2016, Paramount Pictures, Nickelodeon Movies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti