Arvostelu: The Zone of Interest (2023)

THE ZONE OF INTEREST

Ohjaus: Jonathan Glazer

Pääosissa: Christian Friedel, Sandra Hüller, Johann Karthaus, Lilli Falk, Nele Ahrensmeier, Luis Noah Witte, Imogen Kogge, Ralph Herforth, Daniel Holzberg, Sascha Maaz, Freya Kreutzkam, Kalman Wilson, Anastazja Drobniak, Cecylia Pekala, Julia Polaczek ja Wolfgang Lampl

Genre: draama, historia

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 12

The Zone of Interest perustuu löyhästi Martin Amisin samannimiseen kirjaan vuodelta 2014. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan Glazer kiinnostui Amisin kirjasta jo ennen sen julkaisua ja hankki sen elokuvaoikeudet. Glazer tutki vuosia kirjan aihetta ja henkilöitä, kunnes alkoi vihdoin kynäillä kaiken pohjalta elokuvan käsikirjoitusta. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2021 ja lopulta The Zone of Interest sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2023. Nyt elokuva on saapunut myös Suomen teattereihin ja kiinnostuin leffasta heti, kun kuulin, mistä siinä on kyse. Maailmalta kantautuneet kehut, sekä useat palkintoehdokkuudet, kuten parhaan elokuvan Oscar-, BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkuudet saivat minut hankkimaan liput heti ensi-iltapäivän ensimmäiseen näytökseen.

1940-luvun alussa Auschwitzin keskitysleirin komentaja Rudolf Höss rakennuttaa perheelleen unelmakodin... suoraan leirin viereen.

Toisin kuin Martin Amisin kirja, joka kertoi fiktiivisestä natsikomentajasta, joka pohjautui tosielämän Rudolf Hössiin, Jonathan Glazer on halunnut ottaa oikean Hössin ja tämän perheen elokuvansa keskiöön. Rudolf Hössinä nähdään saksalaisesta hittisarja Babylon Berlinistä (2017-) tuttu Christian Friedel, kun taas hänen vaimoaan Hedwigiä esittää Sandra Hüller, jolla on meneillään uransa kovin vuosi tämän ja palkintoehdokkuuksia myös kahmineen Putoamisen anatomia -elokuvan (Anatomie d'une chute - 2023) kanssa. Friedel esittää komentajahahmoaan jämptisti ja Hüller tekee Hedwigistä tiukan, mutta rakastavan äidin parin viidelle lapselle. Friedel ja Hüller ovat mainiot rooleissaan, mutta henkilöinä Hössit jäävät tarkoituksella etäisiksi, eikä katsojana pääse kaivautumaan heihin ja heidän ajatusmaailmoihinsa kovinkaan syvälle.

Kuten jo hitusen jopa absurdista premissistä voi päätellä, ei The Zone of Interest ole kovinkaan helppo katselukokemus, kuten eivät holokaustielokuvat yleensäkään ole. Elokuva on epämiellyttävä koettelemus, joka jättää katsojan vellomaan inhassa olossa vielä jonkin aikaa leffan päätyttyä. Elokuvassa ei koskaan näytetä, mitä Hössien unelmakodin viereisen muurin takana tapahtuu, mutta eipä tuota tarvitsekaan näyttää. Elokuvalle on rakennettu niin pirun ahdistava äänimaailma, että jatkuva kaasukammioiden humina, koirien haukunta, laukaukset ja uusia vankeja tuovat junat pitävät huolen siitä, että katsoja ei satu unohtamaan Auschwitzin keskitysleirin sijaitsevan suoraan päähenkilöiden naapurissa. Hössit itse eivät vaikuta tuon taivaallista välittävän muurin toisen puolen menosta, vaan äiti Hedwig hoitaa puutarhaansa ja lapset leikkivät uima-altaassa, samalla kun muurin takaa pilkottavista piipuista kohoaa savu.

Jonathan Glazer on päättänyt lähestyä aihetta varsin omalaatuisella tyylillä, joka toimii suurimmaksi osaksi erittäin hyvin. Glazer ei ole rakentanut leffalle selvää juonta, vaan hän pikemminkin pistää katsojan seuraamaan Hössin perheen elämää kuin kärpäsenä katossa vajaan kahden tunnin ajan. Hän takertuu tilanteen outouteen ja hävyttömyyteen, pitäen jatkuvasti näkyvissä täysin älyttömän kontrastin idyllisen perhe-elämän ja taustalla tapahtuvien hirveyksien välillä. Toteutus on ajoittain jopa kiehtovan dokumentaarinen. Hössit jätetään tosiaan jatkuvasti hieman etäisiksi, mikä on samanaikaisesti oiva tehokeino kuin tietynlainen kompastuskivi. Elokuvasta uupuu täysin pidettävät tai moniulotteiset henkilöhahmot, jolloin katsojan on vaikea kunnolla tarttua kertomukseen. En sano, että natseista pitäisi luoda sympaattista kuvaa, mutta hieman enemmän Hösseihin olisi voinut panostaa, sillä nyt katsoja ei pääse mitenkään heidän päidensä sisälle. Parissa kohtaa yöllä näytetään jonkun urhean tytön piilottavan leirille hedelmiä vangeille, mutta tätäkään puolta ei kaiveta yhtään pintaa syvemmälle. Mistä tyttö tulee? Mikä ajaa häntä riskeeraamaan oman henkensä tällä tavalla? Glazerin toteutuksen myötä näistä yöllisistä kohtauksista uupuu todellinen jännite. Tiettyyn pisteeseen asti Glazerin visio toimii erinomaisesti. Hänen rakentama ilmapiirinsä on tehokkaan epämukava, mutta siihen se jää. En myöskään pahemmin piitannut tavasta, jolla Glazer on päättänyt lopettaa elokuvansa. Asiaa ei auta Mica Levin pauhaava ylidramaattinen musiikki, joka on muuten leffan aikana loistanut poissaolollaan.

Teknisiltä ansioiltaan The Zone of Interest on todellinen taidonnäyte. Äänimaisema on häkellyttävän tarkkaan suunniteltu ja yksi elokuvan suurimmista voimavaroista. Ihmettelen, jos leffa ei nappaa Oscar-palkintoa äänityöskentelystään. Kameratyöskentely on todella taitavaa ja laajakuvilla pidetään voimakasta kontrastia jatkuvasti yllä. Elokuvaa kuvattiin oikeasti Auschwitzin kupeessa ja todellinen keskitysleiri yhdistettynä tarkkaan lavastukseen ja pieniin erikoistehosteisiin toimii kammottavana lokaationa. Puvustustiimi on myös tehnyt hyvää työtä ja niin luonnonvaloa kuin öiden muokattua tulista loistoa hyödynnetään hienosti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Zone of Interest, 2023, A24, Film4, Access Entertainment, JW Films, Extreme Emotions, House Productions, Polski Instytut Sztuki Filmowej