Arvostelu: Night Swim (2024)

NIGHT SWIM

Ohjaus: Bryce McGuire

Pääosissa: Wyatt Russell, Kerry Condon, Gavin Warren, Amélie Hoeferle, Nancy Lenehan, Elijah J. Roberts, Eddie Martinez, Jodi Long, Rahnuma Panthaky ja Ben Cinclair

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Night Swim perustuu Bryce McGuiren ja Rod Blackhurstin samannimiseen lyhytelokuvaan vuodelta 2014. Lyhytelokuvan noustua viraalihitiksi, Atomic Monster -yhtiön varatoimitusjohtaja Judson Scott esitteli sen ohjaaja James Wanille, joka innostui ja hankki lyhytelokuvan oikeudet, tuottaakseen sen pohjalta täyspitkän kauhuelokuvan. Wanin Atomic Monster ja tuottaja Jason Blumin kauhuyhtiö Blumhouse päättivät yhdistää voimansa ja Night Swimistä muodostui yhtiöiden ensimmäinen yhteistyöelokuva. McGuire palkattiin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan leffa ja kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2023. Nyt Night Swim on saapunut elokuvateattereihin ja itse en odottanut elokuvaa kovinkaan innolla. Alkuperäinen lyhytelokuva ei ollut mielestäni kummoinen, eikä leffan traileri juuri vakuuttanut minua. Kävin silti katsomassa Night Swimin sen ensi-iltaviikonloppuna.

Sairautensa takia eläkkeelle jäänyt pesäpallotähti Ray Waller perheineen hankkii uuden kodin ja he huomaavat pian, että takapihan uima-altaassa lymyilee jotain pahaa...

Night Swimin keskiössä on Wallerin perhe, johon kuuluvat Ray-isä (Wyatt Russell), Eve-äiti (Kerry Condon), Izzy-tytär (Amélie Hoeferle) ja Elliot-poika (Gavin Warren). Ray oli varsinainen pesäpalloilijalupaus, joka joutui kuitenkin keskeyttämään peliuransa, kun hänellä todettiin keskushermostoon vaikuttava MS-tauti. Mies yrittää löytää hoitokeinoa, toiveenaan palata takaisin kentälle jonain päivänä. Samalla hän kokee maisemanvaihdoksen rauhalliselle omakotitaloseudulle auttavan toipumisessa. Eve taas työskentelee koulussa, Izzy on geneerisen tylsä teinityttö, josta ei löydy juuri mitään sanottavaa ja Elliotilla on ollut rankkaa. Tiedämme tämän, koska hahmot jatkuvasti sanovat, että Elliotilla on ollut rankkaa, muttemme koskaan pahemmin näe, mitä rankkoja asioita Elliot käy läpi. Kurt Russellin poika Wyatt on noussut viime vuosina isompien starojen joukkoon, näyteltyään Marvel-sarjassa The Falcon and the Winter Soldier (2021) ja sitten isänsä kanssa Godzilla-sarjassa Monarch: Legacy of Monsters (2023-). Russell on näyttänyt osaavansa, mutta Night Swimissä hän kulkee läpi leffan aika tylsällä vaihteella, aivan kuin häntä ei kiinnostaisi olla mukana elokuvassa. Vastikään Oscar-ehdokkuuden The Banshees of Inisherinistä (2022) saanut Condon on vakuuttavampi Eve-äitinä. Nuoret näyttelijät Hoeferle ja Warren ajavat asiansa.

Monet 2000-luvun kauhuelokuvista pohjautuvat tekijöidensä aiempiin lyhytelokuviin, joita on laajennettu täyspitkiksi filmeiksi. Jopa James Wanin esikoistyö Saw (2004) oli alun perin lyhytelokuva. Jotkut näistä lyhäreistä täyspitkiksi kauhuelokuviksi venytetyistä tapauksista ovat toimineet, kuten The Babadook (2014), Lights Out (2016) ja Come Play (2020). Joissakin tapauksissa taas lyhytelokuvaan istunut simppeli konsepti ei jaksa kantaa täyspitkää leffaa ja harmillisesti Night Swim on yksi näistä tapauksista. Eipä alkuperäinen lyhytelokuva kymmenen vuoden takaa ollut kaksinen, mutta sen pohjalta rakennettu puolitoistatuntinen on suorastaan pitkäveteinen.

Lyhytelokuvankin ohjannut ja nyt ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa tekevä Bryce McGuire on avoimesti kertonut, mitkä leffat ovat inspiroineet häntä ja sen myös huomaa lopputuloksesta. Night Swim on tylsä toisinto huomattavasti paremmista kauhuelokuvista. Poltergeistin (1982) uima-altaaseen osittain sijoittuva loppuhuipennus on selvästi katsottu tätä tehdessä ja onpa yksi kohtaus matkittu Se-leffasta (It - 2017). Koko hommahan lähtee tietty liikkeelle todella tyypilliseen tapaan, perheen muuttaessa uuteen kotiin ja huomatessa, että jokin on pielessä. Sen sijaan, että itse talo olisi riivattu, syypää onkin pihan uima-allas. Omiin silmiini konsepti tuntuu huvittavalta, mutta leffa ottaa itsensä turhan vakavasti. Ihmisdraama on kuivaa ja elotonta, mutta eivätpä kauhukohtaukset paljoa pelasta. Kauhuilu rakentuu kaikista laiskimpien böö-säikyttelyjen varaan. Homma lässähtää viimeistään puolen välin paikkeilla, kun uima-altaassa lymyilevä mörökölli paljastetaan. Olion ulkonäkö on lähinnä koominen. Uima-altaan ympärille yritetään rakentaa löyhää mytologiaa, mutta sekin on varsin kliseistä peruskauraa. Loppuhuipennus on taas aikamoinen antikliimaksi kaiken rakentelun jälkeen.

McGuiren ensikertalaisuus pitkän elokuvan ohjaksissa on selvää. Hän ei saa pidettyä pakettia kasassa, lähtien jo käsikirjoituksesta. McGuire luottaa kauhupuolella liikaa kovaäänisiin pelästytyksiin ja vilkkuviin valoihin, eikä onnistu rakentamaan jännittävää ilmapiiriä uima-altaan ympärille. Tekniseltä puolelta löytyy hyvät puolensa muutamista tyylikkäistä otoksista itse uima-altaaseen, mikä vaikuttaa veikeästi vaihtelevan kokoaan tilanteesta riippuen. Äänimaailma on hyvin tyypillinen kauhuleffalle. Valitettavasti The Lighthousessa (2019) ja The Black Phonessa (2021) mainiota työtä tehnyt Mark Korven ei tällä kertaa saa juuri mitään mielenkiintoista aikaiseksi musiikkipuolella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Night Swim, 2024, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Atomic Monster, Witchcraft Motion Picture Company