lauantai 4. kesäkuuta 2022

Arvostelu: Poltergeist (1982)

POLTERGEIST



Ohjaus: Tobe Hooper
Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson, Oliver Robins, Heather O'Rourke, Dominique Dunne, Beatrice Straight, Zelda Rubinstein, Richard Lawson, Martin Casella ja James Karen
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 16

Poltergeist on Steven Spiel... siis Tobe Hooperin ohjaama kauhuelokuva. Filmi lähti liikkeelle Hooperin ideoista, joiden pohjalta Steven Spielberg kehitteli tarinan perheestä, joka joutuu yliluonnollisten kummittelujen uhriksi. Spielberg halusi ohjata filmin, mutta koska hänellä oli työn alla scifileffa E.T. the Extra-Terrestrial (1982), ei hän sopimussyistä voinut toimia ohjaajana toisen studion filmissä. Niinpä Spielberg pyysi Hooperin ohjaamaan. Kuitenkin jo tuotantovaiheesta lähtien aina tähän päivään saakka on käyty paljon keskustelua, toimiko Spielberg sittenkin oikeasti elokuvan ohjaajana? Jotkut näyttelijöistä ja kuvausryhmästä ovat todenneet Spielbergin olleen kuvauksissa jatkuvasti paikalla ja antanut useasti ohjeita. Spielberg ja Hooper itse ovat kuitenkin todenneet, että asia ei ole näin, vaan Hooper oli ohjaaja ja Spielberg antoi korkeintaan muutamia vinkkejä. Lopulta Poltergeist sai maailmanensi-iltansa 4. kesäkuuta 1982 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva oli iso menestys, jota kriitikotkin kehuivat. Se voitti BAFTA-palkinnon erikoistehosteistaan, minkä lisäksi leffa oli ehdolla parhaiden erikoistehosteiden, äänitehosteiden ja musiikin Oscar-palkinnoista. Itse näin elokuvan ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, mutta sitä ennen olin nähnyt vuonna 2015 tehdyn Poltergeist-uudelleenfilmatisoinnin. Kun huomasin alkuperäisen Poltergeistin täyttävän nyt 40 vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Freelingin perhe on muuttanut uudelle asuinalueelle ja perhe-elämä on vallan mukavaa. Siihen tulee pian muutos, kun kummallisia asioita alkaa tapahtua. Tytär keskustelee jonkun kanssa television läpi, koira haukkuu tyhjää seinää, aterimet vääntyilevät ja huonekalut rupeavat liikkumaan itsekseen...




Paranormaaleja tapahtumia kokemaan joutuvaan Freelingin perheeseen kuuluvat Diane-äiti (JoBeth Williams) ja Steven-isä (Craig T. Nelson), sekä heidän lapsensa, teini-ikäinen Dana (Dominique Dunne), Tähtien sotaa (Star Wars - 1977-) rakastava Robbie (Oliver Robins) ja pieni Carol Anne (Heather O'Rourke, joka traagisesti menehtyi viisi vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen 13-vuotiaana). Aikuisista lapsiin perheen näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä, joskin Danaa esittävä Dunne saa aika vähän ruutuaikaa. Pelottelut liittyvät lähinnä vanhempiin ja kahteen nuorempaan lapseen, jolloin välillä saattaa jopa ihmetellä, miksi teinihahmo kirjoitettiin mukaan? Robins ja O'Rourke ovat sympaattiset ja heidän reaktionsa tapahtumiin hyvin erilaiset, Robbien pelätessä ja Carol Annen ollessa lumoutunut. Dianessa ja Stevenissä kenties parasta on, kuinka todelliselta avioparilta Williams ja Nelson saavat hahmonsa tuntumaan.
     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Beatrice Straight, Zelda Rubinstein, Richard Lawson ja Martin Casella yliluonnollisuuksia tutkivana tieteilijöinä ja kaikki ovat oivallisia rooleissaan, erityisesti Straight ja Rubinstein, joiden hahmot tietävät kummitteluista ja poltergeisteista paljon.




Vaikkei tietäisi elokuvan tuotantoon liittyvää ohjaajakohua, katsoja saattaisi silti nähdä Poltergeistin enemmän Steven Spielbergin filminä kuin Tobe Hooperin. Elokuvalla on enemmän yhteistä tyyliltään ja hengeltään Spielbergin teosten, kuten Kolmannen asteen yhteyden (Close Encounters of the Third Kind - 1977), Kadonneen aarteen metsästäjien (Raiders of the Lost Ark - 1981) ja E.T. the Extra-Terrestrialin kanssa kuin vaikkapa Hooperin ohjaaman Texasin moottorisahamurhien (The Texas Chain Saw Massacre - 1974) kanssa. Ihan sama vaikka Spielberg ei tosiaan olisikaan toiminut ohjaajan hommissa, hänen kädenjälkensä näkyy ihan kaikessa leffaa. Ihan sama on myös se, kumpi on lopulta ohjannut elokuvan, sillä yhdessä Spielberg ja Hooper ovat saaneet aikaiseksi loistavan kauhuleffan.

Poltergeist ei ole mitenkään piinaavan pelottava tai karmiva, mutta siihen on silti rakennettu oivaa tunnelmaa, joka saa katsojan niin jännittymään kuin myös viihtymään erityisen hyvän kummituskertomuksen äärellä. Elokuvassa on tiettyä lumoavaa aavemaisuutta, jonka ansiosta katsoja juurikin haluaa nähdä, mitä tapahtuu, sen sijaan että koko ajan tekisi mieli nostaa käsiä silmien peitoksi. Loppua kohti meno alkaa äityä hurjemmaksi ja mukaan mahtuu tehokkaita säikäytyksiä, kuten myös muuta karmivaa kuvastoa. Silti Poltergeist tuntuu erikoisesti lähes koko perheen kummitusleffalta. Tiettyjen juttujen takia tätä ei kannata pienille lapsille näyttää, mutta muuten koen Poltergeistin mitä parhaimpana elokuvana, jonka kautta tutustuttaa omaa jälkikasvua kauhuleffojen maailmaan. Se on juuri sopivan jännä, mutta samalla myös tarpeeksi kevyt.




Jos jostain voi Spielbergiä varmasti kehua, niin hän toimii yhtenä käsikirjoittajana. Hänen, Michael Graisin ja Mark Victorin teksti on onnistunut ja pidän erityisesti siitä, kuinka nopeasti koko perhe hoksaa, että jotain on vialla. Tuntuu siltä, että usein kauhuelokuvissa etenkin aikuishahmot eivät pitkään usko lastensa kohtaamia kauhuja, jolloin ensimmäisen puoliskon ajan katsoja odottelee, että kaikki hahmot tietävät, missä mennään. Kauhujuttujen lisäksi myös tarinaa kuljetetaan sulavasti eteenpäin... yhtä hetkeä lukuun ottamatta, mikä tosin johtuu yhdestä kömpelöstä leikkauksesta. Perheenjäsenet ovat juuri kohdanneet jotain outoa ja karmivaa, ja tuntuu siltä kuin kohtaus jatkuisi yhä, mutta yhtäkkiä hahmot ovatkin naapureidensa luona. Leikkaus on jopa niin töksähtävä, että hetken aikaa kummastelin, onko Blu-ray -levyssäni jotain vikaa ja jouduin kelaamaan taaksepäin ja tarkistamaan, kuuluiko leffan oikeasti kulkea näin?

Yhtä leikkausta lukuun ottamatta Poltergeist on erittäin onnistunut teknisesti - joskin jotkut erikoistehosteet eivät tietenkään näytä yhtä vakuuttavilta tänä päivänä kuin 40 vuotta sitten. Silti mainiot käytännön efektit ja oman aikansa teknologia luovat kutkuttavan illuusion, mihin uppoutuu täysillä mukaan. Kuvaus on todella tyylikästä ja siinä hyödynnetään vaikuttavasti niin etu- ja taka-alaa kuin varjoja ja valoja. Tosin tähän kohtaa täytyy varoittaa, että jos välkkyvät valot voivat herkästi aiheuttaa epileptisen kohtauksen tai pahan migreenin, elokuvassa on parikin kohtausta, joissa on pitkän ajan todella voimakkaasti välkkyvä televisioruutu. Lavasteet, asut ja erityisesti maskeeraukset ovat näyttävät. Äänimaailmalla lisätään hyvin tunnelmaa ja on hienoa, etteivät ääniefektit todellakaan turvaudu laiskoihin äkkisäikyttelyihin. Musiikeista vastaava Jerry Goldsmith rakentaa niin jännitettä kuin tiettyä lumoavuutta hienoilla sävelmillään.




Yhteenveto: Poltergeist on loistava kauhuelokuva, joka sisältää juuri oikeanlaisen aavemaisen tunnelman. Elokuvan jännittävä henki ympäröi katsojan tehokkaasti ja kummituskertomusta ryhtyy seuraamaan kiehtoutuneena. Tunnelma vain tiivistyy ja meno äityy hurjemmaksi elokuvan edetessä, mutta silti mistään piinaavan kauhistuttavasta teoksesta ei ole kyse. Filmi on yllättävänkin perheystävällinen ja se voisi toimia mitä parhaimpana kauhugenren esittelynä hieman vanhemmille lapsille. Elokuva pitää tehonsa loppuun asti, vaikka eräs seasta löytyvä kömpelö leikkaus kohtausten välillä saattaakin herkästi puskea katsojan hetkellisesti ulos onnistuneesti kypsytellystä tunnelmasta. Näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan ja teknisiltä ansioiltaan leffa on toimiva, joskin ajan julma hammas on päässyt nakertelemaan osaa elokuvan tehosteista. Oli Poltergeistin ohjaaja sitten Tobe Hooper tai Steven Spielberg, se on lopulta ihan se ja sama, sillä kaksikko on saanut yhdessä aikaiseksi hienon kauhuelokuvan, joka toimii vakuuttavasti yhä 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.3.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Poltergeist, 1982, Metro-Goldwyn-Mayer, SLM Production Group, Amblin Entertainment


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti