Arvostelu: Deadpool & Wolverine (2024)

DEADPOOL & WOLVERINE

Ohjaus: Shawn Levy

Pääosissa: Ryan Reynolds, Hugh Jackman, Emma Corrin, Matthew Macfadyen, Morena Baccarin, Rob Delaney, Leslie Uggams, Karan Soni, Brianna Hildebrand, Stefan Kapičić, Shioli Kutsuna, Aaron Stanford ja Peggy

Genre: toiminta, komedia

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

Ikäraja: 16

Marvelin sarjakuviin perustuva elokuva Deadpool (2016) oli kriitikoiden kehuma hitti, joten jatkoa oli luvassa. Deadpool 2 (2018) menestyi yhtä vahvasti ja kolmannen leffan suunnittelu käynnistyi heti. Aluksi suunnitelmissa oli elokuva kakkosleffassa esitellystä X-Force -tiimistä, mutta suunnitelmat kariutuivat, kun Disney-studio osti 20th Century Fox -yhtiön, joka omisti oikeudet Deadpooliin ja muihin Marvelin mutanttihahmoihin. Päätähti Ryan Reynolds halusi tehdä kolmannesta elokuvasta Deadpoolin ja Wolverinen yhteiselokuvan, siitäkin huolimatta, että Wolverinea näytellyt Hugh Jackman oli todennut, ettei enää palaisi rooliin Logan-elokuvan (2017) jälkeen. Vuonna 2022 Jackman kuitenkin pyörsi päätöksensä, sillä ei päässyt eroon halusta nähdä hahmot seikkailemassa yhdessä. Disney ja Marvel Studios innostuivat kaksikon ideoista ja tuotanto pyörähti käyntiin. Kuvaukset alkoivat toukokuussa 2023, mutta ne jouduttiin keskeyttämään heinäkuussa, kun näyttelijöiden lakko käynnistyi Hollywoodissa. Syksyllä leffa saatiin kuvattua loppuun ja nyt Deadpool & Wolverine saapuu elokuvateattereihin. Itse pidin valtavasti ensimmäisestä Deadpoolista ja tykkäsin myös jatko-osasta. Olen odottanut kolmososaa innoissani ja intoni räjähti, kun kuvauksista vuodettiin internetiin kuva, jossa nähtiin Hugh Jackman ensi kertaa sarjakuvista tutussa keltasinisessä Wolverine-puvussa. Pääsin näkemään elokuvan ensimmäisen puolituntisen jo pari viikkoa sitten, osallistuessani virtuaaliseen haastattelutilaisuuteen, jossa paikalla olivat sarjan näyttelijät ja tekijät (haastattelutekstin voi lukea tästä) ja kävin katsomassa Deadpool & Wolverinen päivää ennen ensi-iltaa sen lehdistönäytöksessä ISENSE-salissa, sekä heti uudestaan seuraavan yön ennakkonäytöksessä IMAX-salissa 3D:nä.

Wade "Deadpool" Wilson saa tietää maailmansa kohtalon olevan vaakalaudalla ja pelastaakseen rakkaimpansa, hänen täytyy matkata halki multiversumin ja etsiä avukseen Wolverine.

Kuten elokuvan nimestä voi päätellä, Ryan Reynolds ja Hugh Jackman palaavat rooleihinsa Wade Wilsoniksi ja Loganiksi, eli rääväsuiseksi palkkatappaja Deadpooliksi ja adamantium-kynsiensä kanssa raivoavaksi Wolverineksi. Tämähän ei toki ole ensimmäinen kerta, kun näyttelijät esittävät näitä hahmoja samassa leffassa, sillä kummatkin nähtiin vuoden 2009 X-Men Origins: Wolverinessa, mutta tuota... ei puhuta siitä rainasta yhtään enempää. Reynolds on tuttuun tapaansa elämänsä parhaassa vedossa punanuttuisena törkyturpana, pitäen taas roimasti hauskaa, mutta tuoden hahmoonsa myös ehtaa sydäntä. Jackman taas, no, hän nyt vain on Wolverine. Hän on aina fantastinen roolissa ja hänen ja Reynoldsin kemiat pelaavat yhteen juurikin niin hyvin kuin fanit ovat märissä päiväunissaan haaveilleet.

     Elokuvassa nähdään myös aiemmista Deadpool-leffoista vanhoja tuttuja, kuten Morena Baccarinin näyttelemä Deadpoolin rakastama Vanessa, Leslie Uggamsin esittämä Sokea Al, Karan Sonin esittämä taksikuski Dopinder, Brianna Hildebrandin näyttelemä Negasonic Teenage Warhead ja Rob Delaneyn esittämä lämpöä ja rakkautta uhkuva Peter. Uusina tuttavuuksina elokuva esittelee Succession-sarjasta (2018-2023) tutun Matthew Macfadyenin esittämän herra Paradoxin ja The Crown -sarjasta (2016-2023) tutun Emma Corrinin näyttelemän Xavierin siskon Cassandra Novan. Niin ja ei pidä tietenkään unohtaa Peggyä, Britannian rumimmaksi koiraksi palkittua hauvaa, joka tekee elokuvassa debyyttiroolinsa, ihastuttaen niin Deadpoolin kuin taatusti katsojatkin. Sivunäyttelijät suoriutuvat rooleistaan mainiosti, joskin Corrinin hahmo jää lopulta hieman tylsäksi antagonistiksi.

Siitä lähtien, kun Disney osti Foxin ja Marvel Studios sai käyttöönsä Foxin omistamat mutanttihahmot, moni (minä mukaanlukien) on jännittänyt, kuinkakohan Deadpoolin käy? Roolitetaanko hahmo uudestaan ja muokataanko hahmo Disneyn lapsiystävälliseen brändiin sopivammaksi? Deadpool & Wolverine haluaakin heti ensiminuuteillaan osoittaa, että siirtyminen studiolta toiselle ei ole poistanut lainkaan leffasarjan särmää ja ronskiutta, vaan jo alkutekstien aikana meno on niin räävitöntä ja veristä, että voi pojat. Parituntinen elokuva on täynnä raakuuksia ja kiroilua, sekä Deadpoolille ominaista paskanjauhantaa suuntaan jos toiseen. Leffa pursuaa metavitsejä, joista suuri osa kohdistuu tietty Marvelin elokuvauniversumiin ja Disneyhyn, eivätkä fanitkaan säästy. Tekijöitä ei ole ryhdytty rajoittamaan ja hyvä niin.

Luvassa onkin mitä lystikkäin supersankariviihdepläjäys, jonka luulisi miellyttävän näiden hahmojen faneja suunnattomasti. Elokuva tarjoaa runsaasti toimintaa ja nauraa saa kohtaus toisensa perään, mutta mukana on myös synkempiä ja herkempiä hahmovetoisia hetkiä, etenkin Wolverinen kanssa. Elokuvan juoni voi tuntua ohkaiselta ja pikemminkin raameilta, joiden kautta nämä kaksi nimikkohahmoa saadaan tekemään yhteistyötä, mutta kun Deadpool ja Wolverine ovat yhdessä ruudulla, ei toisaalta ole edes juuri väliä, mitä he tekevät, kunhan he tekevät sen yhdessä. Hahmojen ja heidän näyttelijöidensä välinen kemia vie täysin mukanaan ja heitä olisi jäänyt mielellään katsomaan kauemminkin. Marvel-pomo Kevin Feigen mukaan mutantit saapuvat nyt ryminällä Marvelin elokuvauniversumiin ja X-Men '97 -animaatiosarjan (2024-) ja Deadpool & Wolverinen jälkeen olen vesi kielellä ottamassa lisää.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Shawn Levy, jonka kahta aiempaakin leffaa, Free Guyta (2021) ja The Adam Projectia (2022) tähditti Ryan Reynolds. Levy pitää veikeää tunnelmaa hyvin yllä ja koettelee rajoja, mutta ei kaiken räävittömyyden keskellä unohda tosissaan keskittyä sen kahden nimikkohahmon sisäisiin ongelmiin ja kasvutarinoihin. Hänen, Levyn ja aika monen muun työstämä käsikirjoitus saattaa hieman ontua juonipuolella, mutta korvaa sen lähes kaikella muulla. Lisäksi Deadpool & Wolverine on myös teknisesti pätevä teos. Se on hyvin kuvattu ja tarpeeksi napakasti leikattu kasaan (leffassa jopa vitsaillaan nykypäivän ylipitkistä elokuvista). Lavasteet ovat oivat ja puvustustiimi on tehnyt upeaa työtä. Kun Deadpool ja Wolverine nähdään vihdoin samassa kuvassa punamustassa ja keltasinisessä asussaan, ilopissa saattaa lirahtaa housuun yhdellä jos toisellakin. Ei siinä mennyt kuin neljännesvuosisata, että Jackmanille saatiin vihdoin ylle hahmon ikoninen sarjakuva-asu. Erikoistehosteet toimivat pääasiassa hyvin ja äänimaailma on pätevästi rakennettu. Rob Simonsenin musiikit eivät jää mieleen, mutta päässä soi leffan jälkeen parikin täsmähittibiisiä, etenkin alkuteksteihin valittu riemastuttavuus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.7.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Deadpool & Wolverine, 2024, Marvel Studios, 20th Century Studios, 21 Laps Entertainment, Donners' Company, Maximum Effort, TSG Entertainment

Arvostelu: Deadpool 2 (2018)

DEADPOOL 2

Ohjaus: David Leitch
Pääosissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin, Julian Dennison, Zazie Beetz, T. J. Miller, Karan Soni, Leslie Uggams, Stefan Kapičić, Brianna Hildebrand, Morena Baccarin, Rob Delaney, Bill Skarsgård, Terry Crews, Lewis Tan, Shioli Kutsuna ja Eddie Marsan
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16

Marvelin sarjakuviin perustuva supersankarielokuva Deadpool (2016) oli kriitikoiden kehuma jättimenestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Jo ensimmäisen osan lopussa vihjailtiin jatkosta ja siitä ilmoitettiinkin vähän elokuvan ilmestymisen jälkeen. Toisen osan työstämisessä ilmeni kuitenkin ongelmia, kun päätähti Ryan Reynoldsilla ja ohjaaja Tim Millerillä tuli esiin selkeitä mielipide-eroja siitä, miten tarinaa pitäisi jatkaa, jolloin Miller erosi projektista. Uudeksi ohjaajaksi valittiin David Leitch ja kuvaukset alkoivat. Itse pidin Deadpoolia yhtenä vuoden 2016 parhaista elokuvista, joten en tietenkään malttanut odottaa sen jatkoa. Innostukseni on kuitenkin valitettavasti laskenut, sillä en pitänyt Leitchin edellisestä ohjaustyöstä Atomic Blondesta (2017) ja ihmettelin, miten hän voisi sopia tällaisen filmin tekijäksi. Sen lisäksi huomasin ikäväkseni, etten oikeastaan nauranut lainkaan trailereiden aikana, jolloin aloin tosissaan jännittämään, millainen lopputulos sitten olisi. Pelon sekaisin tuntein meninkin katsomaan Deadpool 2:n yhdessä tyttöystäväni kanssa heti ensi-iltapäivän aamuna.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Deadpool!

Kun kyborgimutantti Cable saapuu tulevaisuudesta murhaamaan nuoren mutanttipoika Russellin, Deadpoolin täytyy muodostaa oma supertiiminsä suojellakseen poikaa.

Ryan Reynolds tekee paluun Wade Wilsonin eli Deadpoolin rooliin ja osoittaa jälleen kerran olevansa täydellinen valinta. Reynoldsista huokuva energia ja innostus hahmoa kohtaan välittyvät katsojalle leffan alusta loppuun, minkä lisäksi hänellä kyllä riittää vitsejä. Deadpool itsessään ei kuitenkaan ole yhtä menevä hahmo kuin edellisessä elokuvassaan. Tällä kertaa hahmon draamapuolta on nimittäin kasvatettu ja hän alkaa enemmän pohtimaan tekojensa moraalista puolta. Tuttu veijari viime filmistä on onneksi yhä tallella, mutta välillä hahmo muuttuu hieman liian pehmoksi. Deadpool myös viettää harmillisen paljon aikaa ilman asuaan, esitellen Waden epämuodostunutta naamaa kameralle. Tuttuun tapaansa hahmo tietty rikkoo neljättä seinää, eli kääntyy usein puhumaan kameralle ja tiedostaa olevansa elokuvassa. Vaikka homma toimii, tapahtuu tätä hieman liian usein, jolloin jossain kohtaa se lakkaa olemasta hauskaa ja muuttuu vain ylimääräiseksi tehokeinoksi.
     Paluun tekevät myös monet muut edellisestä osasta tutut hahmot. Taksikuski Dopinder (huvittava Karan Soni) on siirtynyt kuljettamaan ainoastaan Deadpoolia, jota hän ihannoi yli kaiken. Sokea Al (Leslie Uggams) on yhä sama kärttyinen mummeli. Baarimikko Weasel (T. J. Miller) pysyy aikamoisena pelkurina, mutta hieman laiskasta olemuksestaan huolimatta onnistuu tarjoamaan useat naurut. Waden tyttöystävä Vanessa (Morena Baccarin) on pehmentynyt huomattavasti, eikä ole täysin innoissaan miehensä supersankarihommista. Myös X-Menin jäsenet metallinen Kolossi (Stefan Kapičić) ja tympeä teini Negasonic Teenage Warhead (Brianna Hildebrand) ovat mukana, mutta harmillisen pienissä rooleissa. Kolossi pysyy aika lailla samanlaisena sääntöjennoudattajana kuin viime osassa, mutta Negasonic Teenage Warheadiin on sentään tuotu jotain supersankarileffoja mullistavaa. Tällä sankarittarella on nimittäin tyttöystävä, Shioli Kutsunan esittämä Yukio.
     Tärkeimpänä uutuushahmona elokuvassa esitellään Josh Brolinin näyttelemä aikamatkaajakyborgi Cable. Brolin nähtiin jo aiemmin tänä vuonna supersankarileffan vihollishahmona, Avengers: Infinity Warin (2018) pahana Thanos-titaanina, mutta Cable on niin erilainen tyyppi, ettei katsojana ala vertailemaan hahmoja. Brolin osaa selkeästi valita roolinsa, sillä hän on tässäkin leffassa erinomainen ja hänen tyly Cablensa luo hyvän vastakohdan törkyturpaiselle Deadpoolille. Hahmo on kirjoitettu niinkin hyvin, että katsojana voi täysin ymmärtää, miksi hän matkaa menneisyyteen jahtaamaan nuorta Russellia.

Russellina taas nähdään Hunt for the Wilderpeoplesta (2016) tuttu Julian Dennison, joka suoriutuu yllättävän moniulotteisesta roolistaan hienosti. Hahmosta itsestään on vaikea puhua paljastamatta filmin juonikuvioita, mutta sen sanon, että katsojana pääsee hienosti Russellin pään sisälle, mikä on tärkeää koko leffan onnistumisen kannalta. Yksi Deadpool 2:n parhaista asioista on, kuinka siitä löytyvä hyvän ja pahan taisto ei ole niin mustavalkoista kuin monissa supersankarifilmeissä, vaan katsoja onnistutaan haastamaan useaan otteeseen.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Deadpoolin perustaman sankaritiimi X-Forcen jäsenet, eli onnekas Domino (naisvoimaa mukaan tuova Zazie Beetz), sähköihin vaikuttava Bedlam (Terry Crews), happoa oksentava Zeitgeist (Se-kauhuleffasta, It - 2017, tuttu Bill "Pennywise" Skarsgård), miekkoja heilutteleva Shatterstar (Lewis Tan), sekä Peter (Rob Delaney), joka saa pari hulvatonta tähtihetkeä. Leffassa nähdään myös yllättäviä cameorooleja, joten kannattaa pysyä tarkkana koko elokuvan ajan!

Noh, onnistuiko Deadpool 2 yllättämään minut ennakkoluuloistani huolimatta ja nousemaan edeltäjänsä tasolle? Sen voin kyllä myöntää, että elokuva onnistuu yllättämään useassa kohtaa, mutta valitettavasti minun täytyy sanoa, ettei filmi yllä millään ensimmäisen Deadpool-leffan tasolle. Parhaimmillaan elokuva pääsee lähelle sitä tasoa, mutta pääasiassa kyseessä on aika selkeä pettymys. Itselleni Deadpool 2:sta tuli nopeasti mieleen Kick-Ass 2 (2013) ja Kingsman: Kultainen kehä (Kingsman: The Golden Circle - 2017): kaikki kolme ovat jatkoa niin yllättävän mahtaville toimintakomedioille, etteivät jatko-osat voineet mitenkään ylittää niitä. Filmistä kyllä huomaa, että ohjaaja Tim Miller on vaihtunut, eikä valitettavasti parempaan suuntaan. Ihan sama, vaikka Reynoldsilla ja Millerillä olisikin tullut kiistaa kuvauksissa, itse jäin kaipaamaan Millerin luomaa henkeä, mikä edellisestä osasta löytyi. Uusi ohjaaja David Leitch on parhaansa mukaan yrittänyt kopioida sitä ja lopputulos tuntuukin vain siltä kopiolta. Leitch on myös tehnyt leffaa ajatuksella "isompi on parempi", mikä on useissa jatko-osissa ongelmana. Hän ei ole ymmärtänyt, mikä ensimmäisessä osassa oli niin mahtavaa, vaan on kierrättänyt tuttuja juttuja uudestaan heikommassa paketissa.

Tämän lisäksi Leitchillä ei tunnelma tunnu pysyvän käsissä. Siinä missä Miller yhdisteli mestarillisesti huumoria, synkkyyttä, draamaa, toimintaa ja jopa koskettavuutta, Leitch ei saa niitä toimimaan yhdessä. Onkin harmillista, että suurimmaksi osaksi ajasta Deadpool 2 on paljon edeltäjäänsä synkempi ja siitä löytyy enemmän draamaa kuin komediaa. Ensimmäisen tunnin ajan filmi vain etsii ja etsii suuntaansa, eikä onnistu nappaamaan katsojaa mukaansa siinä samalla. Olin todella yllättynyt, kuinka pitkäveteinen elokuvan alkupuolisko on, ottaen huomioon, kuinka viihdyttävä ja nopeatempoinen edellinen osa oli. Tarpeettoman synkkää vankilaosiota katsoessani aloin jo pelätä, että elokuva ei koskaan löytäisi hakemaansa.

Sitten jotain onneksi tapahtuu. En tiedä mitä, mutta kun puolessa välissä leffaa Deadpool alkaa tosissaan kasaamaan itselleen omaa supersankariryhmäänsä, elokuva vihdoin käynnistyy ja sitten sitä vasta mennäänkin. Nupit väännetään kaakkoon ja samalla leffan taso nousee huomattavasti. Muutamaa laskua lukuunottamatta elokuva onnistuu pitämään korkean tasonsa lähes loppuun saakka. Vasta loppuhuipennuksessa leffa vajoaa juurikin siihen "isompi parempi" -ajatusmaailmaan, mikä ei mielestäni sovi Deadpooliin. Finaalia on myös venytetty ihan liian pitkäksi, jolloin aloin jossain kohtaa miettimään, että lopputekstit voisi jo pistää pyörimään. Onneksi sitä edeltävät kolme varttia ovat kuitenkin niin päheää menoa ja meininkiä, että filmi onnistuu nousemaan plussan puolelle. On vain suuri sääli, että leffalla kestää lähes tunti löytää itsensä.

Sen lisäksi, ettei ohjaaja Leitch osaa yhdistellä eri lajityyppejä toimivaksi paketiksi, ei hän myöskään hallitse sitä Deadpoolin tärkeintä, eli komediaa. Useaan otteeseen hän ei vain osaa ajoittaa vitsejä oikein, jolloin ne menettävät tehonsa. Varsinkin synkkään vankilaosioon kirjoitetut vitsit on aseteltu hyvin omituisesti, jolloin harva niistä onnistuu tarjoamaan muuta kuin hymähdyksen. Edellisen osan tavoin myös tässä filmissä monet vitsit koostuvat nopeista viittauksista muihin elokuviin, mutta jotkut niistäkin epäonnistuvat, sillä ne ovat liian nopeita. Esimerkiksi erään toimintakohtauksen aikana Deadpool päätyy keittiöön, jossa lapsi on syömässä muroja. Deadpool päättää hyvittää rikkomansa asiat ja kirjoittaa nopeasti nimikirjoituksensa muropakettiin. Tai itse asiassa hän kirjoittaa näyttelijä Ryan Reynoldsin nimen, joka olisi yksinään toimiva vitsi, mutta kun vielä itse muropaketista löytyy Hugh Jackmanin naama, niin vitsejä löytyy liikaa noin sekunnin kestävään kuvaan. Katsoja ehtii huomaamaan nämä kaksi asiaa, mutta tarina liikkuu liian nopeasti eteenpäin, jolloin tajuaminen ei ehdi muuttua naurahdukseksi. Monet vitsit on myös kierrätetty edellisestä osasta, mikä on lähinnä aika tylsää. Vaikka bondmainen alkutekstijakso onkin tyylikäs, oli sen vitsi ehtinyt jo käydä vanhaksi. Parhaimmillaan elokuva saa kyllä nauramaan ihan kunnolla ääneen, mutta heikoimmillaan se saa toivomaan, että kyseinen vitsi olisi jätetty pois. Kun ottaa huomioon, miten yleisö ulvoi naurusta ensimmäisen Deadpoolin aikana, on aikamoinen pettymys, kun sen jatko-osa tarjoaa lähinnä pieniä hekotteluja.

Se, missä Leitch lopulta onnistuu, on toiminta. Tämä ei tosin ole ihme, sillä vaikken pitänytkään Atomic Blondesta, en kiellä, etteikö Leitch osaisi ohjata tyylikkäitä toimintakohtauksia. Taistelut ovat brutaaleja ja ne näyttävät usein siltä, että hahmoja oikeasti sattuu. Harmillisesti toimintakohtauksia latistaa hieman liian nopeatempoinen leikkaus, jolloin niistä on välillä vaikea saada selvää. Atomic Blonden jälkeen olin varma, että Deadpoolissa nähtäisiin edes yksi todella näyttävä, muka yhdellä otolla kuvattu taisto, mutta ei. Leffa on kyllä kuvattu oivallisesti, mutta sitä pitkää otosta jäin kaipaamaan. Visuaaliset tehosteet eivät valitettavasti ole mitä parhaimmasta päästä. Ottaen huomioon, millainen megamenestys ensimmäinen osa oli, voisi luulla, että efekteihin olisi käytetty enemmän rahaa. Vaikka puolen välin pitkä takaa-ajo onkin filmin parasta antia, on digitaalisuus siinä hyvin silmiinpistävää. Tämän lisäksi minun täytyy myös sanoa, että mielestäni Deadpoolin silmät olivat kehnommin toteutetut kuin viimeksi. En tiedä muista katsojista, mutta itseäni tämä häiritsi. Ne eivät välillä näyttäneet täysin viimeistellyiltä. Puvustus Deadpoolilla on kuitenkin kunnossa, kuten on myös muilla hahmoilla. Äänimaailma on muuten erinomaisesti luotu, mutta valitettavasti Tyler Batesin säveltämät musiikit eivät jää mieleen.

Yhteenveto: Deadpool 2 on loppujen lopuksi erittäin mainio supersankarihömpötys, vaikka sillä kestääkin noin tunti käynnistyä. Ensimmäisen puoliskon ajan filmi vain hakee suuntaansa, jolloin vaarana on menettää katsojat. Ohjaaja David Leitch pyrkii matkimaan edellisen osan tunnelmaa, mutta taidon puutteen takia vitsit eivät kolahda, eikä oikeaa henkeä löydy. Elokuva painottuu usein täysin turhan synkkyyden ja pitkäveteisen draamailun puolelle, ja unohtaa, mikä edellisessä Deadpoolissa oli niin mahtavaa ja viehättävää. Puolessa välissä Leitch onneksi löytää otteen hommasta ja pistää haisemaan oikein kunnolla. X-Forcen esittelystä aina loppuhuipennukseen asti filmi onnistuu olemaan loistava, mutta harmillisesti ihan viime metreillä Leitch menettää jälleen otteensa, tehdessään liian massiivisesti ja pitkittäessään loppua liikaa. Onneksi silloin, kun Leitch hapuilee, näyttelijäkaksikko Ryan Reynolds ja Josh Brolin vievät katsojaa mukanaan vahvojen suoritustensa ansiosta. Näyttelijätyö on muutenkin mainiota. Toimintakohtaukset ovat tyylikkäitä, mutta suuri osa vitseistä ei oikein toimi. Nauraa kyllä saa, mutta paljon vähemmän kuin olin toivonut. Ainoa parannus edelliseen osaan verrattuna on se, ettei filmissä ole täysin selkeää hyvän ja pahan vastakkainasettelua, vaan se on paljon moniulotteisempaa. Muuten Deadpool 2 jää pahasti edeltäjänsä jalkoihin. Onneksi mukana on tarpeeksi hienoja juttuja, jolloin elokuva onnistuu nousemaan oikein viihdyttäväksi teokseksi. Jos siis piditte ensimmäisestä Deadpoolista, niin tämäkin luultavasti uppoaa. Jos taas ette voineet sietää Deadpoolia, niin jättäkää myös jatko-osa suosiolla väliin. Sitä törkyilyä, raakuuksilla mässäilyä ja hölmöilyä on nimittäin ihan yhtä paljon, ellei jopa enemmän. Vaikken pitänyt leffasta niin paljon kuin olisin halunnut, toivon silti, että hahmo saisi vielä ainakin yhden sooloelokuvan... kunhan mukana ei ole David Leitchiä. Lopputekstien aikana nähdään vielä aivan hulvaton kohtaus, joten muistakaa jäädä katsomaan se!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.5.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.marvel.wikia.com
Deadpool 2, 2018, Twentieth Century Fox, Marvel Entertainment, Kinberg Genre, Donner's Company

Arvostelu: Deadpool (2016)

DEADPOOL (2016)

Ohjaus: Tim Miller
Pääosissa: Ryan Reynolds, Morena Baccarin, Ed Skrein, T.J. Miller, Brianna Hildebrand, Stefan Kapicic, Karan Soni ja Gina Carano
Genre: supersankarielokuva, toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 16

Kaikki Deadpool-fanit pettyivät siihen, miten hahmoa käytettiin X-Men Origins: Wolverinessa (2009) - tai siis eivät vain pettyneet, vaan suorastaan vihasivat ratkaisua. Deadpool tuli minulle kunnolla tutuksi vasta pari vuotta sen jälkeen, kun olin nähnyt X-Men Origins: Wolverinen. Kun tajusin, millainen hahmon pitäisi olla, innostuin Deadpoolista todella paljon ja halusin nähdä hänen oman elokuvansa, kuten monet muutkin. Idea rajummasta supersankarielokuvasta ei kuitenkaan viehättänyt studiota, joka olisi elokuvan tuottanut, kun taas idea siistitystä Deadpool-elokuvasta ei viehättänyt niitä, jotka oikeasti tekisivät elokuvan, eikä myöskään faneja. Lopulta kuitenkin Foxilla näytettiin vihreää valoa tylymmälle pätkälle ja lopulta se näki päivänvalonsa ystävänpäiväviikonloppuna 2016. Elokuvan mainostus oli ollut aivan loistavaa ja ne saivat minut innostumaan vielä enemmän Deadpoolista. Meninkin katsomaan elokuvan ensi-iltaan. Silloin en vielä kirjoittanut uutuuselokuvien arvosteluja, joten Deadpool jäi valitettavasti kirjoittamatta. Tänään katsoin sen vihdoin uudestaan ja on aika kirjoittaa mielipiteeni:

Tarina nuoren pariskunnan rakkaudesta, johon tulee ongelmia, kun mies saa syövän. Mies tekee kuitenkin kaikkensa parantuakseen... tai jotain sellaista.

Ryan Reynolds on syntynyt näyttelemään Deadpoolia. Aiemmin en pitänyt Reynoldsia kovin erityisenä näyttelijänä ja tuntui, että hän oli elokuvissa vain ulkonäkönsä takia, mistä vitsaillaankin elokuvan aikana. Tämä leffa kuitenkin todistaa, että Reynolds voi sopia johonkin rooliin aivan täydellisesti. Deadpool on yksi parhaita sarjakuvasta elokuvaan siirrettyjä hahmoja kaikin puolin. Moottoriturpainen ääliö punaisessa asussa on yksi parhaista Marvelin elokuvissa esiintyvistä hahmoista. Deadpool, eli Wade Wilson, on loppuun asti tarkkaan mietitty ja hahmolle on vihdoin tehty oikeutta. Deadpool on omien sanojensa mukaan aina valmis pistämään kaikkensa peliin!
     Waden tyttöystävä Vanessaa näyttelee Morena Baccarin, joka suoriutuu osastaan hyvin. Hahmo ei kuitenkaan pääse tekemään paljoa, mutta muuten hahmo toimii.
     Pahiksena on Francis (Ed Skrein), joka käyttää itsestään nimeä Ajax. Monet Marvelin pahiksista eivät ole kovin vakuuttavia, eikä Ajax ole poikkeus. Hahmo toimii sen verran, mitä häntä tarvitsee, muttei häntä koe oikeastaan koskaan uhkana ja hän lähinnä ärsyttää. Onneksi hän ei esiinny enempää elokuvassa. Ajaxin apurina toimii Angel, jota esittää Gina Carano.
     Elokuva tapahtuu samassa maailmassa kuin X-Men -elokuvat (2000-) ja elokuvassa nähdäänkin pari X-Menin jäsentä: Negasonic Teenage Warhead ja Kolossi. Kolossi on hahmona tuttu mm. X-Men 2:sta (2003) ja X-Men: The Last Standista (2006), mutta tässä häntä esittää eri näyttelijä, Stefan Kapicic. Kolossi on ulkomuodoltaan lähempänä sarjakuvia kuin aiemmissa X-Men -elokuvissa, mutta hahmosta on tehty hieman hölmö, mikä välillä häiritsee. Negasonic Teenage Warheadia näyttelee Brianna Hildebrand, jonka suoritus on oikein mainio ja hahmo toimii hyvin murjottavana teininä.
     Tämä on varmaan ainoa elokuva tähän mennessä, jossa T.J. Miller ei ole ärsyttänyt minua. Hän näyttelee Waden ystävää Weaselia. Miller heittää toimivia vitsejä, mutten oikein tiedä, mikä hänessä häiritsee minua niin paljon. Karan Soni esittää hyvin stereotypistä intialaista Dopinder-taksikuskia, jolla on ongelmia ihastuksensa kanssa, sillä hänen serkkunsakin on kiinnostunut samasta tytöstä. Yllättävää kyllä, hahmo toimii todella hyvin. Marvel-cameon tekevä Stan Lee on nähtävissä strippiklubikohtauksessa.

Elokuva alkaa parhaalla alkutekstijaksolla ikinä. Näyttelijöiden ja tekijöiden nimien tilalla lukee, mitä kyseiset ihmiset oikeasti ovat kliseinä. Ensimmäisenä lukee "Jonkun mulkeron leffa", minkä jälkeen tulee näyttelijälista: täysi idiootti, kuuma typy, brittipahis, koominen pelle, jne. Lopuksi ilmestyvät myös tekstit "Tuottajina ääliöt", "Käsikirjoittajina todelliset sankarit" ja "Ohjannut ylipalkattu nuija". Vitsiksi vedetyt alkutekstit näyttävät samantien katsojalle, ettei tätä pätkää kannata katsoa vakavasti. Vitsiä heitetään vähän kaikesta: elokuvan näyttelijöistä, etenkin Reynoldsista; supersankarijutuista, kuten monien fanien toivoma Batmanin ja Robinin salasuhteesta, supersankarien laskeutumisesta korkeista paikoista; elokuvan katsojista; muista elokuvista, kuten The Godfather (1972) ja Alien 3 (1992); sekä monista asioista, joista ei kai saisi edes vitsailla. Jos siis nykypäivän supersankarielokuvat tuntuvat liian synkiltä, niin ei hätää! Deadpool ei ota itseään kovin vakavasti, joten se on juuri oikea elokuva sinulle. Siinä irvaillaan jopa Ikean kalustoille, elokuvan tuottaneelle studiolle ja sille, miten tuotteistettuja supersankarielokuvat ovatkaan. Elokuva tietää kuuluvansa supersankarigenreen, mutta pyrkii pääsemään pois sen kliseistä, olemalla itse yksi iso klisee.

Deadpool tietää olevansa fiktiivinen hahmo. Läpi elokuvan hän rikkookin "neljättä seinää" ja juttelee katsojille. Hän ei siis vain selitä juonta, vaan käy keskustelua katsojille ja jopa kääntää kameraa poispäin. Hän heittää huomiota siitä, miten sekavia X-Men -elokuvien aikajanat nykyään ovat ja kumpi tässä pitäisi nähdä Professori X:nä: James McAvoy vai Patrick Stewart? X-Men Origins: Wolverinesta heitetään tietty vitsiä: Wadella on leluna se versio Deadpoolista, mikä kyseisessä elokuvassa nähtiin. Elokuvassa kuullaan jopa repliikkejä siitä, että kyseessä on pelkkä elokuva, esimerkiksi Weaselin heittämä kommentti "Se voisi vaikka edistää juonta tai jotain." Nämä vitsit on mietitty todella tarkkaan ja käsikirjoittajat ovat saaneet leikitellä elokuvan kanssa, kuten myös näyttelijätkin, sillä monet kohdat ovat selkeästi improvisoituja. Osa jutuista ovat niin ylivedettyjä ja outoja, että joidenkin mielestä tämä elokuva ei toimi. Minä olen eri mieltä ja sanon, että tämä elokuva toimii täydellisesti... noh, ainakin melkein.

Alkutekstien jälkeen päästään kohtaan, jota monet odottivat, eli taisteluun autotiellä. En varmasti ollut ainoa, joka luuli, että taistelu tapahtuisi vasta loppupuolella, mutta jos totta puhutaan, niin aikajanalla se itse asiassa sijoittuukin tarinan loppuun. Alkumätkinnän aikana nimittäin siirrytään ajassa taaksepäin, jotta saataisiin selitettyä, miten alun tapahtumiin on päädytty. Rahasta pahoja ihmisiä hakkaava Wade tapaa Vanessan ja he rakastuvat. Rakastuminen näytetään monien elokuvien tapaan montaasina, mutta mikä poikkeaa muista elokuvista on, että montaasissa näytetään, kun Wade ja Vanessa harrastavat seksiä eri juhlapäivinä. Kuitenkin kaiken huumorin ja vitsinheiton ohella elokuvassa on synkempikin puoli, enkä tarkoita vain sitä, että elokuva on todella raaka ja verinen. Wade saa kuulla, että hänellä on syöpä ja hän haluaa parantaa sen. Hoitokeinoksi hänelle tarjotaan mutantiksi muuttamista, jolloin hänen elimistönsä paranisi kaikesta. Tämä ei kuitenkaan ole ihan sitä, mitä Wade odottaa ja hoitokeino onkin lähinnä sitä, että Ajax kiduttaa häntä, mikä aiheuttaa lopulta kauhean näköisen ihon Wadelle - hän tosin saa myös supervoimia. Kidutuskohta on ehkä heikointa elokuvassa, sillä se tuntuu kestävän hieman liian kauan ja silloin elokuva muuttuu turhankin synkäksi. Katsojana toivoisi, että näkisi jälleen Deadpoolin toiminnassa. Onneksi aina välillä leikataan toimintakohtauksiin. Tarina on periaatteessa yksinkertainen kostokertomus, jossa Wade etsii Ajaxia naamioon ja asuun pukeutuneena, ja hakkaa muita pahiksia. Se toimii silti erittäin hyvin.

Elokuva on myös kuvattu ja leikattu hyvin - mitä nyt tosiaan muutaman minuutin olisi voinut ottaa pois kidutuksista. Elokuvan on ohjannut Tim Miller, jolle tämä on ensimmäinen ohjaustyö pitkän elokuvan parissa. Sitä ei kuitenkaan huomaa ja Miller on tehnyt todella hyvää työtä Deadpoolin parissa. Junkie XL:n säveltämä musiikki jumputtaa toimivasti taustalla, mutta parasta ovatkin erikoiset kappalevalinnat, jotka soivat aina välillä, kuten alkutekstien aikana soiva Chip Taylorin "Angel of the Morning", DMX:n "X Gon' Give It to Ya" ja Wham!:n "Careless Whisper". Tehosteet eivät ole niin näyttäviä kuin monessa muussa supersankarielokuvassa, mutta näyttävät silti ihan hyviltä. Kovin tehostepainotteinen elokuva ei Deadpool ole muutenkaan.

Blu-rayn kuvanlaato on erittäin hyvä. Valikko on toimivasti suunniteltu: aluksi näytetään mikrossa pyörivää chimichangaa, jonka jälkeen näytetään nopeatempoisia pätkiä elokuvasta, "X Gon' Give It to Yan" soidessa taustalla. Tämä pistää katsojan heti oikeaan tunnelmaan. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, "Gag Reel", galleria, X-Men: Apocalypsen (2016) mainos, sekä "From Comics to Screen... to Screen", joka käsittelee elokuvan tekoa pätkissä "Origin...ier!", "Peoples and Muties!", "Stylin'!", "'splosions!" ja "Magic!". Mukana on myös "Deadpool's Fun Sack", joka sisältää elokuvan mainoksia, kuten myös lyhyitä videoklippejä, joissa Deadpool juttelee katsojalle mm. joulusta, Fantastic Fourista (2015), ja kives- ja rintasyövästä. Elokuvan tapaan myöskin sen lisämateriaalit ovat paikoitellen todella kummallisia.

Yhteenveto: Deadpool on sekä yksi parhaista supersankarielokuvista, että myös yksi vuoden 2016 parhaista elokuvista. Se ei ole kaikkien elokuva, mutta mielestäni jokaisen kuuluu nähdä se edes kerran. Ryan Reynolds loistaa Deadpoolina ja tämä rooli on kuin hänelle varta vasten tehty! Elokuva sisältää todella voimakasta kielenkäyttöä, veristä toimintaa ja alastomuutta, joten lapsille tätä elokuvaa en suosittele. "Neljännen seinän" rikkominen toimii todella hyvin, alkutekstiosio on aivan mahtava ja lähes koko elokuva on yhtä hupia. Kidutuspätkää olisin lyhentänyt, sillä se alkaa hieman laahata, mutta muuten kokonaisuus toimii. Huumori naurattaa kunnolla ja kovin vakavaa kokemusta ei kannata odottaa. Kyseessä on kostotarina, sekä hahmon ensimmäinen oma elokuva, joten paikoitellen tämä voi tuntua vain pintaraapaisulta siitä, mitä Deadpoolilta voisi odottaa jatkossa. Lopputekstien jälkeen tuleekin kohtaus, jossa Deadpool vihjailee Deadpool 2:sta, jota on alettu jo tekemään. Kuten elokuvassa sanotaan, Deadpool kuulostaa menestyssarjalta ja sitä se toivottavasti tulee olemaan. Ihan oikeasti, katsokaa tämä elokuva!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2016 - Muokattu 15.5.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.screenrant.com
Deadpool, 2016, Twentieth Century Fox Film Corporation, Marvel Entertainment, Kinberg Genre, TSG Entertainment, Donner's Company