A Knight of the Seven Kingdoms, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

A KNIGHT OF THE SEVEN KINGDOMS - KAUSI 1

Luojat: Ira Parker ja George R. R. Martin

Näyttelijät: Peter Claffey, Dexter Sol Ansell, Daniel Ings, Shaun Thomas, Tanzyn Crawford, Finn Bennett, Danny Webb, Henry Ashton, Daniel Monks, Tom Vaughan-Lawlor, Carla Harrison-Hodge, Rowan Robinson, Sam Spruell, Bertie Carvel, Youssef Kerkour, Steve Wall ja Chloe Lea

Genre: toiminta, draama

Jaksomäärä: 6

Jakson kesto: 31 minuuttia - 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 30 minuuttia

Ikäraja: 16

A Knight of the Seven Kingdoms perustuu George R. R. Martinin Tales of Dunk and Egg -novelleihin, jotka ovat osa Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaa (A Song of Ice and Fire - 1991-), johon HBO:n hittisarja Game of Thrones (2011-2019) perustuu. Jo Game of Thronesin teon aikaan oli puhetta, että novellit kääntyisivät elokuvaksi. Kun Game of Thronesin esiosasarja House of the Dragon (2022-) osoittautui suosituksi, myös Tales of Dunk and Egg -novelleista päätettiin työstää televisiosarja. Vuoden 2023 Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot kuitenkin viivästyttivät tuotannon alkamista. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024 ja nyt A Knight of the Seven Kingdomsin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun HBO Maxissa. Game of Thrones on yksi suosikkisarjoistani ja olen pitänyt myös House of the Dragonista, mutta A Knight of the Seven Kingdoms ei juuri innostanut minua etukäteen. Katsoin silti sarjan uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Puskaritariksi lyöty Duncan Pitkä matkustaa Ashfordiin osallistuakseen turnajaisiin ja saa reissun varrella aseenkantajakseen kaljun pikkupojan nimeltä Egg.

A Knight of the Seven Kingdoms sijoittuu ajallisesti noin sata vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia ja noin viitisenkymmentä vuotta House of the Dragonin tapahtumien jälkeen. Sarjan keskiössä ovat Peter Claffeyn näyttelemä ser Duncan Pitkä, tai ihan vain pelkkä Dunk, joka lyötiin puskaritariksi juuri ennen kuin hänen mentorinsa, Pennipuun ser Arlan (Danny Webb) menehtyi, ja Dexter Sol Angellin esittämä nuori ja kalju poika Egg, jonka Dunk ottaa vastentahtoisesti aseenkantajakseen, kun poika ei suostu jättämään häntä rauhaan. Dunk ja Egg muodostavat hissuksiin tykättävän parivaljakon ja alun vastahakoisuudestaan huolimatta Dunk alkaa vähitellen lämmetä aseenkantajalleen. Claffey ja Ansell ovat mainiot valinnat rooleihinsa, etenkin nuoren Ansellin vakuuttaessa monipuolisessa osassaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa turnajaisiin myöskin osallistuvat ser Lyonel Baratheon (Daniel Ings), ser Manfred Dondarrion (Daniel Monks), kruununprinssi Baelor Targaryen (Bertie Carvel), hänen veljensä prinssi Maekar Targaryen (Sam Spruell) ja tämän pojat prinssi Daeron Targaryen (Henry Ashton) ja prinssi Aerion Targaryen (Finn Bennett), lordi Leo Tyrell (Steve Wall), ser Steffon Fossoway (Edward Ashley) ja hänen aseenkantajansa Raymun (Shaun Thomas), seppä Teräs-Pate (Youssef Kerkour) ja nukke-esiintyjä Tanselle (Tanzyn Crawford). Näyttelijäkaarti hoitaa tonttinsa hyvin, mutta sivuhahmot jäävät tässä sarjassa hieman tylsemmiksi, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ings on lystikäs veijarimaisena Baratheonina ja Bennett tekee mulkvisti-Aerionista juuri sopivan vihattavan vastuksen.

Olen huomannut, että monet ovat innostuneet A Knight of the Seven Kingdomsista oikein toden teolla ja kehuvat katsomaansa maasta taivaisiin. Minulle tämä uusin lisäys Game of Thronesin maailmaan oli lähinnä ihan kiva. Sarjan pääkaksikko on tykättävä, avauskauden varrelta löytyy huippuhetkensä ja on toisaalta kiinnostavaa nähdä tällainen paljon pienimuotoisempi tarina tästä maailmasta. A Knight of the Seven Kingdoms ei keskity mihinkään suureen valtaistuinpeliin, eikä sen kerronta hypi ympäri ämpäri Westerosia eri hahmojen perässä, vaan lähes koko avauskausi sijoittuu yhteen lokaatioon, turnajaisiin. Sarjasta löytyy verta ja seksiä, mutta se on silti huomattavasti kepeämpi ja humoristisempi kuin aiemmat samaan maailmaan sijoittuvat sarjat. Komedian taso sai minut kuitenkin useasti pyörittelemään silmiäni, esimerkiksi kun avausjakson alussa katsoja odottaa, että nyt pärähtää soimaan tuttu tunnusmusiikki, mutta sen sijaan Dunk nähdäänkin puun takana vääntämässä paskaa.

On ihan mielenkiintoista seurata Dunkin ja Eggin taivalta turnajaisiin ja tapahtumia siellä, mutta samalla meno ei koskaan saanut minua innostumaan. Avauskausi ei missään kohtaa koukuttanut minua millään tavalla ja pakko jopa todeta, että meinasin unohtaa koko sarjan olemassaolon parinkin viikon aikana, ennen kuin uusi jakso ilmestyi HBO Maxin valikoimaan seuraavana maanantaina. Ei A Knight of the Seven Kingdoms millään lailla huono ole, mutta jäi se omalla kohdallani yhdentekevimmäksi näistä Westerosin taruista ja enemmänkin sellaiseksi välityöksi House of the Dragonin seuraavaa kautta odotellessa. Sarja on kuitenkin jo nyt noussut sellaiseen suosioon, että kakkoskauden on ilmoitettu tulevan heti ensi vuonna ja sarjan luojalla Ira Parkerilla on muhkeat, jopa yli kymmenen kauden suunnitelmat mielessään näiden hahmojen varalle. Katson kyllä sujuvasti jatkoa, mitä avittaa toki se, jos sarjan seuraavatkin kaudet ovat napakan lyhyitä, koostuen vain kuudesta noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta. Erityisen innoissani en Dunkin ja Eggin seuraavia seikkailuja kuitenkaan odota.

Tuotantokauden ohjaajakaksikko Owen Harris ja Sarah Adina Smith tekevät pääasiassa hyvää työtä, mutta Ira Parkerin johtaman käsikirjoitustiimin aikaansaannokset jättivät minut toisinaan kylmäksi huumorin ja sivuhahmojen suhteen. Teknisesti A Knight of the Seven Kingdoms on pätevä. Kausi on mainiosti kuvattu, joskin paikoin sarjaa vaivaa sama alivalottuneisuus kuin kaikkia muitakin Game of Thrones -produktioita. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus upeaa ja tehosteetkin ovat hienot. Äänimaailma on väkevästi rakennettu ja Dan Romerin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla, mutta ei hänen töistään löydy samaa potkua kuin Ramin Djawadin mahtavista melodioista pääsarjan puolella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

A Knight of the Seven Kingdoms, Yhdysvallat, 2026-, Warner Bros. Discovery, HBO Entertainment, Bastard Sword, Fevre River Packet Co., Grok! Studio

All Her Fault (2025) - sarja-arvostelu

ALL HER FAULT

Luoja: Megan Gallagher

Näyttelijät: Sarah Snook, Jake Lacy, Dakota Fanning, Michael Peña, Abby Elliott, Jay Ellis, Daniel Monks, Sophia Lillis, Thomas Cocquerel, Kartiah Vergara, Johnny Carr, Duke McCloud, Tayden Jax Ryan, Linda Cropper, Dominic Masterson, Caroline Brazier, Erroll Shand ja Orlando Ivanovic

Genre: trilleri

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 46 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 52 minuuttia

Ikäraja: 12

All Her Fault perustuu Andrea Maran samannimiseen kirjaan vuodelta 2021. Pian kirjan ilmestymisen jälkeen ilmoitettiin, että sen pohjalta oli tekeillä televisiosarjasovitus. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2024 ja Yhdysvalloissa All Her Fault julkaistiin jo loppuvuodesta 2025, mutta Suomeen sarja saapui vasta nyt alkuvuodesta. Itse kiinnostuin sarjasta heti sen näyttelijäkaartin takia ja kun sarjasta oli enää pari jaksoa julkaisematta, ryhdyin katsomaan sitä.

Marissa ja Peter Irvinen viikko muuttuu painajaiseksi, kun heidän poikansa Milo katoaa.

Succession-sarjasta (2018-2023) tuttu Sarah Snook ja The White Lotus -sarjan (2021-) ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttu Jake Lacy näyttelevät Irvinen pariskuntaa Marissaa ja Peteriä, joilla menee näennäisesti hyvin. Kummatkin työskentelevät erittäin hyvätuloisissa ammateissa ja he rakastavat pientä poikaansa Miloa (Duke McCloud). Rakkaus Marissan ja Peterin välillä on kuitenkin alkanut rakoilla ja todellinen kuilu muodostuu, kun Marissa on eräänä päivänä hakemassa Miloa, muttei löydä poikaa mistään. Snook ja Lacy ovat kummatkin nappivalinnat rooleihinsa ja he tulkitsevat hahmojensa erilaisia suhtautumisia pojan katoamiseen vakuuttavasti. Snook saikin ansaitusti parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden suorituksellaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Milon lapsenvahti Ana (Kartiah Vergara), Peterin sisarukset Lia (Abby Elliott) ja Brian (Daniel Monks), Marissan paras ystävä Colin (Jay Ellis), Milon kaveri Jacob (Tayden Jax Ryan) ja hänen vanhempansa Jenny (Dakota Fanning) ja Richie (Thomas Cocquerel), Jacobin lapsenvahti Carrie (Sophia Lillis), sekä Milon katoamista tutkiva etsivä Alcaras (Michael Peña). Sivunäyttelijätkin ovat mainioita rooleissaan - erityisesti Peña, joka on ikääntyessään näyttänyt kyntensä myös vakavasti otettavissa draamarooleissa, kun usein hänet muistetaan lähinnä komedioista. Sivuhahmotkin ovat hyvin kirjoitettuja tyyppejä, joista tietty moni joutuu Irvinejen ja samalla katsojan epäilyjen kohteeksi. Onko joku heistä siepannut Milon?

Alkuvuosi on tarjonnut hyviä trilleriminisarjoja, kuten Netflixin Verenperinnön (Run Away - 2026) ja His & Hersin (2026), mutta All Her Fault nousi nopeasti näistä suosikikseni. Kyseessä on erittäin koukuttava jännitysnäytelmä, jonka jaksot tuntuvat kulkevan hujauksessa ja jota on pakko ahmia lisää, sillä jaksot toki yleensä jäävät vielä varsin tiukkaan paikkaan kesken. Koukuttavuutta lisäävät myös erilaiset paljastukset, joita ripotellaan pitkin sarjaa ja jotka saavat katsojan näkemään katoamisen ja siihen liittyvät ihmiset aina uudenlaisessa valossa. Joka jakso myös kertoo katoamistarinaa hieman eri vinkkelistä, eri hahmojen kautta, mikä on omiaan syventämään tapausta ja näyttämään, miten eri hahmot suhtautuvat tilanteeseen. 

Tunnelma on myös kohdillaan. Jännite on yllä ensikohtauksesta asti ja sitä vain kasvatellaan kertomuksen edetessä. Sekaan mahtuu joitain erityisen tiivistunnelmaisia hetkiä ja etenkin finaalijaksosta on saatu aikaan todella jännittävä. Toisinaan Milon tapauksen selvittämistä jännittävämpää on jännite, joka syntyy hahmojen välille. Monet hahmoista ovat kantaneet kaunaa toisiaan kohtaan vuosia ja jo valmiiksi stressaava tilanne saa nämä vanhat patoutumat purkautumaan. Erityisesti sarjan puolivälin riita perheen kesken on vangitsevasti rakennettu.

All Her Faultin ohjaajakaksikko Minkie Spiro ja Kate Dennis tekee vakuuttavaa työtä niin tunnelman kuin näyttelijöiden kanssa. Andrea Maran kirjan pohjalta Megan Gallagher tiimeineen on työstänyt väkevän käsikirjoituksen koukkuineen, käänteineen ja dialogeineen. Sarja on myös pätevästi kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat tyylikkäät, asut oivalliset ja maskeerauksetkin mainiot. Äänimaailma on osaavasti työstetty ja Jeff Bealin säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä fiilikseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

All Her Fault, Yhdysvallat, Australia, 2025, Carnival Film & Television, Universal International Studios

Arvostelu: Ricky Stanicky (2024)

RICKY STANICKY

Ohjaus: Peter Farrelly

Pääosissa: Zac Efron, Andrew Santino, Jermaine Fowler, John Cena, Lex Scott Davis, Anja Savcic, William H. Macy, Daniel Monks, Heather Mitchell, Debra Lawrance, Jeff Ross, Nathan Jones, Jane Badler ja Marta Kaczmarek

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia

Ikäraja: 16

Ricky Stanicky on Zac Efronin ja John Cenan tähdittämä komediaelokuva. Projekti lähti liikkeelle jo viisitoista vuotta sitten. David Occhino ja Jason Decker olivat keksineet elokuvan tarinan ja alun perin James Francoa kaavailtiin nimikkorooliin. Kuitenkin vuonna 2012 Franco jätti leffan ja vuotta myöhemmin Jim Carrey valittiin hänen tilalle. Steve Oedekerk palkattiin ohjaajaksi ja työstämään käsikirjoitusta uudelleen. Carreykin tosin jätti projektin ja lopulta nimikkorooliin valittiin John Cena. Peter Farrelly korvasi Oedekerkin ohjaajana ja kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2023. Nyt Ricky Stanicky on julkaistu suoraan Amazonin Prime Video -palvelussa ja itse kiinnostuin leffasta, kun luin sen juonikuvauksen. Katsoinkin elokuvan maanantaina, toipuessani Oscar-yöstä.

Lapsesta asti ystävykset Dean, JT ja Wes ovat vierittäneet metkujensa syyt keksimänsä Ricky Stanickyn niskoille. Ongelma syntyy, kun aikuisena kolmikon puolisot vaativat päästä tapaamaan tämän legendaarisen kaverin ja kolmikon täytyy palkata joku esittämään Rickyä.

Zac Efron, Andrew Santino ja Jermaine Fowler näyttelevät lapsesta asti ystävinä olleita Deania, JT:tä ja Wesiä, jotka ovat vuosikaudet päätyneet erilaisiin ongelmiin ja metkuihin. Päästäkseen tilanteista kuin koira veräjästä, kolmikko on kerta toisensa perään vierittänyt syyt kuvitteellisen Ricky Stanickyn harteille ja kuin ihmeen kaupalla, kerta toisensa perään homma on toiminut. Kaveruksilla menee kuitenkin sormi suuhun, kun heidän puolisonsa, Deanin tyttöystävä Erin (Lex Scott Davis), JT:n vaimo Susan (Anja Savcic) ja Wesin poikaystävä Keith (Daniel Monks) vaativat päästä tapaamaan Rickyn, josta kolmikko puhuu aina niin ylistävään sävyyn. Efron, Santino ja Fowler ovat uskottavat pitkäaikaisina kavereina, mutta he eivät ole erityisen hauskoja, eivätkä heidän hahmonsa ole järin tykättävät. Dean, JT ja Wes ovat pitäneet huijausta yllä vuosia, jopa kaikista rakkaimmilleen ja hyvin nopeasti ainakin itse toivoin, että he jäisivät jutusta kiinni. Davis, Savcic ja Monks lähinnä ajavat asiansa trion elämänkumppaneina.

     Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin John Cena, joka näyttelee Rodia, näyttelijäksi kovasti pyrkivää ja pervoja sovituksia hittibiiseistä esittävää alkoholistia, jonka Dean, JT ja Wes epätoivossaan palkkaavat esittämään Ricky Stanickyä. Riemastuttavasti revittelevä Cena osoittaa komediakykyjään jälleen kerran ja tarjoaa useat hyvät naurut rääväsuisena Rodina, jolla hyvin nopeasti hämärtyy käsitys siitä, onko hän vain esittämässä Rickyä, vai onko hän ihan oikeasti Ricky Stanicky. Maininnan arvoinen on myös mainio William H. Macy Deanin ja JT:n jämptinä pomona, herra Summerhayesinä.

John Cena toimii Ricky Stanicky -elokuvan pelastavana enkelinä. Leffa olisi takuulla toiminut myös rooliin kymmenisen vuotta sitten kiinnitetyn Jim Carreyn kanssa, vaikka hommassa olisi voinut käydä niin, että Carreyn Ricky-tulkinta alkaisi tuntua liikaa hänen hahmoltaan Sähköputkimies-komediassa (The Cable Guy - 1996). Elokuvan juoni on vekkuli, vaikkakin turhan pitkäksi venytetty, eikä leffa onnistu ihan perustelemaan liki kahden tunnin kestoaan. Lisäksi katsojan on hyvin helppo arvata, kuinka kertomus tulee etenemään. Kaverikolmikko ei tosiaan ole järin pidettävä ja katsojana odottaa, missä kohtaa totuus Rickystä selviää muille ja mitä seurauksia siitä koituu. Harmillisesti kaiken kasvattelun jälkeen leffan loppuratkaisu tuntuu kuitenkin todella lepsulta, aivan kuin alkuperäinen finaali olisi ollut erilainen ja tyytymättömien studiopomojen tai testiyleisöjen takia lopetus piti pikavauhtia kirjoittaa uuteen uskoon.

Elokuvan alku on vielä aika takelteleva ja pääkolmikko aiheuttaa lähinnä vaivaantunutta oloa naurujen sijaan. Ensimmäisen vartin aikana ehdinkin jo tuumia, että tästä voi tulla aika raskas katselukokemus. Kuitenkin kun Rod ilmestyy mukaan kuvioihin, meno paranee kertaheitolla. Rodin häröt versiot tunnetuista kappaleista ovat hulvattomia ja on todella hilpeää seurata, kun Rod esiintyy ensimmäistä kertaa Ricky Stanickynä suuressa perhejuhlassa. On mielenkiintoista katsoa, kuinka kauan mies onnistuu pitämään kulissia yllä ja kuinka syvälle kaverikolmikon elämään hän uppoutuu. Lopputuloksena on ailahteleva, mutta silti tarpeeksi hupaisa ja viihdyttävä kertakäyttökomedia.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Peter Farrelly, jonka filmografiaan kuuluu yksi komediagenren parhaista teoksista, Nuija ja tosinuija (Dumb and Dumber - 1994). Ei Farrelly todellakaan onnistu Ricky Stanickyssa yhtä hyvin, mutta hän saa kuitenkin Cenan kautta nostettua hilpeän ilmapiirin ylle. Usean ihmisen kautta kulkenut käsikirjoitus ajaa passelisti asiansa, tarjoten menevän idean ja joitain todella hauskoja juttuja, mutta joka ei ihan vie tarinaa toimivaan päätökseen. Lopetus myös jättää pohtimaan, mitä elokuva yrittää sanoa valehtelun kannattavuudesta ja sen seurauksista. Ricky Stanicky on kuvattu sujuvasti, mutta leikkauksessa se kaipaisi hieman tiivistämistä. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivat ja äänimaailma hyvin rakennettu, joskin Dave Palmerin säveltämät musiikit eivät missään kohtaa erotu edukseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.3.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of Ricky Stanicky www.press.amazonstudios.com
Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Ricky Stanicky, 2024, Farrelly Films, Footloose Productions, Gerber Pictures, Michael De Luca Productions, Rocket Science, Smart Entertainment