Evil Dead Burn (2026) - elokuva-arvostelu

EVIL DEAD BURN

Ohjaus: Sébastien Vaniček

Näyttelijät: Souheila Yacoub, Tandi Wright, Hunter Doohan, Luciane Buchanan, Erroll Shand, Maude Davey, George Pullar, Victory Ndukwe, Keanu Karim, Greta Van Den Brink ja Alyssa Sutherland

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Sam Raimin kauhuelokuva Evil Dead - kauhun riivaamat (The Evil Dead - 1981) nousi genrensä klassikoksi ja synnytti franchisen, johon kuuluvat jatko-osat Evil Dead II (1987) ja Pimeyden armeija (Army of Darkness - 1992), uudelleenfilmatisointi Evil Dead (2013) ja televisiosarja Ash vs Evil Dead (2015-2018). 2020-luvulla elokuvasarja päätettiin herättää takaisin eloon ja koska Evil Dead Rise (2023) oli sekä kriitikoiden mieleen että taloudellinen hitti, New Line Cinema päätti ryhtyä takomaan rahaa sarjalla oikein kunnolla. Raimi palkkasi Sébastien Vaničekin ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi, nähtyään miehen hämähäkkikauhuleffa Infestedin (Vermines - 2023). Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Evil Dead Burn on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen pitänyt leffasarjan aiemmista osista, jopa Evil Dead Risesta. Aloin kuitenkin huolestua, kun New Line Cinema ilmoitti työstävänsä useampaa elokuvaa aiheesta samaan aikaan. Vaikka Evil Dead Burn keräsi maailmalta positiivisia reaktioita, olin silti skeptinen, mennessäni katsomaan leffaa heti sen ensi-iltana.

Pricen perheen pojan hautajaiset saavat ikävän käänteen, kun poika ei pysykään kuolleena.

Evil Dead Burn nostaa esiin jälleen uudet hahmot, jotka joutuvat häijyjen deaditejen riepoteltavaksi. Keskiössä on Pricen perhe, jonka esikoispoika Will (George Pullar) on juuri kuollut hirvittävässä auto-onnettomuudessa. Hahmoja ovat Willin leskeksi jäänyt vaimo Alice (Souheila Yacoub), Willin vanhemmat Susan-äiti (Tandi Wright) ja Edgar-isä (Erroll Shand), muistisairas isoäiti Polly (Maude Davey), sekä pikkuveli Joseph (Hunter Doohan) ja tämän tyttöystävä Thya (Luciane Buchanan). Yhdessä he muodostavat aika epämukavan joukon, joista suuri osa ei juuri edes pidä toisistaan. Hiertävät suhteet tekevät näistä hautajaisista vaivaannuttavat jo ennen kuin käy selväksi, että Will ei välttämättä olekaan ihan niin kuollut kuin he luulivat. Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa hyvin rooleistaan, erityisesti he, joiden esittämät hahmot joutuvat ilkikuristen deaditejen riivaamiksi. Hahmot jäävät kuitenkin harmillisen yhdentekeviksi ja aika lailla kaikkien kohtalot voi arvata heti ensinäkemiseltä.

Jos todella kovasti odotit Evil Dead Risen jälkeen näkeväsi lisää samanlaista verimättöä, eiköhän uusi Evil Dead Burn tyydytä tämän nälän. Itse koin Evil Dead Risen eduksi sen, että kyseessä oli elokuvasarjan ensimmäinen osa kymmeneen vuoteen, jolloin deaditejen metkut tuntuivat pitkästä aikaa taas tuoreilta. Evil Dead Burn ilmestyy jo kolme vuotta myöhemmin ja tarjoaa aika lailla sitä samaa vanhaa ällöttävistä raakuuksista hankaliin perhesuhteisiin, muttei jaksanut innostaa minua samalla kieron vinksahtaneella tavalla kuin edeltäjänsä.

Evil Dead Burn on oudon raskas lisäys elokuvasarjaan, niin aiheiltaan kuin ilmapiiriltään. Leffa oikein velloo masentavassa synkistelyssään (mitä ei helpota ankean harmaa värimaailma), kaivaten enemmän Raimin alkuperäisklassikoiden pilkettä silmäkulmaansa. Mukana on muutamia todella synkän huumorin hetkiä, mutta minulle tuli ikävä niitä aikoja, kun katsojalla oli hauskaa deaditejen parissa. Nyt ne ovat kuin minkä tahansa tusinakauhuleffan riivattuja ihmisiä. Kun deaditet pääsevät vauhtiin, on luvassa erittäin brutaaleja näkyjä, jotka pistävät kyllä ihmettelemään, että miten leffalle ei lätkäisty korkeaa K18-ikärajaa. Mutta samalla minun on myönnettävä, että joistain aika kekseliäistäkin raakuuksista huolimatta Evil Dead Burnin meno alkoi jossain kohtaa jopa hieman puuduttamaan. Se, mikä oli pari leffaa takaperin shokeeraavaa, aiheuttaa nyt enää lieviä puistatuksia. On sääli, jos Evil Dead taantuu studion tehtailuksi ja odotukseni vajaan parin vuoden päästä ilmestyvää Evil Dead Wrathia (2028) kohtaan laskivat nyt aikamoisesti.

Sébastien Vaničekin työstämä käsikirjoitus jäi mielestäni aika vaisuksi ja viimeistään leikkaushuoneessa leffaa olisi pitänyt älytä tiivistää lähes kahden tunnin kestostaan. On kuitenkin myönnettävä, että Vaničekilla on ehdottomasti silmää hurjille kohtauksille. Evil Dead Burnin kirkkaasti parasta antia on nimittäin sen tekninen toteutus. Kameratyöskentely on ajoittain jopa todella luovaa ja ränsistyneen talon lavasteet ovat hienot. Maskeeraajat ja käytännön tehosteiden tiimi taas tarjoaa toinen toistaan inhottavampia (ja teknisellä tasolla vaikuttavampia) näkyjä. Loppusuoran tietokone-efektit tosin jättävät hieman toivomisen varaa. Äänimaailma luottaa turhan paljon kovaäänisiin böö-äkkisäikyttelyihin, mutta ranskalaisyhtye Double Dangerin työstämät musiikit toimivat ihan kivasti taustalla.

Lopputekstien aikana nähdään vielä kaksi, mahdollista jatko-osaa pohjustavaa kohtausta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Evil Dead Burn, Yhdysvallat, 2026, Ghost House Pictures, New Line Cinema, New Zealand Film Commission, Ontario Creates, Screen Gems, Sony Pictures Releasing

All Her Fault (2025) - sarja-arvostelu

ALL HER FAULT

Luoja: Megan Gallagher

Näyttelijät: Sarah Snook, Jake Lacy, Dakota Fanning, Michael Peña, Abby Elliott, Jay Ellis, Daniel Monks, Sophia Lillis, Thomas Cocquerel, Kartiah Vergara, Johnny Carr, Duke McCloud, Tayden Jax Ryan, Linda Cropper, Dominic Masterson, Caroline Brazier, Erroll Shand ja Orlando Ivanovic

Genre: trilleri

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 46 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 52 minuuttia

Ikäraja: 12

All Her Fault perustuu Andrea Maran samannimiseen kirjaan vuodelta 2021. Pian kirjan ilmestymisen jälkeen ilmoitettiin, että sen pohjalta oli tekeillä televisiosarjasovitus. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2024 ja Yhdysvalloissa All Her Fault julkaistiin jo loppuvuodesta 2025, mutta Suomeen sarja saapui vasta nyt alkuvuodesta. Itse kiinnostuin sarjasta heti sen näyttelijäkaartin takia ja kun sarjasta oli enää pari jaksoa julkaisematta, ryhdyin katsomaan sitä.

Marissa ja Peter Irvinen viikko muuttuu painajaiseksi, kun heidän poikansa Milo katoaa.

Succession-sarjasta (2018-2023) tuttu Sarah Snook ja The White Lotus -sarjan (2021-) ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttu Jake Lacy näyttelevät Irvinen pariskuntaa Marissaa ja Peteriä, joilla menee näennäisesti hyvin. Kummatkin työskentelevät erittäin hyvätuloisissa ammateissa ja he rakastavat pientä poikaansa Miloa (Duke McCloud). Rakkaus Marissan ja Peterin välillä on kuitenkin alkanut rakoilla ja todellinen kuilu muodostuu, kun Marissa on eräänä päivänä hakemassa Miloa, muttei löydä poikaa mistään. Snook ja Lacy ovat kummatkin nappivalinnat rooleihinsa ja he tulkitsevat hahmojensa erilaisia suhtautumisia pojan katoamiseen vakuuttavasti. Snook saikin ansaitusti parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden suorituksellaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Milon lapsenvahti Ana (Kartiah Vergara), Peterin sisarukset Lia (Abby Elliott) ja Brian (Daniel Monks), Marissan paras ystävä Colin (Jay Ellis), Milon kaveri Jacob (Tayden Jax Ryan) ja hänen vanhempansa Jenny (Dakota Fanning) ja Richie (Thomas Cocquerel), Jacobin lapsenvahti Carrie (Sophia Lillis), sekä Milon katoamista tutkiva etsivä Alcaras (Michael Peña). Sivunäyttelijätkin ovat mainioita rooleissaan - erityisesti Peña, joka on ikääntyessään näyttänyt kyntensä myös vakavasti otettavissa draamarooleissa, kun usein hänet muistetaan lähinnä komedioista. Sivuhahmotkin ovat hyvin kirjoitettuja tyyppejä, joista tietty moni joutuu Irvinejen ja samalla katsojan epäilyjen kohteeksi. Onko joku heistä siepannut Milon?

Alkuvuosi on tarjonnut hyviä trilleriminisarjoja, kuten Netflixin Verenperinnön (Run Away - 2026) ja His & Hersin (2026), mutta All Her Fault nousi nopeasti näistä suosikikseni. Kyseessä on erittäin koukuttava jännitysnäytelmä, jonka jaksot tuntuvat kulkevan hujauksessa ja jota on pakko ahmia lisää, sillä jaksot toki yleensä jäävät vielä varsin tiukkaan paikkaan kesken. Koukuttavuutta lisäävät myös erilaiset paljastukset, joita ripotellaan pitkin sarjaa ja jotka saavat katsojan näkemään katoamisen ja siihen liittyvät ihmiset aina uudenlaisessa valossa. Joka jakso myös kertoo katoamistarinaa hieman eri vinkkelistä, eri hahmojen kautta, mikä on omiaan syventämään tapausta ja näyttämään, miten eri hahmot suhtautuvat tilanteeseen. 

Tunnelma on myös kohdillaan. Jännite on yllä ensikohtauksesta asti ja sitä vain kasvatellaan kertomuksen edetessä. Sekaan mahtuu joitain erityisen tiivistunnelmaisia hetkiä ja etenkin finaalijaksosta on saatu aikaan todella jännittävä. Toisinaan Milon tapauksen selvittämistä jännittävämpää on jännite, joka syntyy hahmojen välille. Monet hahmoista ovat kantaneet kaunaa toisiaan kohtaan vuosia ja jo valmiiksi stressaava tilanne saa nämä vanhat patoutumat purkautumaan. Erityisesti sarjan puolivälin riita perheen kesken on vangitsevasti rakennettu.

All Her Faultin ohjaajakaksikko Minkie Spiro ja Kate Dennis tekee vakuuttavaa työtä niin tunnelman kuin näyttelijöiden kanssa. Andrea Maran kirjan pohjalta Megan Gallagher tiimeineen on työstänyt väkevän käsikirjoituksen koukkuineen, käänteineen ja dialogeineen. Sarja on myös pätevästi kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat tyylikkäät, asut oivalliset ja maskeerauksetkin mainiot. Äänimaailma on osaavasti työstetty ja Jeff Bealin säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä fiilikseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

All Her Fault, Yhdysvallat, Australia, 2025, Carnival Film & Television, Universal International Studios