Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finn Little. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finn Little. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. heinäkuuta 2026

Dutton Ranch, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

DUTTON RANCH - KAUSI 1



Luoja: Chad Feehan
Näyttelijät: Kelly Reilly, Cole Hauser, Finn Little, Annette Bening, Ed Harris, Natalie Alyn Lind, Juan Pablo Raba, J. R. Villarreal, Marc Menchaca, Jai Courtney, Berto Colón, Morgan Wade, David DeLao, Ray McKinnon, Josh Stewart, Hart Denton, Sterlin English, Kyle Dondlinger ja Raoul Max Trujillo
Genre: draama, western
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: 41 minuuttia - 59 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 16

Taylor Sheridanin ja John Linsonin luoma moderni lännensarja Yellowstone (2018-2024) nautti valtavasta suosiosta, joten sen tarinaa päätettiin laajentaa erilaisten lisäosasarjojen, kuten esiosien 1883 (2021-2022) ja 1923 (2022-2025), sekä Kayce Duttonista kertovan Marshals-sarjan (2026-) myötä. Vuonna 2024 ilmoitettiin, että Kelly Reilly ja Cole Hauser palaisivat tuttuihin rooleihinsa Beth Duttoniksi ja Rip Wheeleriksi omassa sarjassaan, joka kulki aluksi nimellä "The Dutton Ranch" ja joka korvaisi alun perin suunnitellun Yellowstonen kuudennen tuotantokauden. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2025 ja nyt Dutton Ranchin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa SkyShowtimen kautta). Itse pidin paljon Yellowstonesta, 1883:sta ja 1923:sta, mutten piitannut Marshalsista, joka tehtiin ilman Sheridania pääkäsikirjoittajana. Pelkäsin, että Dutton Ranchkin kokisi saman kohtalon ilman Sheridanin panostusta, joten odotukseni sarjaa kohtaan olivat matalat. Päätin silti katsoa tämänkin sarjan läpi.

Kun maastopalo tuhoaa Bethin ja Ripin ranchin, he muuttavat Carter-pojan kanssa Texasiin, aloittaakseen alusta uudella tilalla. Ongelmaksi kuitenkin koituu paikallinen karjatila 10 Petal, joka ei innostu uudesta kilpailijasta ja jolla ei ole puhtaat jauhot pussissaan.




Kelly Reilly, Cole Hauser ja hurjan kasvupyrähdyksen tehnyt Finn Little palaavat rooleihinsa rakastavaisiksi Beth Duttoniksi ja Rip Wheeleriksi, sekä heidän adoptiopojakseen Carteriksi. Yellowstonen tapahtumien jälkeen Beth ja Rip ovat asettuneet uudelle tilalleen Montanassa, mutta kun hurja maastopalo tuhoaa kaiken, he päättävät lähteä uuteen nousuun ja ostavat tilan Texasista, aloittaakseen alusta. Reilly, Hauser ja Little ovat kaikki mainioita rooleissaan, etenkin Reilly, jonka hahmo Beth on saanut kuluneiden vuosien varrella roimasti eri sävyjä, tehden hänestä yhden kiinnostavimmista naishahmoista televisiossa tällä hetkellä. Hauserista löytyy karismaa cowboyna, jolle ei kannata ryttyillä ja Little tulkitsee oivallisesti aikuisuuden kynnyksellä olevaa Carteria, joka pohtii, mitä haluaisikaan tulevaisuudeltaan.
     Uusina hahmoina Dutton Ranch esittelee Bethiä ja Ripiä auttavat Azulin (J. R. Villarreal) ja Zachariahin (Marc Menchaca), Texasissa dominoivan 10 Petal -ranchin omistajan Beulah Jacksonin (Annette Bening), hänen poikansa Joaquinin (Juan Pablo Raba) ja Rob-Willin (Jai Courtney), Rob-Willin tyttären Oreanan (Natalie Alyn Lind), Beulahin turvamiehen Miguelin (Berto Colón), sekä eläinlääkäri Everettin (Ed Harris). Sivunäyttelijöistä parhaiten vakuuttavat vähemmän yllättäen iäkkäät konkarit Bening ja Harris, mutta Courtney näyttää jälleen kerran olevansa oiva valinta hullunkiilto silmissään hommansa hoitavaksi lieroksi.




Kuten alussa sanoin, en juuri tykännyt Bethin veljen Kaycen omasta sarjasta, Marshalsista, jossa idean isä ja aiempien sarjojen pääkäsikirjoittaja Taylor Sheridan toimi enää pelkkänä tuottajana. Pelkäsin, että kun Sheridanin panos Dutton Ranchin parissa on sama, myös tämä sarja olisi vain harmillisen laimea lisäys Yellowstone-franchiseen. Mutta mitäpä vielä! Dutton Ranch nousee kevyesti Yellowstonen parhaimmistoon ja saa tämän modernin länkkärisaagan ystävät huokaisemaan helpotuksesta. Iso plussa on jo se, että Reilly ja Hauser ovat paljon vahvemmat näyttelijät kuin Kaycea esittävä Luke Grimes, minkä lisäksi Dutton Ranch ylipäätään tuntuu loogiselta jatkumolta Yellowstonelle, toisin kuin Marshals.

On erittäin kiinnostavaa ryhtyä seuraamaan Bethiä, Ripiä ja Carteria, kun heidän rakentamansa elämä palaa tuhkaksi heidän silmiensä edessä, mutta he eivät anna sen lannistaa, vaan lähtevät uuteen nousuun. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja tällä uudella Dutton-ranchilla koetaankin jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä. Kapuloita rattaisiin tökkii myös 10 Petal -ranch, joka ei innostu tulokkaista ja jonka bisnekset eivät kaikki ole sieltä laillisimmasta päästä. Tämä kahden ranchin välinen konflikti on väkevästi rakennettu ja sitä kypsennetään hissuksiin läpi kauden, kunnes helvetti päästetään tuttuun Yellowstone-tyyliin valloilleen finaalissa. Päätösjakso jää tiukkaan paikkaan kesken ja Dutton Ranchille haluaisikin nähdä jatkoa välittömästi. Samaa ei todellakaan voinut sanoa Marshalsista, jonka jatkosuunnitelmat olisi mielestäni voinut viskata roskakoriin.




Tuotantokauden ohjaajat rakentavat hyvin ilmapiiriä ja pitävät mielenkiinnon yllä, oli luvassa sitten henkilödraamaa, työskentelyä karjatilalla tai jännittävämpiä tilanteita. Chad Feehanin johdolla käsikirjoitustiimi sekoittelee pakkaa oivallisesti ja toivon, että sama meno jatkuu tulevalla kakkoskaudella, vaikka Feehan lähtikin huhujen mukaan ovet paukkuen ulos sarjasta, taiteellisten erimielisyyksien takia. Teknisesti Dutton Ranch on erittäin pätevä. Tuotantokausi on näyttävästi kuvattu ja Texasin maisemia esitellään tietysti koko rahan edestä. Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset äityvät paikoitellen aika rujoiksi. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Brian Tylerin ja Breton Vivianin säveltämät musiikit tuovat oivallisen lisänsä tunnelmaan.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Dutton Ranch, Yhdysvallat, 2026-, 101 Studios, MTV Entertainment Studios, Paramount Television Studios


perjantai 21. toukokuuta 2021

Arvostelu: Those Who Wish Me Dead (2021)

THOSE WHO WISH ME DEAD



Ohjaus: Taylor Sheridan
Pääosissa: Angelina Jolie, Finn Little, Aidan Gillen, Nicholas Hoult, Jon Bernthal, Medina Senghore, Jake Weber ja Tyler Perry
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 16

Those Who Wish Me Dead perustuu Michael Korytan samannimiseen kirjaan vuodelta 2014. Taylor Sheridan alkoi työstämään elokuvaa kirjan pohjalta ja sai Tyler Perryn tuottamaan filmin. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2019 ja nyt Those Who Wish Me Dead on saanut ensi-iltansa. Itse sain tietää koko filmistä vasta pari viikkoa sitten, kun sen ilmoitettiin saapuvan Suomeen. Näin pelkästään yllä olevan julisteen ja päätin käydä vilkaisemassa, mistä oikein on kyse?

Savuhyppääjä Hannah päätyy suojelemaan nuorta poikaa kahdelta salamurhaajalta, jotka tappoivat pojan isän tämän tietojen vuoksi ja haluavat nyt saada pojankin hengiltä.

Pääroolissa savuhyppääjä Hannahina nähdään Angelina Jolie, joka tekee yhden pätevimmistä roolitöistään moniin vuosiin. Jolie sopii yllättävänkin hyvin metsäpalojen pelastusoperaatioihin erikoistuneeksi hahmoksi ja itse hahmo on vielä kelvollisesti kirjoitettu. Hannahia vaivaavat pieleen menneen pelastusoperaation haamut, joten kun hänen tielleen osuu peloissaan oleva ja takaa-ajettu Connor (Finn Little), hän kokee tarvetta suojella poikaa. Tulokasnäyttelijä Littlekin on oiva valinta osaansa, välittäen hyvin hahmonsa vaikeat tunteet. 




Connorin perässä ovat Aidan Gillenin ja Nicholas Houltin näyttelemä palkkamurhaajakaksikko ja paikoitellen jopa koin, että he ovat elokuvan kiinnostavimmat hahmot. Murhaajat eivät onneksi ole pelkät kylmät ja tunteettomat mutta tylsät tappajat, jotka ilmestyvät aina sinne, missä päähenkilötkin ovat, vaan leffa seuraa oikein tosissaan myös heidän juonikuviotaan. Gillenin ja Houltin esittämät tyypit ovat vielä erilaiset hahmot toisistaan, jotka suhtautuvat hommaansa hieman eri tavoin. Näyttelijäduo suoriutuu erittäin hyvin hommistaan, välittäen paljonkin pienillä eleillä ja ilmeillä.
     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Jon Bernthal paikallisena sheriffinä Ethanina ja Medina Senghore hänen raskaana olevana vaimonaan Allisonina, jotka todella yllättivät sillä, että heistä oli saatu aikaiseksi oikeat hahmot. Tällaisessa tyypillisessä trillerissä heidän kaltaisensa hahmot ovat mukana vain nostattaakseen elokuvan ruumissaldoa, mutta Ethanille ja erityisesti Allisonille keksitään oikein miellyttävästi tehtävää filmin aikana.




Juurikin se, kuinka paljon näistä hahmoista saadaan irti, on isoin syy sille, miksi Those Who Wish Me Dead toimii oikein mainiosti. Elokuva on pieniä poikkeuksia lukuunottamatta mukaansatempaava ja ihan jännittäväkin trilleri, jonka eri näkökulmia seuraavat juonikuviot nivoutuvat hyvin yhteen. On mielenkiintoista, kuinka tarina todella rakentuu useasta vinkkelistä ja jos leffa seuraisi yksinään Hannahia ja Connoria, olisi se luultavasti jo huomattavasti heikompi. Niin käsikirjoittajana kuin myös ohjaajana toimiva Taylor Sheridan kuitenkin ymmärtää, kuinka luoda oivallisen tiivistunnelmainen ja koukuttava jännäri. Sheridan on aiemmin mm. käsikirjoittanut molemmat Sicario-leffat (2015-2018) ja vaikkei Those Who Wish Me Dead ylläkään niiden tasolle, Sheridan jatkaa hyvää putkeaan.

Jos käsikirjoituksesta pitää jotain ongelmallista nostaa esille, niin noin puolessa välissä filmiä yksi juonikuvioista kiertää hieman kehää, hahmojen poistuessa tietystä paikasta kulkeakseen eri paikkaan, vain päättääkseen puolessa välissä matkaa palata lähtöpisteeseen, kunnes heidän täytyy lähes heti uudestaan lähteä tekemään samaa matkaa. Tätä osiota olisi voinut hiota ja välttää turhaa edestakaisin kulkemista. Sitten taas käsikirjoitus onnistuu siinä, ettei koskaan oikeastaan käy selville, mitä tarkalleen ottaen ikävää Connorin isä (Jake Weber) on tiennyt, jotta hänen peräänsä on lähetetty tappajia, mutta silti homma toimii hyvin. Tunnelma ei erityisemmin tee laskuja, vaan se pysyy mukavan tiiviinä loppuun asti. Tietyt yllättävät ratkaisut nostavat filmin tasoa korkeammalle. Toisissa käsissä tästä olisi luultavasti muodostunut totaalisen tyhjänpäiväinen ja geneerinen trilleri.




Tekniseltä puoleltaan Those Who Wish Me Dead on muuten osaavasti tehty, mutta paikoitellen on erittäin selvää, että metsäpalot ovat digitaalisesti toteutettuja. Liekit ovat nähtävästi edelleen vaikeita animoida täysin uskottavan näköisiksi. Silti paloilla onnistutaan luomaan hyvää lisäjännitettä palkkamurhaajien lisäksi. Filmi on hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu. Lavasteet ja asut toimivat hyvin ja maskeeraajat ovat tehneet aika häijyjäkin ruhjeita ja vammoja hahmoille, joita he saavat takaa-ajon aikana. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Brian Tylerin säveltämät musiikit tuovat oman lisänsä jännitykseen.

Yhteenveto: Those Who Wish Me Dead on yllättävän toimiva trilleri, jossa Angelina Jolie tekee parasta työtään moniin vuosiin. Jolieta vielä parempaa työtä taitavat silti tehdä sivunäyttelijät, jotka saavat yllättävänkin hyvin ruutuaikaa ja oikeasti toimivasti kirjoitetut hahmot, joita esittää. Nuori Finn Little suoriutuu oivallisesti jahdatun pojan osasta, kun taas Aidan Gillen ja Nicholas Hoult ovat nappivalinnat palkkatappajiksi. Jon Bernthal ja Medina Senghorekin pääsevät yllättämään hahmojensa kanssa. Tarina seuraa onnistuneesti useampaa juonikuviota, antaen kaikille tilaa nousta esille leffan aikana. Elokuva on tarpeeksi napakka, jotta jännitys ei pääse laantumaan ja lisäuhkaa tuo hyvin metsäpalon vaara. Taylor Sheridan hoitaa hommansa niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana mallikkaasti, vaikka puolessa välissä löytyykin turhaa edestakaisin haahuilua yhden juonikuvion puolesta. Liekkien erikoistehosteet eivät aina vakuuta, mutta muuten kyseessä on oikein mainio ja pätevä jännäri, jota suosittelen lämpimästi genren ystäville.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.5.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Those Who Wish Me Dead, 2021, BRON Studios, Creative Wealth Media Finance, Film Rites