X-Men '97, kausi 2 (2026) - sarja-arvostelu

X-MEN '97 - KAUSI 2

Luoja: Beau DeMayo

Näyttelijät: Ray Chase, Jennifer Hale, Ross Marquand, Lenore Zann, Cal Dodd, George Buza, Alison Sealy-Smith, Holly Chou, Adrian Hough, J. P. Karliak, Matthew Waterson, Isaac Robinson-Smith, Chris Potter, Gui Agustini, Naoko Mori, Christopher Barger, Michael Johnston, Catherine Disher, Gil Birmingham, Carolina Ravassa, Teddy Sears, Gates McFadden, John de Lancie, Josh Keaton, Lake Bell, Darin De Paul, Erika Ishii, Crispin Freeman, Ben Pronsky, Robert Cait, A. J. LoCascio ja Randall Carpenter

Genre: animaatio, toiminta, scifi, fantasia

Jaksomäärä: 9

Jakson kesto: 29 minuuttia - 35 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 46 minuuttia

Ikäraja: 14

Marvelin sarjakuviin perustuva ja ysärin animaatiosarja X-Menin (1992-1997) tarinaa jatkava X-Men '97 nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Disney+ -palvelussa keväällä 2024, joten jatkoa oli luvassa. Sarjan luoja Beau DeMayo kuitenkin erotettiin juuri, kun kakkoskauden käsikirjoitukset oli saatu valmiiksi ja animointiprosessi oli käynnistymässä. Marvelilta syyksi annettiin, että DeMayo olisi seksuaalisesti häirinnyt projektin nuorempia miestyöntekijöitä, kun taas DeMayo kiisti syytökset ja sanoi syyn olleen hänen OnlyFans-tilissään ja Pride-teemaisissa X-Men -julkaisuissaan sosiaalisessa mediassa. Marvelin What If...? -animaatiosarjan (2021-2024) pyörittäjä Matthew Chauncey tuotiin DeMayon tilalle johtamaan kauden loppuunviennin. Nyt X-Men '97:n toinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun Disney+:ssa ja itse odotin innolla sarjan jatkumista. Katsoinkin uudet jaksot heti keskiviikkoisin.

Ryhmä-X on ajautunut hajalleen eri aikoihin ja he saavat vastaansa maailman ensimmäisen mutantin, Tuhon.

X-Men '97:n avauskauden päätteeksi M-asteroidin räjähdys lähetti Ryhmä-X:n jäsenet aikojen halki. Professori Xavier (äänenä Ross Marquand), Magneto (Matthew Waterson), Peto (George Buza), Painajainen (Adrian Hough), Piispa (Isaac Robinson-Smith) ja Gambiitin (A. J. LoCascio) kuolemaa sureva Rogue (Lenore Zann) päätyivät lähes 5000 vuotta menneisyyteen, jolloin Tuho oli vielä En Sabah Nur (myöskin Marquand), nuori mutantti, joka halusi vapauttaa kansansa pahan farao Rama-Tutin (John de Lancie) kynsistä. Kyklooppi (Ray Chase), Jean Grey (Jennifer Hale), Wolverine (Cal Dodd), Storm (Alison Sealy-Smith) ja Morph (J. P. Karliak) sen sijaan päätyivät vuoteen 3960, jolloin Tuho on jo aiheuttanut maailmanlopun. 1990-luvulle taas jäi muun muassa Jubilee (Holly Chou), jonka kauhuksi valtio on perustanut Ryhmä-X:n tilalle oman mutanttitiiminsä, Tekijä-X:n, joka toimii enemmänkin iskujoukkona kuin ihmisten ja mutanttien suojelijoina. On kiinnostavaa seurata hahmoja eri aikakausilla, etenkin hahmojen välisten konfliktien ja dilemmojen takia. Xavier ja Magneto ovat tietenkin eri mieltä siitä, miten En Sabah Nurin kanssa pitäisi toimia, ja Kyklooppi ja Jean Grey pohtivat, kertovatko he tulevaisuudessa kohtaamalleen nuorelle Nathanille (Michael Johnston) olevansa hänen vanhempansa. Hahmot ovat aina yhtä mainioita ja kaikki pääsevät kauden varrella omimaan valokeilan ainakin kerran.

X-Men '97:n toinen tuotantokausi jatkaa vahvasti käynnistynyttä animaatiohittisarjan jatkoa pääasiassa onnistuneesti. Varsinkin kauden kolme ensimmäistä jaksoa koukuttavat tehokkaasti mukaansa, jokaisen keskittyessä eri aikakauteen ja näyttäen, miten Ryhmä-X:n jäsenet yrittävät selvitä uudesta tukalasta tilanteestaan. Hahmojen väliset vaikeat suhteet ja heidän päänsä pyörälle pistävät moraaliset dilemmat muistuttavat heti, että kyse ei ole puhtaasti lasten aamupiirretystä, vaan sarjasta löytyy kypsyyttä, josta erityisesti aikuinen supersankarifani voi innostua.

Muutaman ensimmäisen jakson jälkeen kausi kuitenkin rönsyilee juonikuvioillaan vähän sinne sun tänne, pirstaloituen yhtenäiseltä tuntuvasta vahvasta kertomuksesta vähemmän mielenkiintoisiin sivutarinoihin. Wolverinen omaa jaksoa seuraa toki mielellään, koska hahmo on niin mahtava, mutta olisin toivonut, että kausi olisi selvemmin pysynyt Tuhoon liittyvässä jännitteessä. Onneksi parissa viimeisessä jaksossa kakkoskausi palaa taas itse asiaan ja finaalijakso onkin onnistuneen tiivistunnelmainen, sekä jopa hieman liikuttava. Pienestä ailahtelevuudestaan huolimatta X-Men '97:n toinen kausi pysyy selvästi plussan puolella. Jatkoa on luvassa vielä ainakin kahden tuotantokauden verran ja Marvelin mukaan kolmatta kautta tarvitsisi odottaa vain noin vuoden verran. Ainoa huolenaiheeni koskee sitä, että tuleeko DeMayon potkut näkymään seuraavilla kausilla ikävällä tavalla? DeMayo vastasi vielä kakkoskauden käsikirjoituksista, mutta jatkossa What If...? -sarjan Matthew Chauncey hoitaa tuon homman. Ja ottaen huomioon, kuinka heittelevä What If...? oli tasonsa puolesta, minua jännittää, että sama käy myös X-Men '97:lle...

Visuaalisesti X-Men '97 todellakin pitää kutinsa. Animaatiojälki on erittäin komeaa, aivan kuin ruudulla nähtäisiin eloon herääviä sarjakuvia. Ikoniset hahmot liikkuvat sulavasti, etenkin toiminnallisempien kohtausten aikana ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Värien käyttö on erinomaista ja pidän todella paljon tietystä kohinaefektistä, jota kuvan päälle on asetettu, jotta lopputulos saataisiin muistuttamaan vielä enemmän vanhoja piirrettyjä. Äänityöskentelykin on oivallista ja Haim Sabanin ja Shuki Levyn säveltämät musiikit tunnelmoivat taustalla mainiosti, puhumattakaan Newtonin veljesten tulkinnasta yhdestä kaikkien aikojen parhaasta televisiosarjatunnarista, joka jää soimaan päässä loppupäiväksi. Intron kanssa leikitellään visuaalisesti kekseliäästi, antaen aina vihiä siitä, mihin hahmoihin eri jaksoissa keskitytään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

X-Men '97, Yhdysvallat, 2024-, Marvel Studios, Marvel Animation, The Walt Disney Company

Arvostelu: The Witcher: Nightmare of the Wolf (2021)

THE WITCHER: NIGHTMARE OF THE WOLF

Ohjaus: Lauren Schmidt Hissrich

Pääosissa: Theo James, Mary McDonnell, Lara Pulver, Tom Canton, Kari Wahlgren, Graham McTavish, Matt Yang King, David Errigo Jr., Jennifer Hale ja Adam Croasdell

Genre: anime, fantasia, seikkailu, toiminta

Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

Ikäraja: 16

Andrzej Sapkowskin kirjoihin ja niiden pohjalta tehtyihin videopeleihin perustuva Netflix-sarja The Witcher - Noituri (The Witcher - 2019-) nousi suosituksi, kun sarjan avauskausi julkaistiin joulukuussa 2019. Jatkokausien lisäksi Netflix päätti ryhtyä rahastamaan franchisella oikein kunnolla ja jo kuukausi sarjan ykköskauden julkaisun jälkeen yhtiö ilmoitti työstävänsä anime-elokuvaa, joka sijoittuisi samaan maailmaan. The Witcher: Nightmare of the Wolf julkaistiin Netflixissä elokuussa 2021, mutta itseltäni leffa jäi väliin, vaikka olen sarjaa seurannut. Kuitenkin nyt, kun Netflixiin on tulossa uusi Noituri-animeleffa The Witcher: Sirens of the Deep (2025), päätin vihdoin katsoa ja arvostella Nightmare of the Wolfin.

Noituri Vesemir ryhtyy selvittämään useiden haltiatyttöjen katoamista, samalla kun hän yrittää suojella Kaedwenin kuningaskuntaa pahoilta voimilta.

The Witcher: Nightmare of the Wolf tapahtuu vuosikymmeniä ennen varsinaisen The Witcher - Noituri -sarjan tapahtumia ja elokuvan keskiössä on sarjan päähenkilö Geralt Rivialaisen mentori Vesemir (äänenä Theo James), silloin kun mies oli vielä nuorempi noituri. Hahmo on oivallisen erilainen persoona kuin Geralt. Siinä, missä Geralt on vähäsanainen ja ryppyotsainen, Vesemir on virnuileva ja vitsaileva, heittäen huonoa läppää, samalla kun hän halkoo hirviöitä miekallaan palasiksi. Aluksi elokuva pohjustaa hahmoa toimivasti, mutta tämän kehityskaari jää lopulta harmillisen hapuilevaksi ja ohkaiseksi.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Vesemirin lapsuudenystävä lady Illyana (Mary McDonnell), Vesemirin noituriksi koulinut Deglan (Graham McTavish), Vesemiriltä apua pyytävä haltia Filavandrel (Tom Canton), Kaedwenin kuningas (Adam Croasdell), noitureita vastustava Tetra Gilcrest (Lara Pulver), sekä pahoja voimia hallitseva Kitsu (Kari Wahlgren). Sivuhahmot jäävät erityisen ohuiksi. Alussa takaumien kautta elokuva yrittää rakentaa katsojalle tunnesidettä Vesemiriin ja lady Illyanaan, sekä heidän entiseen ystävyyteensä, mutta kömpelösti.

Enpä koe, että olisin paljoa menettänyt, vaikken olisikaan koskaan katsonut The Witcher: Nightmare of the Wolfia. Kyseessä on juuri niin rahan perässä tehty lisäosa kuin etukäteen olin aavistellut. Alun taistelu metsähiittä vastaan on vielä ihan menevä ja takaumat Vesemirin lapsuudesta ja noituriksi ryhtymisestä ovat ihan kiinnostavaa seurattavaa, mutta kun varsinainen tarina starttaa, ei leffa onnistunut yhtään nappaamaan minua mukaansa. Kuten jo totesin, hahmokaaret jäävät alikehitetyiksi, mihin vaikuttaa eritoten se, että leffalla on kestoa vain tunti ja kaksikymmentäkolme minuuttia, mihin kuuluvat niin alku- kuin lopputekstit. Alkupäästä tuntuu siltä, että tekijöillä olisi käsissään jokin parinkin tunnin eepos, mutta sitten rahat ovat loppuneet kesken tai jotain ja loppuleffaa on pitänyt tiivistää reippaasti.

Elokuva ei onnistunut missään vaiheessa ravistelemaan tiettyä yhdentekevyyden tunnetta ja vaikka kesto onkin lyhyt, tämä yhdentekevyys teki leffasta jopa hitusen pitkäveteisen. Toimintakohtaukset ovat ihan komeasti toteutettua mättöä, mutta niistä uupuu jännite ja jopa viihdearvo, jolloin homma on lähinnä aikamoista mekastusta. Nightmare of the Wolfia ei voi suositella juuri muille kuin niille kovimman luokan The Witcher -sarjan faneille, jotka janoavat lisää seikkailuja Mantereelta. On leffa parempi kuin surkea esiosasarja The Witcher - Noituri: Verilinja (The Witcher: Blood Origin - 2022), muttei silti kovinkaan kummoinen, eivätkä odotukseni tulevaa Sirens of the Deep -leffaa kohtaan pahemmin nousseet.

Elokuvan ehdottomasti parasta antia on sen animaatiojälki. Animetoteutus on todella tyylikäs ja tämä maailma herää visuaalisesti täysin eri tavalla eloon kuin varsinaisessa näytellyssä sarjassa. Hahmot liikkuvat sulavasti ja kuten jo totesin, toimintakohtaukset ovat hienon näköisiä. Taustat ovat komeita ja yksityiskohtaisia ja elokuva on myös mukavan värikäs. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Brian D'Oliveiran säveltämät musiikit ovat mainiot.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Witcher: Nightmare of the Wolf, 2021, Netflix, Studio Mir, Hivemind, Platige Images, Base FX