TV-sarja: The Witcher - Noituri: Verilinja (The Witcher: Blood Origin - 2022)

THE WITCHER - NOITURI: VERILINJA

THE WITCHER: BLOOD ORIGIN

Luojat: Declan de Barra ja Lauren Schmidt Hissrich
Pääosissa: Sophia Brown, Laurence O'Fuarain, Mirren Mack, Michelle Yeoh, Jacob Collins-Levy, Zach Wyatt, Lizzie Annis, Huw Novelli, Francesca Mills, Amy Murray, Minnie Driver, Lenny Henry, Dylan Moran, Mark Rowley ja Joey Batey
Genre: fantasia, toiminta
Jaksomäärä: 4
Jakson kesto: 42 minuuttia - 1 tunti 3 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 16

Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjoihin (Wiedźmin - 1990-2013) perustuva televisiosarja The Witcher - Noituri (The Witcher - 2019-) nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä joulukuussa 2019. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen kausi ja niiden välissä tehty animaatioelokuva The Witcher: Nightmare of the Wolf (2021) vain kasvattivat suosiota, joten tekijät ilmoittivat suunnittelevansa esiosasarjaa, joka kertoisi ajasta yli tuhat vuotta ennen päähahmo Geraltin tarinaa. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2021 ja nyt The Witcher - Noituri: Verilinja -nimen saanut esiosasarja on ilmestynyt Netflixin valikoimaan. Itselleni Sapkowskin kirjoittama lähdemateriaali tai niiden pohjalta tehdyt videopelit eivät ole tuttuja, mutta The Witcher - Noiturin molemmat kaudet olen katsonut. Ensimmäisen koin varsin heikoksi, tarinankerronnalliseksi sekamelskaksi, mutta kakkoskausi oli huomattavasti parempi ja innostuin hieman sarjan maailmasta. Päätinkin ihan positiivisin mielin katsoa The Witcher - Noituri: Verilinjan, kun se saapui Netflixiin.

1200 vuotta ennen Geralt rivialaisen seikkailuja, seitsemän hylkiötä yhdistävät voimansa taistellakseen pahaa imperiumia vastaan.

The Witcher - Noituri: Verilinja kertoo seitsemästä oman tiensä kulkijasta, kiurusta Éile (Sophia Brown), aiemmin kuninkaan riveissä taistelleesta Fjallista (Laurence O'Fuarain), miekkailevasta Scianista (Michelle Yeoh), Veli Kuolemaksi tituleeratusta Callanista (Huw Novelli), lyhytkasvuisesta Meldofista (Francesca Mills), sekä maageista Syndrilistä (Zach Wyatt) ja Zacarésta (Lizzie Annis), toinen toistaan tylsemmistä tyypeistä, jotka eri motiivein lyöttäytyvät yhteen ja käyvät taistoon ilkikurista imperiumia vastaan. Noh, Meldof on varsin vekkuli tapaus rakkaan Gwen-nuijansa kanssa, mutta muut kuusi ovat aika mitäänsanomattomia ja unohdettavia puupökkelöitä, joiden koettelemukset eivät jaksa kiinnostaa tuon taivaallista. Näyttelijät ovat vain kelvollisia rooleissaan, eikä yksikään säväytä suuntaan tai toiseen.

     Pahisosastoa edustaa uuden imperiumin hallitsijaksi noussut Merwyn, Mirren Mackin esittämä vallastaan sokeutunut nuorukainen, joka on sankareita kiinnostavampi, mutta jonka kasvutarina sinisilmäisestä prinsessasta häijyksi keisarinnaksi on todella hutiloiden työstetty. Lenny Henry taas näyttelee toista vihulaista, keisarinnalle työskentelevää maagia Baloria, jolla on kuitenkin omat jauhot pussissaan. Mack ja Henry hoitavat tonttinsa hieman paremmin, mutta molempien ongelmaksi koituu kehno käsikirjoitus.

Netflix on nykyään tunnettu pahamaineisesta tavasta näyttää kirvestä televisiosarjoilleen ja vuosien varrella useat kymmenet sarjat ovat jääneet kesken jo ensimmäisen kautensa myötä. Menestyskirjoihin ja vielä paremmin myytyihin peleihin pohjautuva The Witcher - Noituri vaikuttaisi kuitenkin olevan Netflix-pomojen mielestä sellainen valttikortti, että siihen syydetään rahaa ja uusia sivuprojekteja hyväksytetään täysin sokeasti, tarkastamatta yhtään, millaista settiä onkaan luvassa. The Witcher - Noituri: Verilinja on niin juosten kustu ja täysin dollareiden perässä tehty rahastusroska, ettei ihme, että jopa emosarjan fanit ovat kääntäneet sille selkänsä. Tylsillä hahmoilla ja tönköllä tarinankerronnalla höystetystä esiosaminisarjasta on hyvin vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa.

The Witcher - Noituri -sarjat ovat kamppailleet kerrontansa kanssa useita aikajanoja kömpelösti yhdistelevästä ykköskaudesta lähtien ja Verilinja on nyt aikamoinen pohjanoteeraus käsikirjoitusten saralla. Jo nyt aiheeseen liitännäisten sarjojen tuotannoista poistuneet ovat osoittaneet tympääntyneisyyttä kirjoittajia kohtaan, jotka ovat kuuleman mukaan ilmaisseet vahvaa negatiivisuutta lähdemateriaalia kohtaan. Itselleni kirjat eivät tosiaan ole tuttuja, joten en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, kuinka uskollinen Verilinja on Sapkowskin töille. Sen voin kuitenkin sanoa, että lopputulos on äärimmäisen laiskasti pistetty kasaan, ilman mitään paloa projektia tai kirjoja kohtaan. Mikään osa-alue ei tunnu siltä, että tämä tarina olisi ihan oikeasti pitänyt kertoa ja että työryhmä haluaisi olla mukana sarjassa. Sen toimintakohtaukset ovat vauhdikkaita ja verisiä, mutta silti ponnettomia ja täysin jännityksettömiä. Hahmot jätetään pahveiksi, sillä nämä neljä jaksoa jäävät liian vähäksi ajaksi kehittää kunnolla ketään, etenkin kun tekijät tietävät, ettei lisää ole tulossa. Aluksi toisiaan inhoavat Éile ja Fjall ovat sarjan lopussa lämmenneet toisilleen, mutta kehitys tähän ei tunnu luontevalta. Läpi sarjan tuntuu siltä kuin seuraisi kuvattua Wikipedia-kuvausta fantasiamaailman fiktiivisestä synnystä.

Sarjan ohjaajaduo Sarah O'Gorman ja Vicky Jewson hoitavat tonttinsa täysin innottomasti ja laiskasti, eikä asiaa auta käsikirjoittajien hälläväliä-asenteella rustattu teksti. Tämän takia Verilinjaa on suorastaan pitkästyttävää katsella. Sarja ei ole edes visuaalisesti kummoinen. Siitä löytyy mainioita lavasteita, asuja ja maskeerauksia, mutta paikoitellen puitteet näyttävät hieman halvoilta, eivätkä tietokonetehosteet vakuuta. Kuvaus on ihan sujuvaa, mutta parit yökohtaukset on valaistu niin kehnosti, että katsojan on vaikea saada selvää, mitä ruudulla tapahtuu. Äänimaailma on ihan kelvollinen, joskin yleensä mainion Bear McCrearyn säveltämät musiikit eivät koskaan erotu edukseen tai jää mieleen.

Yhteenveto: The Witcher - Noituri: Verilinja on todella kehnosti ja laiskasti kasaan pistetty fantasiaräpellys. Neljän jakson mittainen esiosatarina on hutiloiden kerrottu, eikä niin tarinaan kuin sen totaalisen yhdentekeviin hahmoihinkaan saa minkäänlaista tarttumapintaa. Toinen toistaan tylsempien pahvihahmojen seuraaminen on pitkästyttävää jo avausjaksossa, eikä homma siitä parane. Kerronta tuntuu siltä kuin sarjassa vain käytäisiin läpi ranskalaisin viivoin laadittua Wikipedia-artikkelia fiktiivisen maailman synnystä. Minkäänlaista paloa projektia kohtaan ei tunnu löytyvän keneltäkään ja jopa vauhdikkaat toimintakohtaukset ovat totaalisen ponnettomia. Näyttelijät eivät ole erityisen kaksisia ja jopa yleensä mainio Michelle Yeoh tuottaa pettymyksen. Visuaalisen ilmeen laadukkuus vaihtelee mukiinmenevän ja halvan välillä. The Witcher - Noituri: Verilinja on helpon rahan perässä tehty turhake, eikä ihme, että The Witcher -fanitkin ovat haukkuneet tekeleen pystyyn. Koko fantasiasarjan kohtalo on nätisti sanottuna vaakalaudalla, sillä myöhemmin tänä vuonna ilmestyvän The Witcher - Noiturin kolmannen tuotantokauden jälkeen tekijät menettävät päätähtensä, sarjaa harteillaan kantaneen Henry Cavillin. Ehkä Netflixin olisi aika näyttää kirvestä myös noitureille ja kenties joskus homma saa uuden mahdollisuuden ja alun sellaisissa käsissä, joita myös kiinnostaa hyppysissään pitelemä tarina.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.12.2022

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Witcher: Blood Origin, Yhdysvallat, Puola, 2022, Netflix, Hivemind, Platige Films