Arvostelu: Heart Eyes (2025)

HEART EYES

Ohjaus: Josh Ruben

Pääosissa: Olivia Holt, Mason Gooding, Gigi Zimbado, Jordana Brewster, Devon Sawa, Michaela Watkins ja Yoson An

Genre: kauhu, romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Heart Eyes on Josh Rubenin ohjaama kauhuelokuva. Phillip Murphy, Christopher Landon ja Michael Kennedy työstivät elokuvan käsikirjoituksen ja kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024. Nyt Heart Eyes on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin elokuvan näkemistä positiivisin mielin. Ystävänpäivään sijoittuva slasher kuulosti lystikkäältä idealta ja elokuvan saamat tyytyväiset arviot kriitikoilta ja katsojilta tekivät minusta optimistisen leffan onnistumisesta. Kävinkin katsomassa Heart Eyesin heti ystävänpäivänä tyttöystäväni kanssa.

Viimeisten kahden vuoden ajan sarjamurhaaja Heart Eyes Killer on tappanut pariskuntia ystävänpäivänä. Kollegat Ally ja Jay joutuvat murhaajan piinaamiksi, kun tämä luulee heitä rakastavaisiksi.

Elokuvan keskiössä on Marvelin Cloak & Dagger -sarjasta (2018-2019) tutun Olivia Holtin näyttelemä Ally ja uusista Scream-kauhuleffoista (2022-) tutun Mason Goodingin näyttelemä Jay. Ally on joutunut pulaan työpaikallaan, kun hänen ideoima mainoskampanjansa koetaan mauttomaksi ja Jay on pestattu pelastamaan firman maine. Kaksikon riidellessä korjausliikkeestä, he saavat peräänsä Heart Eyes Killerin, sarjamurhaajan, joka ottaa kohteekseen pariskuntia juuri ystävänpäivänä ja luulee Allya ja Jayta pariksi. Holt ja Gooding ovat mainiot valinnat rooleihinsa. Ally ei usko enää rakkauteen hajonneen suhteensa takia, kun taas Jay on parantumaton romantikko. Kaksikko on oiva ja Holtin ja Goodingin väliltä löytyy hyvää kemiaa.

     Elokuvassa nähdään myös Gigi Zumbado Allyn parhaana kaverina Monicana, Michaela Watkins heidän pomonaan Crystalina, sekä Devon Sawa ja Jordana Brewster etsiväkaksikko Hobbsina ja Shaw'na, jotka ovat pitkään yrittäneet saada Heart Eyes Killeriä nalkkiin. Ja kyllä, nimet Hobbs ja Shaw tulevat Fast & Furious -elokuvasarjan (2001-) hahmoilta, mistä Heart Eyesissa heitetään suoraan vitsiä. Hassuahan toki on, että Brewster on nimenomaan parhaiten tunnettu kyseisestä kaahailusarjasta Mia Toretton roolista. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa tarpeeksi kelvollisesti ja etenkin Watkins on hupaisa Allyn ärsyttävänä pomona.

Vaikka olinkin kuullut kehuja elokuvasta, Heart Eyes osoittautui silti erittäin positiiviseksi yllätykseksi. Elokuva on todella viihdyttävä yhdistelmä slasher-kauhua ja romanttista komediaa, pyöritellen näistä kahdesta genrestä vekkulin paketin, joka istuu täydellisesti ystävänpäivään treffileffaksi, jonka katsoo mielellään uudelleenkin ja jolle voisi oikein sujuvasti katsoa jatkoa. Siinä, missä elokuvan selvänä innoittajana toimineet Scream-elokuvat ovat jo haalistuneet aika tylsäksi kierrätykseksi itsestään, Heart Eyes tuntuu taas raikkaalta slasher-parodialta, joka pistää tietty arvuuttelemaan, että kuka oikein löytyy sydänsilmäistä emojia muistuttavan maskin takaa?

Kauhukomedioissahan tärkeää toki on, että elokuva onnistuu kummallakin saralla ja Heart Eyes on mainio niin pelottelussa kuin hauskuuttamisessa. Leffa tarjoaa useita nauruja, mutta kun murhaaja saapuu ruutuun, leffa osaa myös synkentyä ja pistää katsojan jännittämään. Osa tapoista ovat inhottavan brutaaleja, toiset taas ovat yliampuvassa verisyydessään tai kekseliäisyydessään hupaisia. Veikeää on myös, kuinka elokuva onnistuu leikittelemään eri lajityyppien - slashereiden ja romanttisten komedioiden - kliseillä. Löytyypä loppuhuipennuksesta toki juoksua lentokentälle tunteiden tunnustamisen takia, mutta omalla kivalla twistillään.

Elokuvan ohjauksesta vastaa CollegeHumor-sketseistä tuttu Josh Ruben, joka taitaa niin komedian kuin säikyttelyn. Hänen rakentamansa ilmapiiri on kaikin puolin ilahduttava. Käsikirjoituksesta vastaava kolmikko Christopher Landon, Phillip Murphy ja Michael Kennedy hyödyntävät eri lajityyppejä kekseliäästi, mikä on toki Landonille tuttua - kuuluuhan miehen filmografiaan muun muassa kauhukomediat Happy Death Day (2017) ja Freaky (2020). Heart Eyes on myös oivallisesti kuvattu ja leikattu kasaan. Itse Heart Eyes Killerin toteutus on tyylikäs ja pimeässä punaisena loistavat sydänsilmät ovat sekä vekkuli että karmiva näky. Erikoistehosteet ovat mainiot, mutta jotkut digiefektit jättävät toivomisen varaa. Selvänä tyylirikkona toimii ärsyttävästi valaistu poliisiasemakohtaus, missä jostain syystä kattovalot muuttuvat lähes yökerhomaisen välkkyviksi valoiksi ilman muuta syytä kuin että välkyntä loisi jännitettä - ja aiheuttaisi mahdollisia epilepsiakohtauksia yleisössä. Äänimaailma ei onneksi täysin luota kovaäänisiin böö-säikyttelyihin ja Jay Wadleyn säveltämät musiikit tunnelmoivat ihan kivasti taustalla.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Heart Eyes, 2025, Screen Gems, Divide/Conquer, Ground Control, Spyglass Media Group

Arvostelu: Totally Killer (2023)

TOTALLY KILLER

Ohjaus: Nahnatchka Khan

Pääosissa: Kiernan Shipka, Olivia Holt, Troy Leigh-Anne Johnson, Charlie Gillespie, Liana Liberato, Stephi Chin-Salvo, Anna Diaz, Kelcey Mawema, Jeremy Monn-Djasgnar, Jonathan Potts, Lochlyn Munro, Julie Bowen, Kimberly Huie, Patti Kim, Randall Park, Nicholas Lloyd, Conrad Coates, Ella Choi, Nathaniel Appiah, Tommy Europe, Zach Gibson

Genre: kauhu, komedia, scifi

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 16

Totally Killer on Kiernan Shipkan tähdittämä kauhukomediaelokuva. David Matalon ja Sasha Perl-Raver kehittelivät elokuvan idean ja kirjoittivat sen pohjalta käsikirjoituksen yhdessä Jen D'Angelon kanssa, johon Amazon Studios ja Blumhouse-yhtiö tarttuivat. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2022 ja nyt Totally Killer on julkaistu Amazonin Prime Video -suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun kuulin sen premissistä ja katsoinkin Totally Killerin heti sen julkaisuviikonloppuna.

Teinityttö Jamie Hughes matkustaa ajassa 35 vuotta menneisyyteen, pelastaakseen äitinsä ja tämän kaverit sarjamurhaajalta.

Netflixin Sabrina: Pimeällä puolella -sarjasta (Chilling Adventures of Sabrina - 2018-2020) tuttu Kiernan Shipka näyttelee Jamie Hughesia, teinityttöä, joka päätyy matkustamaan ajassa taaksepäin vuoteen 1987, estääkseen Sweet Sixteen Killer -nimistä sarjamurhaajaa (tappaja saanut nimensä iskettyään jokaista uhriaan tasan kuusitoista kertaa veitsellä) tappamasta Jamien äitiä ja tämän kavereita. Shipka on oiva valinta päärooliin ja sinnikkään hahmon aikamatkalle hyppää mielellään mukaan. Jamien äitinä Pamina nähdään nykyajassa Modernista perheestä (Modern Family - 2009-2020) tuttu Julie Bowen ja teini-ikäisenä vuodessa 1987 Olivia Holt, kun taas Jamien isää Blakea esittävät nykyajassa Lochlyn Munro ja menneisyydessä Charlie Gillespie. Nämäkin näyttelijät hoitavat tonttinsa mainiosti ja vaikka Jamien järkytykseksi hänen vanhempansa olivat täysin erilaiset persooniltaan nuorina, Bowen ja Holt, ja Munro ja Gillespie saavat hahmonsa tuntumaan selkeiltä jatkumoilta toisistaan.

     Elokuvassa nähdään myös Kelcey Mawema Jamien ystävänä Ameliana ja Kimberly Huie ja Troy Leigh-Anne Johnson tämän äitinä Laurenina, Liana Liberato, Stephi Chin-Salvo ja Anna Diaz Pamin kavereina Tiffanyna, Marisana ja Heatherina, Patti Kim ja Ella Choi Karana, joka työskentelee aikuisena isänsä (Randall Park) jalanjäljissä paikallisena seriffinä, Conrad Coates ja Nathaniel Appiah Dougina, joka toimii aikuisena Jamien koulun rehtorina, Tommy Europe ja Jeremy Monn-Djasgnar Randyna, joka taas toimii aikuisena koulun liikunnanopettajana, sekä Jonathan Potts ja Nicholas Lloyd Dubusagena, joka pitää aikuisena podcastia Sweet Sixteen Killeristä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan. Hahmot toimivat tarpeeksi menevästi, joskin he ovat pääasiassa vain potentiaalisia murhattavia tai murhaajia.

Blumhouse-yhtiö on nähtävästi luonut kauhukomedioiden sarjan, joissa yhdistetään joku vanhempi komediaklassikko sarjamurhaajiin. Ensin ilmestyi Päiväni murmelina -elokuvan (Groundhog Day - 1993) ideaa samaa päivää elävästä henkilöstä hyödyntävä Happy Death Day (2017), sitten Perjantai on pahin -elokuvien (Freaky Friday - 1976, 1995 ja 2003) ideaa vartaloita vaihtavista hahmoista hyödyntävä Freaky (2020) ja nyt on sitten luvassa Paluu tulevaisuuteen -leffan (Back to the Future - 1985) aikamatkustuskonseptilla ja omien vanhempiensa nuorempien versioiden tapaamisella leikittelevä Totally Killer. Jollain ilveellä yhdistelmäidea toimii tälläkin kertaa ja Totally Killer osoittautui varsin meneväksi kauhukomediaksi. Enpä muista, että olisin aiemmin nähnyt elokuvan, jossa päähenkilö matkustaa ajassa taaksepäin, yrittääkseen pelastaa vanhempansa sarjamurhaajan kourista.

Elokuva ei ole ihan niin hauska kuin sillä olisi varmasti potentiaalia olla, eikä se myöskään ole erityisen jännittävä, mutta leffa pitää silti mukavasti mukanaan läpi kestonsa ja toimii takuulla, jos etsii näin halloweenin aikaan katseltavaksi jotain, jossa on kauhuvivahteita, mutta jonka aikana ei haluaisi nostella sormia silmien eteen. Sormien läpi tarvitsee oikeastaan katsoa vain itse aikakone, joka on mukana varsin hupsuin perustein. On kiinnostavaa seurata Jamien yrityksiä saada ihmiset uskomaan hänen tarinaansa sarjamurhaajasta ja estää murhaajaa vahingoittamasta hänen äitiään ja tämän kavereita. Mukana on tietty mysteeri murhaajan henkilöllisyydestä, joka pääsi jopa yllättämään minut paljastuksillaan. Jotain jää silti uupumaan, eikä lopputulos tunnu niin nokkelalta ja vekkulilta kuin voisi toivoa. Totally Killer on jo tällaisenaan toimiva, mutta siitä löytyisi kyllä ainekset räväkämpään ja muistettavampaan leffaan.

Elokuvan on ohjannut Nahnatchka Khan, joka on tätä ennen ohjannut vain yhden täyspitkän leffan, romanttisen komedian Always Be My Mayben (2019). Khan onnistuukin paremmin kevyessä hömppäpuolessa ja kauhuosasto jää hieman laimeaksi. David Matalonin, Sasha Perl-Raverin ja Jen D'Angelon käsikirjoitus on idealtaan veikeä, eikä kolmikko piilottele tekstissään lainkaan selviä lainailuja Paluusta tulevaisuuteen. Käsikirjoitus vaatisi kuitenkin hieman lisää potkua ja etenkin loppuhuipennus laski silmissäni leffan pisteitä hieman. Lukuun ottamatta erästä, todennäköisesti 360-asteisella kameralla otettua varsin rumaa otosta Totally Killer on hyvin kuvattu. Lavastajat ja puvustajat tekevät oivaa työtä kasarin kanssa, mutta itse murhaaja on aika laimea ilmestys. Maskin kanssa on selvästi otettu vaikutteita Halloween-kauhuleffojen (1978-2022) Michael Myersista, mutta lopputulos ei ole yhtään niin hyytävä. Tietokonetehosteet eivät ole järin vakuuttavat, eivätkä Michael Andrewsin säveltämät musiikit erotu koskaan edukseen, mutta muuten äänimaailma on kelvollisesti rakennettu.

Yhteenveto: Totally Killer on kelpo kauhukomedia, joka jättää kuitenkin tunteen, että vekkulissa konseptissa olisi ollut aineksia parempaankin lopputulokseen. Aikamatkustustarinan yhdistäminen sarjamurhaajakertomukseen on hauska idea ja aikamatkalle hyppää mielellään mukaan. On kiinnostavaa seurata Jamien yrityksiä pelastaa äitinsä ja tämän kaverit, sekä saada kaikki vakuuttuneiksi murhaajasta. On myös koukuttavaa arvailla, kuka maskin takaa paljastuu murhaajaksi ja mikä häntä motivoi? Elokuva ei ole kuitenkaan niin hauska kuin se luulee olevansa, eikä se ole myöskään erityisen jännittävä. Lähtökohdat leffalle ovat todella mainiot, mutta jotain jää uupumaan, jotta lopputulos vastaisi premissin potentiaalia. Näyttelijät ovat rooleissaan toimivia, mutta visuaalinen anti jättää hieman toivomisen varaa. Heikkouksineenkin Totally Killer jatkaa toimivasti Happy Death Dayn ja Freakyn jalanjäljissä yhdistämällä jonkin komediaklassikon veikeän idean sarjamurhaajaan ja jos pidit noista kahdesta muusta leffasta, kannattaa Totally Killerkin katsoa. Mikäköhän komediaklassikko saa seuraavaksi saman käsittelyn? Big - isoksi yhdessä yössä (Big - 1988)? Tai ehkä Valehtelija, valehtelija (Liar Liar - 1997)?

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.10.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Totally Killer, 2023, Blumhouse Television, Divide/Conquer