Arvostelu: Jahti (Jagten - 2012)

JAHTI

JAGTEN

Ohjaus: Thomas Vinterberg

Pääosissa: Mads Mikkelsen, Annika Wedderkopp, Susse Wold, Thomas Bo Larsen, Alexandra Rapaport, Lasse Fogelstrøm, Anne Louise Hassing ja Lars Ranthe

Genre: draama, jännitys

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Ikäraja: 12

Jagten, eli suomalaisittain Jahti on tanskalainen draamaelokuva. Thomas Vinterberg kiinnostui tapauksista, joissa miehiä on väärin syytetty lapsiin sekaantumisesta ja alkoi työstämään elokuvaa aiheesta. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2011 ja lopulta Jahti sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2012 (tasan kymmenen vuotta sitten), missä se voitti kolme palkintoa (mm. paras miespääosa) ja oli ehdolla Cannesin pääpalkinnosta, Kultaisesta palmusta. Kierrettyään eri festivaaleilla puolisen vuotta, leffa sai hiljalleen kunnon teatterikierroksen ympäri maailman. Elokuva oli menestys, mikä voitti kriitikot puolelleen ja sai parhaan ulkomaalaisen elokuvan ehdokkuudet niin Oscar-, BAFTA- ja Golden Globe -gaaloissa. Itse en ollut ennen nähnyt Jahtia, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja siitä asti, kun se saapui Suomen teattereihin maaliskuussa 2013. Kun huomasin leffan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin vihdoin ja viimein katsoa sen ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Päiväkodissa työskentelevän Lucasin elämä kääntyy päälaelleen, kun yksi lapsista valehdellen vihjaa Lucasin ahdistelleen häntä seksuaalisesti. Vähitellen koko kaupunki kääntyy Lucasta vastaan, joka yrittää päästä eroon leimastaan pedofiilinä.

Pääroolissa kauhean kohun keskelle joutuvana Lucasina nähdään maailmanlaajuisesti Tanskan tunnetuin näyttelijä Mads Mikkelsen, joka on tuttuun tapaansa erinomainen. Mikkelsenissä on karismaa suurempiinkin rooleihin, mutta hänestä löytyy myös oikeaa näköä esittämään ihan tavallista mattimeikäläistä ja juuri sellainen hän on tässä. Mattimeikäläinen-Lucas joutuu kuitenkin pahimman painajaisen keskelle, kun hänet leimataan pedofiiliksi valheellisesti. Mikkelsen välittää hienosti hahmon kokemat tunteet, kun juoru alkaa levitä ja koko hänen tuttavapiirinsä kääntyy vähitellen häntä vastaan.

     Elokuvassa nähdään myös pieni Annika Wedderkopp Klara-tyttönä, jonka sanomiset Lucasista tulkitaan mitä pahimmalla tavalla väärin, Thomas Bo Larsen ja Anne Louise Hassing Klaran vanhempina ja Lucasin ystävinä, Susse Wold päiväkodin johtajana, joka ensimmäisenä alkaa epäilemään Lucasta Klaran puheiden perusteella, Alexandra Rapaport päiväkodissa työskentelevänä Nadjana, jonka kanssa Lucasilla on säpinää, sekä Lasse Fogelstrøm Lucasin poikana Marcuksena. Kaikki näyttelijät ovat mainioita rooleissaan. Etenkin todella nuori Wedderkopp yllättää Klarana ja leffan aikana pohdinkin, kuinka lapsinäyttelijälle on selitetty, mistä elokuvassa on kyse ja mitä hänen repliikkinsä tarkoittavat.

Vaikken ollut nähnyt Jahtia aiemmin, nyt kymmenen vuotta myöhemmin se tuntuu aiheeltaan jopa ajankohtaisemmalta kuin alun perin ilmestyessään. 2010-luvun toisella puoliskolla #metoo-kampanja nousi esille ja monet seksuaalirikokset nostettiin vihdoin julkisuuteen, jolloin aiemmin helpolla päässeet tuomittiin vihdoin teoistaan. Mutta kuten mikä tahansa asia, mikä nousee suosituksi trendaamaan sosiaalisessa mediassa, myös tällä oli varjopuolensa ja yhtäkkiä monet miehet huomasivat joutuneensa valheellisten syytösten uhriksi, mikä asetti heidän elämänsä syöksykierteeseen, mistä ei noin vain ollut enää paluuta. Valheella toisen elämä onnistutaan tuhoamaan täysin ja juuri siitä Jahdissa on kyse. Ajattelematon ja nopeasti esitetty vale kasvaa pikkuhiljaa karmein seurauksin ja Lucas-paran elämä muuttuu painajaiseksi.

Elokuva rakentaa ahdistavaa tunnelmaansa vähitellen, samalla tavalla miten tämä valekin lähtee leviämään ja paisumaan. Aluksi kyse on vain kommentista, että Klara näki Lucasin sukuelimen, mutta jossain kohtaa kaupungilla puhutaan jo siitä, että Lucas on vienyt päiväkodin lapsia kellariinsa ja tehnyt heille kauhistuttavia asioita. Ohjaaja Thomas Vinterberg luo tämän aiheuttamaa piinaa taidokkaan hienovaraisesti ja täysin ei-hollywoodmaisesti. On vaikeaa katsoa, kuinka yksi kerrallaan jokainen pikkukaupungissa kääntää selkänsä Lucasille ja mitä raivostuneet vanhemmat ovat valmiita tekemään. Leffan katsominen ei ole helppoa raskaan aiheen ja painostavan hengen takia, mutta samalla se on todella koukuttava. Katsoja haluaa, että Lucas saisi jotenkin todistettua syyttömyytensä, mutta samalla tämä tuntuu täysin mahdottomalta, sillä ihan kaikki uskovat Klaraa, haluamatta edes kuulla Lucasin puolusteluja. Suurimmaksi osaksi Jahti on aivan mahtava leffa ja onkin harmi, ettei hienous täysin kanna kiirehdittyyn loppuun saakka. Kaiken rakentelun jälkeen loppuratkaisu tuntuu turhan hätäiseltä.

Vinterbergin ohjaus on erittäin onnistunutta ja hän takeltelee oikeastaan vain käsikirjoittajana, yhdessä Tobias Lindholmin kanssa, kaksikon yrittäessä viedä tarinaa päätökseen. Tekniseltä puoleltaan Jahti on oiva tapaus myös. Kuvaus on sujuvaa ja värimaailma alkaa korostamaan tilanteen luomaa ankeutta. Lavasteet ovat mainiot ja äänimaisemakin toimii hyvin. Nikolaj Egelundin säveltämiä musiikkeja käytetään todella hillitysti ja pääasiassa Vinterberg luottaa äänitehosteisiin ja keskusteluihin.

Yhteenveto: Jahti on erittäin hyvä elokuva - jopa pääasiassa aivan mahtava, kunnes se hieman lässähtää harmillisen kiirehdityllä finaalillaan. Sitä ennen meno on kuitenkin hyvin koukuttavaa ja painostavaa. Mads Mikkelsen tarjoaa loistosuorituksen syytettynä Lucasina. On inhottavaa seurata sivusta, kun miehen kaikki tutut kääntyvät häntä vastaan ja kuinka pienenä valeena alkanut kertomus paisuu yhä vain suuremmaksi, eikä paluuta entiseen tunnu enää olevan. Raskaan aiheensa ja ahdistavan ilmapiirinsä vuoksi elokuvaa ei ole helppo katsoa, mutta samalla se vangitsee iskevästi. Onkin sääli, että kaiken jälkeen tarina viedään loppuun hätäisesti ja aika epäuskottavasti. Loppua lukuun ottamatta Jahti on todella mainio teos, jota suosittelen, jos synkät draamakertomukset kiinnostavat, pidät Mikkelsenistä ja haluat nähdä jotain Hollywood-koneiston ulkopuolelta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.2.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Jagten, 2012, Danmarks Radio, Det Danske Filminstitut, Eurimages, Film i Väst, MEDIA Programme of the European Union, Nordisk Film- & TV-Fond, Svenska Filminstitutet, Sveriges Television, Zentropa Entertainments, Zentropa International Sweden

Arvostelu: Yhdet vielä (Druk - 2020)

YHDET VIELÄ

DRUK

Ohjaus: Thomas Vinterberg

Pääosissa: Mads Mikkelsen, Magnus Millang, Thomas Bo Larsen, Lars Ranthe, Maria Bonnevie, Silas Cornelius Van, Aksel Vedsegaard ja Susse Wold

Genre: draama, komedia

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 16

Druk, eli suomalaisittain Yhdet vielä on Mads Mikkelsenin tähdittämä tanskalaiselokuva. Elokuva lähti alunperin liikkeelle ohjaaja Thomas Vinterbergin kirjoittamasta näytelmäkäsikirjoituksesta, johon hän sai inspiraatiota tyttäreltään Idalta. Tytär kehotti usein isäänsä tekemään elokuvan näytelmän sijaan, mihin Vinterberg lopulta päätti tarttua. Kuitenkin vain neljä päivää ennen kuvausten alkua Ida menehtyi auto-onnettomuudessa. Vinterberg päättikin muokata tekstiään kuvausten aikana ja kun kuvaukset käynnistyivät, ohjauksesta vastasi viikon ajan käsikirjoituksessa auttanut Tobias Lindholm. Elokuvan oli tarkoitus saada maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2020, mutta kun alkanut koronaviruspandemia perui festivaalin, Yhdet vielä sai ensiesityksensä vasta syyskuussa Toronton elokuvajuhlilla. Sen jälkeen filmiä on hiljalleen ryhdytty esittämään ympäri maailman ja nyt se saapuu kunnolla myös Suomen elokuvateattereihin. Itse en ollut kiinnostunut elokuvasta vielä alkuvuodesta, kun siitä alettiin kohista ja kun sen ensimmäinen lehdistönäytös järjestettiin. Vasta kun Yhdet vielä voitti parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscar-palkinnon, päätin vihdoin katsoa sen. Kävinkin katsomassa sen noin viikko Oscar-gaalan jälkeen.

Historianopettaja Martin ja hänen kolme työkaveriaan päättävät kokeilla teoriaa, että ihminen on parhaimmillaan jatkuvassa puolen promillin humalatilassa. Aluksi kokeilu vaikuttaa hauskalta ja tuovan eloa niin työelämään kuin hiipuneisiin parisuhteisiin, mutta vähitellen alkoholin haitat alkavat vaikuttaa.

Finn Skårderudin alkoholiteoriaa kokeilemaan lähtee keski-ikäinen opettajanelikko, joka koostuu Martinista (Mads Mikkelsen), Nikolajista (Magnus Millang), Tommysta (Thomas Bo Larsen) ja Peteristä (Lars Ranthe). Hahmonelikko on mainio ja he toimivat niin yhdessä kuin omillaan. Mads Mikkelsen on tietysti fantastinen pääroolissa Martinina, niin monotonisena ja karismaa vailla olevana historiaopettajana, ettei ihme, että hänen oppilaansa näyttävät nukahtavan tuoleihinsa. Mikkelsen lähtee liikkeelle rauhallisena, mutta mitä enemmän hahmot alkavat käyttää alkoholia, sitä isommin Mikkelsen pääsee irrottelemaan kameran edessä. Vaikka Mikkelsen onkin filmin selvä tähti, ei todellakaan pidä vähätellä Millangin, Larsenin ja Ranthen työtä Martinin kavereina. Peter jää pienesti taustalle, mutta perheongelmista kärsivä Nikolaj ja alkoholin vaikutuksille turhankin altis Tommy nousevat kunnolla esille ja heidän hahmojaan syvennetään hyvin läpi leffan. Mikkelsen, Millang, Larsen ja Ranthe tuntuvat todellisilta kaveruksilta, jotka ovat tunteneet toisensa vuosia, mikä on yksi filmin voimavaroista.

Ennen kuin alan kunnolla avaamaan mietteitäni Yhdet vielä -elokuvasta, koen, että minun täytyy tähän väliin kertoa omasta suhtautumisestani alkoholiin. Itse en käytä alkoholia lainkaan; en ole käyttänyt, enkä tule käyttämään. Syitä en avaa, sillä olen jo muutamia vuosia kokenut todella typerryttäväksi, että minun täytyy edes perustella raittiuttani. Suhtautumiseni alkoholiin oli kuitenkin isoin tekijä, miksi alkuvuodesta en kokenut mitään mielenkiintoa katsoa leffaa, jonka juonikuvaus on, että päänelikko päättää ryypiskellä joka päivä suunnilleen kellon ympäri. Mutta nyt kun lopulta katsoin filmin, niin mitä mieltä siitä olen? Täytyy kyllä sanoa, että Yhdet vielä on erittäin hyvä leffa, vaikka se sisältääkin omat ongelmansa. Alkoholin romantisointi ja tanskalaisen juomakulttuurin ihannointi silittivät minua vähän väliä vastakarvaan, minkä lisäksi filmin lopetus ei tuntunut tietävän, mitä se yrittää sanoa. Sen tietty ristiriitaisuus johtuu luultavasti siitä, että Vinterberg päätti tyttärensä kuoleman jälkeen kirjoittaa elokuvaa uudestaan, jolloin se ei täysin pysynyt yhtenäisenä loppuun saakka. Toisaalta tällaista elokuvan lopetuksen töksähtämistä löytyi jo Vinterbergin aiemmasta filmistä, Mikkelsenin tähdittämästä Jahdista (Jagten - 2012).

Näistä asioista huolimatta pidin kyllä elokuvasta, paikoitellen todella paljon. Iso syy tälle ovat nämä neljä varsin mainiota hahmoa, sekä heidän näyttelijänsä. Mikkelseniä on aina suuri ilo katsoa ja sama pätee tässä. Vaikka filmi kulkee rauhassa eteenpäin, on siinä tiettyä reippautta, jolloin aika ei käy pitkäksi. Kokeilua ryhtyy seuraamaan kiinnostuneena, vaikka välittömästi takaraivossa jyskyttää ajatus, että jokin tässä tulee kolahtamaan hahmojen nilkkaan ja pahasti. Tietyt kolahdukset voikin arvata heti, eikä erityisiä yllätyksiä ole luvassa tarinassa. Silti nämä tarinankäänteet ovat hyvin hoidettuja. Draama on väkevää ja mukaan mahtuu myös ripaus huumoriakin. Vaikka kritisoinkin alkoholin romantisointia, olen iloinen, että filmillä on myös negatiivista sanottavaa sen käytöstä. Juominen esitetään hieman kaksipiippuisena juttuna, erityisesti kohtauksessa, jossa Martin puhuu luokalleen toisen maailmansodan merkkihenkilöistä ja heidän suhteestaan alkoholiin. Vinterbergin teksti lähti liikkeelle pohdintana alkoholin vaikutuksesta historian kulkuun ja on hyvä, että hän sai pidettyä sen mukana monien muutoksienkin kautta. Yhdet vielä onnistuu lopulta olemaan tarina elämän ilosta ja vaikka itse hammasta purren tuhahtelen alkoholin osuuteen sen ilon löytymisestä, on filmi silti varsin mainio.

Tekniseltä toteutukseltaan Yhdet vielä on myös onnistunut. Se on hyvin kuvattu ja värimaailmalla kuvastetaan hyvin hahmojen tunne- ja päihtymystiloja. Päihtymistä kuvataan myös ruutuun silloin tällöin ilmestyvällä promilleprosenttina. Leikkaus on sujuvaa, lavasteet tyylikkäät ja puvustuskin oivallista. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja vaikka Janus Billeskov Jansenin säveltämät musiikit toimivat taustalla, ne jäävät totaalisesti filmin alussa ja lopussa jumputtavan Scarlet Pleasuren varsinaisen korvamatokappale What a Lifen varjoon. Sanoiltaan ja tunnelmaltaan biisi istuu täydellisesti filmiin ja sitä saattaakin herkästi huomata kuuntelevansa seuraavat päivät filmin näkemisen jälkeen.

Yhteenveto: Yhdet vielä on erittäin mainio filmi, vaikka kompasteleekin hieman teemassaan ja lopetuksessaan. Tarina on kuitenkin kiinnostava, lähinnä koska tähän alkoholikokeiluun lähtevät neljä opettajaa ovat niin hyviä hahmoja ja heidän näyttelijänsä sitäkin parempia. Mads Mikkelsen loistaa häikäisevästi pääroolissa, irrotellen yhä vain enemmän elokuvan kulkiessa eteenpäin. Erittäin mainiota työtä tekevät myös Magnus Millang, Thomas Bo Larsen ja Lars Ranthe. Leffa pitää hyvin mukanaan ja vaikka käänteet arvaa ennakkoon, filmi toimii silti. Draama on oivallista ja huumoriakin on saatu hieman mukaan. Alkoholin käytön haittoja nostetaan ihan kelvollisesti esille, mutta paikoitellen elokuva syyllistyy sen ja juomakulttuurin romantisointiin. Tästä huolimatta filmi on erityisesti tarina elämän ilosta, sen löytämisestä ja siihen tarttumisesta. Tästä kertookin leffassa soiva, vallan mainio What a Life -kappale, joka jää varmasti soimaan päässä. Heikkouksistaan huolimatta Yhdet vielä on todella hyvä elokuva, jota suosittelen lämpimästi - tietäen myös, että luultavasti suurta osaa katsojista ei häiritse tämä alkoholin ihannointi kuten minua.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.5.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Druk, 2020, Zentropa Entertainments, Film i Väst, Zentropa International Sweden, Topkapi Films, Zentropa International Netherlands, Det Danske Filminstitut, TV2 Danmark, Eurimages, Nederlands Filmfonds, Svenska Filminstitutet, Netherlands Film Productions Incentive, Zentropa Productions 2, MEDIA Programme of the European Union