Him (2025) - elokuva-arvostelu

HIM

Ohjaus: Justin Tipping

Näyttelijät: Tyriq Withers, Marlon Wayans, Julia Fox, Tim Heidecker, Jim Jefferies, Maurice Greene, Indira G. Wilson, Gerone McKinley, Heather Lynn Harris, Don Benjamin ja Naomi Grossman

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Him on Justin Tippingin ohjaama kauhuelokuva. Zack Akers ja Skip Bronkie kirjoittivat 2020-luvun alussa käsikirjoituksen, joka kulki nimellä "Goat" ja esittelivät sitä eri studioille. Kesällä 2022 Jordan Peelen perustama Monkeypaw Productions osti käsikirjoituksen ja ryhtyi työstämään siitä elokuvaa. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja Yhdysvalloissa Him sai ensi-iltansa jo syyskuussa 2025. Elokuvan oli tarkoitus tulla myös Suomen teattereihin, mutta teatterikierros peruttiin ja Him saapui Suomeen vasta tänä keväänä. Kiinnostuin elokuvasta sen julisteiden takia ja minua harmittikin, kun Suomen teatterikierros peruuntui. Kun huomasin leffan ilmestyneen SkyShowtimen valikoimaan, päätin heti kurkata, mistä onkaan kyse.

Cameron Cade on amerikkalaisen jalkapallon uusi lupaus ja hän saa ennenkuulumattoman tarjouksen saada koulutusta itse Isaiah Whitelta, eläkkeelle jäävältä lajin parhaalta. Cam matkaa Isaiahin eristyksissä olevaan kotiin, mutta nopeasti käy selväksi, että treeniviikko onkin jotain ihan muuta kuin mies oli ajatellut...

Uudesta Tiedän mitä teit viime kesänä -kauhurainasta (I Know What You Did Last Summer - 2025) ja romanttisesta Muistoja hänestä -elokuvasta (Reminders of Him - 2026) tuttu Tyriq Withers näyttelee Cameron "Cam" Cadea, joka on lapsesta asti ihaillut amerikkalaisen jalkapallon suuruutena pidettyä Isaiah Whitea (Marlon Wayans) ja halunnut aikuisena olla kuin hän. Cam on paiskinut töitä, mikä on puskenut hänet siihen pisteeseen, että häntä pidetään Isaiahin seuraajana. Jopa Isaiah itse on huomannut nuorukaisen ja tarjoaakin tälle oman erikoisen treeniviikkonsa, ennen kuin hän jää eläkkeelle ja antaa goat-manttelinsa eteenpäin. Cameron on oiva hahmo ja on kiinnostavaa lähteä hänen kanssa eristyksissä asuvan ja hieman kummallisen Isaiahin luokse, etenkin kun kyseessä ei todellakaan ole mikään tavanomainen treeniohjelma. Withers on hyvä roolissaan, mutta onhan leffan oikea tähti tietenkin Wayans, joka heittäytyy hurjasti yhä vain omituisemmaksi muuttuvana Isaiahina.

Urheiluelokuvien genre tuppaa pääasiassa kierrättämään itseään ja kertomaan samaa inspiroivaa altavastaajatarinaa uudelleen ja uudelleen. Lajityyppi harvemmin ottaa riskejä ja onkin piristävää nähdä elokuva, joka ei ole vain urheiluleffa, vaan myös kauhua. Himissä on erittäin lupaavat lähtökohdat ja se sisältää vahvat hetkensä. Ajatus siitä, että menestyksen ja suuruuden tavoittelu muuttuu kieroksi pakkomielteeksi, ja konkarin ja tulokkaan valtataisteluksi, on täydellinen yhdistämään urheilugenren kauhuun. Juuri siksi onkin sääli sanoa, että kokonaisuutena lopputulos jää harmillisen keskinkertaiseksi.

Elokuva lähtee mielenkiintoisesti liikkeelle ja aluksi on jännittävää nähdä, mitä outoa Isaiahin treenimenetelmät pitävät sisällään. Kauhu rakentuu enemmän psykologisen puolen kautta, kun Isaiah pistää Camin todelliselle koetukselle, päivä päivältä pahenevien sessioiden kautta. Kestääkö Camin pääkoppa, vai murtuuko se paineen alla? Tästä voisi saada erittäin hyvän elokuvan, mutta valitettavasti Himin teho hiipuu jo puolen välin tietämillä, kun leffa alkaa kierrättämään itseään. Joka päivä on luvassa uusi treeni, jossa Isaiah yrittää puhua jotain vinksahtaneen inspiroivaa ja sitten mukana on kohtaus, jossa Cam yrittää rentoutua esimerkiksi jääkylvyn tai saunan muodossa, mutta jotain outoa alkaa tapahtua. Loppusuoralla elokuva löytää hieman uutta puhtia ja meno äityy aikamoisiksi verikekkereiksi, mutta silti tietty turhautuneisuus jää ärsyttämään hampaankoloon. Psykologinen taistelu jää vähän puolitiehen ja finaalin komediallisuus on ristiriidassa muun elokuvan kanssa.

Himin on ohjannut Justin Tipping, joka on aiemmin tehnyt lähinnä televisiosarjojen jaksoja ja joka muovasi Zack Akersin ja Skip Bronkien käsikirjoitusta ennen kuvausten alkua. Tippingin työ on ailahtelevaa, enkä koko leffan aikana saanut päästäni pois sitä ajatusta, että voi kunpa Jordan Peele olisi itse myös ohjannut elokuvan, eikä vain tuottanut sitä. Teknisesti Him on kuitenkin pääasiassa mainio, vaikka toisinaan sen musiikkivideomainen visuaalinen kikkailu onkin hieman kökköä. Kameratyöskentely näyttää hyvältä, valaisu on tasokasta, lavasteet ovat hienot, puvustus on tyylikästä ja äänimaailma ei onneksi luota vain kovaäänisiin böö-pelotteluihin kauhua rakennellessaan. Bobby Krlicin säveltämät musiikit ajavat asiansa taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.8.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Him, Yhdysvallat, 2026, Monkeypaw Productions

Arvostelu: Us (2019)

US

Ohjaus: Jordan Peele
Pääosissa: Lupita Nyong'o, Winston Duke, Shahadi Wright Joseph, Evan Alex, Elisabeth Moss, Tim Heidecker, Cali Sheldon, Noelle Sheldon, Madison Curry, Yahya Abdul-Mateen II ja Anna Diop
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 16

Us on koomikko Jordan Peelen ohjaama kauhuelokuva. Peelen esikoisteos Get Out (2017) oli kriitikoiden ylistämä jättihitti, joka onnistui jopa saamaan Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta ja voitti Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Peele sai kuitenkin jonkinlaista kritiikkiä siitä, etteivät monet ymmärtäneet, mitä lajityyppiä Get Outin oli tarkoitus edustaa, jolloin hän päätti seuraavaksi tehdä puhtaan kauhuelokuvan. Hän sai inspiraation tarinaan Hämärän rajamailla -televisiosarjan (The Twilight Zone - 1959-1964) jaksosta "Mirror Image" ja alkoi työstämään filmiä. Kuvaukset alkoivat kesällä 2018 ja nyt Us on saanut ensi-iltansa. Itse innostuin elokuvasta heti, kun kuulin, että Peele työstää uutta leffaa. Innostukseni vain lisääntyi, kun trailerit näyttivät karmivilta ja kun elokuva alkoi saamaan paljon ylistystä. Meninkin todella positiivisin mielin katsomaan Usin heti sen ensi-iltaviikonloppuna yhdessä tyttöystäväni ja ystäväni kanssa, joista jälkimmäinen on alkanut kirjoittamaan omaa arvostelusivuaan nimeltä Filmikela. Hänen arvostelunsa Us-leffasta löytyy tästä.

Wilsonin perhe matkustaa lomailemaan järven rannalle, mutta rentoutuminen loppuu lyhyeen, kun yöllä heidän mökkinsä ulkopuolelle ilmestyy punaisiin pukeutunut perhe, jonka jäsenet ovat kuin Wilsonien karmivat kaksoisolennot.

Wilsonin perhe koostuu neljästä hahmosta; Adelaide-äidistä (Lupita Nyong'o), Gabe-isästä (Winston Duke), Zora-tytöstä (Shahadi Wright Joseph) ja Jason-pojasta (Evan Alex). Adelaide, eli Addy on hermostunut tapaus ja hänen on vaikea rentoutua, kun taas hänen miehensä Gabe on täysi vastakohta. Gabe ottaa rennosti minkä kerkeää, vitsailee ja nauttii lomastaan täysillä... siihen asti, että kaksoisolennot saapuvat. Senkin jälkeen Gabe heittää useasti vitsiä, mikä voisi pahimmassa tapauksessa rikkoa kauhutunnelman ikävästi, mutta yllättäen hahmon kohdalla vitsailu syntyy selvästi alitajuntaisesta tavasta lievittää omaa pelkoa huumorilla, jolloin vitsit toimivat juuri oikein. Zora-tyttö on selvästi tylsin tapaus nelikosta, viettäessään suuren osan ajasta puhelimensa takana, mutta Jason-pojasta on tehty yllättävänkin kiehtova kiinnostuksen kohteidensa kanssa. Nelikkona hahmot toimivat parhaiten, sillä heidän näyttelijänsä onnistuvat luomaan vahvan tunteen oikeasta perheestä. Näyttelijät ovat erittäin hyviä rooleissaan - Duke on nappivalinta koomisen isän osaan - mutta koko leffan tähti on ehdottomasti Lupita Nyong'o. Hän on aiemminkin osoittanut taitonsa, mutta vasta tässä hän pääsee oikeasti valloilleen. Nyong'o on aivan mahtava läpi leffan, mitä vain vahvistaa hänen tuplaroolinsa omana kaksoisolentonaan, joka on todella friikki tapaus. Duke, Joseph ja Alexkin pääsevät tekemään tuplaroolit, mikä on erinomainen tapa osoittaa, kuinka lahjakkaita he osaavat olla.
     Elokuvassa ei kovin montaa muuta kunnon hahmoa ole, mutta pariin otteeseen Wilsonit viettävät aikaa Tylerin perheen kanssa. Kitty (Elisabeth Moss) ja Josh Tyler (Tim Heidecker) ovat perheen vanhemmat ja heillä on kaksostytöt Gwen ja Maggie (oikeat kaksoset Cali ja Noelle Sheldon). Tylerit eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia tapauksia, mutta heidänkin näyttelijänsä hoitavat hommansa hyvin ja he pääsevät yhdessä kohtaa loistamaan hyvin.

Pari vuotta takaperin Jordan Peele yllätti kaikki siirtymällä koomikosta elokuvaohjaajaksi ja tekemällä vielä kauhuelokuvan eikä komediaa. Peelen debyyttiteos Get Out oli tosiaan palkintoja kahmiva ja ylistetty hitti, mutta nyt Usin kanssa Peelen oli aika osoittaa, että hän on oikeasti lahjakas tekijä, eikä pelkkä yhden hitin ihme. Ilokseni voin sanoa, että Peele on todella tullut jäädäkseen kauhugenreen ja hän valaa toivoa, ettei lajityyppi ole kuolemassa jatkuvien found footage- ja äkkisäikäyttelykauhujen myötä. Peele ei todellakaan luota äkkisäikäytyksiin, vaan hän luo kunnon tunnelmaa ja saa katsojan siten uppoutumaan mukaan yhä vain paremmin. Tämän osoittaa jo leffan karmiva aloituskohtaus, minkä aikana katsoja haluaisi nostaa sormia silmien peitoksi, sillä jännitys tiivistyy niin erinomaisesti. Tämän jälkeen uhkaavaa ja epämiellyttävää ilmapiiriä nostatellaan vähitellen, kunnes kaksoisolennot saapuvat pihalle ja kauhu päästetään valloilleen. Us on oikeasti pelottava elokuva ja sen ensimmäinen puolikas on suorastaan mahtava. Lisäksi kyseessä on todella kiehtova teos, katsojan alkaessa pohdiskelemaan, mitä nämä kaksoisolennot oikein ovat, mistä ne tulevat ja mitä ne haluavat?

Harmillisesti tämä johtaa elokuvan negatiivisiin puoliin, joiden takia tämä filmi tuotti itselleni pienoisen pettymyksen. Nimittäin sen sijaan, että elokuva jättäisi mysteerit auki ja tietyt asiat katsojan tulkinnan varaan, se päättää valitettavasti oikein selittämällä selittää, mistä kaikki johtuu. Tämä on vieläpä toteutettu niinkin laiskasti, että yksi hahmoista ihan selittää kaiken katsojille. Vaikka leffa herätti paljon kysymyksiä, en todellakaan halunnut, että se vastaisi niihin, vaan olisin todella toivonut, että Peele olisi luottanut pelkkiin pieniin vihjeisiin, joita katsojat voisivat löytää uusilla katselukerroilla. Sen ansiosta Us saattaisi jäädä oikein kunnolla elämään, kun siitä puhuttaisiin vielä vuosien päästä ja arvailtaisiin, mitä kaikki tarkoittaa? Kaiken selittäminen lopussa vie filmistä harmillisenkin paljon pois. Lisäksi mukana on myös iso twisti, mitä en tietenkään spoilaa, mutta sanon vain, että kyseessä on sellainen käänne, mikä tuntuu aluksi hienolta, mutta kun sitä alkaa pohtimaan enemmän, siitä alkaa kadota järki. Pelkäänkin hieman, että kun elokuvaa katsoo toisen kerran, twistin tietäminen syö kokemusta, kun leffan alkupää tuntuu vahvasti sotivan sitä vastaan. Kyseessä ei ole mikään nerokas Kuudes aisti (The Sixth Sense - 1999) -käänne, mikä todella räjäyttää tajunnan, vaan enemmänkin sellainen, mikä saattaa jopa hajottaa koko elokuvan.

Loppupäätä lukuunottamatta Peelen käsikirjoitus on erittäin hyvä. Dialogi on taidokkaasti kirjoitettua, tarina kulkee hyvin eteenpäin ja mukana on Get Outin tapaan teemoja, jotka löytyvät, kun filmiä alkaa kaivamaan syvemmältä. Ohjaajana Peele on kuitenkin vahvempi tekijä on kuin käsikirjoittajana. Hänen ohjauksensa ja etenkin hänen tapansa yhdistää kauhu ja komedia toisiinsa on fantastista. Vitsit istuvat täydellisesti pelottaviinkin kohtauksiin ja niiden kautta Peele tuo todella oman kädenjälkensä mukaan genreen. Lisäksi Peelellä on myös vahva visio siitä, miltä elokuvan pitää näyttää ja kuulua. Visuaalisesti Us on todella tyylikäs teos. Se on kuvattu vaikuttavasti, mitä korostaa erinomainen valojen käyttö. Leikkaus on myös osuvaa ja lavastajat ovat tehneet oivaa työtä. Kaksoisolentojen punaiset asut ja sakset saattavat jonain päivänä liittyä kauhun ikonisten asioiden joukkoon - sen kertoo vain aika. Äänimaailma on huikeasti rakennettu ja musiikitkin ovat yllättävän mahtavat. Säveltäjänä toimii Michael Abels, joka on tätä ennen säveltänyt musiikit vain yhteen elokuvaan, Get Outiin. Peele on siis löytänyt juuri oikean tekijän rinnalleen. Musiikkipuolelta parhaiten jää kuitenkin mieleen trailereissakin hyödynnetty Lunizin "I Got 5 On It" -kappale. Ei sen takia, että kappale jäisi soimaan päässä, vaan koska sitä käytetään elokuvassa todella järisyttävällä tavalla.

Yhteenveto: Us sisältää paljon hienoja puolia, mutta myös joitain selkeitä heikkouksia, joiden vuoksi kokonaisuus ei ole yhtä upea kuin voisi toivoa. Elokuvan ensimmäinen puolisko on aivan mahtava ja heti alkukohtauksessa ohjaaja Jordan Peele osoittaa kauhutaitonsa luomalla aidosti hyytävää tunnelmaa. Hyytävä on myös kaksoisolentojen saapuminen ja elokuvan aikana saakin jännittää ja pelätä useaan otteeseen. Peele onnistuu istuttamaan mukaan myös loistavaa huumoria, mikä ei onneksi riko kauhutunnelmaa, vaan komedia ja kauhu ovat täydellisessä tasapainossa. Hahmot ovat mainiot ja heidän näyttelijänsä vielä paremmat. Winston Duke on erittäin hilpeä isäroolissa, mutta show'n varastaa ehdottomasti huikea Lupita Nyong'o, jonka tuplarooli nousee heti yhdeksi vuoden parhaista. Filmin tekninenkin toteutus on kiitettävää ja kaikin puolin elokuva näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Elokuvan versio "I Got 5 On It" -kappaleesta jää kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa. Loppupäässä leffasta kuitenkin löytyy selkeitä ongelmia, kun Peele on kokenut pakottavaa tarvetta selittää liikaa katsojille ja tarjoamalla käänteen, missä ei välttämättä ole paljoa järkeä. Jos Peele olisi malttanut jättää asioita huomattavasti enemmän tulkinnan varaan, Us jäisi elämään paremmin ja siitä voisi vältellä vielä vuosien päästä. Jo tällaisenaan Us on kuitenkin erittäin mainio kauhufilmi ja genren ystäville sitä voikin suositella oikein lämpimästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Us, 2019, Universal Pictures, QC Entertainment, Monkeypaw Productions