Arvostelu: Piece by Piece (2024)

PIECE BY PIECE

Ohjaus: Morgan Neville

Pääosissa: Pharrell Williams, Morgan Neville, Chad Hugo, Shae Haley, N.O.R.E., Gwen Stefani, Jay-Z, Kendrick Lamar, Timbaland, Busta Rhymes, Missy Elliott, Snoop Dogg, Tyler the Creator ja Justin Timberlake

Genre: animaatio, dokumentti

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: S

Piece by Piece on animoitu elämäkertadokumentti muusikko Pharrell Williamsin elämästä ja urasta. Kappaleiden Happy ja Get Lucky noustua jättihiteiksi 2010-luvun alussa, Williamsin manageri ehdotti Williamsille, että tämä työstäisi itsestään elämäkertaleffan. Williams kiinnostui ideasta, mutta halusi toteuttaa projektin poikkeuksellisella tavalla, sillä häntä ei innostanut tehdä mitään samalla tavalla kuin muut tekivät. Hän sai dokumentintekijä Morgan Nevillen kiinnostumaan elokuvan ohjaamisesta ja yhdessä he päättivät työstää leffan legoanimaationa. The Lego Group innostui ajatuksesta ja ryhtyikin yhteistyöhön, suunnitellen uudenlaisia palikoita elokuvaa varten. Suuri osa äänitöistä nauhoitettiin etäältä koronaviruspandemian aikana, samalla kun animaattorit ryhtyivät hommiin. Piece by Piece sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa ja nyt leffa saapuu myös Suomen teattereihin. Minun täytyy tunnustaa, että lukuun ottamatta Happy-biisiä, minulla ei ollut mitään tietoa Pharrell Williamsista, enkä siis pahemmin kiinnostunut, kun kuulin, että hänestä on tulossa oma elokuvansa. Mutta kun kuulin, että leffa on legoanimaatio, halusin välittömästi nähdä sen, koska rakastan legoja. Kävinkin uteliain mielin katsomassa Piece by Piecen sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Pharrell Williams käy läpi elämäänsä ja uraansa, aina Virginia Peachin halvalta asuinalueelta yhdeksi 2000-luvun menestyneimmistä musiikintekijöistä.

Kuten jo kerroin, Pharrell Williams ei ollut nimenä kovinkaan tuttu minulle. Tiesin hänet lähinnä Itse ilkimys 2:a (Despicable Me 2 - 2013) varten tehdystä Happy-kappaleesta, joka soikin kymmenisen vuotta sitten radiossa kaiken aikaa. Pidän myös Get Lucky -biisistä, joskin tiesin sen pääasiassa Daft Punkin työnä. Enpä ollutkaan tajunnut, miten iso vaikutus miehellä on ollut musiikkialalla jo vuosia ja kuinka moni hittibiisi onkaan edes jollain tapaa syntynyt hänen kynästään. Williamsista tuli haluttu nimi alalla, koska häntä ei pahemmin kiinnostanut tehdä samaa kuin kaikki muutkin, vaan hän päätti luoda oman soundinsa. Kun hänelle siis kymmenisen vuotta sitten esitettiin idea elämäkertaleffasta, mies totesikin, että jos sellainen tehdään, se ei saa olla samanlainen kuin muut vastaavat.

Artisteista kertovista elämäkertaleffoista on viimeisen kymmenen vuoden aikana muodostunut kunnon juttunsa ja niin Queenista, Elviksestä, Elton Johnista, David Bowiesta, Amy Winehousesta kuin pian myös Robbie Williamsista ja Michael Jacksonista on tehty omat elokuvansa. En yhtään ihmettele, että Pharrell Williams on halunnut erottua massasta ja hän nostatti taatusti useammatkin kulmakarvat, kun hän totesi haluavansa tehdä leffan animaationa ja vieläpä legoilla toteutettuna. Yllättävää kyllä, homma toimii ja pääasiassa vieläpä todella hyvin. Legoanimaatio ei ole halpa kikka, vaan kekseliäs tapa näyttää maailmaa Williamsin lapsenomaisten ja mielikuvituksellisten silmien kautta, lähtien siitä, miten mies visualisoi musiikin ympärillään.

Vaikkei tietäisikään Pharrell Williamsista juuri mitään tai pahemmin edes välittäisi hänen musiikistaan, voi Piece by Pieceä silti suositella, sillä kyseessä on varsinainen hyvän mielen teos, kekseliäs ja inspiroiva. Se yhdistelee lystikkäästi elämäkertakerrontaa dokumentaarisuuteen, tarjoaa runsaasti huumoria, sekä kauniita ja liikuttaviakin hetkiä. Puolessatoista tunnissa kerrottu Williamsin ryysyistä rikkauksiin -tarina pitää pääasiassa hyvin mukanaan. Faneille taas on luvassa aikamoista nannaa, sillä tuttujen (ja leffaa varten tehtyjen) biisien ohella elokuvan näyttelijäkaarti koostuu tutuista artisteista, jotka ääninäyttelevät itseään. Itse Pharrell Williamsin lisäksi leffassa kuullaan muun muassa Jay-Z, Gwen Stefani, Kendrick Lamar, Busta Rhymes, Timbaland, Snoop Dogg ja Justin Timberlake.

Visuaalisesti Piece by Piece on näyttävä, eikä uskoisi, että leffa tehtiin vain kuudellatoista miljoonalla dollarilla, kun aiemmat teattereissa esitetyt Lego-elokuvat ovat maksaneet useita kymmeniä miljoonia. Animaatiojälki on erinomaista ja legofanina olin tietty innostunut, että leffa todella on tehty rakennuspalikoista, heti Universalin logosta lähtien. Animaattorit onnistuvat visualisoimaan tyylikkäästi Williamsin ajatuksenjuoksua ja kuinka hän näkee musiikin valoina, väreinä ja konkreettisina, käsinkosketeltavina asioina.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.11.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Piece by Piece, 2024, Focus Features, Tremolo Productions, The LEGO Group, Motion Picture Association, Pure Imagination Studios, Tongal, i am OTHER

Arvostelu: Halloween: Resurrection (2002)

HALLOWEEN: RESURRECTION

Ohjaus: Rick Rosenthal

Pääosissa: Bianca Kajlich, Busta Rhymes, Katee Sackhoff, Ryan Merriman, Daisy McCrackin, Sean Patrick Thomas, Luke Kirby, Thomas Ian Nicholas, Tyra Banks, Brad Loree ja Jamie Lee Curtis

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: 18

John Carpenterin ohjaama kauhuelokuva Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978) oli kriitikoiden kehuma kassamagneetti, josta on vuosien varrella muodostunut klassikko, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Halloween II - tappajan paluu (Halloween II - 1981), Halloween III - pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch - 1982), Halloween 4 (Halloween 4: The Return of Michael Myers - 1988), Halloween 5 (Halloween: The Revenge of Michael Myers - 1989) ja Halloween: The Curse of Michael Myers (1995) saivat yhä vain heikompaa palautetta niin kriitikoilta kuin katsojiltakin, joten elokuvasarjassa päätettiin ottaa takapakkia. Vuonna 1998 julkaistu Halloween H20 oli jatko-osa kahdelle ensimmäiselle elokuvalle, unohtaen muut jatko-osat kokonaan. Elokuva sai kriitikoilta vaihtelevaa palautetta, mutta taloudellisesti se oli sarjan menestynein osa, joten jatkoa päätettiin tehdä vielä lisää - siitäkin huolimatta, että päätähti Jamie Lee Curtis halusi Halloween H20:n jäävän sarjan päätösosaksi. Aluksi Daniel Farrands kirjoitti käsikirjoituksen "Halloween 8: Lord of the Dead", jossa Curtisin hahmo olisi ollut murhaaja Michael Myersin sijaan, mutta idea ei toteutunut. Larry Brand kirjoitti uuden, "Halloween: MichaelMyers.com" -nimellä kulkeneen tekstin, josta tuottajat innostuivat, joskin vaatien nimen vaihtamista. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2001 työnimellä "Halloween: Homecoming" ja lopulta Halloween: Resurrection sai ensi-iltansa heinäkuussa 2002. Elokuva ei ollut kuitenkaan toivottu hitti, jääden lipputuloissa vain puoleen siitä, mitä Halloween H20 oli tuottanut. Sen lisäksi niin kriitikot kuin sarjan fanit antoivat lähes täydessä yhteisymmärryksessä murskavastaanoton leffalle. Jopa alkuperäisen elokuvan ohjannut Carpenter on julkisesti haukkunut leffan. Itse tutustuin Halloween-elokuviin Rob Zombien vuonna 2007 ohjaaman uudelleenfilmatisoinnin myötä ja vasta vuonna 2017 katsoin alkuperäisen elokuvan. Pidin siitä valtavasti ja arvostelin sen halloweenin kunniaksi. Päätin ottaa perinteeksi arvostella joka vuonna yhden Halloween-elokuvista ja nyt olen päässyt sarjan kahdeksanteen osaan, Halloween: Resurrectioniin.

Kuusi collegeopiskelijaa osallistuvat uudenlaiseen internetohjelmaan, jossa heidän täytyy yöpyä Myersien hylätyssä talossa ja selvittää, mikä teki perheen pojasta Michaelista murhaajan. Pian opiskelijat kuitenkin huomaavat, että kuolleeksi luultu Michael Myers majailee talon uumenissa edelleen.

Vaikka Halloween: Resurrectionia mainostettiin Jamie Lee Curtisin ja hänen hahmonsa Laurie Stroden kautta, Curtisillä on lopulta vain muutama minuutti ruutuaikaa leffan alussa. Hänen sijaan leffa keskittyy uusiin hahmoihin, collegeopiskelijoihin Saraan (Bianca Kajlich), Jeniin (Katee Sackhoff), Jimiin (Luke Kirby), Donnaan (Daisy McCrackin), Rudyyn (Sean Patrick Thomas) ja Billiin (Thomas Ian Nicholas), jotka houkutellaan uudenlaiseen, internetissä esitettävään reality-ohjelmaan, "Vaaraviihteeseen", jossa heidän on tarkoitus yöpyä ränsistyneessä ja pahamaineisessa Myersin perheen talossa. Lukuun ottamatta tylsän geneeristä päähenkilöä Saraa, muut hahmokuusikosta ovat toinen toistaan ärsyttävämpiä ja himokkaampia nulikoita, joiden hormonit hyrräävät siihen tahtiin, etteivät he malta pitää näppejään erossa toisistaan, huolimatta kameroista tai toisen osapuolen kielloista.

     Elokuvassa nähdään myös rap-artisti Busta Rhymes ja Tyra Banks Vaaraviihdettä pyörittävinä Freddienä ja Norana, Ryan Merriman ohjelmaa seuraavana Mylesinä, sekä Brad Loree ikonisena sarjamurhaaja Michael Myersina, jonka ulkonäössä on jokin mennyt niin pieleen, että Michael näyttää enemmän huvittavalta kuin uhkaavalta. Näyttelijäkaartissa ei ole pahemmin kehumista. Nuoret näyttelijät ovat pääasiassa kiusallisen kehnoja rooleissaan. Poppoon kirkkain tähti on Rhymes, joka on myös poppoon huonoin näyttelijä. Rhymes ampuu roolissaan kuitenkin niin yli, että hän on huonoudessaan koominen, mitä muista ei voi sanoa.

Ei ole mikään ihme, että jälkikäteen niin Jamie Lee Curtis kuin koko Halloween-sarjan käynnistänyt John Carpenter ovat haukkuneet Halloween: Resurrectionin lyttyyn. Kyseessä on aikamoinen pökäle, jonka ainoaksi kehuksi voisi mieltää sen, että oikeassa mielentilassa ja seurassa katsottuna elokuva on varsin hupaisa kaikessa kökköydessään. Elokuva on täynnä ratkaisuja, jotka pistävät kerta toisensa perään kummastelemaan, että mitäköhän käsikirjoitushuoneessa on polteltu tekstiä työstäessä? Larry Brandin idea keskelle reality-ohjelman kuvauksia putkahtaneesta sarjamurhaajasta voisi olla vekkuli omana juttunaan, mutta Halloweeniin idea ei oikein istu. Kun kauhujen yö Myersien talossa alkaa, katsojan päähän juolahtaa jatkuvasti kysymyksiä, kuten että miten Michael onnistuu kaiken aikaa välttelemään kameroita ja erityisesti että miksi ihmeessä hahmot eivät vain pakene talosta? Leffa näyttää useaankin otteeseen, että ränsistynyt talo on aika heiveröisessä kunnossa, joten eiköhän sitä tarpeeksi isossa pelkotilassa ja adrenaliiniryöpyssä saisi puskettua itsensä talosta pihalle. Viimeistään lopputeksteihin päästessä ei voi kuin pohtia, että miten ihmeessä elokuva edes pääsi julkaisuun asti?

Elokuvan kauhuosasto rakentuu täysin toinen toistaan naurettavampien ja huonompien hyppysäikyttelyjen varaan. Mitään jännitettä ei pääse muodostumaan, etenkään kun elokuva ei saa katsojaa välittämään ainoastakaan hahmosta. Tarina myös asettaa katsojan herkästi Michaelin puolelle. Tämähän on hänen kotinsa, ei ihme, että hän haluaa päästä epätoivotuista tunkeilijoista eroon! Pelottavaksi elokuvaa ei voi kutsua, vaan Halloween: Resurrection menee lähinnä tahattomasta komediasta.

Leffan ohjauksesta vastaa Rick Rosenthal, joka oli aiemmin ohjannut elokuvasarjan toisen osan, Halloween II - tappajan paluun. Vaikkei Rosenthalin työ ollut siinäkään kovin hääviä, on pöyristyttävää, kuinka paljon surkeammin hän hoitaa tonttinsa Halloween: Resurrectionissa. Asiaa ei tietenkään auta Brandin ja Sean Hoodin käsikirjoitus heikon juonen, ärsyttävien hahmojen, puisevan dialogin ja typerien käänteiden kera. Elokuva ei ole edes teknisiltä ansioiltaan kummoinen. Tekijät ovat selvästi halunneet toistaa muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneen The Blair Witch Projectin (1999) suosiota, pistämällä hahmot itse toimimaan kuvaajina osan ajasta. Hahmojen kuvaamat materiaalit ovat lähinnä ärsyttävää katseltavaa rumasti venytetyn ja pahasti rakeisen kuvan heiluessa kaiken aikaa. Sentään Myersin talon lavasteet ovat oivalliset. Tehosteet eivät pahemmin vakuuta, eikä äänimaailma ole kummoisesti työstetty. Carpenterin säveltämä ikoninen tunnusmelodia soi tietty pari kertaa leffan aikana, mutta jokin Danny Luxin sovituksessa tuntuu laiskalta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.11.2023

Lähteet: elokuvan juliste www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Halloween: Resurrection, 2002, Dimension Films, Nightfall Productions, Aon/Ruben-Winkler Entertainment Insurance, Trancas International Films