Supergirl, kausi 6 (2021) - sarja-arvostelu

SUPERGIRL - KAUSI 6

Luojat: Greg Berlanti, Ali Adler ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Melissa Benoist, Chyler Leigh, David Harewood, Katie McGrath, Jesse Rath, Nicole Maines, Azie Tesfai, Julie Gonzalo, Staz Nair, Peta Sergeant, Jon Cryer, Brenda Strong, Sharon Leal, Claude Knowlton, Jason Behr, Matt Baram, Jhaleil Swaby, Mila Jones, Andrew Morgado, Cara Buono, Thomas Lennon, David Ramsey ja Helen Slater
Genre: toiminta, scifi, seikkailu
Jaksomäärä: 20
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 14 tuntia
Ikäraja: 12

DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Supergirl nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä lokakuussa 2015, osana isompaa Arrowverse-saagaa. Katsojaluvut lähtivät laskuun jo toisen kauden aikana, mutta sarja pysyi tarpeeksi suosittuna, että se sai kolmannen, neljännen ja viidennenkin kauden. Viidennen kauden jälkeen tekijät kuitenkin ilmoittivat, että seuraava kausi tulisi jäämään sarjan viimeiseksi. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020 ja lopulta Supergirlin kuudennen ja samalla viimeisen tuotantokauden esitys alkoi maaliskuussa 2021. Kausi sai sarjan alhaisimmat katsojaluvut, mutta se sai silti positiivista palautetta kriitikoilta. Itse ryhdyin katsomaan Supergirliä, kun pääsarja Arrow (2012-2020) vietti kymmenvuotisjuhlaansa. Pidin avauskaudesta, mutta sen jälkeen taso on ollut ailahtelevaa. Heikon vitoskauden jälkeen aloitin finaalikauden hieman skeptisenä.

Supergirlin ja kumppaneiden yrittäessä päihittää Lex Luthorin, Supergirl joutuu vangiksi Aavevyöhykkeelle, missä hän tapaa salaperäisen Nyxlyn.

Melissa Benoist palaa näillä näkymin viimeistä kertaa Kara Zor-Eliksi, eli Kara Danversiksi, eli Supergirliksi. Benoist on ollut sarjan heikoimpinakin hetkiä se valopilkku ja sama jatkuu myös finaalikaudella. Benoist hoitaa tonttinsa Supergirlinä loppuun asti mainiosti, eikä näytä samanlaisia kyllästymisen merkkejä, kuten vaikka The Flash -sarjan (2014-2023) päätähti Grant Gustin oman sarjansa loppusuoralla. Onkin vain sääli, että Supergirl pusketaan vähän väliä sivuun, finaalikauden keskittyessä enemmän muihin hahmoihin.

     Tutuista hahmoista mukana ovat viimeisen kerran vielä myös Karan sisko Alex (Chyler Leigh) ja tämän tyttöystävä Kelly Olsen (Azie Tesfai), J'onn J'onzz, eli Martian Manhunter (David Harewood), tulevaisuudesta saapunut Brainiac 5 (Jesse Rath), Nia Nal, eli Dreamer (Nicole Maines), Supergirliä nykyään auttava Lena Luthor (Katie McGrath) ja tämän paha veli Lex (Jon Cryer), CatCo-sanomalehden uusi omistaja Andrea Rojas (Julie Gonzalo), sekä firmalla työskentelevä William (Staz Nair). Uusina hahmoina kaudella esitellään muun muassa salaperäinen Nyxly (Peta Sergeant), jonka Supergirl kohtaa Aavevyöhykkeellä, sekä avaruusoliotyttö Esme (Mila Jones), jonka Alex ja Kelly adoptoivat. Sivunäyttelijöiden työ on ailahtelevaa, eikä Jon Cryer vieläkään vakuuta Lex Luthorina. Uusi tulokas Sergeant on paikoin varsin vaivaannuttava teatraalisuudessaan ja kun Lex ja Nyxly yhdistävät voimansa, on heidän yhteisiä kohtauksiaan aika raskasta seurata.

Valitettavasti Supergirl-sarja ei lähde uuteen kiitoon viimeisen kautensa kunniaksi, vaan viidenneltä kaudelta tuttu lattea meno jatkuu. Finaalikausi jatkaa muutenkin viidennen kauden jalanjäljissä, sillä kun koronaviruspandemian takia vitoskauden loppuhuipennus jäi kuvaamatta, kuudes kausi alkaa suoraan tällä taistelulla Lex Luthoria vastaan. Kauden alkupää vietetään lähinnä sivuhahmojen seurassa, jotka yrittävät keksiä keinon pelastaa Supergirlin Aavevyöhykkeeltä, kun taas loppupää kaudesta kertoo Supergirlin ja kumppaneiden yrityksestä pysäyttää yhteistyötä tekevät Lex ja Nyxly, jotka pyrkivät saamaan hyppysiinsä seitsemän mahtitoteemia, joilla voi hallita esimerkiksi rohkeutta, totuutta, rakkautta ja toivoa.

Finaalikausi on tarinaltaan jouhevammin eteenpäin rullaava kuin vitoskausi, mutta aika kylmäksi se silti jättää - jos siis ei ole sarjan kovan luokan fani, jolloin etenkin päätösjakson loputtomalta tuntuva nyyhkyily saa takuulla kyynelhanat avautumaan kotisohvallakin. Surkea pahisosasto koituu kauden kohtaloksi ja kuten jo totesin, Lex Luthorin ja Nyxlyn yhteisiä kohtauksia on jopa aika tuskastuttavaa seurata, sillä hahmotulkinnat ovat köykäiset, eikä näyttelijöiden välillä ole kemiaa. Kauden toiminta-anti jää yhdentekeväksi ja jännityksettömäksi, sekä paikoin jopa tahattoman koomiseksi. Sen sijaan kauden varsinainen huumoriosasto on kornia ja kiusallista. Parhaiten Supergirlin päätöskausi onnistuu henkilödraamahetkissä, vaikka tällöinkin meno on ajoittain varsinaista melodraamaa. Kaudella on hetkensä, mutta kuten muutkin lupaavasti käynnistyneet Arrowversen sarjat, myös Supergirl olisi ansainnut paremman loppusuoran.

Tuotantokauden ohjaajien (muun muassa Leigh ja Harewood ovat kokeilleet onneaan kameran takana) työ on epätasaista, mihin vaikuttavat toki ontuvat käsikirjoitukset. Teknisiltäkin ansioiltaan Supergirl pitää ailahtelevasta tasostaan kiinni. Kameratyöskentely on kelpuutettavaa, lavasteet ja asut ajavat halpuudessaan asiansa, mutta tietokonetehosteet näyttävät lähinnä kehnoilta. Kauden parasta antia Benoistin roolityön ohessa ovat Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämät musiikit.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.4.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Supergirl, Yhdysvallat, 2015-2021, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions

Arvostelu: Wendell & Wild (2022)

WENDELL & WILD

Ohjaus: Henry Selick

Pääosissa: Lyric Ross, Keegan-Michael Key, Jordan Peele, Angela Bassett, James Hong, Ving Rhames, Sam Zelaya, Tamara Smart, Seema Virdi, Ramona Young, Maxine Peake, David Harewood, Gary Gatewood ja Gabrielle Dennis

Genre: animaatio, fantasia, komedia, jännitys

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 13

Wendell & Wild on stop motion -animaatiot Painajainen ennen joulua (The Nightmare Before Christmas - 1993) ja Coraline ja toinen todellisuus (Coraline - 2009) ohjanneen Henry Selickin uusi elokuva. Selick laati leffan tarinan ja ryhtyi sitten kirjoittamaan siitä elokuvakäsikirjoitusta yhdessä koomikkona ja myöhemmin elokuvien Get Out (2017) ja Us (2019) ohjaajana tunnetun Jordan Peelen kanssa. Vuonna 2018 kaksikko sai Netflixin kiinnostumaan leffasta ja animointiprosessi käynnistyi. Vuonna 2020 koronaviruspandemian alettua elokuvan tuotanto vaikeutui, kun sitä jouduttiin työstämään eri tavoin etänä, mutta lopulta filmi saatiin valmiiksi ja lopulta Wendell & Wild saapui Netflixiin lokakuussa 2022. Itse innostuin heti, kun kuulin Selickin työstävän uutta stop motion -animaatiota ja innostukseni kasvoi, kun kuulin Peelen olevan mukana projektissa. Katsoin Wendell & Wildin heti julkaisupäivänä halloweenjuhlissa, yhdessä Episodi-lehteen kirjoittavan tyttöystäväni, Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni ja cosplayta harrastavan kaverini kanssa.

Omasta huvipuistostaan haaveilevat demoniveljekset Wendell ja Wild yrittävät huijata auto-onnettomuuden takia orvoksi jäänyttä tyttöä, Kat Elliotia, päästäkseen elävien maailmaan. Kat on kuitenkin löytänyt itsestään voimia, joihin demonit eivät ole varautuneet.

Koomikkokaksikko Keegan-Michael Key ja Jordan Peele (joka toimii myös leffan toisena käsikirjoittajana ja tuottajana) kuullaan elokuvan nimikkodemoneina, Wendellinä ja Wildinä. Demoniveljekset raatavat päivät pitkät huvipuistoa pyörittävän jättimäisen isänsä Buffalo Belzerin (Ving Rhymes) päässä, kasvattaen tälle lisää hiuksia. Yksitoikkoista duunia tehdessään Wendell ja Wild saavat neronleimauksen perustaa oman huvipuistonsa ja sitä varten he tarvitsevat apua elävältä ihmiseltä, joka sattuu olemaan vanhempansa auto-onnettomuudessa menettänyt tyttö Kat Elliot (Lyric Ross), joka on elokuvan todellinen päähenkilö. Lapsuuden trauma on asettanut Katin rikolliselle polulle ja hänet on lopulta passitettu paikalliseen tyttökouluun nunnien valvovan silmän alle. Kat on ihan kiinnostava tapaus, kun hän löytää itsestään voimia, joilla hän päättää käyttää demoneita omiin hyötyihinsä. Silti tyttö jää hilpeiden demoniveljien varjoon.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat muun muassa tyttökoulua pyörittävä isä Bests (James Hong), koulussa opettava sisar Helley (Angela Bassett), sekä siellä opiskelevat Raúl (Sam Zelaya), Sloane (Seema Virdi), Sweetie (Ramona Young) ja Siobhan (Tamara Smart), jonka vanhemmat, Lane ja Irmgard Klaxon (David Harewood ja Maxine Peake) periaatteessa omistavat elokuvan tapahtumapaikkana toimivan Rust Bankin kaupungin. Sivuhahmot ovat hieman ailahtelevampia tapauksia, eivätkä he säväytä samalla lailla kuin nimikkoduo. Erityisesti pahisvirkaa ajavat Klaxonit ovat tylsiä tapauksia.

Painajainen ennen joulua ja Coraline ja toinen todellisuus kuuluvat suosikkianimaatioideni joukkoon, erityisesti kun ne koettelevat rajoja, kuinka karmivia juttuja lapsille voi näyttää, joten olin erittäin innoissani, kun kuulin niiden ohjaajan Henry Selickin tarjoavan kolmentoista vuoden tauon jälkeen uuden animaatioelokuvan. Vielä enemmän innostuin siitä, että mahtavien Get Outin ja Nopen ohjaaja ja hauska koomikko Jordan Peele on mukana tuottajana ja käsikirjoittajana. Siksi onkin sääli todeta, että Wendell & Wild on harmillisen keskinkertainen tekele ja itselleni yksi ilmestymisvuotensa isoimmista pettymyksistä. Tämä johtuu nimenomaan Selickin ja Peelen käsikirjoituksesta, sekä sen pohjalta Selickin ohjauksesta.

Elokuvan nimikkohahmot ovat lystikkäät veijarit ja heidän velmua suunnitelmaansa lähtee seuraamaan ihan mielellään. Samoin orvoksi jääneen Katin matka kiinnostaa ja näiden kolmen hahmon kohtaamista odottaa, etenkin kun hahmot haluavat hyödyntää toisiaan eri tavoin. Tässä on hyvä premissi oivalle animaatioleffalle, joka sopisi täydellisesti koko perheen yhteiseen halloween-ajan elokuvailtaan. Selick ja Peele ovat kuitenkin täyttäneet elokuvan liian monilla kuvioilla, jotka eivät jaksa innostaa ja jotka tekevät potentiaalisesti tehokkaan simppelistä tarinasta turhan monimutkikkaan. Elokuva menettää tehoaan jo ensimmäisen puoliskonsa aikana. Siitä ei löydy kunnon potkua, vaan elokuva etenee jopa hieman pitkäveteisesti. Kaikki jää jotenkin alikehitetyksi ja niinpä loppupään käänteet ja suuri huipennus eivät tee mitään vaikutusta. Tämän sopan keskeltä löytyy mahdollisesti erittäin hyvä tuotos, mutta tällaisena saatu filmi jätti minut kylmäksi.

Visuaalisesti kyseessä on kuitenkin mainio elokuva. Stop motionina toteutettu nukkeanimaatio on pääasiassa näyttävää ja vaikkei käsikirjoitus vakuutakaan, elokuvaa kelpaa katsella sen tyylikkään toteutuksen ansiosta. En voi muuta kuin ihailla animaattoreiden huolellista, kärsivällistä ja siistiä kädenjälkeä. Hahmot liikkuvat sulavasti ja veikeät taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Filmi on myös miellyttävän värikäs. Visuaalisella puolella minua häiritsi vain Selickin päätös jättää hahmojen kasvoissa näkyviin palasten väleihin jäävät raot. Selick koki stop motion -animaation kehittyneen niin pitkälle ja sulavaksi, että se on alkanut jo näyttämään tietokonetyöltä. Niinpä hän päätti tarkoituksellisesti tehdä mukaan "virheitä", korostaakseen käsityötä. Äänimaailmakin on oivasti rakennettu ja Bruno Coulaisin säveltämä musiikki tunnelmoi kelvollisesti.

Yhteenveto: Wendell & Wild on erittäin hyvistä lähtökohdistaan huolimatta harmillisen keskinkertainen animaatioelokuva, joka kaipaisi mojovaa lisäpotkua. Ihan kiinnostavasti käynnistyvä elokuva menettää nopeasti tehoaan ja muuttuu vähitellen jopa aika raskassoutuiseksi. Periaatteessa simppeli tarina on kiemurreltu turhan monimutkikkaaksi. Huumori jää aika latteaksi, eikä leffa ole niin karmiva kuin ohjaaja Henry Selickin aiempien animaatioelokuvien perusteella voisi toivoa. Hahmot ovat kelvollisia, joskin pahisosasto jättää aika kylmäksi. Animaatiojälki on pääasiassa komeaa, mutta itse en piitannut siitä, että tietyt virheet on tarkoituksella haluttu jättää kuvaan. Wendell & Wild oli minulle siis aikamoinen pettymys, minkä takia kestikin puoli vuotta elokuvan julkaisemisesta, että edes halusin pistää siitä arviota ulos. Veikkaisin monen innostuvan katsomaan sen Selickin aiempien töiden perusteella, mutta varoitan, ettei hän onnistu läheskään niin hyvin kuin aiemmin. Wendell & Wild sopii kuitenkin tarpeeksi passelisti koko perheen yhteiseen halloween-leffailtaan, kun lapset haluaisivat katsoa jotain jännittävämpää, mutta heillä ei ole vielä ikää edes haaveilla kunnon kauhuelokuvien katselusta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.10.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Wendell & Wild, 2022, Netflix, Netflix Animation, Monkeypaw Productions, Artists First, Gotham Group, SIF 309 Film Music