Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismael Cruz Córdova. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismael Cruz Córdova. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2026

Verityn varjo (Verity - 2026) - elokuva-arvostelu

VERITYN VARJO

VERITY



Ohjaus: Michael Showalter
Näyttelijät: Dakota Johnson, John Hartnett, Anne Hathaway, Ismael Cruz Córdova, Irina Dvorovenko, Brady Wagner, K.K. Moggie ja Sienna Kulovitz
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 12

Verity, eli suomalaisittain Verityn varjo perustuu Colleen Hooverin samannimiseen kirjaan vuodelta 2018. Jo vuonna 2020 Amazon Studios hankki kirjan filmatisointioikeudet ja ryhtyi työstämään sen pohjalta elokuva-adaptaatiota. Leffaa kävi muutaman vuoden aikana työstämässä useampi käsikirjoittaja, kunnes studiolla oltiin vihdoin tyytyväisiä Nick Antoscan aikaansaannokseen ja kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025. Nyt Verityn varjo saapuu elokuvateattereihin ja itse odotin leffan näkemistä mielenkiinnolla. En ole lukenut Hooverin romaania, mutta olen mieltänyt hänen muiden kirjojensa elokuvasovitukset vähintään kelvollisiksi ja traileri viittasi siihen, että Verityn varjo tulisi olemaan jotain hyvin erilaista Hooverilta. Kävinkin uteliaana katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Kirjailija Lowen Ashleigh saa yllättävän työtarjouksen, kun hänet pyydetään haamukirjoittamaan auto-onnettomuudessa halvaantuneen menestyskirjailija Verity Crawfordin uusi kirja loppuun.




Dakota Johnson näyttelee Lowen Ashleighia, kirjailijaa, jonka romaaneja on kyllä julkaistu, mutta jotka eivät ole lähteneet Lowenin toivomalla tavalla lentoon myyntiluvuissa. Hänellä menee taloudellisesti heikosti, joten kun hänelle esitetään yllättävä työtarjous, pistää se hänen pasmansa sekaisin. Lowenia pyydetään nimittäin kirjoittamaan hittikirjailija Verity Crawfordin (Anne Hathaway) suositun kirjasarjan uusi osa loppuun. Verity on halvaantunut auto-onnettomuudessa, mikä on pidetty salassa julkisuudesta ja niinpä Lowenin pitäisi toimia haamukirjailijana. Toisaalta Lowenille tarjotaan työstä muhkeaa palkkiota, jolla hän voisi korjata taloudellisen tilanteensa, mutta samalla nainen kokee, että pestiin tarttuminen voisi vahingoittaa hänen omaa kirjailijanuraansa. Johnson näyttää jälleen, kuinka rajalliset hänen kykynsä ovat näyttelijänä. Hän ei juuri näytä paloa elokuvaa kohtaan, vaan esittää rooliaan tylsän yksi-ilmeisesti. Niin tylyltä kuin se tuntuukin sanoa, mielestäni Hathaway näyttelee elokuvassa paremmin ja hänhän siis lähinnä joko istuu pyörätuolissa tai makaa sängyssä, tuijottaen tyhjyyteen. Verity on Lowenia kiehtovampi hahmo ja Hathaway istuu erinomaisesti rooliin, päästen toki paremmin vauhtiin takaumissa, joissa Verity pystyi vielä liikkumaan ja puhumaan.
     Elokuvassa nähdään myös Josh Hartnett Verityn miehenä Jeremynä ja Brady Wagner heidän poikanaan Crew'na, Ismael Cruz Córdova Lowenin agenttina Coreyna, sekä Irina Dvorovenko Verityn kotihoitajana Annana. Sivunäyttelijät ovat hyviä, etenkin Hartnett aviomiehenä, joka vähemmän yllättäen kiinnostuu hänen vaimonsa puolesta kirjoittavasta nuoremmasta naisesta.




Colleen Hooverin kirjoista tehdyt aiemmat elokuvat Se päättyy meihin (It Ends with Us - 2024), Ainoastaan sinä (Regretting You - 2025) ja Muistoja hänestä (Reminders of Him - 2026) ovat olleet pääasiassa rakkaustarinoita, joissa päähenkilöille on usein tapahtunut jotain traumaattista aiemmassa suhteessa. Verityn varjo on kiinnostavan poikkeava tapaus näiden jälkeen, sillä kyseessä on puhdasverinen psykologinen jännäri. Elokuvan tarina lähtee napakasti liikkeelle ja on kiinnostavaa syventyä Lowenin mielenmaisemaan tilanteen eettisyydestä, vaikka Johnson hieman puinen onkin roolissaan. Pitkään tarina vaikuttaa koukuttavalta, joskin samaan aikaan takaraivossani kolkutteli ajatus siitä, että arvasin hyvissä ajoin, mistä koko hommassa on oikeasti kyse.

Verityn varjon ongelma ei edes ole se, kuinka totaalisen ennalta-arvattavia käänteitä sen tarina tarjoaa, vaan se, miten se ne tarjoaa. Sen enempää sisällöstä ja "yllätyksistä "paljastamatta sanon vain, että Nick Antoscan käsikirjoitus menee kaiken aikaa siitä, mistä aita on matalin. Kun ei keksitä muuta tapaa selittää totuutta hahmoille tai katsojille, niin joku vahingossa törmää pitkiin kirjoituksiin, jotka juurta jaksaen selittävät asiat puhki. Tämä on erityisen huomattavaa leffan viimeisen vartin aikana, jolloin heikkouksistaan huolimatta ihan menevä jännäri kompuroi täysin typeräksi ja huolimattomaksi. Leffa kaatuu omaan muka-viekkauteensa ja finaali lässähtää niin, että kelpo tunnelman rakentelukin tuntuu loppupeleissä ajantuhlaukselta. Voi olla, että alkuperäisessä kirjassa Hoover onnistuu tarjoamaan nämä jipot luontevammin, mutta leffasovitus ontuu - ikävästi ja ennen kaikkea harmillisesti.




Elokuvan ohjauksesta vastaa Michael Showalter, joka on aiemmin tehnyt muun muassa Hathawayn tähdittämän The Idea of You -leffan (2024). Showalter hoitaa osittain tonttinsa passelisti, joskin hän ei pysty pelastamaan kokonaisuutta heikolta käsikirjoitukselta, minkä lisäksi hänen työstämänsä böö-säikyttelyt ovat enemmän korneja yliampuvuudessaan. Sentään teknisesti Verityn varjo toimii. Elokuva on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeeraukset onnistuneet. Volker Bertelmannin säveltämät musiikit tunnelmoivat jännittävästi taustalla, kuuluen elokuvan parempiin puoliin.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.9.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Verity, Yhdysvallat, 2026, Amazon MGM Studios, Eat the Cat, Heartbones Entertainment, Semi-Formal Productions, Shiny Penny, Somewhere Pictures


sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

The Bluff (2026) - elokuva-arvostelu

THE BLUFF



Ohjaus: Frank E. Flowers
Näyttelijät: Priyanka Chopra Jonas, Karl Urban, Safia Oakley-Green, Vedanten Naidoo, Temuera Morrison, Ismael Cruz Córdova, David Field, Zack Morris, Pacharo Mzembe, Gideon Mzembe ja Ronnie James Hughes
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 16

The Bluff on Priyanka Chopra Jonasin ja Karl Urbanin tähdittämä merirosvoelokuva. Frank E. Flowers ja Joe Ballarini työstivät elokuvan käsikirjoituksen, Zoe Saldaña valittiin päärooliin ja alun perin Netflixin oli tarkoitus levittää leffa suoratoistopalvelussaan. Saldaña kuitenkin vaihtui Chopra Jonasiin ja projekti siirtyi Amazon MGM Studiosille. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024 ja nyt The Bluff on julkaistu Amazon Prime Videossa. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun näin yllä olevan julisteen ja vielä enemmän, kun luin kyseessä olevan merirosvoleffa. Katsoinkin The Bluffin pari päivää sen ilmestymisen jälkeen.

Vuosi on 1846 ja merirosvoista vain sitkeimmät ovat enää jäljellä. Karibianmeren saarella asuvan perheen rauha järkkyy, kun paikalle saapuu julma kapteeni Connor miehistöineen etsimään varastettua kultaansa.




Priyanka Chopra Jonas näyttelee Ercell Boddenia, rauhaisaa kotiäitiä, joka asustaa Karibianmeren saarella yhdessä miehensä T.H.:n (Ismael Cruz Córdova), heidän poikansa Isaacin (Vedanten Naidoo) ja siskonsa Elizabethin (Safia Oakley-Green) kanssa. Kotirauha kuitenkin järkkyy, kun saarelle saapuu merirosvoja, jotka uskovat Boddenin perheen piilottelevan heiltä varastettua kultasaalista. Chopra Jonas on oiva valinta päärooliin Ercelliksi, tulkiten hyvin hahmonsa sinnikkyyttä ja vimmaa pitää perheensä turvassa. Hänen hahmonsakin on kiinnostava, erityisesti kun tästä avautuu leffan edetessä enemmän. Muut perheestä ja heidän näyttelijänsä lähinnä ajavat asiansa, eikä esimerkiksi Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset -sarjasta (The Lord of the Rings: The Rings of Power - 2022-) tuttu Córdova pääse juuri tekemään mitään.
     Vastapuolelta taas löytyy Karl Urbanin näyttelemä merirosvokapteeni Connor ja hänen miehistönsä, johon kuuluvat muun muassa perämies Lee (Temuera Morrison), veljekset Chien ja Lupe (oikeat veljekset Pacharo ja Gideon Mzembe), sekä nimettömäksi jäävä tarkka-ampuja (Ronnie James Hughes). Urbanista löytyy karismaa häikäilemättömäksi piraatiksi, mutta hahmona Connor jää lopulta todella pintapuoleiseksi. Morrisonkin on passeli Connorista seuraavaksi, mutta merirosvot jäävät kaikki aika yhdentekeviksi tyypeiksi, joista ei löydy tarpeeksi erilaisia persoonia.




Odotin mielenkiinnolla The Bluffin näkemistä jo ihan vain siksi, että merirosvoelokuvia ei juuri tehdä - ei, vaikka Pirates of the Caribbean -elokuvat (2003-2017) toivat piraatit takaisin valtavirtaan monien ysärifloppien jälkeen. Sarjojen puolella merirosvoja on nähty viime aikoina Our Flag Means Death -komediassa (2022-2023) ja hittimangaan perustuvassa Netflixin One Piecessa (2023-), mutta eipä mieleeni juolahda tuoreita elokuvia aiheesta. Niinpä paperilla The Bluff on oikein positiivinen tulokas, mutta valitettavasti toteutuksensa puolesta elokuva jää aika keskinkertaiseksi tapaukseksi.

Avauskohtaus on vielä ihan lupaava, Connorin laivan jahdatessa epäonnista paattia, mutta kun siitä siirrytään seuraamaan Boddenin perhettä saarella, se kunnon MERIrosvoilu loppuu kuin seinään. Kun Connor miehistöineen saapuu saarelle, loppuleffa vietetäänkin siellä, eli minkäänlaista meriseikkailua on turha odottaa. Jos tehdään elokuvaa piraateista, niin voisi kyllä olettaa, että mukana on useampi kohtaus merellä ja laivassa. Mutta ei, The Bluffilla taisi tulla budjetti vastaan. Saari ajaa asiansa ja siellä tapahtuu pari oivaa kohtausta, mutta tämä aspekti aiheutti kyllä sen isoimman varsinaisen pettymyksen.




Se, millä The Bluff erottaa heti itsensä esimerkiksi Pirates of the Caribbeaneista on se, että kyse ei ole mistään koko perheen merirosvoseikkailusta, vaan kun saaren asukkaat ja piraatit ottavat yhteen, veri alkaa roiskua oikein toden teolla. Silti homma jää aika tasapaksuksi. Leffa viihdyttää ajoittain, etenkin hurmeisen krokotiilikohtauksensa aikana, mutta se ei koskaan oikeasti nappaa mukaansa tai saa jännittämään hahmojensa puolesta. Sääli, sillä leffassa olisi ollut aineksia enempäänkin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Frank E. Flowers, joka on aiemmin ohjannut vain yhden ainoan kokopitkän elokuvan, Havenin (2004) ja tuonkin ilmestymisestä on jo vierähtänyt yli kaksi vuosikymmentä. Flowers saa aikaiseksi yksittäisiä toimivia kohtauksia, mutta ongelmaksi muodostuu, että hänen ja Joe Ballarinin työstämä käsikirjoitus jää varsin vaisuksi. Sentään The Bluff on hyvin kuvattu ja mukana on parikin kohtausta, joissa kameratyöskentelyllä kikkaillaan mainiosti. Lavasteet ovat hienot, puvustus on tyylikästä ja maskeeraukset äityvät paikoin varsin verisiksi. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa pienehkö budjetti ja erityisesti lopputaistelu on turhan selvästi kuvattu taustakankaita vasten. Äänimaailma on ihan hyvin pistetty kasaan, joskin Henry Jackmanin säveltämät musiikit jäävät lähinnä taustameluksi.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.2.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of The Bluff www.press.amazonmgmstudios.com
Copyright material used under fair use for review and educational purposes.
The Bluff, Yhdysvallat, Intia, 2026, AGBO, Big Indie Pictures, Cinestar Pictures