Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nicola Coughlan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nicola Coughlan. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Bridgerton, kausi 4 (2026) - sarja-arvostelu

BRIDGERTON - KAUSI 4



Luoja: Chris Van Dusen
Näyttelijät: Luke Thompson, Yerin Ha, Ruth Gemmell, Nicola Coughlan, Hannah Dodd, Adjoa Andoh, Golda Rosheuvel, Victor Alli, Katie Leung, Michelle Mao, Isabella Wei, Luke Newton, Claudia Jessie, Florence Hunt, Polly Walker, Jessica Madsen, Geraldine Alexander, Masali Baduza, Martins Imhangbe, Will Tilston, Fiona Marr, Gracie McGonigal, David Moorst, Hugh Sachs, Jonathan Bailey, Simone Ashley ja Julie Andrews
Genre: draama, romantiikka
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 1 tunti 3 minuuttia - 1 tunti 10 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 49 minuuttia
Ikäraja: 16

Julia Quinnin samannimiseen kirjasarjaan perustuva Bridgerton nousi saman tien jättisuosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä joulukuussa 2020. Toinen ja kolmas kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vieläkin lisää. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2024 ja nyt Bridgertonin neljäs tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan. Itse olen pitänyt sarjan aiempia kausia ihan kivana hömppänä ja aloinkin katsomaan neljättä kautta varsin positiivisin fiiliksin heti sen julkaisupäivänä.

Bridgertonit järjestävät naamiaiset, missä Benedict-poika rakastuu hopeisiin pukeutuneeseen mysteerinaiseen. Kyseessä on naapurustoon muuttaneen leskirouvan tytärpuoli ja sisäkkö Sophie Baek.




Bridgertonin tuttuun tapaan sarjan neljäs tuotantokausi nostaa taas eri Bridgerton-lapsen keulakuvakseen ja tällä kertaa kyseessä on Luke Thompsonin näyttelemä Benedict Bridgerton, aiemmin sivuosaan tyytynyt naistenmies. Benedictin maailma kuitenkin mullistuu, kun hän eräissä naamiaisissa kohtaa hopeisiin pukeutuneen mysteerinaisen, johon hän rakastuu heti. Minkään aatelisnaisen sijaan kyseessä on kuitenkin sisäkkö Sophie Baek, jota esittää Yerin Ha ja joka piilottelee todellista taustaansa mieheltä. Benedict on astetta kiinnostavampi Bridgerton-poitsu kuin kolmoskauden keskiössä ollut Colin (Luke Newton), mutta tälläkin kaudella tämän rakastama nainen nousee kiinnostavammaksi, vaikka hänen kuvionsa ei tunnukaan kaikista omaperäisimmältä. Ha on mainio Sophiena, ja hänen ja Thompsonin väliltä löytyy sopivasti kemiaa.
     Vanhoista tutuista hahmoista paluun tekevät myös muun muassa Bridgertonien äiti, lady Violet (Ruth Gemmell) ja tämän tyttäret Eloise (Claudia Jessie) ja Francesca (Hannah Dodd), Francescan rakas John Stirling (Victor Alli), Colinin vaimo Penelope (Nicola Coughlan), kuningatar Charlotte (Golda Rosheuvel), sekä tälle läheinen lady Danbury (Adjoa Andoh). Uusina hahmoina kaudella esitellään Sophien palvelema tiukka lady Emerinta Gun (Katie Leung) ja tämän hemmotellut tyttäret Rosamund (Michelle Mao) ja Posy (Isabella Wei). Sivunäyttelijätkin ovat pääasiassa hyviä rooleissaan, heittäytyen usein tarkoituksellisen ylidramaattisesti. Sivuhahmoista kiinnostavin on Penelope, joka ei löydä enää vanhaa intoaan juoruilua kohtaan, nyt kun kaikki tietävät hänen olevan lady Whistledown.




Kertokaapa, kuulostaako tämä tutulta: Äitinsä kuolemaa surevan nuoren neidin elämä muuttuu, kun hänen isänsä menee uusiin naimisiin. Uusi äitipuoli on kylmä ja rakastaa vain kahta muuta tytärtään. Neidin isän kuolessa, äitipuoli alistaa neidistä palvelijansa. Kun paikallinen komistus ilmaisee etsivänsä itselleen morsianta ja tämän ympärille järjestetään juhlat, ilkeä äitipuoli lähettää tyttärensä yrittämään onneaan komistuksen kanssa taloudellisesti hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Mutta he eivät tiedäkään, että apua saanut neiti osallistuu myös salaa juhliin ja saa komistuksen rakastumaan ensisilmäyksellä. Juhlien lähestyessä loppuaan neiti kuitenkin äkillisesti poistuu paikalta, jättäen jälkeensä vain yhden osan asustaan ja komistus päättää tehdä kaikkensa löytääkseen mysteerinaisen. Hmm...

Bridgertonin neljäs tuotantokausi aiheuttaa varmasti parin ensimmäisen jaksonsa aikana kulmien kohottelua, sillä niin räikeästi se kopioi klassikkosatu Tuhkimoa. Aluksi koin kauden jopa tylsän mielikuvituksettomaksi, mutta onneksi se alkaa vihdoin löytää omaakin suuntaansa edetessään. Koska päätarina tuntui aluksi niin laiskalta, kiinnostuin enemmän seuraamaan Penelopea, joka tosiaan painiskelee nyt sen kanssa, että kaikki tietävät hänen salaisuutensa. Kaikki kyselevät häneltä uusimpia juoruja, mutta eipä kukaan myöskään uskalla puhua hänen seurassaan juuri mitään, peläten, että pian koko naapurusto tietää liikaa.




Benedictin ja Sophien kuvio saa paremmin tuulta alleen kauden toisella puoliskolla, mutta loppuun asti mielsin heidän tarinansa vähän ponnettomaksi. Sillä toisella puoliskolla taas kiinnostuin enemmän Francesca-siskon kuviosta, joka nähtävästi lainailee jo myöhemmästä Bridgerton-kirjasta. Nämä kiinnostavat ja parhaimmillaan jopa tunteikkaat sivujuonet nostavat pääjuoneltaan hiukan latteaa tuotantokautta kelvolliseksi. Bridgerton nauttii edelleen jättisuosiosta, eikä sarja ole suinkaan tähän loppumassa. Jatkoa on tulossa vielä ainakin kahden kauden verran. Olettaisin, että Francesca nostetaan seuraavaksi päähenkilöksi, joskin onhan Eloisekin odottanut jo hyvän tovin omaa vuoroaan.

Tuotantokauden ohjaajat tekevät menevää työtä tunnelman kanssa, vaativat kohtaukset sitten romanttisuutta, humoristisuutta tai vakavuutta. Käsikirjoittajat takeltelevat mielikuvituksettoman lähdemateriaalikirjan kanssa ja joutuvatkin tuomaan muualta tai keksimään itse kiinnostavampaa täytettä sekaan. Teknisiltä ansioiltaan Bridgerton pysyy laadukkaana. Neljäs kausi on taitavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat huikeat, puvustus näyttävää ja maskeerauksetkin hienot. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Kris Bowersin mainioiden musiikkien lisäksi tälläkin kaudella kuullaan instrumentaalisovituksia tuttujen artistien, kuten Taylor Swiftin biiseistä.

Kauden finaalijakson lopputeksteissä nähdään vielä kohtaus.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Bridgerton, Yhdysvallat, 2020-, Shondaland, Netflix


sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Goat: Kaikkien aikojen paras (Goat - 2026) - elokuva-arvostelu

GOAT: KAIKKIEN AIKOJEN PARAS

GOAT



Ohjaus: Tyree Dillihay
Näyttelijät: Caleb McLaughlin, Gabrielle Union, Aaron Pierre, Nicola Coughlan, David Harbour, Stephen Curry, Nick Kroll, Jenifer Lewis, Patton Oswalt, Sherry Cola, Eduardo Franco, Andrew Santino, Bobby Lee, Ayesha Curry, Wayne Knight ja Jennifer Hudson
Genre: animaatio, urheilu, komedia
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 7

Goat: Kaikkien aikojen paras on uusi animoitu urheiluelokuva. Nicolas Curcio ja Peter Chiarelli kehittelivät elokuvan tarinan jo vuonna 2019 ja saivat ideansa läpi Columbia Picturesilla ja Sony Pictures Animationilla. Aaron Buchsbaum ja Teddy Riley työstivät varsinaisen käsikirjoituksen, ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animointiprosessi käynnistyi. Nyt Goat: Kaikkien aikojen paras on saapunut elokuvateattereihin ja itse olen odottanut leffan näkemistä innolla. Kävinkin katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä.

Nuori vuohi Will Harris saa elämänsä tilaisuuden, kun hänet valitaan heikosti menestyvän karjupallojoukkue Thornsin uudeksi pelaajaksi, ensimmäisenä keskikokoisena eläimenä maailmassa. Willin täytyy todistaa lahjansa niin vastustajille, omille joukkuetovereilleen kuin myös itselleen.




Goat: Kaikkien aikojen paras sijoittuu pelkkien ihmismäisten eläinten asuttamaan maailmaan, missä suosituin urheilulaji on koripalloa muistuttava karjupallo. Yksi karjupalloa rakastavista on vuohi Will Harris (äänenä Caleb McLaughlin), jonka haaveena olisi pelata isossa liigassa suosikkijoukkueessaan Thornsissa. Ongelma vain on se, että karjupallo on isojen eläinten, kuten leijonien, karhujen ja virtahepojen laji, eikä pienempien kuten vuohien. Tähän tulee kuitenkin muutos, kun kuin ihmeen kaupalla Willin haave toteutuu ja hänestä tulee Thornsin uusi pelaaja. Will on saman tien tykättävä hahmo ja nuorukaisen haluaa nähdä todistavan epäilijänsä vääriksi.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat muun muassa Willin kaverit Hannah-maasusi (Sherry Cola) ja Daryl-kapybara (Eduardo Franco), Willin ravintolapomo Carol-laama (Ayesha Curry), Willin vuokranantaja Frank-gerbiili (Wayne Knight), Thorns-joukkueen omistava Flo-pahkasika (Jenifer Lewis), joukkueen valmentaja Dennis-nenäapina (Patton Oswalt), joukkueeseen kuuluvat Jett Fillmore -pantteri (Gabrielle Union), Olivia-strutsi (Nicola Coughlan), Archie-sarvikuono (David Harbour), Lenny-kirahvi (Stephen Curry) ja Modo-komodonvaraani (Nick Kroll), sekä Thornsin ykkösvastustaja, ylimielinen Mane Attraction (Aaron Pierre), jota on helppo inhota heti ensikohtauksestaan lähtien. Hahmogalleria on läpikotaisin mainio ja täynnä monenmoista persoonaa. Kaikki Thorns-tiimistä pääsevät esille erilaisten piirteidensä ansiosta. Kiinnostavin sivuhahmoista on Willin idoli Jett, jota pidettiin aiemmin karjupallon ykköstähtenä, mutta joka on iän myötä hidastunut. Jett ei haluaisi myöntää edes itselleen, että hänen parhaat päivänsä ovat takanapäin, mitä ei auta puskista joukkueeseen mukaan revitty vuohi.




Goat: Kaikkien aikojen paras osoittautui erittäin mainioksi koko perheelle sopivaksi urheiluanimaatioksi, joka viihdyttää onnistuneesti läpi kestonsa. Elokuvan käsikirjoitus ei kiinnostavasta eläinmaailmastaan huolimatta ole järin omaperäinen, vaan tällaisia altavastaajatarinoita on urheiluleffojen puolella nähty pilvin pimein. Tarina on toisaalta hyvinkin ennalta-arvattava, eikä siitä käänteineenkään juuri löydy yllätyksiä sellaisille, jotka ovat nähneet edes pari vastaavaa elokuvaa. Mutta eipä se toisaalta hirveästi haitannut, koska tuttu tarina kerrotaan tässä niin hyvin. Lisäksi näytöksessäni olleet lapsikatsojat eläytyivät menoon mukaan lopulta sillä tavalla, että se muistutti siitä, että jotkut kokevat tämän itsestäni tutulta tuntuvan kertomuksen ensi kertaa. Vaikka yleensä ääntä pitävät lapset ärsyttävät leffanäytöksissä, Goatin aikana heidän hurraa-huutonsa ja aplodinsa vain nostivat hymyn huulilleni.

Tuttuakin tutumman tarinan antaa helposti anteeksi, kun se on täytetty näin veikeillä hahmoilla ja se kerrotaan näin mukaansatempaavalla energialla. Osalle aikuiskatsojista leffa voi olla turhankin hektinen, mutta itselleni sen sähäkkyys toimi ja muutamat draamankaaret rauhoittavat menoa tarpeen vaatiessa. Itse karjupallomatsit ovat tehokkaan vangitsevia, etenkin kun areenat muuttuvat peli peliltä luovemmiksi ja vaarallisemmiksi. Väliin tykitetään paljon hauskaa huumoria, joka syntyy niin aidosti hupaisasta fyysisestä kohelluksesta, sekä nokkelasta sanailusta. Onhan jo itse elokuvan nimi nokkela. "Goat" kun tarkoittaa vuohen lisäksi myös "greatest of all time", eli kaikkien aikojen parasta.




Visuaalisesti Goat: Kaikkien aikojen paras on aikamoista silmäkarkkia - mitäpä muuta voikaan odottaa samalta animaatioyhtiöltä, joka työskenteli myös leffojen Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia (Spider-Man: Into the Spider-Verse - 2018) ja K-popparit demonien jäljillä (KPop Demon Hunters - 2025) parissa? Noista elokuvista tuttu kokeilullisempi tyyli on mukana myös tässä ja lopputulos on paikoin uskomaton taidonnäyte. Hahmot liikkuvat etenkin karjupallokentällä sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia - sellaisiakin yksityiskohtia kuten tarkkaan mallinnettu PlayStation 5 -pelikonsoli, muistuttaen katsojia siitä, että he katsovat Sonyn elokuvaa. Leffa on myös ilahduttavan värikäs. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Kris Bowersin mainiosti tunnelmoivia musiikkeja myöten.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.2.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Goat, Yhdysvallat, 2026, Columbia Pictures, Modern Magic, Sony Pictures Animation, Unanimous Media