BRIDGERTON - KAUSI 3
Luoja: Chris Van Dusen
Pääosissa: Nicola Coughlan, Luke Newton, Claudia Jessie, Hannah Dodd, Jonathan Bailey, Ruth Gemmell, Simone Ashley, Polly Walker, Luke Thompson, Golda Rosheuvel, Adjoa Andoh, Bessie Carter, Harriet Cains, Jessica Madsen, Joanna Babin, Victor Alli, Martins Imhangbe ja Emma Naomi
Genre: romantiikka, draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 52 minuuttia - 1 tunti 11 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 57 minuuttia
Ikäraja: 16
Julia Quinnin kirjasarjaan (2000-2006) perustuva televisiosarja Bridgerton nousi jättimäiseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä jouluna 2020. Toinen kausi vain kasvatti suosiota ja sitä seurasi esiosasarja Bridgerton: Kuningatar Charlotte (Queen Charlotte: A Bridgerton Story - 2023). Netflix ilmoitti tekevänsä pääsarjaa kaksi kautta lisää, mutta että sarja hyppäisi yli Quinnin kolmannen kirjan ja kolmas kausi perustuisikin neljänteen kirjaan, Hurmurin valloitukseen (Romancing Mister Bridgerton - 2002). Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja nyt Bridgertonin kolmas tuotantokausi on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse pidin kahta ensimmäistä kautta ja Bridgerton: Kuningatar Charlottea ihan kelpo hömppänä, mutten pahemmin odottanut sarjan jatkumista. Ryhdyinkin katsomaan kolmoskautta vasta juuri ennen kuin sen viimeiset jaksot julkaistiin.
Colin Bridgerton palaa matkoiltaan ja iskee silmänsä kaikkien yllätykseksi Penelope Featheringtoniin, jolla on ollut tunteita Colinia kohtaan jo vuosia. Mutta pystyykö Penelope pitämään suurta salaisuuttaan, että hän on Lontoon seurapiirien juoruista kirjoittava lady Whistledown?
Julia Quinnin kirjojen tapaan Bridgerton-sarjakin pitää yllä löyhästi lähes antologiamaista kerrontaansa, keskittyen joka kaudella eri lapseen Bridgertonin perheestä. Kakkoskauden pääpari Anthony (Jonathan Bailey) ja Kate (Simone Ashley) ovat yhä menossa mukana, mutta ykköskauden himokas pari Daphne (Phoebe Dynevor) ja Simon (Regé-Jean Page) sen sijaan loistavat poissaolollaan. Kolmoskauden keskiössä on Luke Newtonin näyttelemä Colin Bridgerton, joka palaa pitkältä reissultaan ja rakastuu Nicola Coughlanin näyttelemään Penelope Featheringtoniin, joka kirjoittaa salaa seurapiirien kuumimpia juoruja lady Whistledown -salanimellä. Newton suoriutuu passelisti osastaan Colinina, mutta kauden tähti on sarjan mittaan yhä vain enemmän vakuuttanut Coughlan, joka pistetään suuren dilemman eteen. Voiko hän naida Bridgertonin, kirjoitettuaan perheestä niin ikäviä juttuja? Tai voiko hän jatkaa lady Whistledownina oloa, vai pitääkö hänen jättää tämä puoli taakseen? Voiko hän edes jättää?
Tutuista hahmoista paluun tekevät myös Bridgertonin perheen äiti Violet (Ruth Gemmell), tämän lapset Eloise (Claudia Jessie), joka tietää Penelopen salaisuuden, Francesca (näyttelijä vaihtunut Hannah Doddiin), joka tekee debyyttinsä kuningatar Charlotten (Golda Rosheuvel) edessä tällä kaudella ja Benedict (Luke Thompson), jolla on meneillään oma kolmiodraamansa, Penelopen äiti Portia Featherington (Polly Walker) ja tämän tärkeilevät tyttäret Prudence (Bessie Carter) ja Philippa (Harriet Cains), arvokas rouva Danbury (Adjoa Andoh), tärkeilevä Credence Cowper (Jessica Madsen), sekä herrasmiesklubia pyörittävä Will Modrich (Martins Imhangbe). Sivunäyttelijät suoriutuvat oivallisesti osistaan - etenkin perheiden äitejä näyttelevät, oikeaa arvovaltaa omaavat Gemmell, Walker ja Andoh.
Parahin lukija, minun täytyy tunnustaa, että olen vuosien varrella lämmennyt Bridgertonille enemmän. Sarjan vekkuli tapa yhdistää romanttista pukudraamaa Fifty Shades of Greyn (2015) kaltaiseen pikkutuhmaan menoon ja Gossip Girlin (2007-2012) juoruskandaaleihin luo hyvin omalaatuisen ja ymmärrettävästi suositun paketin, johon jää kieltämättä koukkuun. Sarja on toisaalta varsin keskivertoa hömppää, mutta samalla poikkeuksellisen onnistunutta keskivertohömppää, eikä kolmas kausi ole poikkeus. Lieneekö syynä sitten oma pehmentymiseni sarjaa kohtaan, vai oikeasti tämän kauden laatu, mutta mielsin Bridgertonin kolmannen kauden omaksi suosikikseni sarjasta.
Kaudelta löytyy omat vikansa ja merkittävin ongelma on, että siinä on liian paljon kaikkea meneillään. Kun sarjan konsepti rakentuu siihen, että jokainen kausi nostaa esille eri Bridgerton-penskan, muut voisi ihan hyvin sysätä sivumpaan odottamaan omaa vuoroaan. Nyt etenkin Benedictin kolmiodraamakuvio jää täysin raakileeksi. Kirjojen puolella Benedictin tarina olisi ollut järjestyksessä ennen Colinia, mutta syystä tai toisesta tekijät hyppäsivät suoraan neloskirjaan ja käyvät nyt läpi Benedictin tarinaa kömpelösti siinä sivussa. Toisaalta olen tyytyväinen tähän hyppyyn, sillä olin erityisen kiinnostunut siitä, että Penelope pääsee täten nousemaan sivustaseuraajan paikalta valokeilaan. Sen lisäksi, että Penelope kantaa mukanaan suurta salaisuuttaan, hahmo ei ole tyypillinen seurapiirineito, ei olemukseltaan eikä ulkonäöltään, kuten sarjan muut hahmot tuppaavat olemaan, mikä tuo raikkautta menoon.
Tuotantokausi etenee hyvin ennalta-arvattavia latuja ja ensimmäisestä jaksosta lähtien katsoja odottaa, että milloin lady Whistledownin todellinen henkilöllisyys paljastuu. Kausi onkin pullollaan täpäriä läheltä piti -tilanteita, joilla kasvatellaan jännitettä. Meno on muutenkin taattua Bridgertonia. Se on pröystäilevän pramea, äklöimelää siirappia tihkuva, ajoittain turhauttavan tekopirteä ja melodramaattinen, täysin höpsö, mutta tietyssä tyylittelevässä yliampuvuudessaan jopa hieman ihastuttava. Faneille se tarjoaa siis takuuvarmaa herkkua, mutta se voi myös voittaa puolelleen niitäkin, jotka ovat olleet epävarmoja sarjan alkupäässä, kuten itselleni on nähtävästi käynyt. Omalla kohdallani tämä on malliesimerkki sarjoista, joita ryhtyy poikaystävänä katsomaan kulmia kohotellen tyttöystävän toiveesta ja lopulta huomaakin itse olevansa ensimmäisenä sohvalla kaukosäädin yhdessä kädessä ja herkut toisessa, hoputtamassa tyttöystävää paikalle katsomaan seuraavaa jaksoa. Neljännen kauden teko on jo parhaillaan käynnissä ja tässä kohtaa totean vain, että mikä jottei, antakaa lisää vaan!
Teknisiltä ansioiltaan Bridgertonin kolmoskausi on myös tuttua laatua. Kameratyöskentely on oivaa ja leikkaus pääasiassa sujuvaa. Lavasteet ovat toinen toistaan hulppeammat ja yksityiskohtaisemmat, kun taas puvustus- ja maskeeraustiimi tuntuvat ylittävän itsensä joka kaudella, loihtiessaan yhä vain näyttävämpiä asuja, sekä hullunkurisempia hiustyylejä. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Kris Bowersin säveltämien tunnelmallisten musiikkien lisäksi kaudella kuullaan tietty klassiseksi musiikiksi muovattuja versioita moderneista hittikappaleista, kuten Gaylen ABCDEFU:sta, Billie Eilishin Happier Than Everistä ja Imagine Dragonsin Thunderista.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.6.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Bridgerton, Yhdysvallat, 2020-, Shondaland, Netflix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti