HUNGRY
Ohjaus: James Nunn
Näyttelijät: Madison Davenport, Olivia Bernstone, Michael Curiel, Tracey Bonner, Samantha Coughlan, Jim Meskimen, River Codack ja Joaquim de Almeida
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 16
Hungry on brittiläinen eläinkauhuelokuva. James Nunn ilmoitti käsikirjoittavansa ja ohjaavansa elokuvan ja sen kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 Maltalla. Hungry sai teatteriensi-iltansa Yhdysvalloissa kesäkuussa 2026 ja Suomeen leffa saapui vasta myöhemmin suoraan vuokralle ja myyntiin. Itse kiinnostuin, kun näin trailerin virtahevosta kertovasta kauhuleffasta, joka tuntui piristävältä poikkeukselta lukemattomien haielokuvien jälkeen. Halloweensesongin alkaessa päätinkin eräänä iltana vuokrata Hungryn.
Parhaat ystävät Sistine ja Hannah matkustavat lomailemaan New Orleansissa ja kun heille tarjotaan alennettuun hintaan venekierrosta alligaattorialueella, he päättävät tarttua tarjoukseen. Perille päästyään he joutuvat kuitenkin huomaamaan, että vedessä vaanii jotain alligaattoreitakin vaarallisempaa...
Päärooleissa parhaina ystävyksinä Sistinenä ja Hannahina nähdään Madison Davenport ja Olivia Bernstone. Sistine on vastikään menettänyt niin äitinsä kuin työpaikkansa ja hän on henkisesti romuna. Hannah yrittää pitää ystäväänsä jaloillaan ja yhdessä he ovat päättäneet ottaa irtioton masentavasta arjesta ja lähteä lomamatkalle New Orleansiin. Eivätpä he tienneet, että reissu voi jäädä heidän viimeisekseen... Sistinelle kirjoitetaan tosiaan aikamoinen nyyhkytarina taustaksi, jotta katsoja ymmärtää hänen olevan se, jota leffan varrella pitää kannustaa selviytymään. Hannah taas on se villimpi kaveri, joka vetää Sistinen mukaan tempauksiinsa ja tällä kertaa kyseessä on veneajelu alligaattorialueella. Davenport ja Bernstone ajavat asiansa, vakuuttaen lähinnä silloin, kun heidän pitää näyttää kauhistuneilta.
Elokuvassa nähdään myös Michael Curiel veneajeluja ohjaavana Rodrigona, sekä Tracey Bonner, Jim Meskimen, Samantha Coughlan ja River Codack myöskin veneajelulle lähtevinä bisnesnainen Dionnena, sekä eläkeläisenä Timinä, hänen lääkärityttärenään Sallyna ja Sallyn teinipoika Mikeyna. Sivunäyttelijöiden työ on epätasaista ja heidän hahmonsa jäävät täysin yhdentekeviksi suupaloiksi äärimmäisen äkäiselle virtahevolle. Bonner onnistuu tekemään Dionne-hahmostaan raivostuttavan tapauksen, jonka toivoo hyvin nopeasti kohtaavan mahdollisimman karun lopun.
Haista ja alligaattoreista on vuosikymmenten varrella tehty lukemattomat määrät kauhuelokuvia, mutta virtahevot ovat jääneet huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Osasyy tähän voi olla se, että kun Walt Disneyn animaatiot ovat esittäneet nämä otukset leppoisina ja höpsöinä paksukaisina, elokuvantekijät ovat tuumineet, ettei katsoja pystyisi ottamaan niitä tosissaan suurena vaarana. Totuus on kuitenkin se, että vaikka virtahevot ovat kasvissyöjiä, ne itse asiassa tappavat enemmän ihmisiä vuodessa kuin hait ja alligaattorit yhteensä. Virtahevot ovat erittäin reviiritietoisia otuksia, jotka suuresta koostaan ja 3000 kilon painostaan liikkuvat aikamoisella vauhdilla vedessä ja maalla. Niillä on myös niin hurja purentavoima, että virtahepo voi katkaista jopa alligaattorin hampaillaan kahtia!
Onkin siinä mielessä piristävän erilaista katsoa Hungrya, vaikka periaatteessa sen suurena uhkana voisi yhtä hyvin nähdä alligaattorin tai vaikkapa jättikäärme anakondan. Joka tapauksessa olin kiinnostunut näkemään tämän selviytymistaistelun, mutta valitettavasti puolentoista tunnin kestostaan huolimatta leffa on hämmentävänkin tapahtumaköyhä. Suuri osa ajasta käytetään puun oksilla istuskeluun ja avun saapumisen odotteluun. Kun elokuva ei saa välittämään hahmoista, virtahevon toivoisi näyttäytyvän huomattavasti useammin. Asiaa eivät auta hahmojen tekemät typerät ratkaisut. Melotaanko karkuun, vai pidetäänkö ruokatauko? Pidänkö löytämäni viidakkoveitsen, vai heitänkö sen menemään? Oikeastaan kiinnostavinta Hungryssa on sen katsaus amerikkalaishistoriaan ja kuinka virtahepoja melkein ihan oikeasti vietiin New Orleansiin tuhoamaan levinnyttä vesihasinttikasvia ja ihmisten ruoaksi.
Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa James Nunn, jonka filmografia koostuu lähinnä pienelle huomiolle jääneistä toimintaleffoista. Nunn ei saa rakennettua jännitettä kaksisesti, minkä lisäksi hänen käsikirjoituksensa on kelpo lähtökohdista huolimatta täynnä hölmöjä ratkaisuja, eikä Nunnia ole tainnut edes kiinnostaa tehdä hahmoistaan hyviä. Hungry on sentään kelpuutettavasti kuvattu ja leikattu, ja lavasteet, asut ja maskeeraukset toimivat hyvin. Tietokoneella toteutettu virtahepo ei näytä kummoiselta, mutta leffassa on myös käytetty käytännön tehosteilla rakennettua virtahevon kitaa, joka onkin taas komea luomus. Äänimaailmassa huvittaa, kuinka välillä valtava virtahepo pitää aikamoista ryskettä liikkuessaan, kun taas toisinaan se voi liikkua salakavalan hiljaa kuin mikäkin ninja. Austin Wintoryn säveltämät musiikit ajavat asiansa taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Hungry, Iso-Britannia, 2026, Signature Entertainment
