Veren vangit, kausi 3 (Anne Rice's The Vampire Lestat - 2026) - sarja-arvostelu

VEREN VANGIT - KAUSI 3

ANNE RICE'S THE VAMPIRE LESTAT

Luoja: Rolin Jones

Näyttelijät: Sam Reid, Eric Bogosian, Jacob Anderson, Assad Zaman, Jennifer Ehle, Noah Reid, Ryan Kattner, Seamus Patterson, Sarah Swire, Joseph Potter, Justin Kirk, Jeanine Serralles, Delainey Hayles, Bally Gill, Gopal Divan, Christopher Heyerdahl, Damien Atkins, Amaka Umeh ja Sheila Atim

Genre: draama, kauhu

Jaksomäärä: 7

Jakson kesto: 45 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 56 minuuttia

Ikäraja: 18

Anne Ricen Vampyyrikronikat-kirjasarjaan (The Vampire Chronicles - 1976-2018) perustuva televisiosarja Veren vangit nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2022. Toinen kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa. Tekijät ilmoittivat kolmannen kauden perustuvan Vampyyri Lestat -kirjaan (The Vampire Lestat - 1985) ja he päättivätkin julkaista kauden Yhdysvalloissa kokonaan omalla nimellään Anne Rice's The Vampire Lestatina. Suomeen kausi saapui samalla Veren vangit -nimellä Netflixiin, kun kausi oli ensin pyörinyt loppuun Yhdysvalloissa. Itse pidin valtavasti sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta ja olenkin odottanut jatkoa innoissani. Katsoinkin Veren vankien kolmannen kauden läpi heti sen ilmestyttyä Netflixin valikoimaan.

Daniel Molloyn "Interview with the Vampire" -kirjan julkaisun jälkeen maailma ei ole enää ennallaan. Kirjasta suutahtanut vampyyri Lestat de Lioncourt on perustanut rock-yhtyeen, jonka kanssa hän kiertää Yhdysvaltoja, kanavoiden vaikeita tunteitaan laulujensa kautta.

Kuten Veren vankien kolmannen kauden englanninkielinen nimi Anne Rice's The Vampire Lestat antaakin jo ymmärtää, keskiössä on Sam Reidin näyttelemä vampyyri Lestat de Lioncourt. Toisen kauden päätteeksi kävi ilmi, että Lestat ei kuollutkaan Louis de Pointe du Lacin (Jacob Anderson) ja Claudia-tytön (Delaine Haynes) käsissä. Nykypäivänä hän päättää Louisin haastattelujen pohjalta työstetystä Daniel Molloyn (Eric Bogosian) "Interview with the Vampiresta" -kirjasta suivaantuneena perustaa bändin ja kiertää sen kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Reid on edelleen aivan mahtava Lestatina ja pääsee tällä kertaa entistä enemmän herkuttelemaan monisävyisellä hahmollaan, joka piilottelee paljon räiskyvän ulkokuorensa alla. Myös Louis ja vampyyriksi muutettu Daniel ovat menossa mukana, Danielin haastatellessa tällä kertaa Lestatia, saadakseen hänen versionsa tapahtumista. Anderson on hyvä, vaikka jääkin nyt enemmän taka-alalle ja Bogosian onnistuu tekemään Danielista vielä provosoivamman persoonan, haastattelijan osatessa vedellä juuri oikeista naruista saadakseen haluamansa.

     Uusina hahmoina kausi esittelee Lestatin äidin Gabriellan (Jennifer Ehle), sekä Lestatin yhtyeen muut jäsenet, kitaristiveljekset Larryn (Noah Reid) ja Alexin (Seamus Patterson), basisti Salamanderin (Ryan Kattner), sekä rumpali TC:n (Sarah Swire). Bändin jäsenet toimivat ihan kivasti eksentrisen Lestatin ympärillä, mutta Ehle on erityisen hyvä lisäys. Hänen äitihahmossaan on oivallista viekkautta, minkä lisäksi Gabriella tuo toki mielenkiintoisia lisäpuolia itse Lestatiin.

Tuntuu hieman hölmöltä puhua Veren vankien kolmannesta tuotantokaudesta, koska alkuperäinen, aiemmasta irtautuva titteli Anne Rice's The Vampire Lestat kuvaa tätä seitsemän jakson kokonaisuutta paljon paremmin. Toki kausi jatkaa tuttujen hahmojen tarinaa, mutta se on muuten niin monin tavoin erilainen parista aiemmasta kaudesta, että räikeä muutos voi aluksi tuntua jopa hämmentävältä. Tästäkin löytyy Danielin ja vampyyrin välisiä haastatteluja, joiden myötä hypätään ajassa taaksepäin, mutta nykyhetkessä tapahtuvat osiot ovat täynnä rockhenkistä kiertue-elämää, konsertteja ja kappaleiden tekoa. Kausi onkin kuin rockooppera ja kun tähän uuteen tyyliin pääsee sisälle, se vie hyvin mukanaan.

Ei Veren vankien kolmas kausi kuitenkaan yllä parin edeltäjänsä huikealle tasolle, mikä johtuu kauden tietynlaisesta epätasapainosta. Parhaimmillaan kausi on, kun se tosissaan tunkeutuu Lestatin pään sisälle ja näyttää vampyyrin todellisia puolia joko tunteikkaiden laulujen tai tragediaa täynnä olevien takaumien muodossa. Sekaan mahtuu kuitenkin erittäin ailahtelevaa ulkoista hälinää, oli kyse sitten Louisin sivujuonikuviosta tai ajoittain pakotetuilta tuntuvista linkeistä Anne Ricen kirjoihin perustuviin muihin sarjoihin, Mayfair Witchesiin (2023-) ja Talamasca: The Secret Orderiin (2025). Palaset eivät täysin loksahda paikoilleen. Kun tuotantokausi toimii, se toimii parhaimmillaan jopa loistavasti, mutta hetkittäin se jätti minut kyseenalaistamaan tekijöiden ratkaisut. Odotan silti mielenkiinnolla jo työn alla olevaa neljättä tuotantokautta, joka perustuu Kadotettujen kuningatar -kirjaan (The Queen of the Damned - 1988). Sitä odotellessa voisin kurkata noitiin ja Talamascaan liittyvät sisarsarjat...

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa parhaimmillaan väkevästi ja saavat näyttelijät irrottelemaan hyvin, mutta Rolin Jonesin johtaman käsikirjoitustiimin aikaansaannokset olisivat mielestäni kaivanneet hieman viilausta eheämpään suuntaan. Teknisesti Veren vankien kolmas kausi on kuitenkin pätevästi tehty. Kameratyöskentely on oivallista, kuten on myös valaisu. Lavastajat ja puvustajat pääsevät hyvin leikittelemään niin parin sadan vuoden takaisten kohtausten kuin rock-keikkojen parissa ja maskeeraajat eivät pelkää läträtä tekoverellä. Tehosteet toimivat pääasiassa hyvin ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Daniel Hartin työstämät ja Sam Reidin esittämät kappaleet toimivat vahvana taustana ja pidin erityisesti alkutekstikappaleeksi valitusta All Fall Downista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.7.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com

Anne Rice's The Vampire Lestat, Yhdysvallat, 2026, AMC Studios, Anonymous Content, Dwight Street Book Club, Paramount Television, Stillking Films

Arvostelu: The Woman King (2022)

THE WOMAN KING

Ohjaus: Gina Prince-Bythewood

Pääosissa: Viola Davis, Thuso Mbedu, Lashana Lynch, Sheila Atim, John Boyega, Jordan Bolger, Hero Fiennes Tiffin, Jimmy Odukoya, Masali Baduza, Jayme Lawson ja Adrienne Warren

Genre: toiminta, draama

Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia

Ikäraja: 16

The Woman King pohjautuu historialliseen soturijoukkoon, agojeihin, jotka suojelivat entistä Dahomeyn kuningaskuntaa Länsi-Afrikassa 1800-luvulla. Tuottaja Maria Bello oli vierailemassa Beninissä, missä hän sai tietää agojeista ja keksi heti idean uuteen elokuvaan. Yhdessä tuottajaystävänsä Cathy Schulmanin kanssa Bello esitteli ideansa näyttelijä Viola Davisille palkintogaalassa yleisön edessä ja Davis tarttui projektiin niin tuottajana kuin pääosanäyttelijänä. Yhdessä he yrittivät saada studioita rahoittamaan elokuvaa, mutta nämä joko suostuivat minimaaliseen budjettiin tai sitten isompaan elokuvaan, jos siihen roolitettaisiin valkoihoisia näyttelijöitä päärooleihin, joista kumpaankaan Bello, Schulman ja Davis eivät suostuneet. Lopulta TriStar innostui elokuvasta ja kun agojeista inspiraatiota ottanut ja lähes pelkkien tummaihoisten tähdittämä leffa Black Panther (2018) osoittautui jättimenestykseksi, studio teki filmistä yhden ykkösprioriteeteistaan ja korotti budjettia. Näyttelijät treenasivat fyysisesti neljä kuukautta ennen kuin kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2021. The Woman King sai ensiesityksensä Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa ja nyt elokuva saapuu myös Suomeen teatterilevitykseen. Itse kiinnostuin, kun kuulin Davisin tähdittävän historiallista filmiä ja meninkin positiivisin mielin katsomaan The Woman Kingiä sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1823 Länsi-Afrikassa, Dahomeyn kuningaskunnan hurjat naissoturit, agojit taistelevat hyökkäävää Oyo-imperiumia vastaan.

Dahomeyn kuningaskuntaa puolustavien agoji-naissotureiden johtajana, kenraali Naniscana nähdään Viola Davis, joka on erinomainen roolissaan, kuten odottaa saattaakin. Karismaa uhkuva Davis hyppää rooliinsa ihailtavalla vimmalla, istuen täydellisesti maan sotureista suurimmaksi. Davis onnistuu niin hurjana taistelijana kuin myös herkemmässä draamapuolessa, kun Nanisca laskee luottamiensa ihmisten edessä suojakuortaan. Mutta vaikka Davis patsasteleekin parrasvaloissa mainonnassa, elokuvan todellinen päähenkilö tuntuu kuitenkin olevan elokuvadebyyttinsä tekevän Thuso Mbedun näyttelemä Nawi, nuori naisenalku, joka ei suostu naitettavaksi miehille, joten hänen isänsä passittaa hänet agojikoulutukseen. Mbedu pärjää hyvin konkarinäyttelijöiden rinnalla ja Nawia kannustaa, kun tämä ottaa tavoitteekseen nousta kokelaista parhaaksi ja ansaita kenraalin kunnioituksen.

     Elokuvassa nähdään myös Lashana Lynch ja Sheila Atim Naniscan uskollisimpina agojisotureina, Izogiena ja Amenzana, John Boyega Dahomeyn kuninkaana Ghezona, Jimmy Odukoya Oyo-imperiumin kenraali Oba Adena, sekä Jordan Bolger ja Hero Fiennes Tiffin orjakauppiaina Malikina ja Santona, jotka saapuvat tekemään kauppaa Dahomeyn kanssa. Historiassa Dahomey oli nimittäin tunnettu siitä, että maa myi vankeja orjina Amerikkaan, eikä elokuva lähde pahemmin kaunistelemaan tätä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat pääasiassa mainiosti rooleistaan, etenkin Lynch tiukkana mutta silti lämpimänä agojikouluttajana. Surkeista After-rainoista (2019-) tuttu Fiennes Tiffin jättää kuitenkin jälleen kylmäksi. Katalan Santon osaan olisi varmasti löytynyt parempi näyttelijä.

The Woman King on erittäin mielenkiintoinen ja toimiva katsaus historiaan, josta ei kouluissa pahemmin opeteta ja josta ei ole elokuvia nähty. Nämä tummaihoisten historiatarinat esitetään yleensä traagisina vapaudenriistokertomuksina ja onkin mukava nähdä vaihtelun vuoksi elokuva voimakkaasta soturijoukosta, ajalta ennen kuin valkoiset tuhosivat lopulta tämänkin valtion omaksi edukseen. Ranskalaisten valtauksen jälkeen maa muuttui vähitellen Beniniksi. On myös hienoa nähdä elokuva historiallisesta naissoturijoukosta, joka sai monet miesarmeijatkin luikkimaan takaisin kotiinsa häntä koipien välissä. Näiden lisäksi leffa kertoo myös menevän, joskin todella tutuntuntuisen kasvutarinan nenänvarsia pitkin katsotusta tytöstä vaikuttavaksi taistelijaksi.

Nuoren Nawin kautta on helppo tutustua tähän agojijoukkoon ja saada joku kiintopiste, jonka koettelemuksia seurata. Välillä saattaa harmittaa, kuinka kenraali Naniscan osuus tuntuu enemmän sivujuonelta, mutta tämäkin puoli on hyvin kerrottu. Erityisen toimiva on Nawin ja Naniscan välille muodostuva yhteys, nuorukaisen osoittaessa taitojaan konkarin edessä. Ihmisdraama on oivallisesti rakennettua ja siihen mahtuu niin herkkyyttä kuin mukavan humoristisia ja sympaattisia hetkiä. Toimintapuoli pitää sisällään taidokkaasti toteutettuja ja hyvin koreografioituja taistoja, jotka voisivat kuitenkin olla brutaalimpia ja verisempiä. Pahisosasto Oyo-imperiumin ja puisesti näyttelevän Fiennes Tiffinin hahmon kanssa jättävät myös toivomisen varaa. Muuten The Woman King on erittäin mainio elokuva.

Ohjauksesta vastaa Gina Prince-Bythewood, joka on petrannut huomattavasti edellisestä leffastaan, keskinkertaiseksi jääneestä Netflix-rainasta The Old Guard (2020). Toki tähän vaikuttaa myös vahvempana ammennettavana toimiva Dana Stevensin käsikirjoitus. Teknisiltä ansioiltaankin The Woman King on oikein toimiva. Se on taidokkaasti kuvattu ja oivallisesti leikattu, jolloin kahden tunnin ja vartin kesto kulkee sopivan sulavasti. Lavasteet ovat hienot ja asut tyylikkäästi tehdyt. Maskeeraukset ovat kelvolliset, mutta usein minua häiritsi, kuinka minimaalista jälkeä vaikuttaisi syntyvän keihästyksistä sun muista. Erikoistehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma on mainiosti rakennettu, Terence Blanchardin säveltämien musiikkien jumputtaessa tehokkaasti taustalla.

Yhteenveto: The Woman King on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen historiallinen toimintaelokuva. Karismaattinen Viola Davis loistaa roolissaan kenraali Naniscana, joskin on hieman harmi, että toisin kuin markkinointi antaa ymmärtää, filmin todellinen päähenkilö onkin nuori soturinalku Nawi. Tulokasnäyttelijä Thuso Mbedu suoriutuu kuitenkin hommastaan hyvin ja saa katsojan kannustamaan Nawia taipaleellaan. Lukuun ottamatta kehnoa Hero Fiennes Tiffiniä, muutkin näyttelijät ovat vähintään passeleita rooleissaan - etenkin mainio Lashana Lynch. Tarina nappaa hyvin mukaansa ja kiinnostus pysyy yllä läpi parin tunnin ja vartin keston. Ihmisdraama herkkyyksineen ja huumoreineen kulkee toimivasti käsi kädessä toiminnan kanssa. Taistelut ovat pääasiassa tyylikkäitä, mutta ne kaipaisivat astetta brutaalimpaa kuvastoa. Teknisiltä ansioiltaan filmi on hyvin toteutettu ja Gina Prince-Bythewoodin ohjaus tehokasta. Pahisosasto jää vaisuksi, mutta silti The Woman King toimii oikein mainiosti. Suosittelenkin elokuvaa, jos Afrikan mantereen historialliset jutut kiinnostavat ja jos haluat nähdä vahvojen naisten tähdittämää toimintaa, erityisesti sellaista, joka pohjautuu tosielämään.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.11.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Woman King, 2022, TriStar Pictures, TriStar Productions, JuVee Productions, Welle Entertainment, Entertainment One, Jack Blue Productions