Veren vangit, kausi 3 (Anne Rice's The Vampire Lestat - 2026) - sarja-arvostelu

VEREN VANGIT - KAUSI 3

ANNE RICE'S THE VAMPIRE LESTAT

Luoja: Rolin Jones

Näyttelijät: Sam Reid, Eric Bogosian, Jacob Anderson, Assad Zaman, Jennifer Ehle, Noah Reid, Ryan Kattner, Seamus Patterson, Sarah Swire, Joseph Potter, Justin Kirk, Jeanine Serralles, Delainey Hayles, Bally Gill, Gopal Divan, Christopher Heyerdahl, Damien Atkins, Amaka Umeh ja Sheila Atim

Genre: draama, kauhu

Jaksomäärä: 7

Jakson kesto: 45 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 56 minuuttia

Ikäraja: 18

Anne Ricen Vampyyrikronikat-kirjasarjaan (The Vampire Chronicles - 1976-2018) perustuva televisiosarja Veren vangit nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2022. Toinen kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa. Tekijät ilmoittivat kolmannen kauden perustuvan Vampyyri Lestat -kirjaan (The Vampire Lestat - 1985) ja he päättivätkin julkaista kauden Yhdysvalloissa kokonaan omalla nimellään Anne Rice's The Vampire Lestatina. Suomeen kausi saapui samalla Veren vangit -nimellä Netflixiin, kun kausi oli ensin pyörinyt loppuun Yhdysvalloissa. Itse pidin valtavasti sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta ja olenkin odottanut jatkoa innoissani. Katsoinkin Veren vankien kolmannen kauden läpi heti sen ilmestyttyä Netflixin valikoimaan.

Daniel Molloyn "Interview with the Vampire" -kirjan julkaisun jälkeen maailma ei ole enää ennallaan. Kirjasta suutahtanut vampyyri Lestat de Lioncourt on perustanut rock-yhtyeen, jonka kanssa hän kiertää Yhdysvaltoja, kanavoiden vaikeita tunteitaan laulujensa kautta.

Kuten Veren vankien kolmannen kauden englanninkielinen nimi Anne Rice's The Vampire Lestat antaakin jo ymmärtää, keskiössä on Sam Reidin näyttelemä vampyyri Lestat de Lioncourt. Toisen kauden päätteeksi kävi ilmi, että Lestat ei kuollutkaan Louis de Pointe du Lacin (Jacob Anderson) ja Claudia-tytön (Delaine Haynes) käsissä. Nykypäivänä hän päättää Louisin haastattelujen pohjalta työstetystä Daniel Molloyn (Eric Bogosian) "Interview with the Vampiresta" -kirjasta suivaantuneena perustaa bändin ja kiertää sen kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Reid on edelleen aivan mahtava Lestatina ja pääsee tällä kertaa entistä enemmän herkuttelemaan monisävyisellä hahmollaan, joka piilottelee paljon räiskyvän ulkokuorensa alla. Myös Louis ja vampyyriksi muutettu Daniel ovat menossa mukana, Danielin haastatellessa tällä kertaa Lestatia, saadakseen hänen versionsa tapahtumista. Anderson on hyvä, vaikka jääkin nyt enemmän taka-alalle ja Bogosian onnistuu tekemään Danielista vielä provosoivamman persoonan, haastattelijan osatessa vedellä juuri oikeista naruista saadakseen haluamansa.

     Uusina hahmoina kausi esittelee Lestatin äidin Gabriellan (Jennifer Ehle), sekä Lestatin yhtyeen muut jäsenet, kitaristiveljekset Larryn (Noah Reid) ja Alexin (Seamus Patterson), basisti Salamanderin (Ryan Kattner), sekä rumpali TC:n (Sarah Swire). Bändin jäsenet toimivat ihan kivasti eksentrisen Lestatin ympärillä, mutta Ehle on erityisen hyvä lisäys. Hänen äitihahmossaan on oivallista viekkautta, minkä lisäksi Gabriella tuo toki mielenkiintoisia lisäpuolia itse Lestatiin.

Tuntuu hieman hölmöltä puhua Veren vankien kolmannesta tuotantokaudesta, koska alkuperäinen, aiemmasta irtautuva titteli Anne Rice's The Vampire Lestat kuvaa tätä seitsemän jakson kokonaisuutta paljon paremmin. Toki kausi jatkaa tuttujen hahmojen tarinaa, mutta se on muuten niin monin tavoin erilainen parista aiemmasta kaudesta, että räikeä muutos voi aluksi tuntua jopa hämmentävältä. Tästäkin löytyy Danielin ja vampyyrin välisiä haastatteluja, joiden myötä hypätään ajassa taaksepäin, mutta nykyhetkessä tapahtuvat osiot ovat täynnä rockhenkistä kiertue-elämää, konsertteja ja kappaleiden tekoa. Kausi onkin kuin rockooppera ja kun tähän uuteen tyyliin pääsee sisälle, se vie hyvin mukanaan.

Ei Veren vankien kolmas kausi kuitenkaan yllä parin edeltäjänsä huikealle tasolle, mikä johtuu kauden tietynlaisesta epätasapainosta. Parhaimmillaan kausi on, kun se tosissaan tunkeutuu Lestatin pään sisälle ja näyttää vampyyrin todellisia puolia joko tunteikkaiden laulujen tai tragediaa täynnä olevien takaumien muodossa. Sekaan mahtuu kuitenkin erittäin ailahtelevaa ulkoista hälinää, oli kyse sitten Louisin sivujuonikuviosta tai ajoittain pakotetuilta tuntuvista linkeistä Anne Ricen kirjoihin perustuviin muihin sarjoihin, Mayfair Witchesiin (2023-) ja Talamasca: The Secret Orderiin (2025). Palaset eivät täysin loksahda paikoilleen. Kun tuotantokausi toimii, se toimii parhaimmillaan jopa loistavasti, mutta hetkittäin se jätti minut kyseenalaistamaan tekijöiden ratkaisut. Odotan silti mielenkiinnolla jo työn alla olevaa neljättä tuotantokautta, joka perustuu Kadotettujen kuningatar -kirjaan (The Queen of the Damned - 1988). Sitä odotellessa voisin kurkata noitiin ja Talamascaan liittyvät sisarsarjat...

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa parhaimmillaan väkevästi ja saavat näyttelijät irrottelemaan hyvin, mutta Rolin Jonesin johtaman käsikirjoitustiimin aikaansaannokset olisivat mielestäni kaivanneet hieman viilausta eheämpään suuntaan. Teknisesti Veren vankien kolmas kausi on kuitenkin pätevästi tehty. Kameratyöskentely on oivallista, kuten on myös valaisu. Lavastajat ja puvustajat pääsevät hyvin leikittelemään niin parin sadan vuoden takaisten kohtausten kuin rock-keikkojen parissa ja maskeeraajat eivät pelkää läträtä tekoverellä. Tehosteet toimivat pääasiassa hyvin ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Daniel Hartin työstämät ja Sam Reidin esittämät kappaleet toimivat vahvana taustana ja pidin erityisesti alkutekstikappaleeksi valitusta All Fall Downista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.7.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com

Anne Rice's The Vampire Lestat, Yhdysvallat, 2026, AMC Studios, Anonymous Content, Dwight Street Book Club, Paramount Television, Stillking Films

Veren vangit, kausi 2 (Anne Rice's Interview with the Vampire: Part II - 2024) - sarja-arvostelu

VEREN VANGIT - KAUSI 2

ANNE RICE'S INTERVIEW WITH THE VAMPIRE: PART II

Luoja: Rolin Jones

Näyttelijät: Jacob Anderson, Eric Bogosian, Assad Zaman, Delainey Hayles, Ben Daniels, Bally Gill, Suzanne Andrade, Esme Appleton, Jake Cecil, Roxane Duran, Christopher Geary, Khetphet Phagnasay, Yung Nguyen, Blake Ritson, Stephanie Hayes ja Sam Reid

Genre: kauhu, romantiikka

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 48 minuuttia - 55 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 44 minuuttia

Ikäraja: 18

Anne Ricen kirjoihin perustuva televisiosarja Veren vangit nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syksyllä 2022, joten jatkoa oli luvassa. Claudia-vampyyrityttöä näytellyt Bailey Bass oli kuitenkin estynyt jatkamaan sarjassa, ollessaan kiireinen Avatar: Fire and Ashin (2025) kuvauksissa, joten hänet korvattiin Delainey Haylesilla. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2023 ja lopulta Veren vankien toinen tuotantokausi alkoi pyöriä toukokuussa 2024. Tämäkin kausi keräsi kehuja niin kriitikoilta kuin kirjasarjan faneilta ja sai parhaan maskeerauksen ja hiustenmuotoilun Emmy-ehdokkuudet. Itse olen odottanut Veren vankien näkemistä siitä asti, kun sarja alkoi Yhdysvalloissa, mutta muutamaan vuoteen se ei ollut ollenkaan nähtävillä Suomessa. Nyt kun sarja saapui vihdoin Netflixiin ja on saamassa kolmannen kauden nimeltä The Vampire Lestat, päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin valtavasti Veren vankien ensimmäisestä tuotantokaudesta ja aloitinkin toisen kauden katselun innokkaana.

Louis de Pointe du Lac jatkaa kertomustaan Daniel Molloylle, paljastaen kuinka hän ja Armand-vampyyri kohtasivat toisensa ja mitä oikeasti tapahtuikaan Claudialle ja Lestatille.

Jacob Anderson jatkaa roolissaan Louis de Pointe du Lacina, lähes 150-vuotiaana vampyyrina, joka päätti kertoa elämäntarinansa kirjailija Daniel Molloylle (Eric Bogosian). Ensimmäisellä kaudella jäätiin siihen, kun Louis ja vampyyriksi muutettu tyttö Claudia (Delainey Hayles) polttivat tekijänsä Lestat de Lioncourtin (Sam Reid) ja päättivät matkustaa Eurooppaan, löytääkseen muita vampyyreita. Avauskauden tapahtumat painavat niin Louisia kuin Claudiaa eri tavoin ja tunnelma on kireänä saman tien. Hahmot pysyvät mielenkiintoisina ja näyttelijät jatkavat vahvaa suorittamistaan. Anderson on entistä parempi itse haastateltavana vampyyrina, Bogosian jatkaa oivalla näpäyttelylinjallaan ja alun hämmennyksen jälkeen Hayles sujahtaa onnistuneesti Claudiaksi.

     Lisäksi avauskaudella paljastettiin, että Assad Zamanin näyttelemä palvelija Rashid onkin todellisuudessa myös vampyyri, Louisin nykyinen rakas Armand. Toinen kausi syventyykin lisää Armandiin ja hänen vampyyriyhteisöönsä Pariisissa, johon kuuluvat muun muassa teatteriesitystä vetävä Santiago (Ben Daniels), esityksen näyttelijät Celeste (Suzanne Andrade), Estelle (Esme Appleton) ja Gustave (Jake Cecil), esitykset kirjoittava Samuel (Christopher Geary), sekä tekniikkaa pyörittävät isä ja poika Tuan (Yung Nguyen) ja Quang Pham (Khetphet "KP" Phagnasay). Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, erityisesti dramaattista Santiagoa esittävä Daniels ja on kiehtovaa tutustua tähän vampyyrien yhteisöön, heidän hyödyntäessä teatteriesitystään ruokailuunsa kieron kekseliäällä tavalla.

Veren vankien toinen tuotantokausi jatkaa lähes yhtä vahvalla linjalla kuin avauskausi. On heti kiinnostavaa hypätä Louisin ja Claudian Euroopan matkalle, etenkin kun Lestatin tappaminen hiertää hahmojen välejä yö yöltä enemmän. Entistä kiinnostavammaksi matka muuttuu, kun parivaljakko päätyy Pariisiin ja törmää siellä Armandiin ja kumppaneihin. Maisemanvaihdoksella ja uusilla hahmoilla kakkoskausi rikastuttaa onnistuneesti sarjan maailmaa, minkä lisäksi se syventää vakuuttavasti jo tuttuja tyyppejä, sekä katsojan ja hahmojen välistä suhdetta.

Kauden kahdeksan jaksoa pitävät pääasiassa erittäin hyvin mukanaan, joskin puolessa välissä ihan pientä lipsumista ja paikoillaan junnaamista onkin luvassa. Tämä kuitenkin korvataan parilla viimeisellä, suorastaan erinomaisella jaksolla, joiden aikana käy kyllä selväksi, kuinka paljon katsojana onkaan kiintynyt näihin hahmoihin. Erityisen mainio on myös viides jakso, jossa nähdään vihdoin, mitä tapahtui vuonna 1973 San Franciscossa, kun Daniel haastatteli Louisia ensi kertaa. Ykköskauden tapaan Veren vankien kakkoskausikin onnistuu olemaan niin karmiva ja tiivistunnelmainen kuin myös kaunis, herkkä ja jopa koskettava. Kauden finaalijaksoa on lähes mahdotonta katsoa kuivin silmin, sillä niin voimakas tunnelataus siihen on saatu rakennettua. Toinen kausi vie tavallaan tämän tarinan päätökseen, mutta samalla se avaa oven vampyyrisaagan seuraavaa lukua, eli pian (ainakin Yhdysvalloissa) käynnistyvää The Vampire Lestatia varten. Jäänkin odottamaan innolla, kuinka tuo Lestatin oma kausi syventää kertomusta entisestään ja mitä uutta se tuo tähän mystisen lumoavaan hahmoon.

Myös teknisesti Veren vangit jatkaa laadukasta jälkeään. Toinen tuotantokausi on hienosti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat upeat, oltiin sitten sodan runtelemassa Itä-Euroopassa, kulttuuria pursuavassa Ranskassa tai nykypäivän Dubaissa. Puvustus on erittäin tyylikästä ja maskeeraukset äityvät rajun verisiksi tarpeen vaatiessa. Tehosteet ovat mainiot ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Daniel Hartin säveltämät musiikit tunnelmoivat taustalla niin kaihoisasti kuin jännittävästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Anne Rice's Interview with the Vampire, Yhdysvallat, 2022-, AMC Studios, Anonymous Content, Dwight Street Book Club, Paramount Television, Stillking Films

Veren vangit, kausi 1 (Anne Rice's Interview with the Vampire: Part I - 2022) - sarja-arvostelu

VEREN VANGIT - KAUSI 1

ANNE RICE'S INTERVIEW WITH THE VAMPIRE: PART I

Luoja: Rolin Jones

Näyttelijät: Jacob Anderson, Sam Reid, Eric Bogosian, Bailey Bass, Kalyne Coleman, John DiMaggio, Assad Zarman, Chris Stack, Rae Dawn Chong, Jeff Pope, Dana Gourrier, Christian Robinson, Maura Grace Athari, Steven G. Norfleet, Damon Daunno ja Luke Brandon Field

Genre: kauhu, romantiikka

Jaksomäärä: 7

Jakson kesto: 41 minuuttia - 1 tunti 6 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 34 minuuttia

Ikäraja: 18

Anne Rice's Interview with the Vampire, eli suomalaisittain Veren vangit perustuu Anne Ricen Vampyyrikronikat-kirjasarjaan (The Vampire Chronicles - 1976-2018). Kirjojen pohjalta oli jo aiemmin tehty elokuvat Veren vangit (Interview with the Vampire) vuonna 1994 ja Kadotettujen kuningatar (Queen of the Damned) vuonna 2002. Alun perin elokuvasarja oli tarkoitus käynnistää uudelleen ja Ricen poika Christopher Rice työsti alustavan käsikirjoituksen leffalle. Projekti ei kuitenkaan edennyt ja vuonna 2016 kirjojen filmatisointioikeudet palasivat Ricelle, joka ilmoitti tuottavansa televisiosarjan kirjojensa pohjalta. Sarjaa ryhdyttiin aluksi tekemään Paramount Televisionille ja sitten Hululle, mutta lopulta projekti päätyi AMC Networksille. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2021 ja Veren vankien ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä lokakuussa 2022. Sarja nousi nopeasti suosituksi ja keräsi kehuja niin kriitikoilta kuin kirjasarjan faneilta. Itse en ole lukenut Ricen kirjoja, mutta olen nähnyt Brad Pittin ja Tom Cruisen tähdittämän elokuvan, josta pidän. Odotin sarjasovituksen näkemistä mielenkiinnolla ja minua harmittikin, kun muutamaan vuoteen se ei vaikuttanut olevan tulossa Suomeen, kunnes eräänä päivänä se ilmestyi Netflixiin. Ryhdyinkin katsomaan Veren vankeja lähes heti, etenkin kun sarja on kesällä saamassa jatkoa The Vampire Lestat -nimisen kolmannen kauden muodossa.

Journalisti Daniel Molloy matkustaa Dubaihin haastattelemaan Louis de Pointe du Lacia, joka kertoo, miten hänestä tuli vampyyri.

Eric Bogosian näyttelee Daniel Molloyta, ikääntynyttä ja Parkinsonin tautiin sairastunutta nasevasanaista journalistia, joka saa hurjimman työkeikan ikinä: haastatella ihka aitoa vampyyria. Daniel on sanavalmiudessaan, ovelassa provosoinnissaan ja sarkastisten reaktioidensa kera tykättävä tyyppi ja Bogosian suoriutuu roolistaan mainiosti, tulkiten hyvin hahmonsa erilaisia fiiliksiä haastattelusession edetessä.

     Mutta onhan sarjan kiinnostavin täky tietty ne vampyyrit, haastateltavana oleva Louis de Pointe du Lac (Jacob Anderson) ja tämän muuttanut ranskalainen Lestat de Lioncourt (Sam Reid). Vuonna 1910 Louis omisti menestyksekkään bordellin, kun hänen elämänsä mullistui Lestatin saapuessa kuvioihin. Hurmaava ja tyylikäs mies sai Louisin nopeasti pauloihinsa, mutta kyse ei ollut vain ranskalaisesta vetovoimasta, vaan tämän pimeästä salaisuudesta, mikä siirtyy myös Louisiin, kun Lestat eräänä yönä muuttaa hänetkin aurinkoa kaihtavaksi verenimijäksi. Louis ja Lestat ovat todella kiehtovat hahmot, niin heidän erilaisten näkemystensä takia kuin heidän kiistattoman vetovoimansa vuoksi. Game of Thronesista (2011-2019) tuttu Anderson ja itselleni tuntematon Reid ovat täydelliset valinnat rooleihinsa ja heidän väliltä löytyy voimakasta kemiaa. Anderson tulkitsee taidokkaasti hahmonsa vaikeita tunteita, kun tämän pitää hylätä perheensä uuden elämänsä takia, kun taas Reid heittäytyy vaikuttavan täysillä teatraaliseksi Lestatiksi. Maininnan arvoinen on toki myös vampyyrityttö Claudiaa esittävä Bailey Bass, joka osaa olla samanaikaisesti herttainen lapsi ja hyytävä hirviö.

Olin lukenut paljon kehuja Veren vangeista, mutta silti se pääsi yllättämään minut sillä, kuinka hyvä sarja onkaan kyseessä. Vaikka pidänkin vuoden 1994 elokuvaversiosta, se ei uskaltanut mennä loppuun asti tarinan pääpointin kanssa, osittain varmasti päätähtien Tom Cruisen ja Brad Pittin tahdosta. Veren vangit on nimittäin rakkaustarina - ollut aina siitä lähtien, kun Anne Rice julkaisi kirjansa vaihtelevien mielipiteiden keskelle. Siinä, missä leffassa tämä rakkaustarina jäi vain vihjailun tasolle, sarja rohkenee uppoutua tähän täysillä. Tarinassa vampyyrius ei ole vain sitä, miltä se päällepäin näyttää, vaan se toimii metaforana homoseksuaalisuudelle, muun muassa sen heräämiselle, sen hyväksymiselle ja sen tuomalle ulkopuolisuuden tunteelle. Onhan vampyyrius ollut jo Bram Stokerin Dracula-kirjasta (1897) lähtien vertauskuva seksuaalisuudelle ja "synnille", mutta Veren vangit jalostaa tätä ideaa vielä pidemmälle kiehtovalla tavalla.

Seksuaalisten puolien lisäksi sarja käsittelee onnistuneesti myös rasismia, siirtämällä tarinan vuodesta 1791 vuoteen 1910, alkoholin kieltolakijupakan keskelle. Tämä puoli ei tunnu mitenkään päälleliimatulta, vaan se vain voimistaa sarjan syvällisyyttä, mikä nostaakin Veren vangit monien muiden tavanomaisten vampyyrikertomusten yläpuolelle. Sarja ei ole vain viihdyttävä tai pelottava, vaan sillä on jotain sanottavaakin maailmasta. Kauhu taas ei synny niinkään pimeydessä lymyilevistä torahampaista, vaan ihmisten kaltoinkohtelusta erilaisuuden takia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Veren vankeja pystyisi katsomaan myös viihdyttävänä kauhukertomuksena. Sarja nimittäin lumoaa täysillä mukaansa, enkä ihmettele, vaikka tuotantokauden seitsemän jaksoa tuijottaisikin läpi saman illan aikana. Louisin ja Lestatin tarinaan uppoutuu välittömästi ja meno vain paranee, kun miesten välit alkavat tulehtua heidän erimielisyyksiensä takia, liittyen esimerkiksi siihen, kuinka tärkeinä tai mitättöminä he pitävät ihmishenkiä. Ja homma vain paranee entisestään Claudian tullessa kuvioihin. Veren vankien avauskausi tarjoaa paljon ja se osaa olla niin karmiva kuin koskettava, viettelevä kuin kaunis, enkä malta odottaa näkeväni, kuinka tarina tästä jatkuu kakkoskaudella - koska kuten päätösjakso lopussa ilmaisee, kyse on vasta Anne Ricen kirjan ensimmäisestä puolikkaasta.

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa alakonkari Alan Taylor) rakentavat ilmapiiriä vahvasti, Rolin Jonesin käsikirjoitustiimin tehdessä väkevää työtä adaptoidessaan Ricen kirjaa - toki tiettyjen muutosten kera. Teknisesti Veren vankien avauskausi on todella vaikuttava. Kameratyöskentely on mainiota ja valaisukin on oivallista. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus todella tyylikästä ja maskeeraukset äityvät toisinaan varsin hurjiksi. Tehosteetkin toimivat ja äänimaailma on osaavasti rakennettu. Daniel Hartin säveltämät musiikit tunnelmoivat monisävyisesti läpi jaksojen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Anne Rice's Interview with the Vampire, Yhdysvallat, 2022-, AMC Studios, Anonymous Content, Dwight Street Book Club, Paramount Television, Stillking Films

Arvostelu: Hiomattomat timantit (Uncut Gems - 2019)

HIOMATTOMAT TIMANTIT

UNCUT GEMS

Ohjaus: Benny Safdie ja Josh Safdie
Pääosissa: Adam Sandler, Julia Fox, Lakeith Stanfield, Kevin Garnett, Idina Menzel, Eric Bogosian, Judd Hirsch ja Keith William Richards
Genre: rikos, trilleri
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 16

Uncut Gems, eli suomalaisittain Hiomattomat timantit on Adam Sandlerin tähdittämä rikoselokuva. Kuitenkin vielä vuonna 2009, kun ohjaajaveljekset Benny ja Josh Safdie puhuivat Sandlerin kanssa elokuvaideastaan, Sandler ei ollut kiinnostunut. Safdiet jatkoivatkin leffan työstämistä ja päärooliin valittiin Jonah Hill. Huhtikuussa 2018 Hill kuitenkin jätti projektin ja uusien keskustelujen jälkeen Sandler päättikin tehdä elokuvan. Kuvaukset alkoivat saman vuoden syyskuussa ja lopulta Hiomattomat timantit sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2019. Sen jälkeen leffaa on esitetty muillakin elokuvafestivaaleilla ja se sai joissain maissa teatterilevityksenkin. Suomeen elokuva saapui vasta tänä vuonna, mutta suoraan Netflixiin. Itse olin kiinnostunut elokuvasta, kun aloin kuulla siitä paljon positiivisia juttuja viime vuoden lopulla. Jostain syystä leffa jäi minulta kuitenkin katsomatta, kun se ilmestyi Netflixiin. Nyt etsiessäni koronakaranteenin aikana katsottavaa, Hiomattomat timantit tuli vastaani ja päätin vihdoin katsoa sen.

Uhkapeliaddikti jalokivikauppias Howard Ratner saa käsiinsä hiomattoman jalokiven, minkä hän uskoo olevan jopa miljoonan dollarin arvoinen. Ongelmat kuitenkin alkavat, kun Howard menettää jalokiven ja ties ketkä, joille hän on velkaa, alkavat hiillostamaan häntä.

Adam Sandler on yksi maailman tunnetuimmista komedianäyttelijöistä ja samalla myös yksi vihatuimmista. Sandler on vuosien varrella aiheuttanut paljon ärtymystä leffoillaan ja roolitöillään. Hänen tavaramerkkinsä on huutaa muiden päälle ja käyttäytyä erittäin ärsyttävästi. Hiomattomissa timanteissa Sandler tekee sitä samaa, mutta tällä kertaa... hän on aivan mahtava? Sandler on kyllä jo aiemmin näyttänyt muutamassa elokuvassa osaavansa näytellä, jos niin haluaa. Jalokivikauppias Howard Ratnerina hän taitaa kuitenkin tehdä koko uransa parhaan roolisuorituksen. Jollain ihmeen kaupalla Sandler onnistuu tekemään tutuista ärsyttävistä piirteistään jotain todella vakuuttavaa. Hänen hahmonsa on kyllä ärsyttävä, mutta katsojana on silti täysin hänen puolellaan, sillä Sandler saa mukaan jotain niin pidettävää ja mielenkiintoista veijarimaisen persoonansa kanssa. Voi kunpa Sandler tekisi jatkossakin näin hyvää työtä...

Hyvää työtä tekevät myös mm. Lakeith Stanfield Howardia jalokivikaupoissa auttavana Demanyna, Julia Fox esikoisroolissaan Howardin rakastajattarena Juliana, Frozen-animaatioiden (2013-2019) Elsana tunnettu Idina Menzel Howardin vaimona Dinahina, Eric Bogosian velkoja perivänä Arnona, sekä koripallotähti Kevin Gartnett omana itsenään, joka lumoutuu Howardin hiomattomasta jalokivestä. Kaikki näyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa ja jopa Gartnett yllättää näyttelijänlahjoillaan. Silti Sandler onnistuu jättämään heidät varjoonsa, mitä on vaikea uskoa, kun selaa hänen filmografiaansa.

Sandlerin työtä auttaa valtavasti se, että hänellä on vihdoin oikeasti hyvä käsikirjoitus ja hahmo, joista ammentaa, sekä ohjaajia, jotka tietävät tasan tarkkaan, mitä tehdä Sandlerin kanssa. Safdien veljekset osaavat hillitä Sandleria, silti päästäen tämän hulluttelemaan. Ja kun veljesten työ ohjaajina on myös hulluttelevaa, sopii Sandler täysin rooliinsa. Sandlerin tavoin Hiomattomat timantit on todella energinen, äänekäs, nopeatempoinen ja varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä. Ei toisaalta ole ihme, jos sen aikana hengästyy tai väsyy tai jos leffan tietynlainen yliaktiivisuus alkaa käydä hermoille. Kyseessä on elokuva, mikä ei päästä katsojaansa helpolla ja hyvä niin. Homma on kaiken aikaa liikkeessä ja asiat eskaloituvat yhä vain isompiin mittasuhteisiin, hankaloittaen selviytymistä jatkuvasti. Howard kaivaa koko ajan syvempää kuoppaa itselleen, sillä aina, kun hänellä olisi mahdollisuus saada jalokivi takaisin tai maksaa velkansa, hän on tehnyt jotain typerää matkan varrella, mikä estää häntä. Aina kun hänellä olisi rahaa, hänen on aivan pakko uhkapelata siinä toivossa, että voisi tuplata tai triplata rahansa.

Jos en sitä vielä tehnyt selväksi, niin Sandlerin mukanaolosta huolimatta Hiomattomat timantit ei ole komedia. Löytyy tästä muutamat hauskatkin hetkensä, etenkin kun asioiden monimutkistuminen vie homman absurdeihin mittoihin. Pääasiassa elokuva on kuitenkin rikostrilleri, missä jännitetään kaiken aikaa Howardin onnistumisen puolesta, vaikkei tämä asenteellaan ja teoillaan oikeastaan ansaitsisi katsojan kannustusta. Mitä pidemmälle filmi etenee, sitä painostavammaksi se muuttuu. Varsinkin loppuhuipennusta katsoja tuijottaa vangittuna elokuvan tiukkaan otteeseen. Koska päähenkilö itse aiheuttaa jatkuvasti lisää konflikteja ja ongelmia, on vaikea sanoa, mihin suuntaan elokuva on milloinkin menossa ja yllätyksiä on siis todella tiedossa.

Safdien veljekset eivät olleet minulle etukäteen tuttuja tekijöitä, vaikka heidän edellisestä elokuvastaan, Good Timesta (2017) olenkin kuullut kehuja. Hiomattomat timantit sai minut kiinnostumaan kyseisestä teoksesta todella paljon ja elokuva sai minut myös innostumaan veljesten tulevista projekteista. Veljeksiltä löytyy erinomaista tyylitajua ja he pitävät paikoitellen jopa sekoilevaa pakettia hienosti kasassa. Heidän ja Ronald Bronsteinin käsikirjoituskin on erittäin hyvä ja dialogista erityisen mahtavan tekee se, kuinka näyttelijät repliikkinsä lausuvat. Hahmot puhuvat kaiken aikaa toistensa päälle, mikä tuo dialogeihin tiettyä realismia, eivätkä keskustelut koskaan tunnu käsikirjoitetuilta. Tekninenkin puoli on kunnossa sähäkästä leikkauksesta mainioon kuvaukseen. Valaisua ja värimaailmaa hyödynnetään erittäin hyvin. Äänimaailma on tavallaan kaoottinen, mutta silti huolellisesti työstetty. Daniel Lopatinin säveltämät musiikit alkavat välillä harhailemaan ties minne, mutta sekin on tehty todella tarkkaan. Leffassa on paljon juttuja, mitkä voisivat lässähtää helposti ja hajottaa koko elokuvan kuin korttitalon, mutta osaavien rakentajien kanssa tämä talo pysyy vahvasti pystyssä.

Yhteenveto: Hiomattomat timantit on mahtava rikoselokuva, missä Adam Sandler pääsee todella yllättämään. Sandler tekee kenties koko uransa parhaan roolisuorituksen ja onnistuu muuttamaan monet ärsyttävät puolensa todella mainioiksi. Loistavan käsikirjoituksen ja yhtä iskevän ohjauksen kanssa Sandlerista voisi siis kehkeytyä aidosti hyvä näyttelijä ja on enemmän kuin toivottavaa, että hän jatkaisi tällä linjalla. Itse elokuva on vähän kuin Sandler kaikessa äänekkyydessään, energisyydessään ja vauhdikkuudessaan. Monin tavoin filmi on jopa aika kaoottinen, mutta silti niin hillitty, ettei voi muuta kuin ihailla Safdien veljesten taitoa. Leffa onnistuu olemaan usein jännittävä ja se muuttuu vain painostavammaksi loppua kohti. Homma monimutkistuu veikeästi kaiken aikaa, vaikka samalla ärsyttääkin, kuinka Sandlerin hahmo ajaa itsensä jatkuvasti nurkkaan. Harmittaa kyllä, etten katsonut Hiomattomia timantteja heti, kun se julkaistiin, mutta olen todella iloinen, että lopulta tein niin. Elokuva osoittautui kehujensa arvoiseksi ja suosittelenkin sitä erittäin lämpimästi voimakkaasti tyyliteltyjen ja absurdisti eskaloituvien rikosjännäreiden ystäville. Vaikka inhoaisit Sandleria, kannattaa hänelle ja tälle filmille antaa mahdollisuus!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.3.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Uncut Gems, 2019, Elara Pictures, IAC Films, Scott Rudin Productions, Sikelia Productions