Scary Movie 5 (2013) - elokuva-arvostelu

SCARY MOVIE 5

Ohjaus: Malcolm D. Lee

Näyttelijät: Ashley Tisdale, Simon Rex, Erica Ash, Gracie Whitton, Ava Kolker, Lidia Porto, Terry Crews, Charlie Sheen, Lindsay Lohan, Snoop Dogg, Mac Miller, Josh Robert Thompson, Ben Cornish, Kate Walsh, Sarah Hyland, Tyler Posey, Jerry O'Connell ja Mike Tyson

Genre: komedia, kauhu

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhuelokuvien kustannuksella vitsaileva Scary Movie (2000) oli iso hitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Scary Movie 2 (2001), Scary Movie 3 (2003) ja Scary Movie 4 (2006) menestyivät myös hyvin, joten elokuvasarjaa päätettiin jatkaa siitäkin huolimatta, että neljännen elokuvan suunniteltiin jäävän viimeiseksi. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2012 ja niiden aikana ohjaaja Malcolm D. Lee turhautui yhä vain enemmän, Weinsteinin tuottajaveljesten häiritessä tuotantoa vähän väliä vaatimuksillaan. Lee jättikin elokuvan tehdäkseen The Best Man Holidayn (2013), jolloin tällä kertaa käsikirjoittajana toiminut Scary Movie 3:n ja Scary Movie 4:n ohjaaja David Zucker vei tuotannon loppuun. Lopulta Scary Movie 5 sai ensi-iltansa huhtikuussa 2013. Elokuva menestyi huomattavasti heikommin kuin aiemmat osat, minkä lisäksi se sai murskavastaanoton kriitikoilta, sekä huonoimman jatko-osan, huonoimman naissivuosan ja huonoimman kaksikon Razzie-ehdokkuudet. Itse katsoin Scary Movie 5:n, kun se saapui vuokralle loppuvuodesta 2013, viihdyttyäni neljän ensimmäisen leffan parissa, mutten pitänyt näkemästäni. Nyt kun elokuvasarja saa jatkoa elokuvalla Scary Movie (2026), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmat osat uudestaan ja siinä samalla antaa Scary Movie 5:lle uuden mahdollisuuden.

Jody ja Dan Sanders adoptoivat Danin menehtyneen veljen lapset, jotka löydetään mökistä keskellä metsää. Samalla kun Sandersien huushollissa alkaa tapahtua kummia, Jody palaa baletin pariin uudessa Joutsenlampi-esityksessä.

Anna Faris ei enää halunnut palata Cindy Campbellin rooliin jo viidettä Scary Movieta varten, joten tällä kertaa kauhuilun keskiössä on uusi hahmo Jody Sanders, jota näyttelee High School Musical -leffojen (2006-2008) Sharpayna tunnettu Ashley Tisdale. Jody yrittää olla kovin punkrock, mutta samalla häntä kiinnostaisi palata baletin pariin. Hän on suhteessa Danin kanssa, jota näyttelee parissa edellisessä Scary Moviessa esiintynyt Simon Rex. Kun Danin veli kuolee ja tämän mysteerisesti kadonneet lapset (Ava Kolker, Gracie Whitton ja Dylan ja Ryan Morris) löytyvät villiintyneinä mökistä keskellä metsää, Dan ja Jody ottavat heidät hoteisiinsa. Tisdale suoriutuu kelvollisesti osastaan, joka selvästi kirjoitettiin Farisia varten. Samoin Jodyn kanssa Joutsenlampi-baletin pääroolista kilpailevan Kendran (Erica Ash) rooli kirjoitettiin selvästi Regina Hillille, joka jättäytyi myös pois leffasta.

     Elokuvassa nähdään kanssa Lidia Porto Sandersien taloudenhoitajana Mariana, Terry Crews Danin pomona Martinina, Snoop Dogg ja Mac Miller lapset metsämökistä löytävinä pilviveikkoina, Ben Cornish uniin tunkeutuvana Dom Kolbina, sekä Charlie Sheen ja Lindsay Lohan yllättävänkin itseironisina versioina itsestään. Sivunäyttelijät hassuttelevat kelvollisesti ja täytyy nostaa hattua, että Sheen ja Lohan ovat rohkaistuneet heittämään näinkin tylyä läppää oman elämänsä mokailuista. Hauskaa on muuten se, että elokuvan parodioidessa Fifty Shades of Grey -kirjaa (2011), Jerry O'Connell oli itse asiassa ensimmäinen Christian Greyn näyttelijä, Fifty Shades of Grey -elokuvan (2015) ilmestyttyä vasta kaksi vuotta Scary Movie 5:n jälkeen!

Scary Movie 5 oli uusintakatselulla hieman parempi elokuva kuin muistin ja tietyssä väsyneen ylienergisessä tilassa se nauratti tyhmyydellään tasaisin väliajoin. Silti kyseessä on elokuvasarjan heikoin osa, jota vaivaa ajoittain tietty väsymys, vaikka suureksi osaksi leffa on tehty uudella porukalla. Elokuvan ongelmaksi myös koitui ohjaajanvaihdos kesken tuotannon, kun alkuperäisten kuvausten jälkeen alkuperäinen ohjaaja Malcolm D. Lee lähti kävelemään ja käsikirjoittaja David Zucker hyppäsi ohjaajan penkille pitkiä uudelleenkuvauksia varten, jolloin leffan tarina pistettiin lähes täysin uuteen uskoon. Alun perin elokuvassa ei ollut osana parodiaa samana vuonna ilmestyneestä Mamasta (2013), vaan tämä lisättiin mukaan vasta uusintakuvausten myötä. Tämä selittää sen, miksi elokuvan useat parodiat eivät kulje sulavasti käsi kädessä, vaan leffa poukkoilee jutusta toiseen töksähdellen.

Maman lisäksi Scary Movie 5 parodioi myös Black Swania (2010), Paranormal Activitya (2007), The Cabin in the Woodsia (2012), Evil Dead -uudelleenfilmatisointia (2013), Riivattua (Insidious - 2010), Sinisteriä (2012) ja jopa Apinoiden planeetan syntyä (Rise of the Planet of the Apes - 2011), Inceptionia (2010) ja Piikoja (The Help - 2011), jotka eivät ole kauhuleffoja. Zuckerin ja Pat Proftin käsikirjoitus on rakenteeltaan kömpelö ja välillä leffa tuntuu enemmän irrallisten sketsien yhdistelmältä. Näistä sketseistä löytyy ajoittain hauskat hetkensä, vaikka osa vitseistä jättääkin kylmäksi. Scary Movie 5 jäi elokuvasarjan outolinnuksi ja nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä kuudes Scary Movie tuo tullessaan, kun Wayansin veljekset palaavat tekovastuuseen ja Anna Faris ja Regina Hall palaavat kahden vuosikymmenen jälkeen rooleihinsa...

Teknisesti Scary Movie 5 ajaa asiansa. Elokuva on kelvollisesti kuvattu ja lavasteet näyttävät pääasiassa hyviltä. Puvustus- ja maskeeraustiimit leikittelevät hupaisasti eri leffojen kustannuksella ja Apinoiden planeetan syntyä parodioivissa kohtauksissa ei edes yritetä peitellä sitä, että apinat ovat ihmisiä karva-asuissa. Tehosteet ovat tarkoituksellisen kököt lisäämään huumoria ja äänimaailmakin on ihan menevästi rakennettu, vaikkei James L. Venablen säveltämistä musiikeista jääkään mitään mieleen.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Scary Movie 5, Yhdysvallat, 2013, Dimension Films, DZE, Brad Grey Pictures

Arvostelu: Totuus vai tehtävä (Truth or Dare - 2018)

TOTUUS VAI TEHTÄVÄ

TRUTH OR DARE

Ohjaus: Jeff Wadlow
Pääosissa: Lucy Hale, Violett Beane, Tyler Posey, Hayden Szeto, Sophia Ali, Nolan Gerard Funk, Sam Lerner, Tom Choi, Aurora Perrineau ja Landon Liboiron
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 16

Truth or Dare, eli suomalaisittain Totuus vai tehtävä perustuu... noh, totuus vai tehtävä -peliin, se oli varmaan täysin selvää. Elokuvan työstäminen lähti liikkeelle, kun ohjaaja Jeff Wadlow oli käymässä Blumhouse-yhtiöllä ja vitsaili, että totuus vai tehtävä -pelistä voisi tehdä kauhuleffan. Blumhouse tarttui ideaan ja filmiä alettiin toteuttamaan. Leffa kuvattiin kesällä 2017 ja nyt se on saanut ensi-iltansa. Itseäni elokuva kiinnosti heti, kun kuulin siitä. Jos joku ei siis tiedä, niin totuus vai tehtävä -pelissä ihmiset kerääntyvät yhteen ja vuoronperään jokaiselta kysytään "totuus vai tehtävä?" Riippuen siitä, mitä henkilö jolta on kysytty vastaa, hänen täytyy joko kertoa totuus jostain asiasta tai suorittaa jokin tehtävä - yleensä molemmat ovat aika noloja tilanteita. Filmin idea vaikutti niin hölmöltä, että pakkohan elokuva oli mennä katsomaan. Trailerit vaikuttivat todella typeriltä ja kun huomasin leffan keräävän haukkuja, halusin entistä enemmän nähdä sen. Kävinkin katsomassa Totuus vai tehtävän sen lehdistönäytöksessä... ja olihan se huono.

Kaverukset lähtevät viettämään lomaa Meksikoon, missä he päätyvät pelaamaan totuutta vai tehtävää tuntemattoman nuoren kanssa. Kaverusten epäonneksi peli seuraa heitä kotiin ja he huomaavat jonkin vainoavan heitä. Totuus on pakko kertoa tai tehtävä on pakko toteuttaa, muuten he kuolevat.

Nuoria ystävyksiä ovat puhtoinen, kaikista välittävä Olivia (Lucy Hale), pökkelö nuorimies Lucas (Tyler Posey), hänen tyttöystävänsä Markie (Violett Beane) jolla on vaikeuksia pysyä yhden ainoan miehen kanssa, homoseksuaali Brad (Hayden Szeto) joka pohtii salaisuutensa paljastamista isälleen, alkoholiongelmainen Penelope (Sophia Ali), tämän lääkäriksi pyrkivä poikaystävä Tyson (Nolan Gerard Funk), sekä itsestään liikoja luuleva Ronnie (Sam Lerner). Monien kauhuleffojen tavoin myös tässä katsojana ei jaksa kiinnostua stereotyyppisistä nuorista tarpeeksi, jotta jaksaisi oikeasti muistaa heidät läpi elokuvan, etenkin kun heitä on niin monta. Suurimmaksi osaksi hahmot jäävät hyvin yksiulotteisiksi. Jopa alkoholiongelmainen ja homoseksuaali muuttuvat hieman tylsiksi, kun heillä ei ole enempää tarjottavanaan. Heitä esittävät Ali ja Szeto tekevät tosin kelpo työtä, etenkin kun heitä vertaa muihin nuoriin näyttelijöihin.
     Elokuvassa nähdään myös Tom Choi Bradin poliisi-isänä, Landon Liboiron nuoret peliin houkuttelevana Carterina, sekä Gregg Daniel nuorten outoja kuolemia tutkivana etsivänä. Kolmikko suoriutuu osistaan ihan toimivasti, mutteivät kertaakaan tarjoa mitään erityistä.

Totuus vai tehtävä on niitä elokuvia, jotka ovat niin kehnoja, että ne muuttuvat hauskoiksi. Leffa yrittää ottaa itsensä ihan kamalan tosissaan, mutta katsojalle se on hyvin vaikeaa. Nimittäin aina, kun joltakin kaveruksista tullaan kysymään "totuus vai tehtävä?", kysyjän naama vääntyy todella typerään virneeseen. Hymy näyttää siltä kuin ala-astelainen olisi päässyt käsiksi Photoshopiin ja vähän väännellyt kuvassa näkyvän henkilön naamaa - niin surkea lopputulos on! Joka ikinen kerta, kun jonkun naama vääntyi virneeseen, en voinut olla hymyilemättä itsekin. Hyvä, etten parissa kohtaa alkanut nauramaan. Ihmettelin vain, ajattelivatko tekijät että naamat olisivat pelottavia, vai tiedostivatko hekin homman urpouden?

Sen lisäksi, että kysyjien naamat näyttävät naurettavan typeriltä, elokuva ei muutenkaan onnistu pelottamaan, sillä ohjaaja Jeff Wadlow ei osaa luoda jännitystä. Vain yhdessä ainoassa kohtauksessa, jossa Penelope saa tehtävän, katsoja päätyy jännittämään, miten tilanteessa käy? Se onkin selkeästi filmin parhaiten rakennettu kohtaus. Muuten Totuus vai tehtävä luottaa kauhupuolellaan täysin siihen, mikä 2000-luvun kauhuleffoja on pahasti vaivannut: äkkisäikäytyksiin. Mukana ei ole ainuttakaan kauhun hetkeä, jolloin jostain ei tulisi jotain yllättävää kovan äänen säestämänä. Se säikäyttää toki katsojan, mutta se ei ole oikeaa pelkoa. Äkkisäikäytykset on myös hoidettu niin surkeasti, että katsoja tietää aina, kun jotain yllättävää on tulossa... mikä tietty johtaa siihen, ettei se ole enää yllättävää. Ennalta-arvattavuus on muutenkin iso ongelma leffassa, jolloin tuntuu siltä, ettei mukana ollut lainkaan yritystä. Pari hahmoklisettä onnistutaan välttämään, mikä oli ihan kiva yllätys. Muuten leffa onnistuu yllättämään vain loppuhuipennuksellaan, joka on kieltämättä aika kova veto tekijöiltä. Harmi, että käsikirjoittajat ymmärsivät filmin ennalta-arvattavuuden vasta viime metreillä. On myös pakko myöntää, että kirjoittajat löysivät jokseenkin loogisen ratkaisun siihen ongelmaan, että hahmothan voisivat aina vain valita totuuden, jolloin heidän ei tarvitsisi ikinä tehdä mitään vaarallisia temppuja. Pelkän totuuden pelaaminen olisi katsojille pitkäveteistä, vaikka toisaalta siitä voisi saada aikaiseksi kiehtovan psykologisen trillerin. Mutta kun Totuus vai tehtävä keskittyy täysillä katsojien helppoon säikyttelyyn, on siltä turha vaatia kovin moniulotteista tarinaa.

Yksi suuri ongelma filmissä on tosiaan se, ettei katsojana jaksa välittää elokuvan hahmoista. Ongelmaa vain pahentaa se, etteivät hahmot itsekään tunnu välittävän toisistaan. Esimerkiksi leffan alkupäässä eräs nuorista valitsee tehtävän, mutta jänistääkin viime hetkellä, jolloin hän kuolee. Joku sai koko tilanteen kuvattua ja lähettää videon päähenkilöille (jotka katsovat videon oudosti täysin samaan aikaan eri puhelimilla). Näyttelijät tekevät niin kehnoa työtä, etteivät he saa katsojaa vakuuttuneeksi siitä, että he olisivat oikeasti juuri katsoneet, kun heidän luokkatoverinsa kuolee - etenkin kun pari henkilöä haluavat katsoa videon vielä uudelleen! Filmi sisältää muitakin hetkiä, joissa hahmot eivät vaikuta tuntevan mitään, vaan näyttävät pääsevän kavereidensa kuolemista oudon nopeasti yli.

Elokuvalla on ollut neljä käsikirjoittajaa - NELJÄ - ja silti tämä on lopputulos. Elokuvan aikana on hyvin vaikea sanoa, kuinka tosissaan projektia on alettu tekemään, kun sen henki vaihtelee niin paljon. Yhdessä kohtaa eräs nuorista jopa kuvailee kysyjien urpoja naamoja sanoilla "vääristynyt Snapchat-filtteri". Jos tämä ei ollut näyttelijän improvisaatiota, vaan käsikirjoittajien itseironista sanailua, niin mietin vain, mitä ihmettä he kuvittelivat tekevänsä? Uskoiko kirjoittajanelikko ihan aidosti tekevänsä hyvän elokuvan? Ohjaaja Jeff Wadlow on ennenkin osoittanut keskinkertaisuutensa Kick-Ass 2:n (2013) ja True Memoirs of an International Assassinin (2016) kanssa, mutta vasta tämä tekele on aikamoinen pohjanoteeraus. Hän kai ajatteli lopputuloksen muistuttavan nokkelaa Happy Death Dayta (2017), joka tiedosti oman hölmöytensä, mutta onnistui silti olemaan toimiva kauhuleffa. Sentään Truth or Dare on ihan oivallisesti kuvattu. Leikkauskin toimii paikoitellen, mutta visuaaliset efektit ovat kauheita. Äänimaailma luottaa liikaa äkkisäikäytyksistä kuuluviin pamauksiin, eikä Matthew Margesonin säveltämät musiikit erotu kertaakaan.

Yhteenveto: Totuus vai tehtävä on huono yritys tehdä hauskasta ideasta toimiva kauhuelokuva. Jos se olisi alunperin tarkoitettu parodiaksi, voisi se toimia jollain itseironisella tavalla. Mutta jos tämä oli tarkoitettu parodiaksi, niin epäonnistuminen on entistäkin kauheampi. Ohjaaja Jeff Wadlow ei osaa luoda kauhua, vaan luottaa pelkkiin äkkisäikäytyksiin, jotka käyvät nopeasti tylsiksi ja ovat alusta alkaen ennalta-arvattavia. Filmi on muutenkin hyvin ennalta-arvattava, vaikka tarjoaakin lopuksi pari yllätystä. Näyttelijät eivät ole kaksisia rooleissaan, eikä heidän hahmoistaan jaksa välittää. Toisaalta hahmotkaan eivät vaikuta oikeasti välittävän toisistaan... Käsikirjoittajat ovat saaneet aikaiseksi niin laiskan ja mitäänsanomattoman tekeleen kuin vain on mahdollista. Elokuvan pelastava puoli on totuutta vai tehtävää kysyvien huonosti photoshopatut virneet, jotka nostavat katsojallekin hymyn huulille ja saattavat jopa tarjota muutamat naurut. Tämä ei varmaan ollut tekijöiden tarkoitus, muttei tätä vain voi ottaa tosissaan. Älkää tuhlatko rahojanne Totuus vai tehtävään, vaan menkää katsomaan erinomainen Hiljainen paikka (A Quiet Place - 2018), jos kauhua haluatte. Jos tämä leffa on ihan pakko nähdä, niin katsokaa se sitten joskus vaikka Netflixistä kavereidenne kanssa ja pitäkää hauskaa. Valitettavasti Totuus vai tehtävä on jo tuottanut niin paljon rahaa, että jatko-osa on hyvin todennäköinen. Elokuvassa myös vihjaillaan, että kuurupiilostakin voisi tulla filmatisointi... "Hide and Seek" voisi kyllä nimensä puolesta olla samaa sarjaa Totuus vai tehtävän kanssa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.5.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Truth or Dare, 2018, Blumhouse Productions