Arvostelu: Wayne's World 2 (1993)

WAYNE'S WORLD 2

Ohjaus: Stephen Surjik
Pääosissa: Mike Myers, Dana Carvey, Tia Carrere, Christopher Walken, Kevin Pollak, Ralph Brown, James Hong, Kim Basinger, Chris Farley, Ed O'Neill, Michael A. Nickles, Larry Sellers, Harry Shearer, Drew Barrymore, Bob Odenkirk, Steven Tyler, Joe Perry, Brad Whitford, Tom Hamilton ja Joey Kramer
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 7

Mike Myersin ja Dana Carveyn sketsiin Saturday Night Live -ohjelmassa (1975-) perustuva komediaelokuva Wayne's World (1992) oli suuri hitti, joten leffalle päätettiin tietty tehdä jatkoa. Ensimmäisen elokuvan ohjaaja Penelope Spheeris oli kuitenkin niin pahasti riitaantunut Myersin kanssa, että hänet korvattiin Stephen Surjikilla jatko-osassa. Myers kirjoitti jatkotarinan Passi Pimlicoon -elokuvan (Passport to Pimlico - 1949) innoittamana ja filmi oli jo pitkällä esituotannossa, kun työryhmälle selvisi, ettei kyseessä ollut Myersin oma idea. Lakisyistä tuotanto jouduttiin pysäyttämään ja Myersin oli pakko kirjoittaa vauhdilla uusi käsikirjoitus. Kun teksti oli valmis, homma kiirehdittiin kuvauksiin ja lopulta elokuva saatiin valmiiksi ja Wayne's World 2 sai ensi-iltansa joulukuussa 1993. Elokuva ei kuitenkaan ollut toivottu hitti, vaan se tienasi vain noin neljänneksen ensimmäisen osan lipputuloista ja sai hädin tuskin kerättyä budjettinsa takaisin. Lisäksi kriitikot antoivat huomattavasti heikommat arviot leffalle. Itse en ollut aiemmin nähnyt Wayne's World 2:a, ainoastaan ensimmäisen elokuvan. Kun huomasin ensimmäisen Wayne's Worldin täyttävän 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan ja arvostella sen. Samalla päätin myös vihdoin katsoa jatko-osan.

Kaverinsa Garthin kanssa hupiohjelma Wayne's Worldia juontava Wayne saa unessaan kuulla laulaja Jim Morrisonilta, että hänen kohtalonaan on perustaa suuri rock-festivaali, Waynestock.

Mike Myers ja Dana Carvey tekevät paluun ikonisen kaveriduo Waynen ja Garthin rooleihin. Ensimmäisen elokuvan tapahtumien kautta kaksikko on saanut vietyä ohjelmansa vanhempiensa kellarista kunnon studiolle, mutta homma pysyy ihan yhtä pöljänä kuin ennenkin. Wayne ja Garth eivät kuitenkaan koe saavuttaneensa toivomaansa suosiota ja että heidän todellinen tarkoituksensa on vielä saavuttamatta. Niinpä Waynen saadessa näyn Jim Morrisonista (Michael A. Nickles), joka sanoo hänen kohtalonsa olevan supersuosittujen festareiden järjestäminen, Wayne ryhtyy innolla tuumasta toimeen. Myers ja Carvey ovat yhä hilpeitä rooleissaan ja täysillä mukana kaikenlaisessa kommelluksessa.

     Tia Carrere jatkaa Waynen tyttöystävän, laulaja Cassandran roolissa, joka on saamassa levytyssopimusta Christopher Walkenin esittämän Bobbyn kautta. James Hong taas nähdään Cassandran isänä ja Kim Basinger Garthista kiinnostuvana Honey Hornéena. Drew Barrymore, näyttelijälegenda Charlton Heston, Simpsonit-sarjan (The Simpsons - 1989-) ääninäyttelijä Harry Shearer ja Better Call Saul -sarjan (2015-) tähti Bob Odenkirk tekevät pienet roolit ja Aerosmith-bändin jäsenet esiintyvät omana itsenään. Sivunäyttelijät toimivat tarpeeksi kivasti, mutta yleensä mainio Walkenkin tuntuu hoitavan hommansa jotenkin väsähtäneesti ja siihen suuntaan.

Wayne's World 2 jatkaa ensimmäisen elokuvan asettamalla hyväntuulisen hölmöllä linjalla, muttei onnistu saavuttamaan samaa todellista hilpeyttä. Pientä väsähtäneisyyttä on ilmassa yleisellä tasolla, eikä viime leffan mainiota tasoa saavuteta. Itse tarina festivaalin järjestämisestä ei ole erityisen kiinnostava, mutta se pitää tarpeeksi kivasti mukanaan läpi puolentoista tunnin keston. Osa juonikuvioista, kuten Garthin ja Honey Hornéen välille muodostuva lemmen leiskuaminen, tuntuu lähinnä täytteeltä ja irrallisilta sketseiltä, joista ei välttämättä edes irtoa hymähdyksentapaista, saatikka sitten kunnon nauruja.

Hauskoja hetkiä on kuitenkin luvassa ja parhaimmillaan elokuvan aikana pääsee nauramaan ääneen. Ensimmäisen leffan hengessä mukana on paljon silmäniskuja suoraan kameralla ja hupaisaa neljännen seinän rikkomista. Yhdessä kohtaa tehdään esimerkiksi vitsiä leffan budjetista ja kuinka kuvassa on selvästi sijaisnäyttelijät, sillä Myersin ja Carveyn saaminen kohtauksiin olisi koitunut liian kalliiksi. Hauskoja sanaleikittelyjäkin löytyy, yleensä liittyen hilpeisiin väärinkäsityksiin. Myös elokuvien kustannuksella tehdään parodiaa - osittain onnistuneesti ja toisinaan taas hieman kömpelömmin. Samana vuonna Wayne's World 2:n kanssa ilmestyneeseen Jurassic Parkiin (1993) liittyvä kohtaus on hieman kummallinen lisäys.

Penelope Spheerisin saatua kenkää leffasarjasta riitojen takia Myersin kanssa, ohjaajana toimii tällä kertaa Stephen Surjik, joka oli tätä ennen tehnyt vain televisiosarjoja, joihin hän myös palasi esikoiselokuvansa jälkeen. Surjikin työ ei ole yhtä iskevää kuin Spheerisin, eikä hän saa tunnelmaa yhtä korkealle. Myersin ja Turnerin pariskunnan Bonnien ja Terryn työstämä käsikirjoitus ei ole myöskään yhtä vahva. Tekniseltä puoleltaan elokuva on kelvollisesti toteutettu. Kuvaus ja leikkaus sujuvat tarpeeksi hyvin, lavasteet ja asut ovat oivalliset ja valaisukin toimii. Äänimaisema on hyvin rakennettu, vaikkei Carter Burwellin säveltämät musiikit jääkään mieleen.

Yhteenveto: Wayne's World 2 ei ole edeltäjänsä veroinen komediahitti, mutta tarjoaa tarpeeksi hyväntuulista hömppähuumoria, että sen parissa viihtyy passelisti. Mike Myers ja Dana Carvey ovat edelleen mainiot parivaljakko Waynena ja Garthina, joiden hupsuilua seuraa yhä hymyssä suin. Tämänkertainen päätarina on vielä ihan menevä, mutta mukaan on ympätty paljon turhaa täytettä ja irtosketsejä, joista harmillisesti osa ei toimi lainkaan. Hyviä hetkiä mahtuu mukaan kyllä ja komediaa revitään irti eri keinoin. Stephen Surjikin ohjaus ei ole yhtä lystikästä kuin Penelope Spheerisin, mutta hänen työnsä ajaa asiansa. Lopputuloksena on ihan kiva hassuttelu, jonka katsoo sujuvasti, mutta josta ei kuitenkaan jää oikein mitään mieleen, toisin kuin ensimmäisestä leffasta.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.12.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Wayne's World 2, 1993, Paramount Pictures

Arvostelu: Gemini Man (2019)

GEMINI MAN

Ohjaus: Ang Lee
Pääosissa: Will Smith, Mary Elizabeth Winstead, Clive Owen, Benedict Wong, Linda Emond, Ralph Brown, Ilia Volok, E. J. Bonilla ja Douglas Hodge
Genre: toiminta, scifi
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Ikäraja: 12

Gemini Man on Ang Leen ohjaama ja Will Smithin tähdittämä toimintaelokuva. Idea elokuvaan syntyi jo yli 20 vuotta sitten Darren Lemken toimesta, joka myi tarinan Sony-yhtiölle. Leffan oli tarkoitus ilmestyä 1997 ja sen ohjaajaksi oli jo kiinnitetty Tony Scott. Pääosaan taas oli ehdolla näyttelijöitä kuten Harrison Ford, Mel Gibson, Brad Pitt, Nicolas Cage, Tom Cruise ja Arnold Schwarzenegger. Tekijät kuitenkin kokivat, ettei sen aikainen teknologia vielä mahdollistanut filmin tekoa, jolloin projekti pistettiin jäihin. Käsikirjoitusta on kuitenkin työstetty vuosien aikana uudestaan useiden kirjoittajien toimesta. Vuonna 2016 Skydance Media hankki tarinan oikeudet ja alkoi tekemään elokuvaa. Kuvaukset alkoivat helmikuussa 2018 ja nyt Gemini Man saa vihdoin ensi-iltansa. Itse en ollut erityisen kiinnostunut filmistä, kun kuulin siitä. Trailerit eivät vakuuttaneet minua ja aika negatiiviset ensireaktiot tiputtivat odotuksiani entisestään. Olinkin hyvin skeptinen, kun kävin katsomassa Gemini Manin sen ennakkonäytöksessä, missä se näytettiin kriitikoille uudella 3D+ -tekniikalla.

Viisikymppinen palkkamurhaaja Henry Brogan joutuu toisen palkkamurhaajan jahtaamaksi, joka näyttää täysin Henryltä 20-vuotiaana.

Will Smith tekee tuplaroolin sekä Henry Broganina että häntä jahtaavana palkkamurhaajana. Vaikka Smith murjaiseekin pari vitsiä, on hän huomattavasti vakavampi tässä leffassa kuin yleensä. Hän sopii yllättävänkin hyvin ikääntyneen ja eläkkeelle pääsystä haaveilevan tappajan rooliin, minkä lisäksi hän tekee kelpo työtä myös nuorena palkkamurhaajana. On kuitenkin valitettavasti pakko sanoa, että digitaalisesti nuorennettu Will Smith pistää välillä todella pahasti silmään. Nuorennusefekti muistuttaa paikoitellen jotain Snapchatin kuvafiltteriä, millä poistetaan ryppyjä. Tavallaan tätä voi kehua teknisenä saavutuksena, mutta samalla ihmissilmä huomaa kaikenlaiset pienet yksityiskohdat, mitkä paljastavat, ettei ruudulla oleva Smith näytä luonnolliselta. Eron huomaa varsinkin, kun sekä Henry että nuori tappaja ovat näkyvillä samaan aikaan. Toinen näyttää todelliselta Smithiltä ja toinen videopelihahmolta. Pimeissä kohtauksissa nuorennettu versio toimii huomattavasti paremmin kuin päivänvalossa.
     Elokuvassa nähdään myös Ralph Brown ja Linda Emond Henryn pomoina, Clive Owen Gemini-projektin johtajana, Benedict Wong Henryn kolleegana, sekä Mary Elizabeth Winstead veneitä vuokraavana Dannyna. Winstead ja Wong ovat oivat valinnat rooleihinsa, mutta Owen ei vakuuta omassa osassaan. Tähän vaikuttaa myös hänen tylsästi kirjoitettu hahmonsa, mistä olisi monelle muullekin vaikea saada mitään irti.

Gemini Man ei valitettavasti ole kovin hyvä elokuva. Silti täytyy sanoa, että pidin tästä enemmän kuin etukäteen pelkäsin maailmalta sadelleiden ensireaktioiden perusteella. Parasta elokuvassa ovat sen toimintakohtaukset, mitkä ovat täynnä kekseliäitä kikkailuja, erilaisia tyylejä, sekä kaikin puolin aikamoista vauhtia. Henryn ja häntä jahtaavan tappajan kykyjä esitellään toden teolla ja on mielenkiintoista seurata, kuinka heidän täytyy tehdä kaiken aikaa salamannopeita päätöksiä selvitäkseen taistoista elävänä. Molemmat hyödyntävät ties mitä aseenaan ja mukaan mahtuu niksejä, joita en ole aiemmin elokuvissa nähnyt. Etenkin Henryn ja tappajan ensikohtaaminen on todella viihdyttävää ja vangitsevaa katseltavaa, ja siinä ehtii nähdä niin ammuskelua, nyrkkimäiskettä kuin takaa-ajoa moottoripyörillä, mikä vasta johtaakin veikeään tilanteeseen. Taisteluissa hyödynnetään hahmojen vahvuuksia ja parissa kohtaa nähdään yllättävän fiksujakin ratkaisuja. Koreografiat ovat taidokkaasti mietittyjä ja hienointa on, ettei toimintaa ole leikattu silpuksi, vaan se esitetään selkeissä pitkissä kuvissa. Mukana on yksi liian pimeässä tapahtuva tappelu, minkä aikana on usein vaikea saada selvää, kumpi Smithin esittämistä hahmoista on voitolla, mutta muuten toiminta on filmin parasta antia.

Itse tarina on kuitenkin valitettavan tökkivä. Syy nuoren tappajan kuvioihin astumiselle on aika löyhä ja sen jälkeen tuntuukin, että juonentynkä on enemmänkin tekosyy tarjota vauhdikkaita taisteluita. Kun mukana ei ole toimintaa, ei elokuva erityisemmin nappaa mukaansa ja siitä löytyy pitkäveteisetkin hetkensä. Kyseessä ei ole videopeliin perustuva filmi, mutta paikoitellen elokuva tuntuu videopeliltä, minkä eri tasojen väleissä olevat selitysvideot kestävät liian kauan. Leffan roisto ja hänen suunnitelmansa on aika laimea, kun se paljastuu, eikä filmi koskaan tarjoa uhkaavaa tai jännittävää tunnetta katsojalle. Siinä mielessä Henry on jopa liiankin taitava tappajana. Elokuva yrittää heittää sekaan syvällisempää pohdiskelua nuoren tappajan kautta. Oikein tehtynä tämä pohdiskelu voisi pelastaa paljon, mutta tällaisenaan toteutus on kömpelöä ja alikehitettyä, jolloin lopputulos jää pinnalliseksi. Loppujen lopuksi Gemini Man tarjoaa vain tyylikkäitä toimintakohtauksia, muttei oikeastaan muuta.

Ang Lee on mielestäni todella epätasainen elokuvantekijä. Hänen filmiensä taso heittelee sysisurkean ja loistavan välillä, mihin moni tekijä ei kykene. Gemini Man ei ole kumpaakaan ääripäätä, vaan todella keskinkertainen tekele. Minun täytyy kuitenkin kehua Leetä siitä, että hän on onnistunut puskemaan visionsa läpi. Elokuva ei koskaan tunnu studiotuotteelta, vaan siitä näkyy ohjaajan panos. Leen työtä on vaikeuttanut 20 vuoden ajan useiden eri kirjoittajien läpi kulkenut tarina, mikä ei vakuuta. Käsikirjoituksen ongelmaksi käy myös aivan liian selittävä dialogi. Leffa on kuvattu oivallisesti, vaikkakin mukaan mahtuu yksi erittäin hämmentävä ja jopa ruma kuva junasta, jolloin kuvasuhde muuttuu radikaalisti. Jos joku ei tiennyt, elokuvat näytetään yleensä 24 kuvaa sekunnissa. Sekunnin aikana siis pyöritetään 24 kuvaa, mitkä tykitetään niin nopeasti, että kuvat näyttävät muodostavan liikettä. Muutama vuosi sitten Hobitti-trilogia (The Hobbit - 2012-2014) kokeili jotain uutta ja leffat pyörivät teattereissa 48 kuvaa sekunnissa. Gemini Man ylittää vielä sen. 3D:nä leffa näytetään 60 kuvaa sekunnissa ja 2D:nä jopa 120 kuvaa sekunnissa! Tämä johtaa siis hypertarkkaan kuvaan, mikä on tavallaan näyttävää, mutta samalla filmistä puuttuu tietty elokuvallisuus. Jos siis pohditte, että leffa näyttää mielestänne jotenkin poikkeavalta, tässä on syy. 3D:tä tämä kikkailu tukee hyvin ja jos ei muuta, niin ainakin Gemini Man oli yksi hienoimmista 3D-kokemuksista itselleni. Lavasteet ja asut ovat hyvin toteutetut, mutta efektien taso vaihtelee. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Lorne Balfen säveltämät musiikit jumputtavat toimivasti taustalla.

Yhteenveto: Gemini Man on harmillisen keskinkertainen tekele, mikä sisältää onneksi joitain viihdyttäviä hetkiä. Toimintakohtaukset ovat pääasiassa tyylikkäitä ja vauhdikkaita. Niihin on saatu mukaan veikeää kikkailua, millaista en ole ennen leffoissa nähnyt. Will Smith on myös toimiva tuplaroolissaan palkkamurhaajina. Nuorennettu Smith näyttää kuitenkin paikoitellen häiritsevän digitaaliselta - aivan kuin videopelihahmolta. Filmissä on muutenkin samanlaista henkeä kuin videopelissä. Toimintakohtausten välissä olevat (liian selittävät) puhepätkät vain kestävät liian kauan, eikä itse pääse pelaamaan. Tarina ei ole kummoinen ja käsikirjoitus poukkoilee välillä oudosti. On kuitenkin hienoa nähdä, että Ang Lee on saanut puskea läpi visionsa ohjaajana, eikä elokuva tunnu studiotuotteelta. Jos Gemini Man kiinnostaa, voihan sen käydä vilkaisemassa, mutta jos trailerit herättivät tunteen, ettei kyseessä voi olla kovin hyvä leffa, ei itse filmi tule muuttamaan mieltäsi. 60 kuvaa sekunnissa vie pois filmin elokuvallisuudesta, mutta se tekee 3D-tehosteesta huomattavasti paremman. Samalla se kuitenkin korostaa ikävästi nuorennettua digi-Smithiä. Olisi mielenkiintoista nähdä elokuvan 2D-versio, mikä esitetään 120 kuvaa sekunnissa. Pystyykö ihmissilmä enää näkemään kuvatykitysten eroa ja kuinka oudolta 120 kuvaa sekunnissa ylipäätään näyttää...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Gemini Man, 2019, Jerry Bruckheimer Films, Skydance Media, Alibaba Pictures, Fosun Group Forever Pictures

Arvostelu: Alien³ (1992)

ALIEN³ (1992)

Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Sigourney Weaver, Charles Dance, Charles S. Button, Paul McGann, Brian Glover, Ralph Brown, Pete Postlethwaite ja Lance Henriksen
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia / Assembly Cut: 2 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 16

Alien³ jakaa yhä nykypäivänä mielipiteitä. Jotkut sanovat sen olevan todella hyvä ja jotkut sanovat sen olevan todella huono. Minun mietteeni elokuvasta ovat aina olleet positiiviset, enkä ymmärrä vieläkään, mikä siitä tekisi niin huonon. Pitää muistaa millainen elokuva tämän jälkeen tehtiin... mutta niin, Alien³:sesta:

HUOM! Tämä arvostelu tulee sisältämään SPOILEREITA elokuvista Alien (1979) ja Aliens (1986) ilman erityistä varoitusta!

Onnettomuuden jälkeen Ripleyn, Hicksin, Newtin ja Bishopin alus syöksyy entiselle vankilaplaneetalle Fiorina "Fury" 161:lle. Ripleylle selviää, että hän on ainoa eloonjäänyt porukasta. Valitettavasti hänen mukanaan planeetalle kulkeutui jotain, jonka takia kaikki planeetan entiset vangit ovat vaarassa.

Sigourney Weaver ei vedä niin hyvää suoritusta kuin edellisessä, mutta jatkaa silti toimivasti Ripleyna. Hän tuo hyvin esille pelon alienia kohtaan ja surun menetettyjen ihmisten takia.
     Charles Dance on hyvä vankilaplaneetan lääkärinä, Clemensina. Hänen hahmonsa on hyvin mielenkiintoinen ja toivoisi, että hän olisi mukana enemmän.
     Charles S. Dutton vetää hyvän roolin Dillonina, joka näyttää ex-vangeille uskon tietä.
     Paul McGann on hyvä Golicina, hulluna, joka uskoo alienin olevan lohikäärme, jota hän ihannoi. Välillä hahmo on hieman ärsyttävä.
Muut näyttelijät vetävät myös hyvin. Edellisestä elokuvasta tuttu Lance Henriksenin esittämä Bishop on myös pienessä roolissa.

Tämän elokuvan alien on hieman erilainen kuin edellisissä. Se on pienempi ja liikkuu nopeampaa vauhtia. Stop motion -tekniikalla toteutetut kuvat alienista juoksentelemassa, ovat valitettavasti huonosti toteutettuja. Lähikuvat alienista ovat yhtä hienoja kuin kahdessa edellisessä. On kiinnostavaa nähdä, että eri olennoista syntyvät alienit ovat erilaisia.

Alien³:ssa mennään takaisin kauhulinjalle, mikä toimii hyvin, varsinkin edellisen ollessa toimintaelokuva. Alien³:ssa on kaiken aikaa jännitystä ilmassa. Elokuva on myös erittäin raaka ja verinen. Siis todella verinen. Vankilamaailma on luotu tyylikkäästi. Lavasteet ovat hienoja ja vankilan labyrinttimaiset käytävät tuovat jännitystä lisää. Ihan ensimmäisen elokuvan piinaavuuteen ei elokuva kuitenkaan pääse.

Elokuva on kuvattu ihan hyvin, muutamia ottoja lukuunottamatta. Jotkut kuvat eivät myöskään ole täysin tarkkoja. Kuvat alienin näkökulmasta ovat kiva lisäys. Musiikki toimii erinomaisesti taustalla, vaikkei jää jälkikäteen pyörimään päässä. Valaistus elokuvassa on usein synkkää, eikä katsoja näe ihan kaikkea, mitä ruudulla tapahtuu. Vaikka elokuva on lähellä ensimmäistä Alienia siinä, että alieneita on vain yksi, eikä aseita löydy, niin on siitä saatu tehtyä omanlaisensa elokuva, eikä se kopioi ensimmäistä osaa. Alien³ on silti selkeää jatkumoa sarjalle.

Vaikka ohjaaja David Fincher ja studio eivät olleet yhteisymmärryksessä elokuvaa tehdessä, niin lopputulos on silti mielestäni hyvä. Ei sitä koskaan tiedä, millainen hirvitys elokuvasta olisi voinut tulla, jos Fincher olisi saanut vapaat kädet. Alien³ oli kuitenkin ohjauksen puolesta Fincherin esikoiselokuva.

Aliensin sankarillinen lopetus, jossa Ripley pelastaa Newtin, muuttuu turhaksi, sillä Newt on kuollut jo heti tämän elokuvan alussa. Alkutekstien aikana herää myös kysymys, että miten facehugger-munat päätyivät alukseen?

Elokuvasta on puoli tuntia pidempi oleva Assembly Cut, joka sisältää uusia kohtauksia. Blu-ray sisältää sekä teatteriversion, että Assembly Cutin. Kuvanlaatu Blu-raylla on hyvä. Blu-ray valitettavasti myös korostaa huonoja tehosteita ja epätarkkoja kuvia. Suomikantinen yhden levyn julkaisu ei edellisten tapaan sisällä lisämateriaalia lähes ollenkaan.

Yhteenveto: Alien³ on hyvä lisäys sarjaan. Aluksi jää kaipaamaan Hicksin ja Newtin hahmoja, mutta onneksi uudet tulokkaat toimivat niin hyvin, että elokuva tempaa mukaansa, eikä hahmojen poissaololla ole kummemmin väliä. Elokuva on jännittävä ja verinen, mikä toimii varmasti kauhun ystäville. Lapsille en suosittele. Vaikka tehosteet ovat kärsineet vuosien saatossa, niin ne eivät häiritse onneksi liikaa. Sarjan ystävät varmasti tykkäävät elokuvasta. Elokuva olisi ollut hyvä lopetus Alien-sarjalle, mutta studio päätti tehdä vielä yhden jatko-osan...

Kirjoittanut: Joonatan, 29.1.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Alien³, 1992, 20th Century Fox Film Corporation