UNDERTONE
Ohjaus: Ian Tuason
Näyttelijät: Nina Kiri, Adam DiMarco, Michèle Duquet, Keana Lyn Bastidas, Jeff Yung, Sarah Beaudin ja Brian Quintero
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 16
Undertone on ensikertalaisohjaaja Ian Tuasonin tekemä kauhuelokuva. Hoitaessaan syöpää sairastavia vanhempiaan kotonaan, Tuason sai idean tarinasta, joka lähti liikkeelle radiokuunnelmana, kunnes hän ryhtyi työstämään siitä elokuvakäsikirjoitusta. Elokuva kuvattiin helmikuussa 2025 Tuasonin lapsuudenkodissa ja maailmanensi-iltansa Undertone sai jo muutamaa kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 2025 Fantasia-festivaaleilla Kanadassa. Maailmalla leffa sai teatterikierroksen keväällä 2026, mutta Suomeen elokuva saapui suoraan digimyyntiin ja vuokralle. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun se nousi keväällä puheenaiheeksi sosiaalisessa mediassa ja minua harmittikin, kun sitä ei tuotu täällä teattereihin. Halloween-sesongin alkaessa päätin vihdoin vuokrata Undertonen.
Sairasta äitiään kotonaan hoitava Evy pitää ystävänsä Justinin kanssa podcastia, jossa he keskustelevat löytämistään taltioiduista paranormaaleista ilmiöistä. Kun heille lähetetään erään pariskunnan kymmenen äänitiedostoa, Evystä alkaa tuntua, että jokin paha voima on siirtynyt niiden mukana hänen kotiinsa.
The Handmaid's Tale - Orjattaresi -televisiosarjasta (The Handmaid's Tale - 2017-2025) tuttu Nina Kiri näyttelee Evangeline Babicia, tutuille ihan vain Evyä, joka huolehtii vakavasti sairaasta äidistään (Michèle Duquet), samalla kun hän pitää paranormaaleihin tapauksiin keskittyvää podcastia ystävänsä Justinin (Adam DiMarco) kanssa. Justinin rooli on uskoa omituisiin ilmiöihin, kun taas Evy toimii kaksikon skeptikkona, yrittäen järkeillä asiat. Kirin harteilla lepää paljon, koska hän on lähes koko elokuvan ajan ainoa näyttelijä ruudulla. Duquet lähinnä makaa sängyssä ja DiMarco on mukana pelkkänä äänenä. Kiri on nappivalinta rooliin, tulkiten hyvin hahmonsa vaikeita tuntemuksia ja kuinka Evy kokee yhä isompia vaikeuksia keksiä järkevää selitystä, kun hänen ja Justinin kuuntelemat äänitiedostot alkavat aiheuttamaan omituisuuksia myös Evyn kodissa.
Undertone sisältää hyvän idean ja kelpo päähenkilön, mutta elokuvan vahvuus ei ole niinkään Ian Tuasonin käsikirjoituksessa, vaan hänen ohjauksessaan. Teksti ajaa asiansa, mutta se myös turhauttaa toisinaan ja itse olisin pitänyt enemmän siitä, että leffa tapahtuisi reaaliaikaisesti yhden yön aikana. Nyt Evy ja Justin nauhoittavat podcastiaan muutaman illan aikana, jättäen turhia suvantokohtia äänitysten väliin. Tuskinpa moni edes pystyisi lopettamaan näiden äänitiedostojen kuuntelua, jos hommaan oikeasti ryhtyisi.
Mutta sen, missä Tuasonin teksti jätti mielestäni toisinaan toivomisen varaa, hän kyllä korvaa ohjauksellaan. Hän rakentaa ihon alle hiipivää karmivaa ilmapiiriä todella taidokkaasti. Vaikka Evy lähinnä vain istuu olohuoneessa tietokoneensa ääressä kuulokkeet korvillaan, tietty vainoharhaisuus ja epämukavuus ovat läsnä yhä voimakkaammin. Tuason ymmärtää usein jättää kameran kauas Evystä, jolloin katsojan katse harhailee väkisinkin taustoille, pimeään eteiskäytävään, keittiöön ja yläkertaan johtavaan portaikkoon. Veikkaisin, että jos Undertonesta haluaa saada parhaan kokemuksen irti, se kannattaa katsoa keskellä yötä, yksin kotona ja kuulokkeilla. Silloin Evyn tapaan myös katsojalle muodostuu takuulla tunne siitä, että kotiin on hivuttautunut jotain pahaa. Tunnelmansa puolesta kyseessä on siis aidosti ahdistava kauhuelokuva, jota suosittelen lämpimästi, vaikka tarina ei olekaan samalla tasolla.
Teknisesti Undertone on pääasiassa oivallinen. Elokuva on taitavasti kuvattu ja pitkät otokset ovat jo itsessään omiaan saadakseen katsojan jännittymään. Valaisu näyttää hyvältä, lavasteet ovat mainiot ja puvustus toimivaa. Tehosteita käytetään säästeliäästi, mutta pätevästi. Äänimaailma on erittäin hyvin rakennettu Shanika Lewis-Waddellin säveltämiä musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Undertone, Kanada, 2025, Black Fawn Films, Slaterverse Pictures
