Undertone (2025) - elokuva-arvostelu

UNDERTONE

Ohjaus: Ian Tuason

Näyttelijät: Nina Kiri, Adam DiMarco, Michèle Duquet, Keana Lyn Bastidas, Jeff Yung, Sarah Beaudin ja Brian Quintero

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

Undertone on ensikertalaisohjaaja Ian Tuasonin tekemä kauhuelokuva. Hoitaessaan syöpää sairastavia vanhempiaan kotonaan, Tuason sai idean tarinasta, joka lähti liikkeelle radiokuunnelmana, kunnes hän ryhtyi työstämään siitä elokuvakäsikirjoitusta. Elokuva kuvattiin helmikuussa 2025 Tuasonin lapsuudenkodissa ja maailmanensi-iltansa Undertone sai jo muutamaa kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 2025 Fantasia-festivaaleilla Kanadassa. Maailmalla leffa sai teatterikierroksen keväällä 2026, mutta Suomeen elokuva saapui suoraan digimyyntiin ja vuokralle. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun se nousi keväällä puheenaiheeksi sosiaalisessa mediassa ja minua harmittikin, kun sitä ei tuotu täällä teattereihin. Halloween-sesongin alkaessa päätin vihdoin vuokrata Undertonen.

Sairasta äitiään kotonaan hoitava Evy pitää ystävänsä Justinin kanssa podcastia, jossa he keskustelevat löytämistään taltioiduista paranormaaleista ilmiöistä. Kun heille lähetetään erään pariskunnan kymmenen äänitiedostoa, Evystä alkaa tuntua, että jokin paha voima on siirtynyt niiden mukana hänen kotiinsa.

The Handmaid's Tale - Orjattaresi -televisiosarjasta (The Handmaid's Tale - 2017-2025) tuttu Nina Kiri näyttelee Evangeline Babicia, tutuille ihan vain Evyä, joka huolehtii vakavasti sairaasta äidistään (Michèle Duquet), samalla kun hän pitää paranormaaleihin tapauksiin keskittyvää podcastia ystävänsä Justinin (Adam DiMarco) kanssa. Justinin rooli on uskoa omituisiin ilmiöihin, kun taas Evy toimii kaksikon skeptikkona, yrittäen järkeillä asiat. Kirin harteilla lepää paljon, koska hän on lähes koko elokuvan ajan ainoa näyttelijä ruudulla. Duquet lähinnä makaa sängyssä ja DiMarco on mukana pelkkänä äänenä. Kiri on nappivalinta rooliin, tulkiten hyvin hahmonsa vaikeita tuntemuksia ja kuinka Evy kokee yhä isompia vaikeuksia keksiä järkevää selitystä, kun hänen ja Justinin kuuntelemat äänitiedostot alkavat aiheuttamaan omituisuuksia myös Evyn kodissa.

Undertone sisältää hyvän idean ja kelpo päähenkilön, mutta elokuvan vahvuus ei ole niinkään Ian Tuasonin käsikirjoituksessa, vaan hänen ohjauksessaan. Teksti ajaa asiansa, mutta se myös turhauttaa toisinaan ja itse olisin pitänyt enemmän siitä, että leffa tapahtuisi reaaliaikaisesti yhden yön aikana. Nyt Evy ja Justin nauhoittavat podcastiaan muutaman illan aikana, jättäen turhia suvantokohtia äänitysten väliin. Tuskinpa moni edes pystyisi lopettamaan näiden äänitiedostojen kuuntelua, jos hommaan oikeasti ryhtyisi.

Mutta sen, missä Tuasonin teksti jätti mielestäni toisinaan toivomisen varaa, hän kyllä korvaa ohjauksellaan. Hän rakentaa ihon alle hiipivää karmivaa ilmapiiriä todella taidokkaasti. Vaikka Evy lähinnä vain istuu olohuoneessa tietokoneensa ääressä kuulokkeet korvillaan, tietty vainoharhaisuus ja epämukavuus ovat läsnä yhä voimakkaammin. Tuason ymmärtää usein jättää kameran kauas Evystä, jolloin katsojan katse harhailee väkisinkin taustoille, pimeään eteiskäytävään, keittiöön ja yläkertaan johtavaan portaikkoon. Veikkaisin, että jos Undertonesta haluaa saada parhaan kokemuksen irti, se kannattaa katsoa keskellä yötä, yksin kotona ja kuulokkeilla. Silloin Evyn tapaan myös katsojalle muodostuu takuulla tunne siitä, että kotiin on hivuttautunut jotain pahaa. Tunnelmansa puolesta kyseessä on siis aidosti ahdistava kauhuelokuva, jota suosittelen lämpimästi, vaikka tarina ei olekaan samalla tasolla.

Teknisesti Undertone on pääasiassa oivallinen. Elokuva on taitavasti kuvattu ja pitkät otokset ovat jo itsessään omiaan saadakseen katsojan jännittymään. Valaisu näyttää hyvältä, lavasteet ovat mainiot ja puvustus toimivaa. Tehosteita käytetään säästeliäästi, mutta pätevästi. Äänimaailma on erittäin hyvin rakennettu Shanika Lewis-Waddellin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Undertone, Kanada, 2025, Black Fawn Films, Slaterverse Pictures

Something Very Bad Is Going to Happen (2026) - sarja-arvostelu

SOMETHING VERY BAD IS GOING TO HAPPEN

Luoja: Haley Z. Boston

Näyttelijät: Camila Morrone, Adam DiMarco, Gus Birney, Jeff Wilbusch, Karla Crome, Jennifer Jason Leigh, Sawyer Fraser, Ted Levine, Zlatko Burić, Josh Hamilton, Logan Miller ja Victoria Pedretti

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 40 minuuttia - 1 tunti - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 11 minuuttia

Ikäraja: 16

Something Very Bad Is Going to Happen on Haley Z. Bostonin luoma kauhuminisarja. Boston sai Netflixin tarttumaan ideaansa kesällä 2024 ja kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2025. Nyt Something Very Bad Is Going to Happen on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa ja mielenkiintoni heräsi heti jo pahaenteisen ja varsin pitkän nimen takia. Ryhdyinkin katsomaan sarjaa sen julkaisupäivänä.

Rachel ja Nicky valmistautuvat häihinsä Nickyn vanhempien talossa, kun Rachelista alkaa tuntua, että jotain pahaa on tapahtumassa. Hääpäivän lähestyessä ikävät tapahtumat vain lisääntyvät ja Rachel saa tietää järkyttäviä paljastuksia, jotka pistävät suhteen tulevaisuuden vaakalaudalle.

Camila Morrone ja Adam DiMarco näyttelevät nuorta pariskuntaa Rachel Harkinia ja Nicky Cunninghamia, jotka ovat rakastuneet jokin aikaa sitten ja ovat nyt menossa naimisiin. Luvassa on isot juhlat varakkaiden Cunninghamien hienossa talossa, mikä toki jännittää Rachelia, joka ei ole vielä tavannut tulevan aviomiehensä sukua. Pelkät häät eivät kuitenkaan jää ainoaksi jännitettäväksi asiaksi ja nopeasti Rachelille herää tunne, että jotain todella pahaa on tapahtumassa. Morrone on oikein hyvä valinta osaansa, kanavoiden hyvin hahmonsa monipuolisia ja vaikeita tunteita hääpäivän lähestyessä. DiMarcokin ajaa asiansa tavanomaisen tylsänä sulhona, joka ei vaikuta ottavan kihlattunsa huolia tosissaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Nickyn vanhemmat Victoria-äiti (Jennifer Jason Leigh) ja Boris-isä (Ted Levine), Nickyn sisko Portia (Gus Birney) ja veli Jules (Jeff Wilbusch), sekä tämän vaimo Nell (Karla Crome) ja heidän poikansa Jude (Sawyer Fraser). Tämä Cunninghamin suku koostuu varsin värikkäistä persoonista ja erityisesti Portia on omituisuudessaan samanaikaisesti sekä jotenkin karmiva, että myös hitusen ärsyttävä. Näyttelijät suoriutuvat tonteistaan passelisti ja noston arvoinen on myös kroatialais-tanskalainen Zlatko Burić, joka esittää pahaenteisiä varoituksia antavaa muukalaista.

Something Very Bad Is Going to Happen jäi mielestäni valitettavan keskinkertaiseksi kauhusarjaksi, joka jätti erityisesti pelottelupuolellaan aika kylmäksi. Vielä avausjakso on toimivan karmiva, pahaenteisen ilmapiirin vain kasvaessa kohtaus kohtaukselta. Jo matka Cunninghamien luokse on epämiellyttävä ja itse suvun kohtaaminen on tehty ahdistavasti. Mutta sitten sarja menettää otettaan jo toisen jakson myötä, siitäkin huolimatta, että mukaan ympätään niin myyttiä hurjasta sarjamurhaajasta ja kaameasta sukukirouksesta, ouija-laudalla leikkimistä sun muuta. Kauhu syntyy loppupeleissä sittenkin psykologisemmasta puolesta, kuten sitoutumiskammosta ja oman vapauden menettämisestä. Tämä puoli jäi kuitenkin mielestäni aika ohkaiseksi.

Kahdeksanjaksoisen minisarjan sijaan Something Very Bad Is Going to Happen olisi kenties voinut toimia paremmin elokuvana, koska päälle kuuden tunnin yhteiskestoon venytettynä niin tunnelmaan kuin harmillisesti myös tarinaan jää paljon löysää. Ei hitaasti rakentuvassa mysteerissä toki itsessään mitään pahaa ole, mutta sarja ei saa pidettyä koukussaan. Kun homman juju käy selväksi, on kieltämättä kiinnostavaa nähdä, miten hommassa lopulta käy. Ja vaikka parin viimeisen jakson varsinainen hääseremonia äityykin aikamoiseksi kaaokseksi eri tavoin, huipennuksen ongelmaksi mielestäni koitui se, että finaali oli ajoittain tahattoman koominen. Epätasaisesta sarjasta löytyy yksittäiset hetkensä, kuten puolivälin tietämiltä löytyvä takaumajakso, mutta kokonaisuus jätti paljon toivomisen varaa.

Toivomisen varaa jätti ehdottomasti myös sarjan visuaalinen toteutus. Kameratyöskentely on tyylikästä, lavasteet ovat hienot, puvustus on oivallista ja maskeeraukset äityvät sopivan verisiksi... siis silloin, kun menosta näkee jotain. Something Very Bad Is Going to Happen on nimittäin valaistu niin kehnosti ja värimääritelty niin turhauttavan harmaaksi, että sarjaa ei voi katsoa muulloin kuin keskellä yötä, verhot visusti ikkunoissa ja valot sammutettuina - ja silloinkin on toisinaan vaikea sanoa, mitä kuvassa tapahtuu. Enkä tiedä, mikä sarjan jälkitöissä on mennyt vikaan, vai onko se vain pakattu suoratoistoon kehnosti, mutta kuva on myös hämmentävän mössöinen. Ja ei, vika ei ole televisiossani, koska muut samaan aikaan Netflixistä katsomani sarjat, kuten Jo Nesbøn kirjoihin perustuva Harry Hole (2026-) näyttivät moitteettomalta. Sentään äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja Colin Stetsonin säveltämät musiikit yrittävät parhaansa pitääkseen jännittävää tunnelmaa yllä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Something Very Bad Is Going to Happen, Yhdysvallat, 2026, Netflix, Upside Down Pictures