RAUTAJÄTTI
THE IRON GIANT
Ohjaus: Brad Bird
Pääosissa: Eli Marienthal, Vin Diesel, Christopher McDonald, Harry Connick Jr., Jennifer Aniston ja John Mahoney
Genre: animaatio, seikkailu, scifi
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia / Signature Edition: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: S
The Iron Giant, eli suomalaisittain Rautajätti perustuu Ted Hughesin lastenkirjaan "The Iron Man" vuodelta 1968. Elokuvan teko lähti käyntiin, kun Des McAnuff luki kirjan ja uskoi, että siitä voisi tehdä erinomaisen elokuvan. Warner Bros. Entertainment tarttui heti projektiin ja sitä alettiin työstämään. Ohjaajaksi valittiin melko tuntematon Brad Bird, joka sai muokata alkuperäistä tarinaa kirjoittaessaan sitä elokuvaksi. Leffan nimi muutettiin "The Iron Manista" The Iron Giantiksi, joka ilmestyi kesällä 1999 (Suomessa vasta joulupäivänä). Kriitikot ylistivät elokuvaa ja monet sen nähneistä rakastuivat siihen. Harmillisesti kovin monet eivät nähneet sitä leffateatterissa. Rautajätin budjetti oli noin 80 miljoonaa dollaria ja se tuotti vain 30 miljoonaa dollaria, mikä teki siitä ison flopin. Elokuva on kuitenkin jäänyt elämään positiivisessa valossa. Ne, jotka ovat nähneet sen, pitivät siitä kovasti ja ovat vuosien varrella näyttäneet sitä tutuilleen. Itse en nähnyt Rautajättiä, kun se ilmestyi, sillä olin silloin vielä ihan pieni, mutta kun vihdoin näin sen, se nousi yhdeksi suosikeistani lapsena. Katsoin sen silloin muutaman kerran, mutta sen jälkeen kesti monia vuosia, kunnes näin sen uudestaan. Tämä johtui siitä, ettei elokuvaa löytynyt mistään DVD:nä. Kun sain Netflixin käyttööni vuonna 2014, ilahduin suuresti, sillä Rautajätti löytyi sieltä. Katsoinkin sen heti, minkä jälkeen näytin sen ystävälleni. Samalla aloin myös etsiä sitä DVD:nä divareista ja kirpputoreilta. Vasta syksyllä 2017 etsin sitä huuto.netistä, josta löysin sen ja ostin heti. Katsoin Rautajätin tyttöystäväni kanssa, joka ei ollut sitä nähnyt. Samalla päätin arvostella sen, jotta joku muukin innostuisi katsomaan yhden lapsuudensuosikeistani!
Hogarth-poika tapaa metsässä jättimäisen robotin, joka vaikuttaa aluksi pelottavalta, mutta osoittautuukin ystävälliseksi. Hogarthin täytyy piilotella uutta kaveriaan kaupunkiin saapuneelta agentti Mansleyltä, joka aikoo löytää ja tuhota Rautajätin.
Hogarth Hughes (Eli Marienthal) on nuori ja hieman ylivilkas poika. Hänellä ei vaikuta olevan kavereita, joten hän tuo kotiinsa milloin mitäkin metsästään löytämiä eläimiä. Hogarth on todella utelias, joten hän on välittömästi valmis tutkimaan, mitä kummallisia ääniä metsästä kuuluu. Hahmo ei energisyydestään huolimatta ole kuitenkaan ärsyttävä, vaan häneen on saatu ikuistettua lapsen into erinomaisesti. Hogarth on todella pidettävä päähenkilö alusta alkaen.
Itse Rautajätti (äänenä vielä vuonna 1999 lähes tuntematon Vin Diesel) on erittäin kiehtova mysteeri. Elokuvan aikana ei koskaan selitetä mistä ja miksi yli kymmenmetrinen robotti on tullut Maahan. Jälkimmäiseen löytyy pientä selitystä, mutta aika mysteeriseksi hahmo kuitenkin jää. Rautajätti on äärimmäisen sympaattinen tyyppi, joka haluaisi sopeutua ihmisten elämään, muttei ymmärrä, miksei saa tehdä niin. Robotiksi Rautajätiltä löytyy paljon tunteita ja hänestä onkin tehty moniulotteisempi hahmo kuin monesta muusta elokuvassa.
Elokuvan "pahis" on Selittämättömien ilmiöiden osastolla työskentelevä Kent Mansley (Christopher McDonald), joka uskoo uransa lähtevän kertaheitolla nousuun, jos hän saa napattua metallisen "uhkan". Hahmo on erittäin onnistunut, sillä hän luo hyvän jänniteen sille, pystyykö Hogarth pitämään uuden ystävänsä piilossa. Kent Mansley on myös pienesti pelottava, sillä hän on valmis tekemään ties mitä saadakseen Rautajätin tuhottua.
Muita hahmoja leffassa ovat Hogarthin äiti (Jennifer Aniston), romusta taidetta valmistava Dean McCoppin (Harry Connick Jr.) ja kenraali Rogard (John Mahoney), joka ei usko Kentin höpinöitä metallisesta avaruusolennosta. Hogarthin äiti jää harmillisen tylsäksi hahmoksi, mutta rento Dean on oikein kelpo tapaus. Hogarthin tavoin hänkin on aika yksinäinen, minkä takia heidän on helppo ystävystyä.
Rautajätistä voi helposti tulla mieleen Steven Spielbergin elokuva E.T. the Extra-Terrestrial (1982), sillä molemmissa nuori poika kohtaa avaruudesta saapuneen olennon, ystävystyy sen kanssa ja yrittää piilotella sitä armeijalta ja äidiltään. Tässä se olento on tosin PALJON isompi ja rautainen, mutta molempien leffojen juonissa on sama pohja. Jotkut lapsuudensuosikit eivät enää vanhemmalla iällä toimi, mutta onneksi tämä elokuva ei kuulu siihen sarjaan. Rautajätti on yhä aivan erinomainen filmi! Hogarthin ja Rautajätin ystävyydestä on saatu luotua niin voimakas, että elokuvaa voi kutsua kauniiksikin. Siinä on aidosti koskettavia hetkiä, kuten myös kunnon yllätyksiä. Eniten filmi yllättää sillä, miten hienosti siihen on saatu yhdisteltyä synkkiä asioita, mutta silti elokuva on todella lapsiystävällinen. Elokuva tapahtuu 1950-luvun lopulla ja siihen on saatu mukaan ydinsodan pelkoa. Erässä koulukohtauksessa lapsille näytetään televisiosta, miten pommitukselta pitää suojautua, ja itse Rautajättiä jotkut voivat pitää toisen valtion aseena. Myös Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avaruuskilpailu otetaan hienosti huomioon. Ensimmäisen kerran, kun Hogarth näkee Rautajätin, hän henkäisee: "Sputnik!" Leffaan työstetty ajankuva on taidokkaasti toteutettu. 1950-luvun maailma erottaa sen upeasti muista animaatioista ja tarjoaa aikuisille paljon lisäsisältöä. Jo Hogarthin katsomaan kauhuelokuvaan on saatu hauskasti ajan henkeä, minkä lisäksi yllä olevasta julisteesta on tehty mainion vanhanaikainen.
Synkkyyden ja vakavien aiheiden vastapainona on ystävyyden lisäksi kevyt tunnelma. Erityisen hauskasta elokuvasta ei tosin ole kyse. Vitsit ovat lähinnä pieniä hassuja oivalluksia ja pöhköjä tilanteita, jotka tarjoavat tyytyväisiä hymähdyksiä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä elokuva nappaa niin tiukasti mukaansa. Leffa ei kestä edes puoltatoista tuntia, joten filmi tuntuu olevan ohi hetkessä. Se kuitenkin ehtii kertoa tarinansa alusta loppuun kunnolla. Vaikka haluaisinkin sen olevan hieman pidempi, en keksi kohtauksia, jotka vain parantaisivat sitä, joten Rautajätti on loistava juuri tällaisenaan. Vaikka mukana on järjettömän kokoinen robotti, elokuva on kuitenkin aika pieni kooltaan. Kuten leffan pituus, myös sen sisällä nähtävät koot ovat juuri sopivia. Vain loppuhuipennuksesta on tehty suuri, mutta sekin osaa olla tarpeeksi pieni, jolloin elokuva ei muutu oudon yliampuvaksi. Huipennukseen on saatu upeasti liikuttavuutta ja jännitystä mukaan. Mukana on äärimmäisen iso yllätys, joka on todella pysäyttävä. Kokonaisuudessaan Rautajätti on loistovalinta koko perheen elokuvailtaan. Lapsille se tarjoaa ihanan ystävyyden, mukaansatempaavan seikkailun ja oivallisia opetuksia, kun taas aikuisille se tarjoaa mahtavasti toteutetun ajankuvan ja erikoisia yllätyksiä.
Rautajätti on myös erinomaisesti animoitu. Elokuva on pääasiassa käsin piirretty, mutta itse Rautajätti on toteutettu tietokoneella. Tämä on toteutettu aivan mielettömän hyvin, sillä vain robotin silmistä ja parista muusta asiasta loppuhuipennuksessa voi huomata, ettei hahmo ole käsin piirretty kuten muut hahmot. Jätti sulautuu ympäristöönsä täydellisesti. Muut henkilöt ovat pienesti Disneymäisiä, mutta tarpeeksi erilaisia, jottei leffaa katsoessaan luule näkevänsä Walt Disneyn animaatiota. Taustat ovat myös taidokkaasti toteutetut. Rautajätin ohjauksesta vastaa Brad Bird, joka oli aiemmin ohjannut vain Amazing Stories -sarjaa (1985-1987) ja Simpsonit -sarjaa (The Simpsons - 1989-) parin jakson verran. Tämä on siis Birdin esikoisohjaus elokuvien puolella ja hän onnistuu siinä mestarillisesti. Jos Bird ei olisi ohjannut Tomorrowland: A World Beyondin (2015), olisi hän mielestäni yksi parhaista ohjaajista, sillä hänen kolme muuta leffaansa, Ihmeperhe (The Incredibles - 2004), Rottatouille (Ratatouille - 2007) ja Mission: Impossible - Ghost Protocol (2011) ovat myös aivan mahtavia! Elokuvan äänimaailma on taidokkaasti toteutettu ja Michael Kamen on tehnyt kelpo työtä musiikkien parissa.
Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi Signature Edition. Tämä versio on julkaistu Yhdysvalloissa ja muutamassa muussa maassa, mutta sitä ei ole saatavilla Suomessa. Siksi en olekaan nähnyt pidennettyä versiota, enkä tiedä, mitä uusia kohtauksia se sisältää.
Yhteenveto: Rautajätti on loistava ja koskettava scifikertomus ystävyydestä. Elokuva on todella lyhyt, mutta se onnistuu kertomaan tarinansa alusta loppuun kiirehtimättä. Filmi nappaa heti mukaansa ja se saa välittämään hahmoistaan, jolloin liikuttavat hetket todella toimivat. Elokuvan tunnelma on muutenkin upeasti luotu. Se saa jännittämään oikeissa kohdissa, mutta nostaa myös hymyn huulille vähän väliä. Oivallisia yllätyksiäkin on luvassa. Ajankuva on aivan mahtavasti toteutettu kaikin puolin visuaalisuuksista synkkiin teemoihin asti. Loppuhuipennuksesta on tehty suuri, mutta silti tarpeeksi pieni, jotta se sopii muun leffan kokoon, mikä saa itse Rautajätin tuntumaan vielä isommalta. Elokuvan animointi on upeaa, eikä katsoja huomaa Rautajätin olevan tietokoneella tehty, jos sitä ei tiedä etukäteen. Äänimaailma on erinomainen sekä efektien että musiikkien puolesta. Ohjaaja Brad Bird on onnistunut tekemään aivan mahtavan teoksen, jota suosittelen äärimmäisen lämpimästi koko perheen yhteiseen elokuvahetkeen. Ihan perheen pienimmille Rautajätti ei sovi tiettyjen aiheidensa takia, mutta ala-asteen aloittaville tämän voi jo näyttää. Jos leffa ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa se vilkaista, sillä näin hienon elokuvan pitäisi saada enemmän huomiota!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.12.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Iron Giant, 1999, Warner Bros. Pictures, Warner Bros. Animation, Warner Bros. Feature Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti