Arvostelu: Men in Black: International (2019)

MEN IN BLACK: INTERNATIONAL

Ohjaus: F. Gary Gray
Pääosissa: Tessa Thompson, Chris Hemsworth, Liam Neeson, Kumail Nanjiani, Rafe Spall, Laurent Bourgeois, Larry Bourgeois, Rebecca Ferguson, Emma Thompson ja Jim Blaney
Genre: toiminta, scifi, komedia
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 12

"The Men in Black" -sarjakuvaan (1990-1991) perustuva ja Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin tähdittämä scifikomedia Men in Black - miehet mustissa (Men in Black - 1997) oli iso hitti, joten jatkoa oli luvassa. MIIB - Miehet mustissa 2 (Men in Black II - 2002) ei kuitenkaan saanut kovin positiivista vastaanottoa, joten Men in Black 3 (2012) ilmestyi vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Se oli kelpo menestys ja tekijät alkoivat jo suunnitella neljättä osaa Smithin ja Jonesin kanssa, mutta se ei edennyt mihinkään. 2014 paljastui, että Sony-yhtiö suunnitteli yhdistävänsä Men in Blackin suosittuun 21 Jump Street -komediaan (2012) ja että seuraavaksi olisi tulossa filmi "MIB Jump Street". Sekään projekti ei ottanut tuulta siipiensä alle ja yhtiö päätti keksiä jotain täysin muuta. Uuden filmin käsikirjoitus lähti liikkeelle ja kuvaukset alkoivat kesällä 2018. Elokuvan kerrottiin olevan samaa sarjaa kuin aiemmat leffat, mutta kyseessä ei olisi selvä jatko-osa, vaan enemmänkin samaan maailmaan sijoittuva elokuva. Nyt Men in Black: International on saanut ensi-iltansa ja täytyy sanoa, etten ollut kovin innoissani filmistä. Mielestäni alkuperäinen Men in Black - miehet mustissa on yhä erittäin hauska ja mainio leffa, mutta kumpikaan jatko-osista ei ole yltänyt sen tasolle. Kaikki kolme leffaa jaksaa kuitenkin katsoa uudestaan kahden päänäyttelijänsä ansiosta ja pohdin, kuinka Smithin ja Jonesin korvaaminen vaikuttaisi lopputulokseen. Yritin pysyä mahdollisimman avoimin mielin, kun menin katsomaan Men in Black: Internationialia sen ensi-iltapäivänä Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni kanssa, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että ehdottomasti parasta oli, kun saimme näytöksen yhteydessä elokuvan logolla koristellut aurinkolasit.

Molly Wright on lapsesta asti tiennyt avaruusolentojen ja salaperäisen Miehet mustissa -järjestön olemassaolosta, ja yrittänyt vuosia hakeutua järjestöön. Kun hän lopulta pääsee agentiksi, hänet lähetetään Lontooseen omahyväisen agentti H:n pariksi ja yhdessä he joutuvat taistoon vaarallista avaruusrotua vastaan.

Pienemmän luokan leffoista ja isojen tuotantojen, kuten Creed: The Legacy of Rocky (Creed - 2015) ja Thor: Ragnarök (Thor: Ragnarok - 2017) sivurooleista tuttu Tessa Thompson pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla tähdittämään isoa Hollywood-filmiä. Thompson näyttelee Mollya, eli agentti M:ää, joka on ensimmäinen ihminen, joka onnistui pääsemään jyvälle Miehet mustissa -järjestön toiminnasta. On erittäin mukava palata tähän tuttuun maailmaan Mollyn silmin ja hänen kautta maailmaa laajennetaan entisestään. Hahmo on innokas ja fiksu, sekä valmis pistämään itsensä likoon tehtävien vuoksi. Thompson suoriutuu oikein mainiosti osastaan, vaikkei komediapuoli tule häneltä luonnostaan.
     Sen sijaan lontoolaista MIB-agentti H:ta esittävä Chris Hemsworth on Thorin roolin kautta todella löytänyt huumorityylinsä ja esittää osansa aika pitkälti samalla lailla kuin hän on vetänyt Thorin komediapuolta viimeisimmissä Marvel-leffoissa. H ottaa rennosti ja vitsailee paljon, mutta on tiukan paikan tullen valmis olemaan sankari. Harmi vain, että tässä Hemsworthin tyyli käy välillä jopa hieman ärsyttäväksi, kun hänen innokkuutensa alkaa ampua yli. Hemsworthin ja Thompsonin kemiat osuvat kuitenkin onnistuneesti yhteen, jolloin parivaljakko toimii kelpo korvaajana Will Smithille ja Tommy Lee Jonesille.
     Elokuvassa nähdään myös Liam Neeson Miehet mustissa -järjestön Lontoon osastoa johtavana High T:nä, Rafe Spall H:ta halveksuvana agentti C:nä, Rebecca Ferguson laittomia avaruusaseita kauppaavana Riza Stavrosina, sekä Laurent ja Larry Bourgeois muotoaan muuttavina pahoina olentoina, jotka muistuttavat paikoitellen The Matrix Reloadedin (2003) kaksosia. Koomikko Kumail Nanjiani taas ääninäyttelee pientä sotilasukkoa, josta on välillä todella vaikea sanoa, onko hän rasittava vai hupaisa. Men in Black 3:ssa esitelty Emma Thompsonin hahmo O tekee paluun ja osoittaa siten elokuvan kuuluvan samaan sarjaan edellisten osien kanssa. Thompsonin tavoin myös Neeson sopii erinomaisesti johtohahmon rooliin, sillä molemmat huokuvat karismaa.

Ennen Men in Black: Internationalin näkemistä en voinut olla pohtimatta, onko kyseessä millään lailla tarpeellinen leffa? Toisiko filmi jotain uutta ja kiehtovaa pöytään, mikä tekisi sen olemassaolosta ymmärrettävää, vai onko kyseessä vain studion epätoivoinen yritys rahastaa tutulla idealla - siis jos nykynuoret edes enää muistavat tai tietävät, mikä on Men in Black? Elokuvan jälkeen pohdin näitä edelleen ja minulle jäi filmistä aika ristiriitainen tunne. Omalla tavallaan se on täysin passeli kesäleffa, minkä aikana ahmii mielellään popcornia viileässä teatterissa, mutta toisaalta se on myös unohdettava ja aika tyhjänpäiväinen hömpötys. Leffa viihdyttää ihan kivasti kestonsa ajan, muttei siitä lopulta paljoa jää käteen. Elokuvassa ei ole ainuttakaan toimintakohtausta tai vitsiä, mikä jämähtäisi mieleen. Itse asiassa suuri osa vitseistä on todella laimeita ja näytöksessäni katsojat naurahtivat vain pari kertaa. Vitsejä kyllä riittää, mutta eivät ne hauskoja ole. Toimintapuolelta taas kyllä löytyy vauhtia, mutta yhtä takaa-ajoa lukuunottamatta toimintakohtaukset käyvät oudon yksitoikkoisiksi, etenkin kun sankarit vain tulittavat mystisiä voimiaan hyödyntäviä kaksosia.

Itse tarina on kuitenkin ihan kiinnostava ja tarpeeksi mukaansatempaava, jotta elokuvan parissa viihtyy suurimman osan ajasta. Etenkin alkupäässä on kiehtovaa seurata, kuinka Molly tutkii Miehet mustissa -järjestöä ja kuinka hän pääsee organisaatioon mukaan. Kuten elokuvan nimi jo paljastaa, filmi vie hahmot ja katsojat pois Yhdysvalloista ja siinä näytetään, mitä ulkoavaruuden olennot puuhaavat muualla Maassa. Tämä tosiaan laajentaa sarjan maailmaa toimivasti, vaikka mitään mullistavaa uutta ei olekaan luvassa. Tarinasta löytyy käänteitä ja se pyrkii parissa kohtaa johdattamaan harhaan. Joillekin katsojille on luvassa mojovia yllätyksiä, mutta itselleni käänteet olivat etukäteen arvattavissa ja isoimman twistin hoksasin jo ensimmäisen vartin aikana. Siitä huolimatta elokuva onnistui viihdyttämään mukavasti - lähinnä toimivan pääkaksikkonsa ansiosta. Jos Thompson ja Hemsworth eivät olisi näin hyvä parivaljakko, koko elokuva lässähtäisi pahasti.

Elokuvan ohjauksesta vastaa F. Gary Gray, joka teki pari vuotta sitten Fast & Furious -sarjan kahdeksannen osan (The Fate of the Furious - 2017). Se ja Men in Black: International ovat molemmat viihdyttäviä popcorn-pläjäyksiä, mutta keskinkertaisia elokuva. Itse en valitettavasti ole vielä nähnyt Grayn ohjaamaa, kovasti kehuttua Straight Outta Comptonia (2015), mutta ihmettelen silti, kuinka hän on siirtynyt siitä tällaisiin teoksiin. Gray kopioi aiemmat Men in Blackit ohjannutta Barry Sonnenfeldia, eikä tuo mukaan oikein mitään omaa. Art Marcumin ja Matt Hollowayn käsikirjoitus yrittää kovasti huijata katsojaa, mutta itselleni se ei toiminut ja jotkut kikat olivat liiankin käytettyjä. Kuvaukseltaan elokuva on tyylikäs, vaikka toimintakohtauksissa kamera välillä heiluukin liikaa. Leikkauksessa filmiä voisi tiivistää pienesti ottamalla kehnoimpia vitsejä pois. Lavasteet ovat tässäkin leffassa hienot, mutta valitettavasti mukana ei ole samalla lailla maskeerauksin ja asuin toteutettuja olentoja kuten sarjan edellisissä osissa, vaan tässä joudutaan tyytymään digiefekteihin, mitkä eivät ole edes laadukkaimmasta päästä. Muuten visuaalisuudessa on kuitenkin hyvin pyritty säilyttämään aiempien elokuvien visio, kuten on myös äänimaailmassa. Danny Elfmanin tutut sävellykset ovat tietty mukana ja toinen musiikintekijä Chris Bacon yrittää tuoda niihin mukaan jotain uutta.

Yhteenveto: Men in Black: International on menevää popcorn-viihdettä, minkä parissa viettää mukavan parituntisen viileässä leffateatterissa, jos haluaa pakoon hellettä, mutta elokuvana se on harmillisen keskinkertainen. Tarina on ihan kiinnostava, mutta sen käänteet ovat ennalta-arvattavia. Maailmaa laajennetaan, mutta mitään mullistavaa uutta ei tuoda mukaan, eikä leffa saavuta potentiaaliaan. Toimintakohtaukset eivät säväytä ja suuri osa huumorista ei naurata. Digiefektienkin laatu vaihtelee leffan aikana, eivätkä pahikset ole kummoisia. Tessa Thompsonin ja Chris Hemsworthin kemiat pelaavat kuitenkin niin hyvin yhteen, että kaksikon seikkailua katsoo mielellään ja jos löytyisi parempi tekijätiimi, katsoisin sujuvasti jatkoa heidän hahmoilleen. Leffan näkemisen kuitenkin unohtaa nopeasti ja täytyy sanoa, ettei minua harmittaisi, vaikka elokuva olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja sarja olisi päättynyt kolmanteen osaan. Men in Black: International aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita ja loppujen lopuksi olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että olisin mieluummin halunnut nähdä Men in Blackin ja 21 Jump Streetin risteytyksen, mitä tähdittäisivät Channing Tatum ja Jonah Hill. Mutta kuten jo sanoin, Hemsworthin ja Thompsoninkin seikkailut kelpaavat. Tällä hetkellä teattereissa pyörii useita isoja Hollywood-filmejä ja on vaikea kuvitella, että Men in Black: International pärjäisi muita teoksia vastaan lippuluukuilla. Jos pidit sarjan aiemmista osista, niin voihan tämän käydä kurkkaamassa, mutta muuten voi odottaa, että elokuva saapuu vaikkapa Netflixiin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.6.2019
Lähteeet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Men in Black: International, 2019, Columbia Pictures, Sony Pictures Entertainment, Amblin Entertainment, Original Film, Parkes+MacDonald Image Nation, Tencent Pictures, The Hideaway Entertainment

Arvostelu: Fast & Furious 8 (The Fate of the Furious - 2017)

FAST & FURIOUS 8

THE FATE OF THE FURIOUS

Ohjaus: F. Gary Gray
Pääosissa: Vin Diesel, Dwayne Johnson, Jason Statham, Michelle Rodriguez, Tyrese Gibson, Ludacris, Nathalie Emmanuel, Charlize Theron, Kurt Russell, Scott Eastwood, Kristofer Hivju ja Elsa Pataky
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 12

Vaikka vuonna 2001 ilmestynyt kaahailuleffa Hurjapäät (The Fast and the Furious) oli hitti, ei kukaan voinut uskoa, että jonain päivänä ilmestyisi sarjan KAHDEKSAS osa. Näin kuitenkin on tapahtunut ja The Fate of the Furious - tai kuten se Eurooppaan saapui tylsällä nimellä Fast & Furious 8 - sai juuri ensi-iltansa. Lehdistönäytökseen en mennyt, sillä kun katsoin aiemmat sarjan osat läpi, tyttöystäväni katsoi ne kanssani ja koska hänen kiinnostuksensa sarjaa kohtaan heräsi, sovimme menevämme katsomaan uuden elokuvan yhdessä. Fast & Furious 8 ei kuulunut minun Vuoden 2017 odotetuimmat elokuvat -listalle, mutta olen kuitenkin jollain lailla odottanut sitä aina siitä hetkestä, kun kävin katsomassa Fast & Furious 7:n (Furious 7 - 2015). Eniten minua tietenkin kiinnosti tietää, miten yhden sarjan tärkeimmän hahmon näyttelijän, Paul Walkerin, kuolema käsiteltäisiin tässä osassa? Olisiko hahmo mukana leffassa ja jos on, niin kuinka isossa roolissa ja kuka häntä esittää? Toiseksi halusin tietää, kuinka edellisen teoksen älyvapaat stuntit ja toimintapätkät ylitettäisiin tässä? Kun ensimmäinen trailer ilmestyi, en ollut erityisen innoissani, vaikka monet kohdat näyttivät ihan hyviltä. En oikein pitänyt siitä, mikä leffan juoni tuntui trailerin perusteella olevan. Positiivisin mielin menin kuitenkin katsomaan Fast & Furious 8:n, toivoen lähinnä näkeväni tyylikkään toimintaelokuvan.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Hurjapäät, 2 Fast 2 Furious (2003), Hurjapäät: Tokio Drift (The Fast and the Furious: Tokyo Drift - 2006), Fast & Furious (2009), Fast & Furious 5 (Fast Five - 2011), Fast & Furious 6 (2013) ja Fast & Furious 7!

Dominic Torettoa kiristetään kääntämään selkänsä tiimilleen ja tekemään hommia kyberterroristi Cipherille. Tiimi ei kuitenkaan hyväksy tätä, vaan yrittää kaikkensa estääkseen Cipherin pahat aikomukset ja ennen kaikkea saadakseen Domin takaisin.

Vin Dieselin näyttelemä Dom Toretto nähdään tosiaan lähes koko elokuvan ajan pahisten puolella, vaikkei hän mikään pahis olekaan. Ennen leffan näkemistä en pitänyt ideasta, että Dom kääntyisi tiimiään vastaan, joka on Domille kuin perhe ja perhehän on Domille maailman tärkein asia, joten leffan juoni sotisi kokonaan Domin ajatusmaailmaa vastaan. Kuitenkin elokuvassa on annettu todella hyvä syy siihen, miksi Domin täytyy tehdä, miten hän tekee. Leffan aikana hahmo pääsee näyttämään useaan otteeseen, miksi hän on ollut aikoinaan katuajojen kingi, mitä hän on tietenkin edelleen. Dieselin roolisuoritus on mainio, eikä kukaan voisi vetää roolia paremmin kuin hän.
     Dwayne Johnsonin esittämän agentti Hobbsin roolia on kasvatettu huomattavasti, etenkin jos miettii, että hän vietti lähes koko edellisen leffan sairaalassa. Fast & Furious 5:ssä Hobbs oli toimiva hahmo, sillä hän tuntui ensimmäiseltä kunnon vastukselta Domille, mutta kun hahmo liittoutui Domin tiimin kanssa Fast & Furious 6:ssa, hänestä tuli hieman tylsä. Onkin siis yllättävää, että Hobbs on yksi parhaimmista asioista leffassa. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että Johnson oikeasti nauttii olostaan sarjassa, eikä Hobbs ole sama yrmyilijä kuin aiemmin, vaan tuntuu kuuluvan tiimiin siinä missä muutkin.

Kaikkein yllättävintä on kuitenkin, että leffan (ehkä) parhaaksi hahmoksi nousee Fast & Furious 7:n pahis, eli Jason Stathamin näyttelemä Deckard Shaw. Edellisessä osassa hahmo kulki tylyn pärstänsä kanssa eteenpäin, eikä hahmona oikein jäänyt mieleen. Vaikka hahmon tyly ilme on edelleen mukana, hahmosta on tehty paljon hauskempi, jolloin hän voittaa katsojan useassa kohtauksessa puolelleen. Parhaat naurut leffan aikana saa Hobbsin ja Deckardin yhteisistä kohtauksista, joissa he jatkuvasti uhoavat toisilleen. Deckardilla on aivan loistavia soolokohtia loppupäässä leffaa. Hahmon roolia on muutettu huomattavasti, sillä hän liittoutuu tiimin kanssa etsimään Domia ja minun puolestani hän voi pysyä tiimissä, jos hahmo pysyy samanlaisena.
     Edellisistä osista tuttu Domin tiimi, eli Letty (Michelle Rodriguez), Roman (Tyrese Gibson) ja Tej (Ludacris) ovat tietty mukana ja outoa kyllä, myös Fast & Furious 7:ssä esitelty hakkerihahmo Ramsey (Nathalie Emmanuel) on otettu tiimiin mukaan. Välillä Ramseysta on hyötyä, mutta hahmona hän ei ole kovin kiinnostava ja katsojana toivoisi, että Tej olisi ryhmän ainoa nörtti. Letty pääsee useasti toimintaan ja osoittaa olevansa kova mimmi, jos tarve vaatii - mitä tapahtuu leffassa usein. Roman on sama vanha moottoriturpa. Välillä hän ärsyttää, sillä hän huutaa paljon, mutta onneksi häneltä löytyy paljon hauskoja hetkiä.
     Elokuvan pahiksena, eli Cipherina nähdään Charlize Theron. Kun kuulin, että Theron on valittu Fast & Furious 8:n pahikseksi, mieleeni tuli hänen roolinsa hurjasteluelokuvassa Mad Max: Fury Road (2015) ja ajattelin, että juttu voisi toimia. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Theron ei ole erityisen uskottava tai uhkaava pahis, vaan pysyy aika tylsänä tapauksena. Cipherille ei tietenkään luoda oikein mitään taustaa ja hän on tottakai niitä pahiksia, jotka haluavat hallita koko maailmaa jollain monimutkaisella juonella.
     Fast & Furious 7:ssa esiintynyt herra Nobody (Kurt Russell) tekee paluun ja pistää tiimin jahtaamaan Cipheria ja Domia. Uutena hahmona esitellään Little Nobodyksi ristitty hahmo, jota esittää Clint Eastwoodin hieman mitäänsanomaton poika Scott Eastwood. Toivon todella, että Little Nobody ei tule esiintymään tulevissa elokuvissa, sillä hän ei ole kovin kummoinen hahmo. Hän on tylsä ja ainoa, mikä hänessä on hyvää, ovat hauskat vitsit, joita muut heittävät hänestä. Eastwood ei ole vielä osoittanut olevansa kovin kummoinen näyttelijä, eikä hän tee sitä tässäkään.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Fast & Furious 5:stä tuttu Elena (Elsa Pataky) ja Cipherin kätyri Rhodes (Kristofer Hivju), minkä lisäksi Oscar-voittaja Helen Mirren nähdään pienessä roolissa.

Heti elokuvan alussa nähdään hieno - ja aika yliampuva - autokisa, jotta katsojat varmasti tietävät tulleensa katsomaan Fast & Furious -leffaa. Ei kestä kauaa, kun Dom lähtee Cipherin matkaan ja muu tiimi jää ihmettelemään, että mitäs nyt? Nopeasti päästään jo ensimmäisiin toimintakohtauksiin, joissa on onnistuneesti pidetty älyvapaa-taso ennallaan. Katsojana pääsee jälleen nauramaan, kuinka hölmöjä, mutta silti todella kekseliäitä juttuja ruudulla näkyy. Milloin kauko-ohjaillaan autoja kaahailemaan toisiaan päin tai syöksymään parkkipaikalta alas kadulle ja milloin ajetaan jäätiköllä karkuun suurta sukellusvenettä - tyylikkyyttä kyllä löytyy. Leffassa on mukana jopa autoja heiluen tuhoava, jättimäinen murskauspallo, josta Miley Cyrus voi vain unelmoida tekevänsä uuden hittibiisin. Älyttömyydet kuuluvat tähän leffasarjaan ja siksi onkin kiehtovaa katsoa, mitä uutta on keksitty ja mielenkiinnolla jää odottamaan, mitä seuraavissa osissa tulee tapahtumaan. Itsessään kaahailu voisi käydä tylsäksi ja putkeen katsottuna nämä leffat varmasti tuntuisivat toistavan itseään, mutta kun mukana on niin paljon erilaisia temppuja ja lokaatioita, elokuva tuntuu kaiken aikaa tarjoavan jotain uutta, jolloin aika ei käy pitkäksi kertaakaan. Tämän lisäksi leffassa saa nauraa ja vieläpä paljon, jonka ansiosta aika tuntuu kuluvan entistäkin nopeammin.

Fast & Furious 8 onkin selvästi sarjan hauskin osa. Etenkin Hobbsin ja Deckardin yhteiset kohtaukset ovat todella hauskoja, minkä lisäksi kummallekin pääsee nauramaan, kun he ovat yksinään ruudulla. Ja Roman tietty heittää läppää jatkuvasti. Elokuvassa saa nauraa usein, oli kyseessä sitten hölmöt stuntit tai vitsit itse. Välillä vakavoidutaan, jotta saadaan mukaan lisäsyvyyttä, mutta sitten taas mennään eikä meinata. Paul Walkerin esittämää Brian O'Conneria muistellaan mainiosti parissa kohtaa, mutta leffa ei erityisemmin tuo esille O'Connerin poissaoloa, eikä häntä yllättäen jää kaipaamaan. Olisihan hän voinut toimivan lisäyksen tehdä tarinaan, mutta homma toimii näinkin. Vaikka elokuva pitääkin hienosti otteessaan koko kestonsa ajan ja se hoitaa hommansa yliampuvana toimintaseikkailuna tyylikkäästi, ei sille silti voi antaa arvosanaksi "todella hyvä". Elokuvassa on nimittäin yksi iso aukko juonessa, jota ei koskaan selitetä. Pienet aukot menevät helposti sormien läpi katsottuna, mutta kun kyseessä on tarinan lopputulokseen vaikuttava asia, niin katsojana jää hämilleen. Tämän lisäksi kehno pahis häiritsee usein. Jos pahis olisi vaikuttavampi ja uhkaavampi, olisi leffassa enemmän tuntua. Mukana on onneksi monta yllätystä, jotka ovat aina hyvä lisä elokuvaan. Fast & Furious 8 on todella lähellä ollakseen todella hyvä (lajityypissään tietty mestariteos) ja pienillä hiomisilla se onnistuisikin. Valitettavasti näitä hiomisia ei ole lopputuloksessa, jolloin yksi piste putoaa pois.

Sarjan ohjaus on taas vaihtunut ja tällä kertaa hommasta vastaa F. Gary Gray, joka on aiemmin tehnyt mm. arvostetun Straight Outta Comptonin (2015). Gray ei erityisemmin tuo uutta tyyliä, jos ei lasketa huumorin lisäämistä ja leffassa nähdäänkin asioita, jotka edellinen ohjaaja, James Wan toi mukaan sarjaan. Parissa toimintakohtauksessa nähdään esimerkiksi kamerakikka, jossa hahmo pakotetaan kääntymään ylösalaisin ja kamera kääntyy hahmon mukana. Alussa esiintyy myös musiikin tahtiin tehtyä leikkausta ja eeppisimmät toimintakuvat lopussa näytetään tietenkin hidastuksina. Pääasiassa elokuva on kuvattu hyvin, mutta mukana on myös heiluvia kuvia, joiden katselukokemusta ei paranna paikoitellen tapahtuva hätäinen leikkaus. Stuntit ovat jälleen tyylikkäitä, mutta tässä on selvästi käytetty enemmän digiefektejä. Visuaaliset tehosteet ovat hienoja ja äänitehosteilla tuodaan lisätunnelmaa hurjasteluun. Musiikista vastaa Brian Tyler, mutta eivätpä tämänkään Fast & Furiousin musiikit jää mieleen.

Yhteenveto: Fast & Furious 8 on lähellä ollakseen todella hyvä leffakesän lämmittelijä. Siitä löytyy tyylikkäitä ja älyvapaita toimintakohtauksia, sekä erittäin paljon huumoria, jolloin leffan parissa viihtyy helposti koko kahden tunnin ajan, eikä se edes tunnu kovin pitkältä. Vin Diesel on sama äijä kuin aiemmissa osissa, mutta show'n varastavat kaiken aikaa Dwayne Johnson ja Jason Statham, joista etenkin jälkimmäiselle on saatu paljon hauskoja kohtia mukaan. Valitettavasti elokuvan pahis ei erityisemmin vakuuta, eikä Charlize Theron ole roolissaan kovin hyvä. Elokuva tarjoaa toimivia yllätyksiä ja tarpeen vaatiessa siinä osataan muuttua vakaviksi. Stuntit ovat jälleen tyylikkäitä, kuten myös visuaaliset efektit. Jos olet pitänyt aiemmista Fast & Furious -sarjan elokuvista - etenkin kolmesta viimeisimmästä - niin kannattaa tämä vilkaista. Jos taas kuulut niihin, jotka eivät voi sietää sarjan leffoja joko ollenkaan tai parin ensimmäisen jälkeen ilmestyneitä teoksia, niin kannattaa jättää tämä väliin. Olen lukenut netissä monia kommentteja siitä, että joidenkin mielestä uudet Fast & Furious -leffat ovat huonoja, koska niissä ei enää ole keskiössä katuajot. Nämä henkilöt eivät varmaan ole ymmärtäneet, että koko sarjan keskiössä on aina ollut perhe. Ja eikö se ole hienoa, että sarjaan tuodaan jatkuvasti uusia puolia, jolloin sarja ei vain toista itseään, vaikka kaahailu pysyy aina mukana? Omasta mielestäni ainakin Fast & Furious 8 kuuluu selkeästi sarjan parhaimmistoon ja jään innolla odottamaan seuraavaa elokuvaa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The Fate of the Furious, 2017, Universal Pictures, One Race Films, Original Film