Daredevil: Born Again, kausi 2 (2026) - sarja-arvostelu

DAREDEVIL: BORN AGAIN - KAUSI 2

Luojat: Dario Scardapane, Matt Corman ja Chris Ord

Näyttelijät: Charlie Cox, Vincent D'Onofrio, Deborah Ann Woll, Michael Gandolfini, Wilson Bethel, Arty Froushan, Nikki M. James, Zabryna Guevara, Genneya Walton, Ayelet Zurer, Margarita Levieva, Hamish Allan-Headley, Matthew Lillard, Tony Dalton, Camila Rodriguez, Krysten Ritter, Elden Henson, Toby Leonard Moore ja Mike Colter

Genre: toiminta, jännitys

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 47 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 48 minuuttia

Ikäraja: 18

Marvelin sarjakuviin perustuva ja Netflixin Daredevil-sarjan (2015-2018) tarinaa jatkava Daredevil: Born Again nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Disney+ -palvelussa keväällä 2025, joten jatkoa oli luvassa. Kakkoskauden kuvaukset olivat jo käynnistyneet, ennen kuin ensimmäisestä kaudesta oli julkaistu yhtäkään jaksoa ja nyt Daredevil: Born Againin toinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun Disney+:ssa. Itse pidän valtavasti Netflixin Daredevilista, mutta Daredevil: Born Againin ensimmäinen kausi oli pienoinen pettymys, kaudella näkyessä tuotannon ongelmat. Odotin silti positiivisin mielin toisen kauden näkemistä ja katsoinkin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Daredevil yrittää kaikkensa pysäyttääkseen pormestari Wilson Fiskin, joka kiristää otettaan New Yorkista.

Charlie Cox nähdään jälleen kerran sokeana asianajaja Matt Murdockina, eli New Yorkin katuja suojelevana Daredevilina. Mattin jouduttua murhayrityksen kohteeksi edelliskauden päätteeksi, mies on päättänyt piiloutua ja lähteekin ulos lähinnä pirullisena alter egonaan. Cox on taas kerran mahtavassa vedossa, tulkiten vakuuttavasti hahmonsa sisäisiä dilemmoja, kun eskaloituva tilanne puskee Mattia tekemään ratkaisuja, joita hän ei hyväksy. Erinomainen on toki myös vastapuolelta löytyvää New Yorkin pormestari Wilson Fiskiä, eli julmaa rikollispomo Kingpiniä näyttelevä Vincent D'Onofrio. Fiskillä ei ole supervoimia, joilla pystyisi vaikkapa hävittämään puolet ihmiskunnasta sormien napsautuksella, mutta D'Onofrion huikean hyytävä suoritus saa katsojan aina jännittyneeksi, kun mies astelee ruutuun.

     Tuotantokaudella nähdään myös vanhat tutut Deborah Ann Woll Mattia auttavana Karen Pagena, Ayelet Zurer Fiskin vaimona Vanessana, Wilson Bethel tappaja Benjamin "Bullseye" Poindexterinä, Arty Froushan, Michael Gandolfini ja Zabryna Guevara Fiskiä seuraavina Buck Cashmanina, Daniel Blakena ja Sheila Riverana, Genneya Walton reportteri BB Urichina, sekä Margarita Levieva Mattin ex-tyttöystävänä, terapeutti Heather Glenninä. Uutena hahmona kausi esittelee Matthew Lillardin näyttelemän mysteerisen herra Charlesin, joka saapuu New Yorkiin hoitamaan omia tarkoitusperiään. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia rooleissaan, erityisesti Bethel, joka onnistuu tekemään esittämästään Bullseyesta entistä arvaamattoman. Miehen janotessa kostoa Fiskille, voi hänestä kuoriutua juuri se liittolainen, jota Daredevil tarvitsisi, mutta jonka metodeja sankarimme ei hyväksy.

Daredevil: Born Againin ensimmäinen tuotantokausi kärsi hieman tuotannollisista ongelmista. Sarjaa ryhdyttiin kuvaamaan tietynlaisena, mutta kun niin koeyleisöt, päätähdet Cox ja D'Onofrio kuin Marvel-pomo Kevin Feige tuumivat, että tämä ei toimi yhtään, tuotanto pistettiin tauolle siksi aikaa, että suuri osa sarjasta kirjoitettiin uusiksi. Tämä vanhojen ja uusien palojen yhdistelmä näkyi esimerkiksi omituisena rytmityksenä ja hieman sinne tänne rönsyilevänä tunnelmana. Onneksi toista tuotantokautta on ryhdytty tekemään huomattavasti selvemmällä visiolla ja kakkoskausi onkin kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi paketti, sekä parasta mitä Marvel on hetkeen tarjonnut.

Nämä kahdeksan jaksoa vievät täysin mennessään, eikä konflikti Daredevilin ja Wilson Fiskin välillä ole koskaan ollut näin haastava. Fiskin yhä vain julmempi ja häikäilemättömämpi tapa johtaa New Yorkia pistää Daredevilin entistä ahtaammalle ja turvautumaan keinoihin ja liittolaisiin, joita hän tavallisesti välttelisi. Jännite pysyy korkealla kaiken aikaa, mitä toki edesauttaa se, kuinka epämukavan läheltä meininki usein liippaa tämän hetken Yhdysvaltoja. Fiskin AVTF-erityisjoukko heijastelee selvästi ICE-agenttien toimia. Kausi tarjoaa myös aivan mahtavia toimintakohtauksia, jotka luottavat enemmän Netflix-sarjasta tuttuun brutaaliin käsirysyyn kuin Born Againin avauskauden tietokonekikkailuun. Onpa mukana toki se Daredevilille ominainen yhdellä pitkällä otoksella kuvattu turpaanveto useita vihollisia vastaan. Tämäkään kausi ei ole sieltä lapsiystävällisimmästä Marvel-päästä, vaan veri roiskuu, luut katkeilevat ja kallot halkeilevat.

Tuotantokauden ohjaajat pitävät tiukkaa ilmapiiriä ansiokkaasti yllä, samalla kun Dario Scardapanen johtama käsikirjoitustiimi vie kertomusta ja hahmoja mukaansatempaavasti eteenpäin. Kirjoittajat tarjoavat toisaalta väkevän huipennuksen, mutta jättävät tietyt jutut auki erittäin kiinnostaviin paikkoihin, enkä malta odottaa, kuinka homma tästä jatkuu ensi maaliskuussa käynnistyvällä kolmoskaudella. Teknisestikin Daredevil: Born Againin toinen kausi on pätevä, vaikka digiefektit eivät aina täysin vakuuta. Kameratyöskentely on usein tyylikästä ja leikkaus sulavaa. Lavasteet ovat hienot, maskeeraukset rujot ja puvustus hienoa. Pidän valtavasti Daredevilin tämänkertaisesta asusta, joka on se vanha punainen asu, mutta maalattuna mustaksi. Kauden varrella maali rapisee pois ja punaista pilkistää alta yhä enemmän. Ja hahmon fanina on suuri ilo vihdoin nähdä kahden D-kirjaimen koristavan hahmon rintakehää. Äänimaailma on vahvasti rakennettu ja Newtonin veljekset tunnelmoivat musiikeillaan jälleen jännittävästi ja toisinaan mahtipontisestikin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Daredevil: Born Again, Yhdysvallat, 2025-, Marvel Studios, Marvel Television, 20th Television, Corman & Ord, The Walt Disney Company

Arvostelu: Sonic the Hedgehog 3 (2024)

SONIC THE HEDGEHOG 3

Ohjaus: Jeff Fowler

Pääosissa: Ben Schwartz, Jim Carrey, Idris Elba, Colleen O'Shaughnessey, Keanu Reeves, James Marsden, Tika Sumpter, Krysten Ritter, Tom Butler, Shemar Moore, Natasha Rothwell, Lee Madjoub, Alyla Browne ja Adam Pally

Genre: seikkailu, toiminta, komedia

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 7

Segan hittipeleihin perustuva elokuva Sonic the Movie (Sonic the Hedgehog - 2020) oli fanien kehuma taloudellinen hitti, joten jatkoa oli luvassa. Sonic the Movie 2 (Sonic the Hedgehog 2 - 2022) oli vielä isompi menestys, joten kolmannen elokuvan teko käynnistyi heti. Kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2023 ja nyt Sonic the Hedgehog 3 saapuu elokuvateattereihin. Omasta mielestäni kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat kelvollisia, mutta en voinut sietää tässä välissä ilmestynyttä Knuckles-televisiosarjaa (2024). Odotukseni kolmatta elokuvaa kohtaan eivät olleet korkeat, mutta kävin silti ihan positiivisin mielin katsomassa Sonic the Hedgehog 3:n sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Sonicin, Tailsin ja Knucklesin täytyy tehdä yhteistyötä entisen vihamiehensä Eggmanin kanssa, pysäyttääkseen 50 vuoden horroksestaan heränneen, kostoa janoavan Shadow'n.

Aiemmista Sonic-elokuvista tutut hahmot tekevät paluun, lähtien tietty itse sinisestä vauhtisiili Sonicista (äänenä Ben Schwartz), joka tasapainottelee jälleen hauskan ja ärsyttävän välillä. Jatkuvasti vitsailevasta Sonicista saadaan onneksi leffan loppua kohti kaivettua hieman syvyyttäkin. Sonicin ei tarvitse toimia enää yksin, vaan hänen rinnallaan kulkevat toistamiseen lentävä tekniikkavelho Tails (Colleen O'Shaughnessey), sekä tällä kertaa myös äksy ja nyrkkejään heilutteleva Knuckles (Idris Elba), eikä pidä toki unohtaa ihmishahmoja, James Marsdenin näyttelemää Tomia ja Tika Sumpterin esittämää Maddieta, jotka toimivat kummallisten olioiden huoltajina. Myös Jim Carrey saatiin takaisin rooliinsa tohtori Ivo "Eggman" Robotnikiksi, siitäkin huolimatta, että Carrey ilmaisi kakkosleffan jälkeen jäävän eläkkeelle näyttelemisestä. Tällä kertaa Carrey nähdään tuplaroolissa, sillä hän esittää myös Eggmanin isoisää, Gerald Robotnikia, joka on vähintään yhtä mielipuolinen tiedemies kuin lapsenlapsensa. Aiemmin hupaisa Carrey lipsahtaa harmillisesti tällä kertaa ärsyttävyyden ja myötähäpeän puolelle, mitä ei auta, että hän näyttelee kahta hyvin samankaltaista hahmoa.

     Vastaansa hahmot saavat mustan, kaaosenergialla ladatun siilin Shadow'n (Keanu Reeves), kuten kakkosleffan lopputekstien aikana vihjailtiinkin. Shadow on kirkkaasti parasta elokuvassa ja on hienoa, että leffa ei väännä myös tätä hahmoa puhtaaksi vitsiksi. Hahmon taustatarina on onnistuneen traaginen ja katsoja voi ymmärtää raivon, mikä puskee Shadow'ta eteenpäin. Reeves on nappivalinta hahmon ääneksi.

Sonic the Hedgehog 3 jatkaa mallikkaasti kahden ensimmäisen elokuvan kelpo linjalla, saaden antamaan anteeksi pöyristyttävän surkean Knuckles-sarjan. Jos pidit edellisistä leffoista, pidät takuulla tästäkin, mutta jos et välittänyt aiemmista, ei tämä elokuva voita sinua puolelleen. Eipä tämäkään Sonic-leffa erityisen ihmeellinen elokuvana ole, mutta epätasaisenakin paketti viihdyttää pääasiassa mukavasti. Etenkin Sonicin ja Shadow'n kohtaamiset ovat mainiot, kuten trailereissakin mainostettu takaa-ajokohtaus Tokiossa, Akira-animea (アキラ - 1988) mukailevien moottoripyöräotosten kera. Shadow'n menneisyyteen pureutuvat takaumat ovat myös kiinnostavaa seurattavaa. Tapa, jolla hahmoa käsitellään, tuskin tuottaa faneille pettymystä.

Siinä, missä toimintakohtaukset toimivat ja Shadow'n takaumat olivat jopa hitusen liikuttavia, pakollinen ja överiksi vedetty huumoripuoli jätti kuitenkin minut pääasiassa kylmäksi ja useat vitsit aiheuttivat lähinnä myötähäpeää naurujen sijaan. Parit ihan hauskat heitot mahtuu sekaan, mutta etenkin Carreyn koheltaminen oli mielestäni todella vaivaannuttavaa. Useat kohtaukset rakentuvat täysin kahden tohtori Robotnikin välille ja jossain kohtaa jopa toivoin, että olisin voinut kelata vaikkapa kiusallisen tanssinumeron yli ja siirtyä takaisin Sonicin, Shadow'n ja muiden pariin.

Jeff Fowler jatkaa edelleen ohjaajan penkillä. Fowler työskenteli parikymmentä vuotta sitten Shadow the Hedgehog -videopelin (2005) parissa, mikä selittää sen, miksi hän on hoitanut kaiken Shadow'iin liittyvän niin onnistuneesti. Fowler kuitenkin kokee vaikeuksia tasapainotella vakavien ja hupsujen juttujen välillä, jolloin katsojaa heitellään välillä varsin armottomasti tunnetilasta toiseen. Sonic the Hedgehog 3 on kelvollisesti kuvattu, lavasteet ovat oivat, puvustus menevää ja Robotnikien maskeeraukset veikeät. Tietokonetehosteet näyttävät pääasiassa hyviltä ja äänimaailmakin on onnistuneesti rakennettu Tom Holkenborgin säveltämiä musiikkeja myöten. Musiikeista löytyy faneille bongailtavaa läpi leffan.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet, jatko-osaa pohjustavat kohtaukset.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Sonic the Hedgehog 3, 2024, Paramount Pictures, Sega Sammy Group, Original Film, Marza Animation Planet, Blur Studio

Arvostelu: El Camino: Breaking Bad -elokuva (El Camino: A Breaking Bad Movie - 2019)

EL CAMINO: BREAKING BAD -ELOKUVA

EL CAMINO: A BREAKING BAD MOVIE

Ohjaus: Vince Gilligan
Pääosissa: Aaron Paul, Charles Baker, Matt Jones, Jesse Plemons, Scott MacArthur, Scott Shepherd, Robert Forster, Tess Harper, Michael Bofshever, Jonathan Banks, Bryan Cranston ja Krysten Ritter
Genre: rikos, draama
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 16

Vince Gilliganin luoma Breaking Bad (2008-2013) on yksi maailman arvostetuimmista televisiosarjoista. Sarja on äärimmäisen suosittu, kriitikoiden ylistämä ja se on voittanut hurjan määrän palkintoja, kuten mm. 16 Primetime Emmy -pystiä 58:sta ehdokkuudestaan ja 12 Saturn Awardia 27:stä ehdokkuudestaan! Sarja jopa tehtiin lähes täysin kuva kuvalta uudestaan espanjalaisena versiona nimeltä Metástasis (2014). Gilligan itse taas auttoi luomaan asianajaja Saul Goodmanista kertovan lisäosasarjan Better Call Saul (2015-), minkä viides kausi saapuu ensi kuussa Netflixiin. Jo Breaking Badin päätöstä suunnitellessaan Gilligan mietti, mitä yhdelle sen päähahmoista, Jesse Pinkmanille kävisi sarjan loputtua. Kuitenkin vasta vuonna 2017 hän alkoi tosissaan suunnittelemaan Jessen jatkotarinaa ja alkoi puhumaan tästä hahmon näyttelijälle, Aaron Paulille, joka innostui. Aluksi Gilligan pohti yksinkertaista, noin puolen tunnin erikoisjaksoa, mutta vähitellen hänen tekstinsä muovautui kahden tunnin elokuvan käsikirjoitukseksi. Kuvaukset alkoivat marraskuussa 2018 ja leffaa työstettiin mahdollisimman salassa, kunnes lopulta El Camino: Breaking Bad -elokuva julkaistiin Netflixissä lokakuussa 2019. Itse en ollut katsonut Breaking Badia koskaan aiemmin, vaikka sen katsomista on kehotettu minulle jo vuosia. Kun kuulin El Caminon olevan tulossa, ajattelin, että katsoisin sarjan vihdoin valmistautumisena siihen. Kuitenkin kun leffa ilmestyi nopeammin kuin ajattelin ja olin juuri katsonut koko Downton Abbey -sarjan (2010-2015) valmistautumisena sarjaa jatkavaan elokuvaan Downton Abbey (2019), en jaksanut käydä samaa prosessia läpi heti uudestaan Breaking Badin kanssa. Kuitenkin nyt, kun Better Call Saulin viides kausi on tosiaan tulossa, päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloin katsomaan Breaking Badia. Sarjan osoittauduttua aika lailla täydelliseksi paketiksi, olin todella jännittynyt, kun aloin katsomaan El Camino: Breaking Bad -elokuvaa, peläten, ettei se millään yltäisi sarjan tasolle.

Jesse Pinkman on paennut vangitsijoiltaan Walter Whiten pelastettua hänet, mutta poliisit ovat yhä hänen kintereillään. Jessen täytyykin pohtia, mitä tehdä tulevaisuudellaan. Paluu entiseen ei ole enää vaihtoehto.

Aaron Paul palaa tosiaan Jesse Pinkmanin rooliin ja hoitaa homman muutamien vuosienkin tauon jälkeen erinomaisesti. Kauas on jäänyt se virnuileva "yo, bitch!" -Jesse ja kaikkien tapahtumien vuoksi jäljelle on jäänyt murtunut mies, joka katuu elämänsä valintoja ja suree kaikkea menettämäänsä. Komediallisena sivuhahmona alkaneen Jessen matkaa on ollut kiehtovaa ja jopa yllättävän traagista seurata pitkin sarjaa ja ne fanit, jotka halusivat palavasti nähdä, mitä Jesse tekee sen jälkeen, kun on päässyt pakoon vangitsijoiltaan, saavat rahoilleen ihan tarpeeksi vastinetta. Elokuvan vahvuus syntyykin siitä, kuinka se vie katsojan päähenkilön mieleen ja näyttää, kuinka rikki se on. Paul vakuuttaa synkempänä versiona Jessestä, jota seuratessa katsojana ei voi olla miettimättä, kuinka paljon helpommalla hän olisi päässyt, jos ei olisi koskaan lähtenyt Walter Whiten (Bryan Cranston) bisneksiin mukaan.

Elokuvassa nähdään paljon tuttuja kasvoja Breaking Bad -sarjasta - niin eloon jääneitä kuin takaumien kautta kuolleitakin. Jessen huumekaverit Skinny Pete (Charles Baker) ja Badger (Matt Jones) ovat tietty mukana, vaikkakin oudon vähän aikaa. Elokuva olisi ollut loistava mahdollisuus tarjota heille enemmän tehtävää kuin he saivat itse sarjan lopetuskaudella. Osa takaumissa nähdyistä kuolleista hahmoista on ymmärrettävästi tuotu takaisin, etenkin Todd (Jesse Plemons), jota tarvitaan, kun näytetään katsojalle paremmin, mitä kaikkea Jesse joutui kokemaan vankeutensa aikana. Osa hahmoista taas on mukana ihan vain fanipalveluksena. Kun kyseessä on Breaking Badin jatkotarina, monet fanit olisivat varmasti raivoissaan, jos tietyt henkilöt eivät saisi edes yhtä kohtausta. Itse lähinnä kohottelin kulmia ja pohdin, että "jaa, kai hänetkin oli sitten pakko raahata takaisin".

Kirjoittaessani arvostelua Breaking Badin viimeisestä tuotantokaudesta, mietin, että olisin lisännyt loppuun spoileri-osion, missä olisin käsitellyt tarkemmin tiettyjä ratkaisuja, kuten hahmojen kuolemia ja loppuratkaisua, mitä en tietenkään voinut tehdä spoilerittomassa tekstissä. Tein samanlaisen spoileri-osion arviossani Game of Thronesin (2011-2019) päätöskaudesta ja vakavasti ajattelin, että Breaking Bad vaatisi samaa. Lopulta kuitenkin hoksasin, että voisin avata mietteitäni sarjan loppuratkaisusta tämän leffan, El Caminon arviossani. Sanoin kyllä Breaking Badin viimeisen kauden arvostelussani, että rakastin sarjan lopetusta ja pidin sitä täydellisenä päätöksenä. Walterin tunnustus vaimolleen siitä, että hän teki tämän kaiken, koska piti metamfetamiinibisneksestä, oli todella vaikuttava ja herkkä hetki, minkä lisäksi oli hirvittävää seurata Jessen elämää vankeudessa. Walterin matkan loppu oli upeasti toteutettu ja oli hienoa, että viimeisenä tekonaan hän lopulta pelasti Jessen, jota Walter selvästi piti usein kuin poikanaan. Walterin ja hänen huumeimperiuminsa kukistuessa, toivoa katsojaan loi lopetus, missä Jesse ajoi ulos porteista, kohti mahdollisesti parempaa tulevaisuutta. Jäisikö hän kiinni, vai pääsisikö hän elämään loppuelämänsä rauhassa, pidin siitä, kuinka sarja jätti hahmon tulevaisuuden auki.

Tai no, tämän elokuvan myötä hahmon tulevaisuus ei enää jäänytkään auki ja jo siinä on ensimmäinen ongelmani El Camino: Breaking Bad -elokuvan kanssa. Sitä ei olisi mielestäni tarvinnut tehdä. Elokuva yrittää tehdä samaa Jessen kohdalla kuin sarjan päätöskausi teki Walterin kanssa, missä hahmo pohtii tekojaan ja kauhistelee niiden seurauksia, tietäen, ettei takaisin ole enää paluuta. Walterin kohdalla tämä tehtiin iskevästi ja koskettavasti. Leffa ei valitettavasti pysty läheskään samaan. Elokuva tuo äärimmäisen vähän uutta pöytään ja kun sen tarina on vielä todella löyhä, lähes olematon, en voinut muuta kuin miettiä, että El Camino on aika väkisin väännetty teos. Leffa ei ole kovinkaan jännittävä, toisin kuin äärimmäisen intensiivinen ja vangitseva Breaking Bad. Sen draamapuoli ei liikuta katsojaansa jopa kyyneliin asti, kuten sarja teki. Tämä elokuva vain on. Se on hyvin näytelty ja on mahtavaa nähdä Aaron Paul esittämässä tunnetuinta hahmoaan näin hienosti vielä viimeisen kerran, mutta lopulta olen sitä mieltä, että jo Breaking Bad -sarja tarjosi hahmolle upean lopun. Ei El Camino todellakaan huono ole ja siinä on paljon hyvää, kuten mielenkiintoinen western-henki, sekä joitain erittäin hyviä kohtauksia, mutta kun täydellisen sarjan jälkeen tehdään elokuva, mikä on vain "kelvollinen", on pettymys valtava.

Sarjan luoja Vince Gilligan toimii El Caminossa sekä ohjaajana että käsikirjoittajana ja ottaen huomioon, kuinka mielettömän mestarillista työtä hän teki sarjan kanssa, on hämmentävää, kuinka vaisua hänen työnsä leffassa on. Gilligan halusi selkeästi palata sarjan pariin, mutta harmillisesti lopputulos tuntuu hieman epätoivoiselta. Jos Jessen tarinaa oli pakko jatkaa, Gilligan olisi voinut malttaa pitää tämän vajaan tunnin mittaisena televisiospesiaalina. Kun miettii elokuvan onnistumisia, täytyy kehua teknistä puolta, sekä tekijöiden taitoa saada filmi tuntumaan siltä kuin se olisi tehty heti sarjan päätyttyä. El Camino lähtee liikkeelle suoraan siitä, mihin sarja päättyi ja se tuntuu siltä kuin teon välissä ei olisi kulunut lainkaan vuosia. Vasta kun päästään pitkiin fanipalvelus-takaumiin, alkaa selvetä, että kuvaukset eivät startanneetkaan heti sarjan valmistuttua. Kuvaukseltaan El Camino on taattua Breaking Bad -laatua. Mukana on paljon todella tyylikkäitä otoksia, niin läheltä kuin kaukaa. Maskeeraukset ovat karun onnistuneita ja lavastus on oivallista. Äänimaailma on vaikuttavasti rakennettu ja sarjan tavoin leffakin hyödyntää hiljaisuutta hienosti.

Yhteenveto: El Camino: Breaking Bad -elokuva on ihan kelvollinen, mutta hyvinkin tarpeeton jatko-osa mestarilliselle televisiosarjalle. On selvää, että tekijöissä on ollut paljon samoja henkilöitä, mutta se vimma ja huikea taiturimaisuus, millä sarjaa työstettiin, loistaa elokuvassa poissaolollaan. Lähinnä tekninen puoli on ansiokasta ja Aaron Paulkin pistää parastaan pääroolissa Jesse Pinkmanina. Koko sarjan luonut Vince Gilligan aiheuttaa kuitenkin suuren pettymyksen käsikirjoituksellaan. Jessen jatkotarina on enemmänkin kahden tunnin mittaan venytetty epilogispesiaali. Kun fanipalveluksen vuoksi tehtyjä takaumia, sekä tylsää haahuilua leikkaisi pois, olisi tämä mahtunut tunnin mittaiseen televisiojaksoon. Leffa ei tuo mitään uutta pöytään, eikä sen tunnepuoli vakuuta. Toisin kuin sarja, elokuva ei jännitä tai kosketa. Ihan mukavan western-hengen Gilligan on saanut luotua, mutta lopulta El Camino: Breaking Bad -elokuva tuntuu lähinnä epätoivoiselta paluulta Gilliganin joskus-niin-nerokkaaseen luomukseen. Niille, jotka kokivat Breaking Badin päätyttyä valtavaa hinkua palata sarjan maailmaan, eikä Better Call Saul riittänyt, El Camino voi toimia passelisti. Mutta jos minun tavoin pidit Breaking Badin viimeistä jaksoa täydellisenä loppuna täydelliselle sarjalle, on kyseessä lähinnä turha tekele.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.1.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
El Camino: A Breaking Bad Movie, 2019, Netflix, Sony Pictures Television, High Bridge Productions, Gran Via Productions