MANAAJA III
THE EXORCIST III
Ohjaus: William Peter Blatty
Näyttelijät: George C. Scott, Ed Flanders, Brad Dourif, Scott Wilson, Nancy Fish, Nicol Williamson, Jason Miller, Barbara Baxley, Grand L. Bush, Harry Carey Jr., George DiCenzo, Tyra Ferrell ja Samuel L. Jackson
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia - Director's Cut: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 16
William Peter Blattyn kirjaan perustuva kauhuelokuva Manaaja (The Exorcist - 1973) oli kehuttu menestys, joten sille päätettiin tietenkin tehdä jatkoa. Manaaja II: Luopio (Exorcist II: The Heretic - 1977) oli kuitenkin sekä kriitikoiden että katsojien haukkuma taloudellinen epäonnistuminen. Blatty itse työsti uutta kauhutarinaa, joka kertoi Manaaja-kirjassa esiintyneestä poliisihahmo William Kindermanista. Hän esitteli ideansa Manaajan ohjaajalle William Friedkinille ja Warner Bros. Picturesille, jotka tarttuivat projektiin. Kuitenkin Blatty ja Friedkin riitaantuivat ja Blatty päättikin kirjoittaa tarinansa kirjana, joka julkaistiin vuonna 1983 nimellä Paholaisleegio (Legion). Kirja menestyi hyvin ja Blatty muokkasi siitä elokuvakäsikirjoituksen, jonka hän halusi itse ohjata, mutta studiot torjuivat hänet. Lopulta Morgan Creek -yhtiö tarttui Blattyn ideaan ja antoi miehelle luvan ohjata elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 1989 työnimellä "Exorcist: Legion" ja elokuva oli leikkausvaiheessa, kun Morgan Creek vaati Blattya muuttamaan elokuvaa, jotta sen saisi linkitettyä selkeämmin Manaajaan. Hammasta purren Blatty suostui ja työsti kokonaan uuden finaalin. Lopulta Manaaja III sai ensi-iltansa elokuussa 1990, mutta vaikka leffa sai paljon positiivisemman vastaanoton kuin Manaaja II: Luopio, se ei menestynyt toivotulla tavalla. Vuosien varrella elokuva on löytänyt uudenlaisen arvostuksen, etenkin kun Blattyn alkuperäinen versio vihdoin julkaistiin katsottavaksi, mutta samalla leffa on ollut myös aikamoisen kohun ympäröimä, sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerin näytettyä elokuvaa uhreilleen. Itse en ollut aiemmin nähnyt Manaaja III:a, ainoastaan alkuperäisen Manaajan, sekä surkean Manaaja: Uskon merkin (The Exorcist: Believer - 2023). Kuitenkin nyt kun leffasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla The Exorcist: Martyrs (2027), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmin väliin jääneet osat. Inhosin Manaaja II: Luopiota, mutta aloitin silti Manaaja III:n katselun uteliaana, kuultuani monilta, että kyseessä olisi selvästi laadukkaampi teos.
Komisario William Kinderman ryhtyy tutkimaan murhien sarjaa, jotka viittaavat jo kuolleen Gemini-tappajan paluuseen. Tutkintojen edetessä Kinderman joutuu kauhukseen huomata, että taustalla piilee julmia pimeyden voimia.
Ensimmäisessä Manaajassa komisario William Kindermania näytellyt Lee J. Cobb ei palannut rooliinsa, joten hänet korvattiin George C. Scottilla, joka jostain syystä sai roolityöllään huonoimman miespääosan Razzie-ehdokkuuden. Itse pidin Scottin roolisuorituksesta ja mielestäni hän tekee paljon aika vähällä. Kinderman nähdään usein lähinnä kuuntelemassa eri ihmisiä, hänen tehdessä tutkimustaan ja Scottista löytyy väkevää karismaa silloinkin, kun hän vain tuijottaa jotakuta keskittyneenä. Hahmona Kinderman on mainio. Hän on iäkäs, jo eläkkeen partaalla olevaa komisario, josta löytyy kuitenkin vielä tarpeen vaatiessa puhtia, etenkin kun vaikuttaisi siltä, että hänen vuosia sitten jahtaamansa Gemini-tappaja on tehnyt omituisen paluun.
Elokuvassa nähdään myös Ed Flanders ja Harry Carey Jr. pappeina isä Dyerina ja isä Kanavanina, Scott Wilson vanhusten mielisairaalan tohtori Templenä ja Nancy Fish sairaanhoitaja Allertonina, Brad Dourif muuan James Venamunina, sekä Jason Miller alkuperäisestä Manaajasta tuttuna isä Karrasina ja Nicol Williamson isä Morningina, jotka lisättiin studion päätöksestä mukaan, jotta elokuva saataisiin linkitettyä vahvemmin Manaajaan ja jotta leffaan saataisiin joku suorittamaan manausta. Lisäksi tarkkasilmäisimmät katsojat voivat bongata muuan Samuel L. Jacksonin erään unikohtauksen sokeana miehenä. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, joskin Millerin kohdalla tekijöiden ongelmaksi muodostui näyttelijän paha alkoholismi, joka oli turmellut miehen muistia niin, että hän koki suuria vaikeuksia opetella vuorosanojaan. Leffan väkevin suorittaja on Dourif, joka pääsee parissa pitkässä monologissaan tosissaan vauhtiin.
Alkuperäinen Manaaja on yksi lajityyppinsä parhaista teoksista, mutta Manaaja II: Luopio on tosiaan täysin syystä haukuttu maanrakoon. Manaaja III onkin sitten selvä tasonnosto luokattoman huonon kakkososan jälkeen, vaikka alkuperäisen mestariteoksen tasolle ei vieläkään ylletä. Kakkososa ei selvästi ollut William Peter Blattynkaan mieleen, koska sen tapahtumia ei mainita sanallakaan, aivan kuin sitä ei olisi koskaan tehty. Blattyn työssä kiinnostavaa on myös se, että hän ei halunnut lähteä toistamaan alkuperäisen Manaajan jippoja, vaan kertoa täysin uuden kauhutarinan samasta maailmasta. Siinä, missä ykkösosassa oli kyse pikkutytön hirvittävästä riivauksesta, kolmonen on enemmän sarjamurhaajadekkari yliluonnollisin elementein. Harmillisesti studio ei tälle poikkeavuudelle täysin lämmennyt ja niinpä Blatty pakotettiin tosiaan lisäämään loppuun mukaan manauskohtauksen, joka kieltämättä tuntuu kaiken muun jälkeen hassun päälleliimatulta ja ylimääräiseltä.
Elokuva nappaa onnistuneesti mukaansa, oli kyse sitten jännittävästä ilmapiiristä tai mielenkiintoisesta kertomuksesta. Leffa etenee verkkaisesti, mutta se ei koskaan käy tylsäksi, koska mukana on useita vangitsevia kohtauksia. Eräs sairaalaan sijoittuva yökohtaus on täysin ymmärrettävästi jäänyt elämään ihan omaa elämäänsä kauhufanien keskuudessa. Vaikka monet kohtaukset koostuvat lähinnä siitä, että komisario Kinderman kuulustelee jotakuta, nämä pitkät keskustelut pitävät tiukasti otteessaan. Kevennystä kauhun keskelle tuo elokuvan huumori, joka ei kuitenkaan riko jännitettä, vaan joka on saatu ujutettua sekaan yllättävänkin luontevasti. Leffan kompastuskivi on tosiaan studiovaatimuksesta muutettu lopetus. Minun pitääkin ostaa Manaaja III:n blu-ray -julkaisu, koska siinä tulee mukana myös Blattyn alkuperäinen visio. Manaaja III toimii hyvin jo näin, mutta minua kiehtoo nähdä, mitä elokuvan piti alun perin olla.
Ei uskoisi, että William Peter Blatty oli Manaaja III:a ennen ohjannut vain yhden elokuvan, Yhdeksännen aistin (The Ninth Configuration - 1980) ja on sääli, ettei hän ohjannut ainuttakaan leffaa tämän jälkeen. Blatty rakentaa karmivaa tunnelmaa taidokkaasti ja kirjailijaksi hänellä on tarkka silmä väkeville visuaaleille. Manaaja III on nimittäin tyylikkäästi kuvattu ja mukana on muutamia erittäin näyttäviä otoksia. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset ovat paikoitellen hyvällä tavalla inhottavat. Tehosteet näyttävät vakuuttavilta ja mukana on yksi katolla kiipeily, joka sai minut rapsuttelemaan päätä, miten se oli tehty niin uskottavasti vuonna 1990. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu, Barry De Vorzonin säveltämiä painostavia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Exorcist III, Yhdysvallat, 1990, Morgan Creek Entertainment, Carter De Haven Productions



