LAPIN SOTA
Ohjaus: Aku Louhimies
Näyttelijät: Luukas Niskanen, Sannah Nedergård, Peter Franzén, Volker Bruch, Pyry Kähkönen, Olli Rahkonen, Hilma Kotkaniemi, Ronja Kuoppamäki, Amelie Bleuberg, Emma Kilpimaa, Aino Louhimies, Elli Arstila, Panu Mikkola, Akseli Reimaluoto, Onni Parviainen, Taisto Oksanen ja Petteri Summanen
Genre: sota, historia
Kesto: 2 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 16
Lapin sota perustuu Antti Tuurin kirjaan Rauta-antura vuodelta 2012. Uuden Tuntemattoman sotilaan (2017) ohjaaja Aku Louhimies kiinnostui Tuurin kirjasta ja kuinka se kertoi usein vaietuista asioista toisesta maailmansodasta Suomessa. Louhimies ja Tuuri ryhtyivät yhdessä kirjoittamaan elokuvakäsikirjoitusta ja saivat rahoituksen tuotannolle. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2025 ja nyt Lapin sota on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen odottanut elokuvan näkemistä uteliaana, sillä traileri vaikutti lupaavalta. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Lapin sodan heti sen ensi-iltapäivänä.
Syksy 1944. Sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä on päättynyt rauhansopimukseen. Sopimukseen kuitenkin kuuluu ehtona, että Suomea auttaneet saksalaiset pitää häätää maasta, mistä saksalaiset taas suuttuvat, aloittaen uuden sodan suomalaisten ja heidän entisten liittolaistensa välillä.
Lapin sota kertoo syksyn 1944 tapahtumista muutamasta eri vinkkelistä. On panssarintorjuntaosastoon kuuluva nuori sotamies Heikki (Luukas Niskanen), vähän aikaa sitten vankilasta vapautunut ja suoraan rintamalle lähtenyt Arvo (Pyry Kähkönen) ja heitä komentava alikersantti Ilola (Olli Rahkonen), sekä pastori Vainio (Peter Franzén), hänen vaimonsa Saara (Sannah Nedergård) ja Saaran uusi rakas, saksalaismajuri Duisberg (Volker Bruch). Heikki, Arvo ja Ilola ovat vain muutama sotilas tuhansista, jotka ovat juuri taistelleet Neuvostoliittoa vastaan, kun uuden rauhansopimuksen myötä heidän pitäisikin yhtäkkiä kääntyä entisiä liittolaisiaan, eli natsi-Saksaa vastaan. Tilanne on haastava myös Saaralle, joka työskenteli tulkkina saksalaisten esikunnassa ja rakastui siellä majuri Duisbergiin, joka pitäisi nyt nähdä vihollisena. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja sopivan erilaisia toisistaan. Kenties eniten esillä oleva Heikki jää henkilönä toisaalta hieman ohueksi, mutta samalla hiljaisen nuorukaisen kautta esitetään täydellisesti sodan kamaluuksia. Niskanen ei paljoa pääse puhumaan, mutta hän tekee todella paljon pelkillä katseillaan. Näyttelijäkaarti on muutenkin hyvässä vedossa. Rahkonen tulkitsee mainiosti alikersantin väsymystä, Franzén taas pastorihahmonsa vaikeita tunteita hänet pettänyttä vaimoaan kohtaan ja Kähkönen tuo hieman huumoria synkkyyden keskelle. Nedergårdin ja Babylon Berlin -televisiosarjasta (2017-) tutun Bruchin väliltä löytyy hyvää kemiaa.
Tässä kohtaa voisin varmaan tunnustaa, että en ole vieläkään nähnyt Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta. Tämä arvostelu ei siis tule millään lailla vertailemaan pitkään kyseenalaisten metodiensa takia kohujen keskellä ryvenneen ohjaajan kahta sotaelokuvaa. Lapin sodan nähtyäni aion kyllä mahdollisimman pian saada katsottua myös Tuntemattoman sotilaan, sillä olin ajoittain niin vaikuttunut tästä teoksesta. Vielä elokuvan alkupää hapuilee hieman, kun se tuntuu hetkittäin filmatulta Wikipedia-artikkelilta. Pitkään jokainen kohtaus alkaa tekstillä, joka selittää missä ollaan, mikä päivä on ja mitä merkittävää Suomessa on juuri tapahtunut. Hetken jännitin, että tuleeko koko leffa olemaan sellainen. Onneksi elokuva kuitenkin rauhoittuu edetessään ja vahvistaa otettaan kaiken aikaa.
Hieman töksähtelevästä tarinankerronnasta huolimatta elokuvan ensimmäinen tunti säväytti sotakohtauksillaan, joista näki että rahaa on kyllä palanut. Taistelukuvaukset ovat myös onnistuneen jännittäviä. Todellinen koukkuhan leffaan kuitenkin saadaan, kun rauhansopimus on solmittu ja yhtäkkiä suomalaisten pitäisi kääntyä vanhoja liittolaisiaan vastaan. Natsi-Saksan kanssa toveeraaminen on toki asia, mitä harva maa haluaisi muistella, mutta valitettavasti Suomi ei olisi pärjännyt taistelussa Neuvostoliittoa vastaan ilman heitä. Natsien teot Euroopassa olivat etäisesti tiedossa, mutta Suomeen saapuneet saksalaiset tuntuivat olevan hyviä miehiä, jotka auttoivat paikallisia taistelemisen lisäksi myös muissa hommissa. Ja yhtäkkiä seuraavana päivänä nämä miehet olivat vihollisia, jotka pitäisi joko saada ulos maasta tai ampua.
Elokuvan parasta antia on tämä kuvaus tilanteen absurdiudesta ja samalla hurjuudesta suomalaisten vinkkelistä. Entinen vihollinen onkin nyt liittolainen ja entinen liittolainen onkin nyt vihollinen. Elokuva näyttää raastavasti, miten suomalaisten pitää puheellaan epäinhimillistää saksalaiset ja venäläiset, jotta voivat perustella itselleen tekonsa ja käytöksensä. Samalla elokuva muistuttaa, että hirmutekoihin pystyy jokainen kansalaisuudesta riippumatta. Kun nuoret sotilaat saavat käskyn viedä saksalaisia auttaneet ja heihin rakastuneet suomalaisnaiset Rovaniemelle, jännite on korkeampi kuin sotakohtauksissa, sillä kuka tahansa vastaantuleva voi olla vihamielinen, niin naisille, jotka mielletään nyt pettureiksi ja vakoojiksi, sekä miehille, jotka heitä saattavat ja suojelevat. Siis suojelevat, vaikka naisia ollaan todennäköisesti viemässä tapettaviksi.
Kestoa Lapin sodalla on vähän päälle kaksi ja puoli tuntia, mutta itse en mieltänyt elokuvaa missään kohtaa liian pitkäksi tai tylsäksi. Osalle katsojista voi tulla pettymyksenä, että sotimiskohtaukset loppuvat periaatteessa kokonaan puolenvälin paikkeilla ja loppuleffa on lähinnä matkaamista Ouluun, joko jalan tai hyvän onnen sattuessa auton kyydissä. Minut tämä matka - sen vaiheet ja sen vaikutukset hahmoihin - koukuttivat täysin mukaansa. Pidin paljon siitä, että sodan päättyminen ei genreleffalle poikkeuksellisesti juuri saanut aikaan sotilaissa riemunkiljahduksia, vaan enemmänkin sellaisia "ai tässäkö tämä nyt oli, lähdetäänkö kotiin?" -kysymyksiä. Leffan loppu onnistui myös liikuttamaan.
Louhimies rakentaa ilmapiiriä väkevästi ja on saanut aikaan kohtauksia, jotka todella tuntuvat suurilta skaalaltaan. Hänen ja Tuurin käsikirjoitus hieman takeltelee alkumetreillä, mutta voi toki olla, että myös Lapin sodasta julkaistaan joskus Tuntemattoman sotilaan tapaan pari pidennettyä versiota, jotka rauhoittavat alkupään kerrontaa hieman. Teknisesti Lapin sota on hieno. Elokuva on todella tyylikkäästi kuvattu ja mukana on niin näyttäviä maisemaotoksia, taitavaa siluettien ja värien, sekä värittömyydenkin käyttöä. Lavasteet ovat komeat, puvustus oivallista ja maskeeraajat ovat päässeet peittämään näyttelijät mutaan ja ruhjeisiin. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma jylisee onnistuneesti. Lasse Enersenin säveltämät musiikit tunnelmoivat niin jännittävästi kuin haikeastikin taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Lapin sota, Suomi, 2026, Backmann & Hoderoff, MTV Oy
