FLEAK: KEKSELIÄS YSTÄVÄNI
Ohjaus: Jens Møller
Pääosissa: Urho Kuokkanen, Ella Jaakkola, Valtteri Turunen, Petteri Summanen, Sanna-June Hyde, Usva Kärnä, Ella Pyhältö, Pinja Hanski, Kaycie Chase, Barbara Weber-Scaff ja David Coburn
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 7
Fleak: Kekseliäs ystäväni on uusi suomalainen animaatioelokuva, jonka taustalla toimii Niko-poroanimaatioelokuvistakin (2008-2024) vastannut Anima Vitae -yhtiö. Antti Haikala kehitteli leffan tarinan ja sai sille rahoituksen. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja Fleak: Kekseliäs ystäväni sai maailmanensi-iltansa Ranskassa Annecyn animaatiofestivaaleilla kesäkuussa 2025. Nyt elokuva saapuu Suomenkin teattereihin. Itse innostuin heti, kun kuulin, että Niko-leffojen tekijöiltä oli tulossa uusi animaatioelokuva. Tietämättä juuri mitään elokuvan tarinasta, kävin katsomassa Fleak: Kekseliään ystäväni sen ennakkonäytöksessä Finnkinon Lasten sunnuntaissa.
11-vuotias Tuomas-poika menettää kävelykykynsä onnettomuudessa. Surun keskellä Tuomas saa uuden ystävän, kun ruostuneesta lampusta ilmestyy Fleak, pinkki otus toisesta ulottuvuudesta, joka vie Tuomaksen seikkailuun.
Fleak: Kekseliään ystäväni keskiössä on Tuomas (äänenä Urho Kuokkanen), yksitoistavuotias poika, joka on kyllästynyt siihen, että hänen isoveljensä Miki (Valtteri Turunen) ja isosiskonsa Ceci (Ella Jaakkola) unohtavat hänet jatkuvasti, hengaillakseen coolin Jaskan (Riku Leskinen) kanssa. Eräänä päivänä turhautunut Tuomas päättää salaa seurata kolmikkoa näiden salamajaan, mutta joutuu onnettomuuteen ja menettää siinä samalla kävelykykynsä. Tuomas on tykättävä hahmo, jonka puolesta harmittaa, kun tämä sysätään vähän väliä sivuun. Onnettomuuden myötä elokuva uskaltaa uiskennella varsin synkissäkin vesissä hahmon kanssa. Miki ja Ceci ovat sen sijaan varsin rasittavat sisarukset ja Jaska aiheuttaa lähinnä silmienpyörittelyä niin Tuomaksessa kuin katsojassakin, nuorukaisen esittäessä olevansa niin magee ja kova jätkä pyöränsä kanssa.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Tuomaksen, Mikin ja Cecin vanhemmat (Petteri Summanen ja Sanna-June Hyde), sekä tietty nimikkohahmo Fleak, pinkki ja pörröinen olento toisesta ulottuvuudesta, joka saapuu Tuomaksen kotiin keksien perässä ja ottaa pyörätuolilla kulkevan pojan seikkailuun, joka voi ehkä antaa hänelle uudelleen kyvyn kävellä. Fleak on söpö ja hassu veijari, joka nousee takuulla monen suosikiksi leffan hahmokattauksesta. Siksi on harmi, että tämä pinkki otus on ruudulla yllättävänkin vähän. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että koko Fleak kirjoitettiin mukaan vain, jotta Suomessa voitaisiin yrittää rahastaa siitä tehdyillä pehmoleluilla esimerkiksi Disneyn tapaan.
Kaikki kolme Niko-leffaa - Lentäjän poika (2008), Lentäjäveljekset (2012) ja Myrskyporojen arvoitus (2024) - olivat mielestäni erittäin mainioita, joten odotin innolla näkeväni, mitä osittain sama poppoo saisi aikaan uuden idean kanssa. Mielestäni Suomessa pitäisi tehdä enemmänkin animaatioleffoja, kun taitoa näköjään löytyy. Valitettavasti Fleak: Kekseliäs ystäväni ei ole Niko-elokuvien tasoinen koko perheen animaatioseikkailu, vaan se jäi lähinnä kelvollisesti kertakatseluksi, jossa olisi kyllä ollut ainesta parempaankin. Elokuvan selkeä vahvuus on siinä, että se uskaltaa mennä hieman synkemmille poluille, kun päähenkilö Tuomas menettää kävelykykynsä ja joutuu pyörätuoliin. Tällaista harvemmin näkee lastenleffassa, mutta se on tärkeää edustusta. Elokuva näyttää lapsikatsojalle, että vaarallisissa leikeissä voi käydä täysin yhtäkkiä erittäin huonosti, mutta se myös näyttää, ettei pyörätuoliin joutuminen ole se maailmanloppu, millaiselta se voi aluksi tuntua.
Hyvät teemat kantavat jonkin verran, sillä itse seikkailu Fleak-otuksen kanssa jättää paljon toivomisen varaa. Tämä ulottuvuuksien välinen matka tuntuu loppuvan ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa ja loppuleffa vietetäänkin taas Tuomaksen kotona ja sen lähistöllä. Elokuva ei oikein missään kohtaa ampaise kunnolla vauhtiin, vaan se tuntuu jarruttelevan turhaan. Tämä johtuu niin Jens Møllerin pidättelevästä ohjauksesta, kuten myös Antti Haikalan ideasta syntyneestä Haikalan, Melli Maikkulan, Ilja Rautsin ja Teemu Auersalon käsikirjoituksesta. Joko mielikuvitus tai raha loppuivat kesken ja se tekee Fleak: Kekseliäästä ystävästäni hitusen vaisun teoksen.
Visuaalisesti Fleak: Kekseliäs ystäväni ajaa asiansa. Hahmot näyttävät ihan hyviltä ja liikkuvat sulavasti. Taustat ovat kivan yksityiskohtaisia ja leffa yleisesti mukavan värikäs, mutta valaisua ja varjostuksia olisi voinut viilata vielä lisää. Fleak itse on söpö veijari ja hänen maailmansa hauskan näköinen, miksi onkin harmi, että leffa jumittaa niin paljon arkisessa ympäristössä älypuhelimien kera. Äänimaailma on osaavasti rakennettu, mutta Lukasz Targoszin säveltämistä musiikeista ei jää oikeastaan mitään mieleen. Lähinnä päähän jää jumputtamaan elokuvassa useastikin kuultava Käärijän Euroviisu-kappale Cha Cha Cha. Koska mitä muutakaan suomalaiset skidit kuuntelisivat juhlissaan? Kappaleen sanoitukset eivät tosin juuri sovi lastenleffaan, joten biisi kuullaan vain instrumentaaliversiona.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.8.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi
Fleak: Kekseliäs ystäväni, 2025, Anima Vitae, Impossible Dream Entertainment, Anima Point, Animoon, Godo Films
