SIMPSONIT - KAUSI 9
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria, Pamela Hayden ja Marcia Wallace
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 25
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiosarja Simpsonit nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa vuonna 1989. Seuraavat kaudet vain kasvattivat sarjan suosiota, joten yhdeksännen kauden teko oli pitkällä käynnissä, kun kahdeksatta vielä esitettiin televisioissa. Yhdeksännen kauden esittäminen alkoi syyskuussa 1997 ja kausi onnistui taas kasvattamaan Simpsoneiden suosiota. Kausi sai myös parhaan animaatiosarjan, miesääninäyttelijän ja musiikin Emmy-palkinnot. Itse olen pitänyt Simpsoneista lapsesta asti ja olen katsonut lähes kaikki jaksot läpi. Kun vuonna 2019 huomasin sarjan täyttävän 30 vuotta, päätin ottaa projektiksi katsoa ja arvostella koko sarjan läpi. Muutamaa kuukautta kahdeksannen kauden jälkeen aloitin Simpsoneiden yhdeksännen kauden ja katsoin sen läpi noin viikossa.
Bart pilaa perheen joulun. Lisa saa tietää tyhmentävästä Simpson-geenistä. Homer ja Marge yrittävät piristää avioliittoaan lemmiskelemällä julkisilla paikoilla. Erikoinen uusi uskonto saapuu Springfieldiin.
Simpsoneiden perhe on jälleen vauhdissa ja ties missä pulassa pitkin tuotantokautta. Homer-isä (Dan Castellaneta) joutuu oikeusongelmiin New Yorkin kaupungin kanssa, Bart-poika (Nancy Cartwright) päätyy töihin tivoliin, Lisa-tytär (Yeardley Smith) pääsee uutisreportteriksi ja Marge-äiti (Julie Kavner)... öh... lähinnä roikkuu mukana, mutristelee huuliaan ja toruu muita. Margelle keksitään jälleen valitettavan vähän tekemistä ja eipä Maggie-vauvakaan paljoa esille pääse. Homer ja Bart pääsevät tälläkin kaudella tähdittämään useampaa jaksoa, mutta onneksi myös Lisa nostetaan muutamien tarinoiden tähdeksi. Parasta on toki nähdä koko perhe toimimassa yhdessä.
Monet muutkin tutut Springfield-kaupungin veijarit ovat menossa mukana. Rehtori Skinneristä (Harry Shearer) paljastuu shokeeraavia tietoja, Hassu-klovni (Castellaneta) yrittää pitää kuolevaa suosiotaan yllä, kauppias Apu (Hank Azaria) pakotetaan naimisiin, hölmöstä Ralphista (Cartwright) yritetään saada Bartille kaveria ja baarimikko Moe (Azaria) houkuttelee Homeria mukaan vakuutushuijaukseen. Myös naapuri Ned Flanders (Shearer), ydinvoimalan johtaja Burns (Shearer), opettaja Edna Krabappel (Marcia Wallace), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria) ja Bartin kaveri Milhouse (Pamela Hayden) pyörivät jaksoissa, mutta eivät saa samalla lailla huomiota osakseen. Duff-olutta mainostava Duffmies (Azaria) tekee kauden avausjaksossa ensiesiintymisensä. Lisäksi vierailevina tähtinä kuullaan mm. näyttelijät Martin Sheen, Brendan Fraser, James Earl Jones ja Steve Martin, televisiojuontaja Jay Leno, sekä U2-yhtye.
Simpsonien yhdeksäs tuotantokausi pitää sarjan erittäin mainiota tasoa yllä, mutta tältä kaudelta ei löydy samalla lailla muistettavia ja oman sarjansa klassikoiksi muodostuneita jaksoja, kuten edeltäjiltä. Muutama erityisen hyvä jakso mahtuu sekaan, kuten yhdeksäs jakso, jossa Springfieldissä tehdään hurja arkeologinen löytö ja kun muu kaupunki uskoo kyseessä olevan ehta enkelin luuranko, Lisa epäilee huijausta. Jaksossa revitään osuvaa piikittelyä uskonnon ja tieteen vastakkainasettelusta. Joulujakso on myös varsin oivallinen, Bartin malttamattomuuden pilatessa perheen juhlan. Toinen jakso, jossa Skinneristä paljastetaan hurjia tietoja, on tarinallisesti yksi kauden vahvimmista. 18. jakso, jossa Bart pakotetaan kaveeraamaan Ralphin kanssa, on sympaattinen, kun taas finaalijakso, jossa Homer ja Marge keksivät keinon tuoda säpinää väsähtäneeseen avioliittonsa, tarjoaa kosolti hupia.
Hauskoja hetkiä on toki luvassa pitkin kautta ja huumoria revitään Simpsoneille perinteiseen tapaan niin yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista kuin perinteisistä perhearvoista, Fox-kanavasta ja populaarikulttuurista. Tällä kaudella pilkan kohteeksi joutuvat mm. Clint Eastwoodin tähdittämät italowesternit, vankiladraama Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption - 1994) ja sotateos Sukellusvene U-96 (Das Boot - 1981). Tämänkertainen Suomi-viittaus on kuitenkin turhan kiusallinen saamelaistanssinsa kanssa, ettei siitä tuskin yksikään fani edes pohdi torille suuntaamista.
Pari heikompaakin jaksoa löytyy tuotantokauden varrelta ja varsinkin kahdestoista jakso, joka koostuu lähinnä sarjassa aiemmin nähdyistä musikaalinumeroista, on todella turhaa täytettä, jonka tekisi mieli hypätä yli puolessa välissä - joskin Emmy-ehdokkuuden saanut Apun laulu Who Needs The Kwik-E-Mart? on edelleen varsin mukaansatempaava rallatus. Tämänkertainen Kauhujen talo -jaksokaan ei ole kovin kummoinen. Jaksossa Springfieldiä pommitetaan ydinaseella, Bart kokee muodonmuutoksen Kärpänen-elokuvan (The Fly - 1986) parodiassa ja 1600-luvulla Marge joutuu noitavainon kohteeksi.
Animaation taso pysyy ennallaan. Osaan kuvista panostetaan huomattavasti enemmän, kun taas muutamassa kohtaa näyttää siltä, että homma on piirretty kiireellä. Hassun näköiset hahmot liikkuvat kuitenkin sulavasti ja jaksot ovat miellyttävän värikkäitä. Paikoitellen varjostuksia ja valoja hyödynnetään oivallisesti. Äänimaisema on kelvollisesti kyhätty kasaan ja Danny Elfmanin säveltämä ikoninen tunnusmusiikki on aina yhtä mahtava joka jakson alussa.
Animaation taso pysyy ennallaan. Osaan kuvista panostetaan huomattavasti enemmän, kun taas muutamassa kohtaa näyttää siltä, että homma on piirretty kiireellä. Hassun näköiset hahmot liikkuvat kuitenkin sulavasti ja jaksot ovat miellyttävän värikkäitä. Paikoitellen varjostuksia ja valoja hyödynnetään oivallisesti. Äänimaisema on kelvollisesti kyhätty kasaan ja Danny Elfmanin säveltämä ikoninen tunnusmusiikki on aina yhtä mahtava joka jakson alussa.
Yhteenveto: Simpsoneiden yhdeksäs tuotantokausi on erittäin mainio, joskin mukaan ei mahdu yhtä muistettavia jaksoja kuin useammalla aiemmalla kaudella. Muutama napakymppijakso löytyy seasta, jotka ovat tarinaltaan ja/tai komediansa puolesta napakymppejä. Harmillisena tasapainon tuojana on pari heikompaa jaksoa, kuten aika mitäänsanomaton Kauhujen talo. Erityisesti aiempien kausien musikaalinumeroita yhdistelevä kahdestoista jakso on turhaakin turhempaa täytettä, jonka voi hypätä kokonaan yli. Kauden varrella huumoria revitään lystikkäästi monista asioista, kuten sarjassa onkin ollut tapana tehdä. Animaatiojälki toimii kelvollisesti, vaikka hätäisyyttä on nähtävissä piirroksissa aina silloin tällöin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.2.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.itunes.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.itunes.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti