SIMPSONIT - KAUSI 8
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria, Pamela Hayden ja Marcia Wallace
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 25
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiokomediasarja Simpsonit nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 1989. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs kausi vain kasvattivat suosiota, joten kahdeksannen kauden teko lähti pian liikkeelle. Simpsoneiden kahdeksas kausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 1996 ja jälleen suosio vain kasvoi. Kausi sai neljä Emmy-ehdokkuutta (mm. paras musiikki ja ääni), joista se voitti parhaan animaatio-ohjelman ja laulun palkinnot. Itse olen katsonut Simpsoneita lapsesta asti ja innostuin sarjasta erityisesti nähtyäni The Simpsons Movien (2007). Kun joulukuussa 2019 huomasin sarjan täyttävän 30 vuotta, päätin ottaa projektiksi katsoa ja arvostella sarjan kaikki tuotantokaudet läpi. Nyt olen päässyt sarjan kahdeksanteen kauteen.
Homer kohtaa metsässä avaruuden muukalaisen. Lisa ihastuu yllättävään poikaan koulusta. Marge ryhtyy pyörittämään pretzel-kojua. Bart lähetetään sotilaskouluun. Alkoholi kielletään lailla Springfieldissä.
Simpsoneiden perhe nähdään jälleen ties minkälaisissa kommelluksissa, joihin kuuluu mm. muuttoa toiseen kaupunkiin Homer-isän (Dan Castellaneta) uuden työn vuoksi, Bart-pojan (Nancy Cartwright) laittomasti hankittua luottokorttia ja Lisa-tytön (Yeardley Smith) bisnestä johtaja Burnsin (Harry Shearer) kanssa luonnon suojelemiseksi. Marge-äiti (Julie Kavner) jää taas taka-alalle, vaikka saakin pari jaksoa lähes täysin itselleen. Hahmot ovat yhtä lystikkäitä kuin aina ennenkin ja on jälleen kerran ilo seurata perheen elämää erilaisten tapahtumavyyhtien keskellä.
Muutkin tutut springfieldiläiset tekevät paluun. Naapuri Ned Flanders (Shearer) joutuu rakentamaan talonsa uusiksi hurrikaanin jälkeen, baarimikko Moe (Hank Azaria) keksii hyödyntää Homeria nyrkkeilijänä, Bartin kaveri Milhouse (Pamela Hayden) joutuu vaikeaan paikkaan riitelevien vanhempiensa (Azaria ja Maggie Roswell) kanssa, Sideshow Bobilla (Kelsey Grammer) on uudet juonet Bartin pään menoksi ja rehtori Skinner (Shearer) ja opettaja Krabappel (Marcia Wallace) paljastavat salasuhteensa. Menossa mukana ovat myös mm. kiusaajapoika Nelson (Cartwright), Hassu-klovni (Castellaneta), mafioso Läski-Tony (Joe Mantegna), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria) ja pastori Lovejoy (Shearer). Osasta hahmoja paljastuu uusia puolia, kun taas joitakin voisi nostaa vielä isommin esille. Vierailevina tähtinä tällä kaudella kuullaan mm. näyttelijät Willem Dafoe ja Leonard Nimoy, Salaiset kansiot -sarjan (The X-Files - 1993-2018) tähdet Gillian Anderson ja David Duchovny, koomikko Albert Brooks ja laulaja Johnny Cash.
Simpsoneiden kahdeksas kausi lähtee suoraan liikkeelle perinteisellä Kauhujen talo -jaksolla, kauden alkaessa pyöriä televisioissa sopivasti halloweenin aikaan lokakuun lopulla. Jaksossa Bart saa kuulla identtisestä kaksosveljestään, Lisa onnistuu luomaan miniatyyrimaailman ja avaruusolennot sieppaavat Homerin. Kaksostarina nousee yhdeksi Kauhujen talo -jaksojen parhaista tähän mennessä, mutta muuten jakso on hieman vaisu avaus kaudelle. Taso paranee siitä, mutta silti kausi ei ihan yllä muutaman aiemman tasolle. Selkeitä huippuhetkiä on harvemmassa ja täytettä alkaa olla jo hieman näkyvämmin mukana, vaikkei tällä kaudella onneksi ole samanlaista aiemmasta materiaalista kierrätettyä turhaketta venyttämässä jaksomäärää. Sellaisen sijaan saammekin ihan hilpeän vilkaisun potentiaalisiin lisäosasarjoihin, joita Simpsoneista voisi tehdä - esimerkiksi poliisipäällikkö Wiggumin oma etsiväsarja.
Kauden parhaimpiin jaksoihin kuuluvat mm. neljäs jakso, jossa johtaja Burns tapaa kauan kadoksissa olleen sukulaisensa, kuudes jakso, jossa Milhousen vanhemmat alkavat käydä aviokriisiään läpi, kymmenes jakso, jossa Homer näkee avaruusolennon metsässä, eikä kukaan Springfieldissä usko häntä, neljästoista jakso, jossa Homer pestataan uuden piirroshahmon ääneksi Tikku ja Takku -sarjassa, sekä 23. jakso, jossa Homer saa uuden, epämiellyttävän työkaverin ydinvoimalassa. Hauskoja hetkiä on luvassa pitkin kautta ja huumoria revitään jälleen monista eri asioista, joskin osa vitseistä alkaa jo nyt hieman kiertää kehää. Fox-kanavan kustannuksella vitsaillaan tietty, sekä siitä, että sarja yrittää vältellä parhaansa mukaan, missä osavaltiossa Springfield sijaitsee. Periamerikkalaiset tavat ja perhearvot saavat omat naurunsa ja elokuvista heitetään parodiaa. Tällä kertaa osansa pilkasta saavat esimerkiksi Psyko (Psycho - 1960), Maija Poppanen (Mary Poppins - 1964), Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind - 1977) ja Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta (Pulp Fiction - 1994).
Kauden parhaimpiin jaksoihin kuuluvat mm. neljäs jakso, jossa johtaja Burns tapaa kauan kadoksissa olleen sukulaisensa, kuudes jakso, jossa Milhousen vanhemmat alkavat käydä aviokriisiään läpi, kymmenes jakso, jossa Homer näkee avaruusolennon metsässä, eikä kukaan Springfieldissä usko häntä, neljästoista jakso, jossa Homer pestataan uuden piirroshahmon ääneksi Tikku ja Takku -sarjassa, sekä 23. jakso, jossa Homer saa uuden, epämiellyttävän työkaverin ydinvoimalassa. Hauskoja hetkiä on luvassa pitkin kautta ja huumoria revitään jälleen monista eri asioista, joskin osa vitseistä alkaa jo nyt hieman kiertää kehää. Fox-kanavan kustannuksella vitsaillaan tietty, sekä siitä, että sarja yrittää vältellä parhaansa mukaan, missä osavaltiossa Springfield sijaitsee. Periamerikkalaiset tavat ja perhearvot saavat omat naurunsa ja elokuvista heitetään parodiaa. Tällä kertaa osansa pilkasta saavat esimerkiksi Psyko (Psycho - 1960), Maija Poppanen (Mary Poppins - 1964), Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind - 1977) ja Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta (Pulp Fiction - 1994).
Animaatiojälki pysyy ennallaan passelin kelvollisena viime kausilta. Välillä jaksot sisältävät enemmän yksityiskohtia, sekä veikeitä lisävitsejä, kun taas toisinaan osa kuvista on aika pelkistettyjä ja hutiloiden piirrettyjä. Värien käyttö on paikoitellen varsin veikeää ja parissa jaksossa hyödynnetään valoja ja varjoja tarkemmin kuin muissa. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Danny Elfmanin tunnusmusiikki aina yhtä riemukas. Kauden varrelta löytyy tietty erilaisia, ihan hilpeitä sohvasketsejä - joskin osa hilpeydestä johtuu muka-huomaamattomasta kierrätyksestä osassa jaksoja.
Yhteenveto: Simpsoneiden kahdeksas kausi on varsin hauskaa kommellusta, vaikkei tuotantokausi ihan nouse samalle tasolle muutaman aiemman kanssa. Täytejaksoja löytyy, eikä erityisiä huippuhetkiä mahdu mukaan. Sentään muuten aika keskinkertaisesta Kauhujen talo -jaksosta löytyy yksi parhaista kauhutarinoista tähän asti. Osa jaksoista erottuvat selvästi edukseen muita viihdyttävämpinä ja hauskempina. Hilpeitä juttuja riittää pitkin tuotantokautta, vaikka jotkut vitsit alkavatkin jo tuntua kierrätetyiltä aiemmilta kausilta. Heikommatkin jaksot katsoo kuitenkin sujuvasti, ovathan nämä hahmot kerta kaikkiaan niin mahtavia!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.11.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.itunes.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti