SIMPSONIT - KAUSI 7
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria, Pamela Hayden ja Marcia Wallace
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 25
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiokomediasarja Simpsonit nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 1989. Sarjan toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes kausi vain kasvattivat suosiota, joten seitsemännen kauden teko oli jo käynnissä, kun kuudetta kautta vielä esitettiin televisiossa. Lopulta Simpsoneiden seitsemännen kauden esitys alkoi syyskuussa 1995 ja jälleen suosio vain lisääntyi. Kausi sai parhaan animaatio-ohjelman Emmy-ehdokkuuden ja voitti parhaan animaatio-ohjelman Annie-palkinnon. Itse olen fanittanut Simpsoneita lapsesta asti, erityisesti nähtyäni The Simpsons Movien (2007) elokuvateatterissa. Kun huomasin sarjan täyttävän pari vuotta sitten 30 vuotta, päätin ottaa projektiksi katsoa ja arvostella Simpsoneiden kaikki tuotantokaudet läpi. Kuudennen kauden jäätyä ärsyttävän pahasti kesken Who Shot Mr. Burns? -tuplajakson avausosaan, koin jopa vaikeuksia odottaa muutaman kuukauden, kunnes vihdoin aloitin seitsemännen kauden.
Springfieldissä yritetään selvittää, kuka ampui johtaja Burnsin? Marge pääsee rikkaiden seurapiireihin. Bart myy sielunsa Milhouselle. Lisa ryhtyy kasvissyöjäksi. Homer kohtaa kuolleeksi luullun äitinsä. Yhdysvaltojen entinen presidentti George Bush muuttaa Simpsoneiden naapuriin.
Tutut Springfieldin asukkaat tekevät jälleen kerran paluun - jopa ydinvoimalan johtaja Burns (äänenä Harry Shearer), joka ammuttiin edellisen kauden finaalissa. Lisäksi tuotantokaudella esitellään täysin uusi hahmo kaupunkilaisten joukkoon, nimittäin bilettämistä rakastava Disco Stu (Hank Azaria). Simpsonin perheenjäsenet Homer (Dan Castellaneta), Marge (Julie Kavner), Bart (Nancy Cartwright), Lisa (Yeardley Smith) ja Maggie-vauva päätyvät taas monenlaisiin seikkailuihin, niin yhdessä kuin omillaan. Homer yrittää koota keilausryhmää, Bart etsii aarretta Abe-ukin (Castellaneta) kanssa ja Lisa yrittää muuttaa imagoaan tavatessaan ikäisiään rannalla. Marge pääsee harmillisesti tähdittämään vain yhtä jaksoa ja muuten hänet pidetään enemmän sivuosassa.
Tällä kaudella kuitenkin nostetaan muita kaupunkilaisia aiempaa isompaan rooliin. Mukana menossa ovat ainakin naapuri Ned Flanders (Shearer) perheineen, Bartin luokkatoverit Milhouse (Pamela Hayden), Nelson (Cartwright) ja Martin (Russi Taylor), baarimikko Moe (Azaria), Hassu-klovni (Castellaneta), Sideshow Bob (Kelsey Grammer), bussikuski Otto (Shearer), rehtori Skinner (Shearer), talonmies Willie (Castellaneta), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria), Kwik-E-Martin myyjä Apu (Azaria), pastori Lovejoy (Shearer), uutisankkuri Kent Brockman (Shearer), pormestari Quimby (Castellaneta), sekä Margen siskot Patty ja Selma (molempien äänenä Kavner), joista jälkimmäinen pääsee tähdittämään omaa jaksoaan. Vierailevina tähtinä kaudella kuullaan mm. koomikko Mickey Rooney, laulaja Paul McCartney, näyttelijät Glenn Close, Kirk Douglas, Jeff Goldblum ja Donald Sutherland, sekä The Smashing Pumpkins -yhtyeen jäsenet omina itsenään.
Viidennen kauden tavoin Simpsoneiden seitsemäs tuotantokausi on täynnä toinen toistaan parempia ja hauskempia jaksoja, jotka riemastuttavat vielä useammankin katselukerran jälkeen. Pari täytejaksoa mahtuu väliin, mutta nekin ovat tavallista laadukkaampia. Parilla aiemmalla kaudella olen kritisoinut sarjan ensimmäisten kausien materiaalin laiskaa kierrättämistä, jotta tekijöiden ei tarvitse animoida kokonaan uutta jaksoa, mutta tällä kaudella sekin onnistutaan tekemään paremmin, springfieldiläisten pohtiessa, kenellä olisi selvin motiivi ampua johtaja Burnsin? Näiden pohdintojen aikana nähdään edellisiltä kausilta lyhyitä pätkiä Burnsin ilkitöistä eri hahmoja kohtaan. Lisäksi kaudelta löytyy myös jakso, joka koostuu vain vanhojen jaksojen poistetuista kohtauksista ja Who Shot Mr. Burnsin vaihtoehtoisen lopetuksen. Jakso on selvää täytettä, mutta samalla on silti ihan kiinnostavaa nähdä, millaista materiaalia tekijät lopulta jättävät leikkaushuoneen lattialle.
Kausi tosiaan lähtee käyntiin tällä Who Shot Mr. Burns? -tuplajakson toisella puolikkaalla, mikä on nerokas tapa saada katsojat innolla palaamaan takaisin sarjan pariin ja selvittämään mysteeri loppuun. Täytyy muuten kertoa, että kun nuorempana katsoin näitä kahta jaksoa, onnistuin jotenkin aina unohtamaan ampujan, joten parikin kertaa tuntui siltä kuin katsoisin jaksoja ensimmäistä kertaa! Who Shot Mr. Burns? -tuplajakson toisen puolikkaan jälkeen nähdään useita loistokkaita jaksoja, joissa riittää hupia. Tarinat ovat lähes kaikki erittäin mainioita ja omia suosikkejani ovat mm. jakso jossa George Bush muuttaa Simpsoneiden naapuriin, jakso jossa Homer lavastaa oman kuolemansa, jakso jossa näytetään 22 lyhytkertomusta Springfieldistä saman päivän aikana, sekä jakso jossa Bart lähtee kavereidensa kanssa ajelulle. Käsikirjoittajat onnistuvat myös tuomaan uusia näkökulmia tuttuihin juttuihin, kun Lisa ryhtyy tutkimaan kaupungin perustajan Jebediah Springfieldin historiaa ja kun Bart tapaa Tikun ja Takun todellisen luojan.
Komediaa on jälleen keksitty monenlaisia reittejä. Amerikkalainen yhteiskunta saa osakseen mojovaa kritiikkiä satiirin kautta erityisesti jaksossa, jossa Springfieldin ongelmien syyt sysätään laittomien siirtolaisten niskaan (Lisa osuvasti huomauttaa, että lähes kaikkien kaupungin asukkien sukupuut ovat siirtolaisia täynnä) ja jaksossa, jossa Bart, Lisa ja Maggie otetaan huostaan Flandersien luokse, kun Marge ja Homer todetaan valtion silmissä huonoiksi vanhemmiksi. Piikittely on osuvaa, vaikka samalla onkin surullista, että vastaavat ikävyydet piinaavat yhä Yhdysvaltoja. Huumoria tuodaan mukaan myös erilaisten leffaviittausten kautta ja tällä kaudella osansa pilkasta saavat mm. Forrest Gump (1994), Tron (1982), Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta (Pulp Fiction - 1994) ja Basic Instinct - vaiston varassa (Basic Instinct - 1992). Tämänkertaisen Kauhujen talo -jakson parasta antia on parodia Painajainen Elm Streetillä -kauhuelokuvasta (A Nightmare on Elm Street - 1984), missä talonmies Willie ryhtyy piinaamaan Evergreen Terracen lasten unia. Hauskuuksien (ja kenties pienten karmivuuksien) lisäksi tuotantokausi pääsee yllättämään tosissaan, kuinka vahvasti se voi mennä tunteisiin. Jakso, jossa Homer tapaa kuolleeksi luulemansa äitinsä on yksi koko sarjan ehdottomasti herkimmistä. Jakson lopussa huomasin oikeasti liikuttuvani.
Animaation laatu pysyy hyvin pitkälti samana parilta aiemmalta kaudelta. Tällä kaudella ainoa poikkeus taitaa olla Kauhujen talo -jakson 3D-digianimoitu osio, mikä näyttää... noh, aika alkeelliselta. Hahmot ovat yhtä veikeän näköiset kuin aina ennenkin ja taustoista löytyy sopivasti yksityiskohtia. Monet viivat ovat yhä vähän siihen suuntaan vedeltyjä, mutta sarjaa on silti miellyttävä katsoa - etenkin kun se on näin kivan värikäs. Äänimaailma on myös hyvin toteutettu ja Danny Elfmanin säveltämä musiikki saa heti riemastuneena hyppäämään mukaan jaksoihin, vaikkei edes vielä tiedä, millaisista koettelemuksista on tämänkertaisessa jaksossa kyse.
Animaation laatu pysyy hyvin pitkälti samana parilta aiemmalta kaudelta. Tällä kaudella ainoa poikkeus taitaa olla Kauhujen talo -jakson 3D-digianimoitu osio, mikä näyttää... noh, aika alkeelliselta. Hahmot ovat yhtä veikeän näköiset kuin aina ennenkin ja taustoista löytyy sopivasti yksityiskohtia. Monet viivat ovat yhä vähän siihen suuntaan vedeltyjä, mutta sarjaa on silti miellyttävä katsoa - etenkin kun se on näin kivan värikäs. Äänimaailma on myös hyvin toteutettu ja Danny Elfmanin säveltämä musiikki saa heti riemastuneena hyppäämään mukaan jaksoihin, vaikkei edes vielä tiedä, millaisista koettelemuksista on tämänkertaisessa jaksossa kyse.
Yhteenveto: Simpsonien seitsemäs tuotantokausi jatkaa animaatiosarjan vahvaa linjaa, tarjoten toinen toistaan parempia ja hauskempia jaksoja. Who Shot Mr. Burns? -tuplajakson toinen puolikas on loistava avaus kaudelle ja kausi onneksi pitää sitä loistokkuutta yllä parista selvemmästä täytejaksosta huolimatta. Käsikirjoittajat ovat keksineet paljon veikeitä kertomuksia, joissa hyödynnetään Springfieldin asukkaita laajemmin kuin aiemmin. Hauskoja juttuja riittää ja huumoria revitään niin yhteiskunnallisista ongelmista satiirin keinoin kuin myös eri elokuvista parodiaa hyödyntäen. Kauhujen talo -jakson Painajainen Evergreen Terracella -osio on erityisen lystikäs. Komedian vastapainona toimii yhden jakson voimakas tunteikkuus ja ensi kertaa Simpsoneiden aikana katsoja saattaa jopa liikuttua kyyneliin asti. Kaikin puolin seiskakausi on mahtavaa menoa, kuuluen koko sarjan kärkipäähän tasokkuudessaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.8.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.itunes.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti