SIMPSONIT - KAUSI 5
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria, Pamela Hayden ja Marcia Wallace
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiosarja Simpsonit nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin vuonna 1989. Toinen, kolmas ja neljäs kausi vain kasvattivat suosiota, joten viidennen kauden teko oli jo käynnistynyt, kun neljäs kausi vielä pyöri televisioissa. Viides tuotantokausi alkoi syyskuussa 1993 ja jälleen katsojaluvut pysyivät korkeina ja Simpsonit jatkoi fanikuntansa laajentamista. Kausi sai parhaan animaatiosarjan Annie-palkinnon, minkä lisäksi se oli ehdolla myös kahdesta musiikkipalkinnosta Emmy-gaalassa. Itse olen pitänyt Simpsoneista lapsesta asti ja nähnyt lähes kaikki julkaistut jaksot. Joulukuussa 2019 sarjan ensimmäinen kausi vietti 30-vuotissyntymäpäiväänsä, minkä kunniaksi päätin aloittaa sarjan läpikäynnin alusta asti ja arvostella sarjan kaikki tuotantokaudet. Muutama kuukausi neljännen kauden katselun jälkeen aloitin Simpsoneiden vitoskauden.
Herra Burns rakentaa Springfieldiin kasinon ja Margesta tulee uhkapeliriippuvainen. Bart saa tappouhkauksia postissa ja Homer joutuu palaamaan kouluun pitääkseen työnsä ydinvoimalalla. Murtovarkauksien vyyhti piinaa kaupunkia.
Vanhat tutut hahmot ovat jälleen kerran seikkailemassa ja tarjoavat taas paljon riemua. Homer-isä (Dan Castellaneta) hölmöilee minkä ehtii ja tuntuu omaavan pienemmän älykkyysosamäärän kuin aiemmin. Marge (Julie Kavner) mutristelee huuliaan ja päästelee turhautuneita äännähdyksiä miehensä toilailuja seuratessaan. Bart-poika (Nancy Cartwright) on vähän väliä keppostelemassa, kun taas Lisa-tyttö (Yeardley Smith) huolestuu lempilelunsa seksuaalisesta viestistä. Maggie-vauva taas tuijottelee häijysti ikkunan läpi pahinta vihollistaan, yksikulmakarvaista vauvaa.
Sivuhahmoista tällä kaudella parhaiten esille pääsevät Homerin isä Abe Simpson (Castellaneta), Kwik-E-Martin kiistelty myyjä Apu (Hank Azaria), ydinvoimalan johtaja Burns (Harry Shearer) ja rehtori Skinner (Shearer). Myös muut tutut, kuten Margen siskot Patty ja Selma (Kavner), naapuri Ned Flanders (Shearer), baarimikko Moe (Azaria), Bartin paras kaveri Milhouse (Pamela Hayden), kiusaaja Nelson (Cartwright), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria), pormestari Quimby (Castellaneta), Hassu-klovni (Castellaneta), uutisankkuri Kent Brockman (Shearer) ja opettaja Edna Krabappel (Marcia Wallace) ovat tietty mukana, minkä lisäksi vierailevina tähtinä esiintyvät mm. Michelle Pfeiffer, Sam Neill, Conan O'Brien, astronautti Buzz Aldrin ja Ramones-yhtyeen jäsenet. Ääninäyttelijät jatkavat loistotyötään sarjan parissa ja veikkaisin, että viimeistään tässä kohtaa lähes jokaisen hahmon äänet olivat tunnistettavissa ympäri maailman.
Matt Groeningin johdolla Simpsonit-sarjan tekijät vain parantavat tasoaan kausi kaudelta. Viides tuotantokausi on vielä erittäin hyviä kolmatta ja neljättä kautta parempi, ja edelleen tänä päivänä yksi koko sarjan parhaista kausista. Kausi sisältää monia aivan mahtavia jaksoja, jotka kuuluvat yhä sarjan parhaimmistoon. Kauden avausjakso, jossa kerrotaan Homerin menneisyydestä laulajana, ei vielä ole kovin ihmeellinen, mutta heti sen jälkeen taso nousee jakso jaksolta. Cape Fearia (1991) mukaileva jakso, jossa Sideshow Bob (Kelsey Grammer) on jälleen jahtaamassa Bartia, on erinomainen, kuten on myös hulvaton jakso, jossa Homer palaa koulun penkille opiskelemaan ydinfysiikkaa tai muuten hän menettää työnsä voimalassa. Jakso toisensa perään tekijät tarjoavat mukaansatempaavia tarinoita täynnä hersyvää huumoria. Kaudelta on vaikea päättää suosikkijaksoa, sillä loistavia mahtuu mukaan niin monta. Yhdessä jaksossa koko Springfield alkaa käyttäytymään Bartin mentaliteetilla, kun taas toisessa Bart voittaa elefantin. Homer pääsee astronautiksi, Burns etsii perijäänsä ja Apu saa potkut Kwik-E-Martista, mikä johtaa kenties sarjan parhaaseen musikaalinumeroon Who Needs A Kwik-E-Mart?, joka oli jopa ehdolla parhaan laulun Emmystä.
Homerista saadaan tietty irti paljon loistokomediaa, oli kyse hänen toilailuistaan tai hölmöistä sanomisistaan. Hauskojen vitsien ja visuaalisuuksien lisäksi kausi tarjoaa myös muutenkin hilpeitä juttuja. Sarja osaa olla itseironinen, esimerkiksi Bartin hyräillessä sarjan tunnusmusiikkia ja Margen kommentoidessa sitä ärsyttäväksi renkutukseksi. Sarjaa pyörittävä Fox-kanava on jatkuvana pilkan kohteena, kuten myös muutenkin televisiobisnes mainoksineen ja sisältövaroituksineen. Cape Fearin lisäksi kausi sisältää viittauksia moniin muihinkin elokuviin, kuten Citizen Kaneen (1941) mainiossa Rosebud-jaksossa, jossa herra Burns muistelee lapsuutensa pehmonallea tai Alien - kahdeksanteen matkustajaan (Alien - 1979), kun Willie (Castellaneta) yrittää löytää Pukin pikku apuri -koiraa Springfieldin koulun ilmastointikanavista. Hahmot kuullaan latelemassa tuttuja repliikkejä esimerkiksi Taksikuskista (Taxi Driver - 1976) ja Kunnian miehistä (A Few Good Men - 1992). Tikku ja Takku -ohjelmassa pilaillaan James Bond -elokuva 007 ja Kultasormen (Goldfinger - 1964) kustannuksella, kun taas yhdessä alkutekstipätkän sohvaläpässä leikitellään Monty Pythonin tyylillä.
Poikkeuksellisesti jopa tässä kohtaa perinteeksi muodostunut Kauhujen talo -jakso on läpikotaisin mainio. Kauhistuttavan hyytävien maalausten kautta Bart tarjoaa kolme hurjan karmivaa satua, jotka saavat ainakin perheen pienimmät katsojat jännittämään. On Bartia piinaavaa mörköä ja vampyyriksi paljastuvaa herra Burnsia, minkä lisäksi Homer myy sielunsa Paholaiselle donitsista. Ei jakso vedä vertoja lähes millekään muulle jaksolle tuotantokaudella ja perinteisesti Kauhujen talo -jakso edustaa kauden heikompaa päätyä. Tällä kertaa se tosin johtuu siitä, kuinka kovaa settiä kausi muuten on.
Sarjan animaatiolaatu pysyy samana edelliseltä kaudelta. Veikeän näköisiä hahmoja ja värikkäitä visuaalisuuksia on miellyttävää katsoa. Animaattorit myös tuovat visuaalisia vitsejä mukaan, oli kyse sitten isommista tempauksista tai pienemmistä vitseistä. Äänimaailmakin on oivallinen ja Danny Elfmanin säveltämä tunnusmusiikki on aina yhtä mahtava - oli Marge siitä mitä mieltä tahansa. Ohjaajat rakentavat henkeä mainiosti ja käsikirjoittajat hyödyntävät laajaa hahmogalleriaa jälleen hieman laajemmin. Ainoa harmi on, että Lisa saa oikeastaan vain yhden oman tähtijaksonsa ja joutuu muuten tyytymään sivurooliin.
Yhteenveto: Simpsonit jatkaa voittokulkuaan viidennellä tuotantokaudellaan, tarjoten parempaa settiä kuin aiemmin. Paria hieman heikompaa jaksoa lukuunottamatta tuotantokausi on täynnä toinen toistaan parempia, hauskempia ja unohtumattomampia jaksoja, joissa perheenjäsenet joutuvat milloin mihinkin kommellukseen. Tarinat ovat mukaansatempaavia, huumori laajaa ja todella hilpeää, ja animaatiolaatukin paranee. Sivuun jäävää Lisaa lukuunottamatta hahmogalleriaa hyödynnetään erittäin hyvin. Kausi on niinkin lystikästä menoa, että sen parissa saattaa huomata viettäneensä koko päivän. Kun ensimmäinen jakso lähtee pyörimään aamulla, voi hyvinkin olla, että iltaan mennessä kausi on katsottu kokonaan. Niin mahtava Simpsoneiden viides kausi on. Matt Groening ja kumppanit ovat tehneet neljän mainion kauden ajan hyvää rakentelua ja kokeilua, ja tällä kaudella heidän työnsä tuntuu tuottavan parhaiten tulosta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.2.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti