SIMPSONIT - KAUSI 3
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria, Pamela Hayden ja Marcia Wallace
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiokomediasarja Simpsonit nousi heti valtavaan suosioon ensimmäisen kautensa myötä, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Toinen kausi vain kasvatti suosiota, joten kolmannen kauden teko lähti pian liikkeelle. Kaudella päätettiin hyödyntää ideoita, jotka jäivät tekemättä edellisellä kaudella, minkä lisäksi tekijät saivat kaudelle kaksi jaksoa enemmän kuin viimeksi. Simpsonien kolmas tuotantokausi alkoi pyöriä syyskuussa 1991 ja jälleen katsojaluvut vain kasvoivat. Kausi oli ehdolla parhaan animaatiosarjan Emmy-palkinnosta ja onnistui voittamaan parhaan ääninäyttelijän Emmy-palkinnon, mikä jaettiin sarjaa tähdittäville Dan Castellanetalle, Julie Kavnerille, Nancy Cartwrightille, Yeardley Smithille, Jackie Masonille ja Marcia Wallacelle. Itse tutustuin Simpsonit-sarjaan jo lapsena, mutta innostuin siitä kunnolla vasta nähtyäni The Simpsons Movien (2007). Olenkin katsonut lähestulkoon kaikki sarjan jaksot. Viime vuonna sarja täytti 30 vuotta, minkä kunniaksi päätin aloittaa projektiksi katsoa ja arvostella sarjan kaikki tuotantokaudet läpi. Elokuussa aloitin vihdoin katsomaan kolmoskautta, mitä katsoinkin lähes joka ilta yhden jakson ennen nukkumaanmenoa.
Homer joutuu vankilaan vaaleanpunaisen paitansa takia ja tapaa Michael Jacksonin. Bart päätyy töihin paikalliselle mafiosolle. Marge kyllästyy rooliinsa kotiäitinä ja lähtee hermolomalle. Lisa saa lahjaksi ponin.
Valloittava Simpsonien perhe esiintyy kolmatta kertaa... tai no, valitettavasti edellisen kauden tavoin tämä kolmaskin tuotantokausi keskittyy lähinnä vain Homer-isään (Dan Castellaneta) ja Bart-poikaan (Nancy Cartwright). Marge-äiti (Julie Kavner) ja Lisa-tytär (Yeardley Smith) hädintuskin saavat omia jaksojaan, vaikka kaudelta löytyy jopa 24 jaksoa. On pakko myöntää, että Homer on suosikkihahmoni sarjasta, mutta silti kun katsoo sarjaa nimeltä Simpsonit, voisi olettaa, että se kertoisi oikeasti koko perheestä. Lisa pääsee lähinnä sivuhahmoksi isänsä tai veljensä tarinoissa, mutta Marge on vain mutristelemassa suutaan miehensä älyvapaiden ideoiden takia.
Muutkin tutut hahmot palaavat hauskuuttamaan. Homerin lisäksi Castellaneta esittää mm. Hassu-klovnia, jonka taustoja avataan paremmin, sekä Homerin isää, Barney-juoppoa ja pormestari Quimbya. Margen ääninäyttelijä Kavner taas antaa äänensä myös Margen siskoille, Pattylle ja Selmalle, joista jälkimmäinen löytää uuden miehen, joka ei miellytä Simpsoneita. Bartin esittäjä Cartwright näyttelee esimerkiksi kiusaaja Nelsonia ja hömelöä Ralphia. Hank Azaria ja Harry Shearer taas esittävät useampia hahmoja. Azaria ääninäyttelee mm. baarimikko Moeta, Kwik-E-Martin myyjää Apua ja poliisipäällikkö Wiggumia, kun Shearer esittää naapuri Ned Flandersia, herra Burnsia, rehtori Skinneriä, pappi Lovejoyta, uutisankkuri Kent Brockmania ja bussikuski Ottoa, joka saa myös oman jaksonsa.
Uusina merkittävinä hahmoina tällä kaudella esitellään mafioso Läski-Tony (Joe Mantegna), sekä Bartin parhaan kaverin, Milhousen (Pamela Hayden) vanhemmat Kirk ja Luann Van Houten (Azaria ja Maggie Roswell). Kolmatta kertaa ääninäyttelijät pistävät parastaan, eikä tiettyjen hahmojen äänistä enää löydy samanlaista hakemista kuin aiemmilla kausilla, vaan he kuulostavat täysin tutuilta itseltään.
Vaikka onkin sääli, kuinka vähän tekemistä Marge ja Lisa tuotantokaudella saavat, on silti pakko sanoa, että muuten kausi on paras näistä kolmesta ensimmäisestä. Tarinat ovat lähes läpikotaisin mukaansatempaavia ja meno on lystikästä kaikkien 24 jakson ajan. Kolmas tuotantokausi lähtee liikkeelle nykyään erittäin ristiriitaisia mietteitä herättävästä jaksosta, missä Homer Simpson päätyy vankilaan ja tapaa siellä laulajatähti Michael Jacksonin. Jacksoniin kohdistuneiden seksirikossyytteiden takia jakson esittäminen on päätetty lopettaa ja esimerkiksi Disney+ -palvelussa jaksoa ei ole lainkaan saatavilla. Vaikka toisaalta ymmärrän tämän, on reaktio mielestäni harmillinen, sillä jos työntää Jacksonin pahat teot syrjään mielestä jaksoa katsoessa, on se oikein mainio jaksona. Itse asiassa jopa erittäin mainio, etenkin Jacksonin esittämän syntymäpäivälaulun huipentamana.
Tältäkin kaudelta löytyy paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä kuin vain Homerin vankilaan joutuminen. Springfieldin ydinvoimala on vaarassa ylikuormittua, Moe varastaa suositun drinkin ja Lisasta tulee loistava veikkaamaan oikein urheilukisojen voittajia, mitä taitoa Homer hyödyntää vääriin tarkoituksiin. Jaksot välttävät itsensä toistamista ja meno pysyy raikkaana läpi kauden. Osa tarinoista ovat aidosti niin hyviä, että niitä katsoisi erittäin mielellään pidempäänkin kuin sen vähän yli 20 minuuttia, mitä sarjan jaksot kestävät. Yhdeksi suosikkijaksokseni kaudelta nousi ehdottomasti 18. jakso, missä koulujen uusi uravalintatesti pistää Bartin hetkeksi kaidalle polulle ja tekee taas Lisasta häirikön. On veikeää nähdä hahmojen persoonien vaihtavan paikkaa. Myös mielenkiintoinen ja jotenkin jopa herkkä on 12. jakso, missä Homer kertoo lapsilleen siitä, kun hän meni Margen kanssa naimisiin ja Bart syntyi.
Sen lisäksi, että tarinat ovat iskevämpiä kuin edellisillä kausilla, myös huumori tuntuu olevan hauskempaa. Kunnolla ääneen naurattavia hetkiä on useita ja vitsejä revitään ties mistä. Yksi suosikkijutuistani tällä kaudella on, kuinka sarja tiedostaa itseironisesti omia vitsejään. Bartin pilapuhelut osuvat omaan nilkkaan, kun kerrankin Moen baarissa on paikalla hassun niminen hahmo, jota Bart vitsillä kyselee. Ydinvoimalaa johtava herra Burns joutuu joka jaksossa kysymään avustajaltaan Smithersiltä Homerin nimeä, mihin on hilpeä silmänisku Homerin ja Margen menneisyyttä kuvaavassa takaumajaksossa, kun Homer saa työpaikan ydinvoimalalta ja herra Burns toteaa muistavansa Simpsonin nimen ikuisesti. Suurena elokuvafanina itseäni riemastuttavat myös lukuisat leffaviittaukset. Tältä kaudelta löytyy parodiaa niin scifiklassikko 2001: Avaruusseikkailusta (2001: A Space Odyssey - 1968), seikkailullisista Indiana Joneseista (1981-) kuin kauhuhitti Tappajahaista (Jaws - 1975).
Kauhusta puheenollen, tältä kaudelta löytyy sarjan toinen Kauhujen talo -jakso. Nämä jaksot eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini sarjasta, mutta kun niitä on ensimmäistä tuotantokautta lukuunottamatta joka kaudella, ne kuuluvat pakostikin pakettiin mukaan ja ne katsoo ihan sujuvasti muiden jaksojen ohella. Tämänkertaisessa kauhujaksossa Simpsonit saavat käsiinsä maagisen apinankäpälän, joka toteuttaa pitelijänsä toiveet, mutta hirvittävin seurauksin. Lisäksi Bart saa kyvyt hävittää mielensä voimalla kaikki, joista hän ei pidä. Herra Burnsillä taas on kaameita suunnitelmia täydellisen työläisen luomiseksi Frankensteinia (1931) parodioivassa pätkässä. Kolme kertomusta ovat paremmat kuin edellisellä kaudella, mutta jäävät silti tuotantokauden heikommaksi anniksi.
Animaatiojälkikin sen kuin paranee. Taustoilta voi bongailla enemmän yksityiskohtia ja värienkin käyttö on laadukkaampaa kuin aiemmin. Visuaalisesti hienointa on kuitenkin Moen uuteen drinkkiin liittyvän jakson lyhyt animaatio-osio, mikä on tyylitelty todella kiehtovasti. Äänimaailmakin on oivallinen ja Danny Elfmanin fantastinen tunnusmusiikki päräyttää joka jakson innolla käyntiin. Intro pysyy samana viime kaudelta ja siinä esitellään täydellisesti perheenjäsenet. Jos käsikirjoittajat vielä uskaltaisivat käyttää kaikkia niitä jäseniä kaudella kunnolla, voisi Simpsonien kolmoskausi olla kokonaisuutena yhtä mahtava kuin sarjan intro.
Yhteenveto: Simpsonien kolmas tuotantokausi on kahta edellistä kautta parempi ja hauskempi. Tarinat ovat lähes läpikotaisin mukaansatempaavia ja viihdyttäviä. Piirrosjälkikin on parantunut viime kauteen verrattuna. Huumoria löytyy moneen makuun ja vähän väliä saa nauraa. Hienoa on, kuinka tässä kohtaa sarja voi alkaa itseironisesti tiedostamaan omia vitsejään ja kausi naljailee tietyille jutuille edellisiltä kausilta. Kausi myös tarjoaa taustaa Homerin ja Margen suhteesta, sekä vaihtaa kiehtovasti Bartin ja Lisan persoonat toisinpäin. On kuitenkin suuri sääli, etteivät Marge ja Lisa pääse taaskaan lähes ollenkaan esille. Lisa joutuu tyytymään osaansa jaksojen sivuhenkilönä, eikä Margellekaan tekemistä ole keksitty. Jos hahmot saisivat edes pari omaa jaksoaan kaudella, olisi lopputuloksena sarjan ensimmäinen mahtava kausi. Jo tällaisenaan Simpsonien kolmas kausi on kuitenkin erittäin hyvä ja saa katsojan heti haluamaan lisää perheen seikkailuja.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.9.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti