SIMPSONIT - KAUSI 2
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Harry Shearer, Hank Azaria ja Pamela Hayden
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luoma animaatiokomediasarja Simpsonit nousi nopeasti suureen suosioon, joten jatkoa oli tietty luvassa. Fox näkikin sarjassa niin valtavaa potentiaalia, että sarjalle annettiin kaksi esityspäivää yhden sijaan ja yhtiö tilasi tekijöiltä jopa 22 jaksoa sisältävän toisen tuotantokauden. Äänitykset alkoivat, mitä seurasi animointiprosessi. Simpsonien toisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä Yhdysvalloissa lokakuussa 1990 (Suomessa joulukuussa 1991) ja katsojaluvut pysyivät toistamiseen korkeina. Itse olen lapsesta asti katsonut sarjaa, mutta innostuin siitä kunnolla vasta vuonna 2007, kun näin The Simpsons Movien leffateatterissa. Sen jälkeen olen katsonut lähes kaikki julkaistut jaksot - monet niistä useaan otteeseen. Kun sarja viime vuonna täytti 30 vuotta, päätin sen kunniaksi katsoa uudestaan ja arvostella sarjan ensimmäisen tuotantokauden, aloittaen jonkin sortin ikuisuusprojektin arvostella kaikki Simpsonien tuotantokaudet. Nyt kun maailma tuntuu muuttuvan synkemmäksi ja ahdistavammaksi jylläävän koronaviruksen takia, päätin katsoa jotain kevyempää ja aloitin Simpsonien toisen kauden katselun.
Bart joutuu jäämään luokalle, jos hän ei läpäise tärkeää koetta. Homer hankkii laittoman kaapelitelevision, kokeilee hiuksenkasvuainetta ja saa selville suuren salaisuuden. Marge säikähtää, kuinka väkivaltaisia ohjelmia lapset katsovat ja päättää tehdä lopun Tikulle ja Takulle. Lisasta tuntuu siltä, ettei hänen perheensä välitä hänestä.
Tutut hahmot ensimmäiseltä tuotantokaudelta tekevät paluun. Simpsonin perheen isä Homer (äänenä Dan Castellaneta) toilailee toistamiseen minkä kerkeää, vaikka pohjimmiltaan omaa hyvän sydämen. Äiti Marge (Julie Kavner) pääsee hieman paremmin esille, mutta pysyy samana kotiäitinä, joka lähinnä toruu miestään tai lapsiaan, eikä pääse hauskuuttamaan. Vanhin lapsi Bart (Nancy Cartwright, joka muuten hämmentävän usein seuraa tarinoitani Instagramissa) on jatkuvasti ongelmissa keppostensa vuoksi. Keskimmäinen lapsi Lisa (Yeardley Smith) jää muiden varjoon, eikä Maggie-vauvakaan paljoa pääse tekemään - vaikka osoittaakin, että Tikun ja Takun tuntikautisella tuijottamisella saattaa oikeasti olla ikäviä vaikutuksia. Tekijät ovat selvästi ajatelleet Homerin ja Bartin olevan sarjan tähdet, sillä he saavat nauttia parrasvaloista lähes kaikissa jaksoissa. Vain muutama jakso tuotantokauden 22:sta jaksosta on omistettu Margelle tai Lisalle. Margenkin lähes ainoa oma jakso, missä tämä hyökkää Tikun ja Takun tekijöiden kimppuun, on lähinnä näpäytys vanhempien suuntaan, jotka pitävät kaikkea haitallisena lapselleen. Jopa perheen koiralle, Pukin pikku apurille on pitänyt mahduttaa oma jaksonsa.
Sivuhahmotkin tekevät paluun ja heitä hyödynnetään paremmin kuin viime kaudella, missä heidät lähinnä vain esiteltiin. Simpsonien uskovainen naapuri Ned Flanders (Harry Shearer) ja tämän vaimo Maude (Maggie Roswell) ovat mystisesti saaneet toisen lapsen Toddin (Cartwright) lisäksi, Rodin (Pamela Hayden), joka ei siis ole vauva, vaan samanikäinen veljensä kanssa. Homerin isä (Castellaneta), Margen siskot Patty ja Selma (Kavner), koulun rehtori Skinner (Shearer), opettaja Edna Krabappel (Marcia Wallace), Bartin paras kaveri Milhouse (Hayden), kiusaaja Nelson (Cartwright), baarimikko Moe (Hank Azaria), juoppo Barney (Castellaneta), Kwik-E-Martin ristiriitaisen vastaanoton saanut myyjä Apu (Azaria), ydinvoimalan johtaja herra Burns (Shearer) ja tämän avustaja Smithers (Shearer), pappi Lovejoy (Shearer), uutisankkuri Kent Brockman (Shearer), Hassu-klovni (Castellaneta), bussikuski Otto (Shearer) ja poliisipäällikkö Wiggum (Azaria) saavat kaikki ainakin lyhyen hetken loistaa. Uutena hahmona tuotantokaudella esitellään Sarjakuvahemmo (Azaria), jonka tiettyyn nörttiasenteeseen pystyn samaistumaan helposti. Sykkeeni taitaa aina nousta, jos luen tai kuulen jonkun puhuvan Spider-Manista DC:n hahmona tai Batmanista Marvelin hahmona. Star Wars (1977-) ja Star Trek ovat täysin eri asiat! Ääninäyttelijät pistävät parastaan herättäessään tätä mahtavaa hahmogalleriaa henkiin. Ensimmäisellä kaudella hahmojen äänistä löytyi vielä selvää hakemista, mutta tässä jokainen alkaa kuulostamaan tutulta itseltään.
Simpsonien toinen tuotantokausi jatkaa samalla linjalla ensimmäisen kauden tavoin, mutta tiettyä varmuutta löytyy tekemisestä enemmän. Silti kausi jää edeltäjänsä jalkoihin, sillä se ei onnistu tasapainottelemaan koko perheen kesken, vaan nostaa tosiaan Homerin ja Bartin huomattavasti korkeammalle kuin Margen ja Lisan. Ongelma kun ei ole vain siinä, että he saavat enemmän ruutuaikaa, vaan siinä, että he toimivat usein väärin, mutta katsojan empatiat halutaan silti koskemaan juuri heitä. Yhdessä jaksossa Bart rikkoo Lisan vaivalla rakentaman koristeen ja sen sijaan, että jakso kerrankin keskittyisi Lisan puoleen, hän jää sivuhahmoksi, kun Bart päätyy omaan seikkailuunsa ja Lisan täytyy vain oppia antamaan anteeksi. Homer tekee jatkuvasti asioita, mitkä saisivat tosielämässä kenen tahansa ulkopuolisen sanomaan Margelle, että eroaminen voisi olla hyväksi, mutta niin vain Marge katsoo miehensä toilailut sormiensa läpi. Kaudelta siis löytyy tiettyä asennetta, mikä häiritsee itseäni joissain jaksoissa todella paljon.
Kun näitä puolia ei ole vahvasti esillä, on Simpsonit sitä erittäin oivallista komediaviihdettä, mitä se on edustanut viimeiset kolmekymmentä vuotta. Nauraa saa useaan otteeseen ja vitsejä löytyy moneen eri makuun ja kaikenikäisille. Monet tarinat ovat mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, kuten takaumajakso Homerin ja Margen ensikohtaamisesta. Pari jaksoa ovat heikompaa täytetavaraa, mutta suurimmaksi osaksi kaikista löytyy omat hyvät puolensa. Tällä kaudella Simpsoneissa myös aloitettiin perinteeksi muodostunut jokakautinen kauhujakso, joka tunnetaan nykyisin nimellä "Kauhujen talo", mutta esiintyy vielä tässä tittelillä "Hirveä halloween". Jakso sisältää kolme ei-kovin-kammottavaa kauhutarinaa, joissa hahmot esiintyvät. Jaksossa myös esitellään avaruusolennot Kang (Shearer) ja Kodos (Castellaneta). Itse en ole koskaan erityisemmin fanittanut näitä jaksoja, vaan ne ovat yleensä tylsimmät tuotantokaudelta, eikä tämä ole poikkeus edes ensimmäisen kokeilun kohdalla. Jakso tuo silti jotain mielenkiintoista käännettä tavanomaisempiin seikkailuihin, joten toisaalta en myöskään inhoa ideaa kauhuteemaisista jaksoista.
Animaatiotyyli on pysynyt aika samanlaisena ensimmäiseltä kaudelta, mutta jälki on hieman tarkempaa. Ensimmäisen kauden perpektiiviongelmat ovat edenneet parempaan suuntaan, mutta silti tiettyä alkeellisuutta on nähtävissä. Käsikirjoittajat tekevät hyvää työtä monien tarinoiden kanssa ja työstäessään hauskoja vitsejä. He olisivat kuitenkin voineet panostaa Margeen ja Lisaan huomattavasti enemmän. Jos kyseiset hahmot eivät kiinnostaneet kirjoittajia erityisemmin, he olisivat voineet kehitellä heille uusia puolia, mitkä kiinnostaisivat kirjoittajia itseään, sen sijaan että vain jättävät hahmot sivuun. Danny Elfmanin säveltämä, valloittavan mahtava tunnusmusiikki ilahduttaa joka jakson alussa. Introa on hieman muutettu: Bartin skeitatessa kadulla, taustalla nähdään tuttuja sivuhahmoja, eikä vain joitain satunnaisia ihmisiä, minkä lisäksi Lisan pyörämatkaa kotiin on tiivistetty.
Yhteenveto: Simpsonien toinen tuotantokausi on oikein mainiota perhekomediaa, jossa koko perhettä ei kuitenkaan hyödynnetä niin hyvin kuin voisi toivoa. Kausi keskittyy täysillä Homer-isään ja Bart-poikaan, jättäen Marge-äidin ja Lisa-tytön harmmillisen vahvasti sivuun. Kausi myös asettaa katsojan jatkuvasti mieshahmojen puolelle, vaikka nämä kohtelisivatkin naisia kehnosti. Joistain jaksoista löytyy siis vahvaa asenneongelmaa, mikä latistaa muuten erittäin hyvää sarjaa. Mukana on paljon oivallisia tarinoita ja hauskoja hetkiä. Toilailuja ja vitsejä on moneen makuun, ja mielenkiintoisena uutuutena kaudella esitellään perinteeksi muodostuva kauhuteemainen jakso. Se ei todellakaan edusta kauden parempaa päätyä, mutta on silti kiehtova idea ja erottuu edukseen erilaisuudellaan. Ääninäyttelijät pistävät jälleen parastaan ja vievät hahmojaan tutumpaan suuntaan. Myös animaation laatu on parantunut, vaikka tiettyä kiirehdintää ja alkeellisuutta on yhä mukana. Simpsonien toiselta kaudelta löytyy selvät heikkoutensa, mutta on se silti oikein kelvollista viihdettä ja jättää katsojan haluamaan nähdä lisää tämän keltaisen perheen ja kaikkien mahtavien sivuhahmojen seikkailuja Springfieldissä. Toivon vain, että kolmannella kaudella Marge ja Lisakin saisivat enemmän tekemistä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.3.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti