The Wrecking Crew (2026) - elokuva-arvostelu

THE WRECKING CREW

Ohjaus: Ángel Manuel Soto

Näyttelijät: Dave Bautista, Jason Momoa, Roimata Fox, Frankie Adams, Jacob Batalon, Temuera Morrison, Claes Bang, Morena Baccarin, Stephen Root, Maia Kealoha, Josua Tuivavalagi, Miyavi, Branscombe Richmond, David Hekili Kenui Bell ja Brian L. Keaulana

Genre: toiminta, komedia

Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia

Ikäraja: 16

The Wrecking Crew on Dave Bautista ja Jason Momoan tähdittämä toimintakomedia. Bautista ja Momoa keksivät elokuvan tarinan yhdessä Jonathan Tropperin kanssa, joka työsti lopullisen käsikirjoituksen. Vuonna 2021 tekstistä käytiin kilpailu usean yhtiön kanssa ja lopulta Metro-Goldwyn-Mayer sai hankittua elokuvan itselleen. David Leitchin oli tarkoitus ohjata elokuva, mutta hän päättikin tehdä The Fall Guyn (2024), jolloin Ángel Manuel Soto korvasi hänet. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt The Wrecking Crew on julkaistu Amazon Prime Videossa. Itse en järin innostunut, kun näin elokuvan ensimmäiset mainokset. Olin yllättynyt, kun elokuva saikin maailmalta positiivista palautetta ja katsoin The Wrecking Crew'n uteliaana sen julkaisupäivänä.

Riitaantuneiden Halen veljesten on pakko tehdä yhteistyötä, kun heidän isänsä murhataan. Etsiessään syypäätä, veljekset sotkeutuvat paikallisten rikollissyndikaattien ja yakuzan toimintaan.

Päärooleissa Halen veljeksinä, laivaston komentaja Jamesina ja oklahomalaisena etsivä Jonnyna nähdään Dave Bautista ja Jason Momoa, jotka ovat juuri sopivan äijät rooleihinsa. James ja Jonny ovat jo nuorina ajautuneet riitoihin, eivätkä he ole puhuneet toisilleen vuosiin. Kuitenkin kun heidän isänsä (Brian L. Keaulana) murhataan, veljesten täytyy haudata sotakirveensä ja tehdä yhteistyötä selvittääkseen syypään. Bautista ja Momoa menevät uskottavasti läpi veljinä, jotka ovat vihoitelleet toisilleen pitkään. Bautistan esittämä James on jämptimpi ja sääntöjen mukaan kulkeva, kun taas Momoan näyttelemä Jonny on aikamoinen rämäpää. Hahmot ovat siis varsin tyypillinen kaksikko tällaisen leffan keulille, tosin sillä aspektilla, että he ovat sukua toisilleen.

     Elokuvassa nähdään myös Roimata Fox Jamesin vaimona Leilana ja Maia Kealoha ja Josua Tuivavalagi heidän lapsinaan Lanina ja Kaina, Morena Baccarin Jonnyn tyttöystävänä Valentinana, Temuera Morrison kuvernöörinä Mahoena, Stephen Root etsivä Rennertinä, Jacob Batalon tutkimuksiin mukaan hyppäävänä moottoriturpa Pikana, Branscombe Richmond rikollissyndikaattiaan johtavana herra K:na, Claes Bang rikollisiin bisneksiin sekaantuneena Robichauxina, sekä Miyavi yakuzapomo Nakamurana. Sivunäyttelijät ajavat asiansa rooleissaan, joskin Spider-Man -elokuvissa (2017-) hauskuuttanut Batalon on tässä lähinnä aika ärsyttävä.

The Wrecking Crew on juuri niin geneerinen ja yhdentekevä toimintakomedia kuin sen mainonta on antanut ymmärtää. Leffa sopii takuulla passelisti krapula-aamuun yön yli pöydälle jääneiden pizzanjämien seuraksi. Se viihdyttää toisinaan ja tarjoaa muutamat hörähdykset, mutta näkemänsä todennäköisesti unohtaa jo seuraavaan päivään mennessä. En kuitenkaan olisi yhtään yllättynyt, mikäli selviäisi, että käsikirjoitus olisi osittain tekoälyllä työstetty, sillä niin tuttuakin tutumpia reittejä teksti seuraa. Ei tarvitse olla edes nähnyt montaa vastaavaa rainaa, jotta katsojana osaa vähän väliä sanoa etukäteen, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. "Yllätyspahiksenkin" arvaa heti, kun hahmo ensi kertaa kävelee ruutuun.

Dave Bautistan ja Jason Momoan karismat kannattelevat elokuvaa silloin, kun käsikirjoitus jättää kylmäksi. Väsyneestä tekstistä löytyy silloin tällöin hupaisaa naljailua ja onneksi leffa ymmärtää pitää pilkkeen silmäkulmassa testosteronisen machopullistelunsa kanssa. Ohjaaja Ángel Manuel Soto on selvästi ollut mies paikallaan, sillä hän tuo yllättävänkin hyvää potkua toimintakohtauksiin. Sen lisäksi, että tappelut ovat tylyjä ja verisiä, niissä myös pistetään ihmisiä hengiltä mielikuvituksellisin keinoin. Tappeluiden väliin mahtuu kuitenkin turhan hitaasti etenevää kerrontaa ja parin tunnin kesto tuntuu liialliselta. Suunnilleen puolentoista tunnin mitassa The Wrecking Crew olisi paljon napakampi paketti.

Teknisesti elokuva on myös ailahteleva. Seasta löytyy paljon tyylikästä kameratyöskentelyä, etenkin tappeluiden aikana, jolloin kuvaaja pyörii napakasti ähisevien äijien ympärillä. Tappeluita ei myöskään ole leikattu silpuksi, vaan tekijät ovat onneksi luottaneet lahjakkaaseen stunt-työskentelyyn. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot, mutta tietokonetehosteet näyttävät paikoin täysin keskeneräisiltä - etenkin pitkän helikopteritakaa-ajon aikana. Äänimaailma rymistelee menevästi, mutta Bobby Krlicin säveltämät musiikit ovat täysin yhdentekevää taustahälinää.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of The Wrecking Crew www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

The Wrecking Crew, Yhdysvallat, 2026, Amazon MGM Studios, Reunion Pacific Entertainment

Arvostelu: Lilo & Stitch (2025)

LILO & STITCH

Ohjaus: Dean Fleischer Camp

Pääosissa: Maia Kealoha, Chris Sanders, Sydney Elizebeth Agudong, Zach Galifianakis, Billy Magnussen, Kaipo Dudoit, Amy Hill, Courtney B. Vance, Hannah Waddingham ja Tia Carrere

Genre: seikkailu, komedia, scifi

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ikäraja: 7

Lilo & Stitch on näytelty uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn animaatioelokuvasta Lilo ja Stitch (Lilo & Stitch) vuodelta 2002. Vuonna 2018 Disney-yhtiö ilmoitti työstävänsä animaatiosta näyteltyä versiota. Aluksi Mike Van Waes kirjoitti käsikirjoituksen ja Jon M. Chu valittiin ohjaajaksi, mutta molemmat jättivät projektin. Chris Kekaniokalani Bright ryhtyi muokkaamaan Van Waesin tekstiä ja Dean Fleischer Camp korvasi Chun ohjaajana. Kuvausten oli tarkoitus käynnistyä huhtikuussa 2023, mutta kun asuja sisältänyt vaunu poltettiin, tuotantoa täytyi viivästyttää kuukaudella. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa, mutta heinäkuussa ne keskeytettiin Hollywoodin näyttelijöiden lakon takia. Alun perin elokuva oli tarkoitus julkaista suoraan Disney+ -palvelussa, mutta leffa päätettiinkin siirtää teattereihin. Nyt Lilo & Stitch on saanut ensi-iltansa ja itse en pahemmin odottanut sen näkemistä. Olen kyllästynyt Disneyn uudelleenfilmatisointivillitykseen, minkä lisäksi koin, että Lilo ja Stitch oli liian tuore elokuva, eikä kaivannut uutta versiota. Epäilystäni huolimatta kävin katsomassa uuden Lilo & Stitchin heti ensi-iltapäivänä.

Pienellä Havaijin saarella asustavan Lilo-tytön elämä mullistuu, kun hänen uusi koiransa Stitch paljastuu avaruusolennoksi, jota jahtaa Galaktinen Federaatio.

Lukuisat tytöt hakivat Lilon rooliin, kunnes pestin nappasi alle kouluikäinen Maia Kealoha. Kealoha onkin nappivalinta rooliin. Hän tulkitsee hyvin hahmonsa rasavilliä luonnetta, mutta samalla myös tiettyä ulkopuolisuuden tunnetta, kun Lilon ikätoverit katsovat häntä nenänvartta pitkin. Kealoha tekee Lilosta sympaattisen, minkä lisäksi on ihailtavaa, kuinka luontevasti hän esiintyy, ottaen huomioon että kyseessä on hänen debyyttiroolinsa ja että pitkät pätkät hänen vastanäyttelijänään on ollut nukke tai muu vastaava, mikä on jälkikäteen korvattu tietokoneanimoidulla Stitchillä. Stitch on karkuteillä oleva avaruusolento, joka on suunniteltu tuhoamaan kaiken tieltään. Stitchin äänenä kuullaan alkuperäisleffan tapaan Chris Sanders, jonka luoma ääni onkin jo varsin ikoninen, puhumattakaan Stitchin pahantahtoisesta naurusta.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Lilon isosisko Nani (Sydney Elizebeth Agudong), joka on huolehtinut Lilosta heidän vanhempiensa menehdyttyä, heidän naapurinsa David (Kaipo Dudoit) ja tämän isoäiti Tūtū (Amy Hill), avaruusolioihin erikoistunut CIA-agentti Cobra Bubbles (Courtney B. Vance), sosiaalityöntekijä Kekoa (alkuperäisleffassa Nania ääninäytellyt Tia Carrere), sekä Galaktisen Federaation johtaja (Hannah Waddingham), sekä Stitchin luoja Jumba (Zach Galifianakis) ja tieteilijä Pleakley (Billy Magnussen), jotka lähtevät jahtaamaan Stitchiä. Kealohan tapaan myös Agudong on hyvä valinta osaansa ja he muodostavat oivan siskoskaksikon. Cobra Bubblesin jakaminen kahdeksi hahmoksi on ihan toimiva veto, mutta sen sijaan on harmi, että alkuperäisleffan pahis, Stitchiä jahtaava kapteeni Gantu on jätetty pois ja hänen häijyt piirteensä on siirretty Jumballe, joka oli alkuperäisessä vain vinksahtanut tiedemies. Nanin ja Davidin välisestä romanssista on lähes täysin luovuttu, mikä pistääkin paikoin pohtimaan, mikä virka nuorella miehellä edes on leffassa?

Uusi näytelty Lilo & Stitch -elokuva sisältää joitain muutoksia alkuperäiseen elokuvaan nähden, osa toimivia, toiset taas turhauttavia. En pitänyt siitä, että Jumbasta on tehty pahis, minkä lisäksi minua harmitti, että sen sijaan, että Jumba ja Pleakley olisivat yrittäneet soluttautua ihmisten joukkoon naurettavan kehnoilla valeasuilla, he muuttavatkin itsensä ihmisiksi. Paras muutos on se, kuinka Nani saa enemmän sisältöä ja elokuvassa näytetään, mitä unelmia Nani on joutunut uhraamaan, kun hänestä tuli yhtäkkiä Lilon huoltaja. Lilon ja Nanin sisaruussuhde, sekä Lilon ja Stitchin välille muodostuva ystävyys ovat elokuvan kantava voima, jolloin lopputulos ei tunnu vain laiskalta rahastukselta. Lähinnä minua jäi harmittamaan, että kun Disneyllä selvästi osataan kertoa tarinaa näistä siskoista ja heidän "koirastaan" kunnon sydämellä, miksei studio olisi voinut rohkaistua kertoa kokonaan uutta tarinaa heistä? Lilossa ja Stitchissä kun olisi potentiaalia monenlaisiin seikkailuihin.

Siinä, missä parin kuukauden takainen Lumikki-uudelleenfilmatisointi (Snow White - 2025) aiheutti lähinnä silmienpyörittelyä vaivaannuttavilla ratkaisuillaan, muutoksillaan ja korjausliikeyrityksillään, Lilo & Stitch on varsin harmiton ja kelvollinen uusi versio elokuvasta, joka ei olisi uutta versiota kaivannut. Alkuperäinen elokuva on edelleen yhtä riemastuttava, ihana, hauska ja jopa hiukan jännittävä, eikä sen ilmestymisestä ole vierähtänyt vielä kuin parisenkymmentä vuotta. Tosin jos tämä uudelleenfilmatisointi tuntuu tulevan turhan pian alkuperäisen jälkeen, niin seuraavaksi Disneyllä on luvassa näytelty versio Vaianasta (Moana - 2016). Jep, animaatiosta, jonka ilmestymisestä tulee kuluneeksi vasta yhdeksän vuotta ja joka viime vuonna osoitti, että senkin elokuvan hahmoissa on potentiaalia uusiin seikkailuihin, eikä vain saman tarinan kierrättämiseen.

Chris Sandersin sijaan uuden Lilo & Stitchin on ohjannut Dean Fleischer Camp, joka onnistuu tärkeimmässä, eli päähenkilöiden tunnesiteen muodostamisessa niin, että myös katsoja tykästyy näihin versioihin Lilosta, Stitchistä ja Nanista. Campista myös näkyy selvä ilo tehdä leffaa, eikä homma tunnu vain tuttujen kohtausten sieluttomalta läpikäynniltä. Chris Kekaniokalani Brightin ja Mike Van Waesin työstämä käsikirjoitus ontuu hieman tarpeettomien muutosten takia. Teknisiltä ansioiltaan uusi Lilo & Stitch on kelvollinen. Se on ihan hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat, puvustus mainiota ja äänimaailma hyvin työstetty. Dan Romerin säveltämät musiikit mukailevat Alan Silvestrin työtä alkuperäisleffan parissa ja mahtuupa mukaan muutamat Elviksen biisit. Tietokonetehosteiden taso ailahtelee. Itse Stitch näyttää hyvältä, mutta etenkin ihmisten vierellä Jumba ja Pleakley eivät vakuuta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.5.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Lilo & Stitch, 2025, Walt Disney Pictures, Rideback