Näytetään tekstit, joissa on tunniste McG. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste McG. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Arvostelu: Charlien enkelit: Kurvit suoriksi (Charlie's Angels: Full Throttle - 2003)

CHARLIEN ENKELIT: KURVIT SUORIKSI

CHARLIE'S ANGELS: FULL THROTTLE



Ohjaus: McG
Pääosissa: Cameron Diaz, Drew Barrymore, Lucy Liu, Bernie Mac, Justin Theroux, Robert Patrick, Demi Moore, Crispin Glover, Shia LaBeouf, Matt LeBlanc, Luke Wilson, John Cleese, Ja'net DuBois, Jaclyn Smith, Bruce Willis, Pink, Carrie Fisher, Robert Forster, Melissa McCarthy ja John Forsythe
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

Charlien enkelit -televisiosarjaan (Charlie's Angels - 1976-1981) pohjautunut samanniminen elokuva (Charlie's Angels - 2000) oli iso hitti, joten jatkoa oli tietty tulossa. Jatko-osan suunnittelu lähti heti käyntiin ja sen kuvaukset alkoivat syksyllä 2002. Lopulta hassusti nimetty Charlien enkelit: Kurvit suoriksi sai ensi-iltansa kesällä 2003. Filmi oli taloudellinen hitti, mutta se sai murska-arviot kriitikoilta, sekä jopa seitsemän Razzie-ehdokkuutta (mm. huonoin elokuva, käsikirjoitus, naispääosa sekä Cameron Diazille että Drew Barrymorelle ja huonoin tekosyy elokuvalle), joista se voitti kaksi, eli huonoimman naissivuosan ja huonoimman jatko-osan palkinnot. Lisäksi elokuva voitti myös huonoimman ohjaajan ja huonoimman musiikin Stinkers Bad Movie -palkinnot. Itse näin elokuvan muutama vuosi sitten. Katsoin ensimmäisen Charlien enkelit -elokuvan ja vaikka se oli mielestäni aivan järkyttävän huono, päätin silti katsoa heti perään myös Charlien enkelit: Kurvit suoriksi ja ajattelin, ettei minun tarvitsisi enää koskaan katsoa kumpaakaan uudestaan. Kuitenkin nyt, kun ensimmäinen leffa täytti 20 vuotta ja sarjaa jatkettiin uudella elokuvalla Charlie's Angels (2019), päätin antaa filmeille uuden mahdollisuuden. Ensimmäinen osa osoittautui olevan edelleen ihan yhtä huono ja valitettavasti sama kävi toisenkin osan kanssa.

Kun todistajansuojeluohjelmassa olevien henkilöiden listan sisältävät HALO-sormukset varastetaan, Charlie lähettää enkelinsä Natalien, Dylanin ja Alexin etsimään ne ja nappaamaan varkaat.

Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu palaavat rooleihinsa Nataliena, Dylanina ja Alexina, eli Charlien enkeleinä ja he onnistuvat olemaan vielä kehnompia kuin edellisessä elokuvassa. Kolmikko kyllä hyppää toimintaan mukaan innokkaasti ja on selvää, että heillä on ollut hauskaa kuvauksissa, mutta samaa ei voi sanoa katsojan tuntemuksista. Kolmikko on edelleen ärsyttävä - niin hahmot kuin heidän näyttelijänsä. On myös rasittavaa, kuinka tyhminä hahmot välillä esitetään.
     Ensimmäisessä elokuvassa enkeleitä auttavaa Bosleyta esittäneellä Bill Murraylla oli tullut riitaa niin Lucy Liun kuin ohjaaja McG:n kanssa, joten hän ei suostunut jatkamaan sarjan parissa. Murray onkin surutta korvattu Bernie Macilla, joka näyttelee Bosleyn velipuolta (myös nimeltään Bosley) ja hoitaa samoja hommia kuin Murrayn Bosley. Elokuvassa ei koskaan selitetä, miksei vanha Bosley ole enää mukana, mutta samapa tuo. Mac on tarpeeksi toimiva roolissaan. Ei hän hauska ole, muttei hän ärsytäkään. Matt LeBlanc ja Luke Wilson palaavat rooleihinsa Alexin ja Natalien poikaystävinä. Wilson on yhä aika pökkelö, mutta LeBlanc on huvittava toimintanäyttelijänä, joka ei tajua taistelemisesta mitään.




Edellisen osan tavoin tässäkin Charlien enkelit -filmissä nähdään paljon isoja nimiä, joista osa tosin esiintyy vain pienessä roolissa. Elokuvassa käyvät kääntymässä mm. Bruce Willis, Carrie Fisher Pink, Robert Forster, sekä viime leffassakin nähty Melissa McCarthy. Justin Theroux esittää vaarallista rikollista Seamus O'Gradya, Robert Patrick näyttelee sheriffi Ray Carteria, Demi Moore esittää ex-enkeli Madison Leetä, Shia LaBeouf esittää nuorta motocross-harrastaja Maxia ja John Cleese näyttelee Alexin isää. Theroux on kelpo valinta pahiksen osaan, mutta Moore kyllä ansaitsi Razzie-pystinsä Madisonin osasta - niin kehno ja ylinäyttelevä hän on. Cleese on filmin parasta antia niin näyttelijänä kuin hahmonsa puolesta, minkä lisäksi on mukava nähdä LaBeouf, ennen kuin maine sekoitti hänen päänsä.

Charlien enkelit: Kurvit suoriksi on samanlainen teennäinen musiikkivideoleffa kuin ensimmäinenkin osa - tosin tämä on kenties vielä huonompi. Jo ensimmäisessä Charlien enkeleissä juoni oli mitäänsanomaton, mutta tässä tarina on todella ohut. Todistajansuojeluohjelman todistajien nimet sisältävät listat eivät liiemmin herätä katsojan mielenkiintoa ja koko seikkailu HALO-sormusten perässä lähinnä tylsistyttää - ihan sama kuinka monta hölmöä toimintakohtausta, tanssinumeroa tai sketsiä on luvassa. Jo ensimmäisen filmin monet huumorikohtaukset tuntuivat lähinnä irrallisilta sketseiltä, joissa enkelit voitaisiin pukea joko hupsuihin tai paljastaviin asuihin ja tässä homma vedetään vielä pahemmin yli. Tätä pahentaa se, että suurimmaksi osaksi ajasta elokuvan huumori on myötähäpeällistä kuraa, eikä silmien pyörittelyltä voida välttyä. Sentään pari ihan hassua juttua löytyy seasta. Kun Alexin poikaystävä selittää Alexin isälle Alexin työstä, hän käyttää paljon kiertoilmauksia, mitkä saavat isän ajattelemaan, että hänen tyttärensä, Natalia ja Dylan ovat seksityöläisiä jonkun Charlie-nimisen miehen piikkiin. Lisäksi on veikeä yksityiskohta, että Alexin poikaystävän tähdittämän leffan, "Maximun Extreme 2":n juliste on täysi kopio M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2:n (Mission: Impossible II - 2000) julisteesta. Charlien enkeleiden tavoin sekin leffa perustuu vanhaan televisiosarjaan (Mission: Impossible - 1966-1973) ja se oli ilmestymisvuotensa menestynein elokuva, päihittäen ensimmäisen Charlien enkelit.




Ohutta tarinaa on myös venytetty äärimmilleen ja elokuva on usein pitkäveteistä seurattavaa. Kun päähahmot ovat näin rasittavia ja tylsiä, juoni ei ikinä nappaa mukaansa ja komedia lähinnä hävettää, voi huomata tarkistavansa yhä vain useammin, kuinka kauan leffaa on vielä jäljellä. Taistelukohtauksissa nähdään toistamiseen tyylikkäitä koreografioita, mutta samalla myös täysin älyttömiä ja typeriä juttuja, mitkä pistivät ainakin itseni useasti pohtimaan: "mitä helvettiä tekijät oikein ajattelivat?" Toiminnasta puuttuu tälläkin kertaa jännite, eikä mukana ole edes koukuttavuutta. Romanttinen puoli on imelä ja onnen hetket jopa liiankin energisiä. Elokuva on myös todella äänekäs ja sen jälkeen tekeekin mieli istua hetken aikaa täydessä hiljaisuudessa, sulatellen sitä roskaa, mikä tuli juuri nähtyä.

McG ei valitettavasti ole muuttunut lahjakkaammaksi ohjaajana esikoisteoksensa, eli ensimmäisen Charlien enkeleiden jälkeen, vaan tekee vielä huonompaa työtä. Hän ei osaa pitää pakettia kasassa, rakentaa tunnelmaa, ohjata näyttelijöitä, eikä hänellä tunnu olevan hyvää huumorintajua. John August palaa tämänkin käsikirjoittajaksi ja saa kirjoittajakavereikseen Wibberleyn pariskunnan. Kolmikon teksti on todella höttöistä ja etenkin dialogi on surkeaa. Sentään leffassa on joitain hyviä kuvia ja leikkauksia. Moottoripyöräkohtaus sisältää tyylikkäitä stuntteja. Sitten taas mukana on kehnosti otettuja kuvia ja tönkköä editointia. Visuaaliset tehosteet näkivät parhaat päivänsä aikoja sitten ja monet efekteistä ovat nykypäivänä naurettavia. Etenkin muutamassa kohtaa käytetyt digi-ihmiset pistävät silmään. Äänityöskentelyäkään ei voi kehua. Jatkuvasti käytettävät piirrossarjamaiset ääniefektit ja kaiken aikaa jumputtavat musiikit vain lisäävät leffan melua.




Yhteenveto: Charlien enkelit: Kurvit suoriksi on vielä edeltäjäänsä surkeampi tekele, mikä kaikessa ärsyttävyydessään, yliampuvuudessaan ja metelissään aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu onnistuvat olemaan vieläkin huonompia kuin ensimmäisessä elokuvassa. Kolmikon seikkailua on jälleen raskasta seurata, etenkin kun se on täynnä käsittämättömän kehnoa komediaa. Irrallisilta sketseiltä tuntuvat huumorihetket, musiikkivideoita muistuttavat toimintakohtaukset ja siirappiset romanttiset kohdat viestivät ohjaaja McG:n lahjattomuudesta. Tarina ei jaksa kiinnostaa ja leffa käy pitkäveteiseksi kaiken aikaa. John Cleese yrittää pelastaa sen, minkä voi omissa kohtauksissaan, mutta lähinnä minun käy vain sääliksi, että niin taidokas heppu on ajautunut tällaiseen roskaan. Jos ensimmäinen Charlien enkelit toimi sinulle, jatka toki Charlien enkelit: Kurvit suoriksi -elokuvaan. Muussa tapauksessa kehotan pysymään kaukana tästä. Kauhistuneena jännitän nyt, mitä uusi Charlie's Angels -elokuva tulee tarjoamaan...

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä mokaotoksia.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Charlie's Angels: Full Throttle, 2003, Columbia Pictures, Flower Films, Wonderland Sound and Vision, Tall Trees Productions


torstai 22. lokakuuta 2020

Arvostelu: Charlien enkelit (Charlie's Angels - 2000)

CHARLIEN ENKELIT

CHARLIE'S ANGELS



Ohjaus: McG
Pääosissa: Cameron Diaz, Drew Barrymore, Lucy Liu, Bill Murray, Sam Rockwell, Kelly Lynch, Tim Curry, Crispin Glover, Matt LeBlanc, Luke Wilson, Tom Green ja Melissa McCarthy
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 16

Charlien enkelit pohjautuu samannimiseen televisiosarjaan (Charlie's Angels), mikä pyöri televisioissa vuodesta 1976 vuoteen 1981. Sarjan suuren suosion vuoksi se päätettiin tietty kääntää elokuvamuotoon. Leffan teko ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä Columbia Pictures -yhtiö ja ohjaajaksi valittu McG eivät olleet tyytyväisiä käsikirjoitusversioihin, joita tehtiin lopulta yli 30 ja joita työstivät yhteensä kahdeksantoista henkilöä. Lisäksi elokuvan kolmeen pääosaan oli vaikea löytää sopivat näyttelijät. Ehdolla olivat mm. Halle Berry, Helena Bonham Carter, Ashley Judd, Angelina Jolie, Jodie Foster, Gwyneth Paltrow, Uma Thurman, Kate Winslet, Reese Witherspoon, Penélope Cruz, Milla Jovovich, Jennifer Aniston, Ellen DeGeneres ja Julia Roberts, kunnes lopulta rooleihin valittiin Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu. Kuvauksissakin syntyi ongelmia, kun Liu ja McG eivät tulleet toimeen Ghostbusters - Haamujengistä (Ghostbusters - 1984) tutun Bill Murrayn kanssa. Liu sanoi Murrayn haukkuneen häntä näyttelijänä, kun taas McG kertoi Murrayn käyneen hänen kimppuunsa fyysisesti. Lopulta elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja Charlien enkelit sai ensi-iltansa 22. lokakuuta 2000 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva sai ihan positiiviset arviot ja se oli yksi ilmestymisvuotensa menestyneimmistä teoksista. Itse näin leffan vasta muutama vuosi sitten, kun se tuli televisiosta ja minä suorastaan inhosin sitä. Leffan katsominen oli kuin tuskaa ja aika lailla yhtä kamalaa oli sen jatko-osan, Charlien enkelit: Kurvit suoriksi (Charlie's Angels: Full Throttle - 2003) katselu. Kun huomasin tämän elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin lopulta pitkän harkinnan jälkeen antaa tälle uuden mahdollisuuden - lähinnä, koska halusin käsitellä nämä kaksi teosta, ennen kuin katson ja arvostelen uuden, Suomessa teatterikierroksen väliin jättäneen Charlie's Angels -leffan (2019). 

Salaperäisen miljonääri Charlien kolme enkeleiksi kutsuttua huippuagenttia saavat tehtäväkseen etsiä siepatun ohjelmistonero Eric Knoxin, joka on kehittänyt järjestelmän, jolla voi paikantaa ihmisiä äänen perusteella.




Charlien enkeleinä, Nataliena, Dylanina ja Alexina nähdään tosiaan Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu, joista yksikään ei ole kovin hyvä näyttelijä. Olen Diazilta ja Barrymorelta nähnyt ehkä pari kelpo roolisuoritusta, mutta muuten he ovat usein aika kehnoja. Tässä leffassa he ovat kaikki kolme huonoja ja yhdistettynä välillä jopa sietämättömän surkeita. Kaikki kolme ylinäyttelevät minkä ehtivät ja hauskuuttamiseen sijaan lähinnä ärsyttävät. Heidän hahmonsakaan eivät ole mielenkiintoisia, vaan Natalie, Dylan ja Alex jäävät lopulta todella pinnallisiksi. Jos jotain kehuttavaa pitää sanoa, niin sentään Diaz, Barrymore ja Liu hyppäävät kaikki kolme täysillä mukaan toimintakohtauksissa.
     Elokuva pitää sisällään yllättävänkin isoja nimiä (joista osa on tosin tullut kuuluisaksi vasta vuosia leffan ilmestymisen jälkeen, kuten yhdessä kohtauksessa nopeasti esiintyvä Melissa McCarthy). Ghostbusters-tähti Bill Murray esittää John Bosleyta, Charlien jonkinsortin välikättä, joka lähettää enkelit tehtävilleen. Bosleyn on tarkoitus pitää kolmikosta huolta, mikä tosin paikoitellen näyttäytyy hieman pervomaisena "sugar daddy" -tyyppinä. Murray näyttää useaan otteeseen leffan aikana siltä, että olisi liian myöhään tajunnut, mihin on ryhtymässä, muttei voi enää purkaa sopimustaan (ei olekaan siis yllätys, ettei häntä tulla näkemään jatko-osassa).




Sam Rockwellkaan ei ole ollut vielä iso stara tätä elokuvaa tehdessään. Rockwell näyttelee Eric Knoxia, tietokoneneroa, jota enkelit etsivät. Kelly Lynch taas nähdään hänen assistenttinaan, Vivian Woodina. Tim Curry näyttelee enkeleiden pääepäiltyä, rikasta ja lipevää Roger Corwinia. Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta (Back to the Future - 1985) monille tuttu Crispin Glover esittää mystistä salamurhaajaa, kun taas Frendit-sarjan (Friends - 1994-2004) tähti Matt LeBlanc näyttelee Alexin poikaystävää, elokuvanäyttelijä Jasonia. Natalien kiinnostuksen kohteena nähdään Luke Wilson. Drew Barrymoren entinen mies, koomikko Tom Green nähdään nopeasti raivostuttavan Chadin roolissa. Glover sopii oikein passelisti hullun murhaajan osaan psykoottisten silmiensä kera ja Curry on uskottava miljonäärinä. Silti läpi leffan tuntuu siltä, että hyvien näyttelijöiden lahjoja haaskataan.

Mielipiteeni ei valitettavasti muuttunut Charlien enkeleistä: tämä elokuva on aivan järkyttävän huono. Jos siitä täytyy väkisin löytää jotain positiivista hyvien (mutta alikäytettyjen) näyttelijöiden lisäksi, niin siinä on kyllä muutamia tyylikkäitä stuntteja taistelukoreografioiden aikana. Taisteluista huomaa, että The Matrix (1999) ilmestyi vuotta aiemmin, sillä toimintakohtaukset yrittävät epätoivoisesti kopioida samaa tyyliä. Lisäksi näin suomalaiselle katsojalle elokuva sisältää yhden aivan hulvattoman kohtauksen, missä enkelit puhuvat toisilleen salakielellä, mikä muuten sattuu olemaan suomi! Olin unohtanut koko kohtauksen ja itselläni kesti hetken ennen kuin tajusin, että minähän muuten ymmärrän, mitä kolmikko puhuu - vaikkakin ääntäminen on Diazin kohdalla todella kehnoa (ja juuri siksi niin hauskaa). Entistä paremman tästä kohtauksesta tekee se, ettei tekstityksissä lukeva suomennos täsmää siihen, mitä hahmot sanovat suomeksi! Kun Barrymore selvästi sanoo "Ei tietenkään", tekstityksissä lukee "Hymyilkää. Asiakas pelästyy."




Kaikki muu leffassa sai minut lähinnä pyörittelemään silmiäni ja ainakin kymmenen minuutin välein tarkistamaan, kauanko elokuvaa on vielä jäljellä. Suomikohtausta lukuunottamatta elokuvan huumori on todella ala-arvoista ja myötähäpeällistä seurattavaa. Enkelit saavat itsensä usein näyttämään totaalisilta idiooteilta, mutta se enemmänkin nolottaa kuin naurattaa. Filmi yrittää parissa kohtaa liikkua jonkin sortin itsetietoisella meta-tasolla - esimerkiksi kun alussa hahmot katsovat televisiota ja toinen tokaisee "Taas on televisiosarjasta tehty leffa". Tämä on samalla varmasti viittaus muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneeseen Vaarallinen tehtävä -elokuvaan (Mission: Impossible - 1996), mikä perustui samannimiseen televisiosarjaan (1966-1973). Charlien enkelit kuvittelee paikoitellen olevansa kuin Vaarallinen tehtävä, mutta leffasta puuttuu täysin jännite. Ei vain sen takia, että elokuva yrittää liikaa huumorinsa kanssa, vaan koska mistään ei tunnu olevan haastetta päähenkilöille. Kun katsojasta ei koskaan tunnu siltä, että päähenkilöt voisivat epäonnistua, on kaikki liian helppoa, eikä mikään oikein tunnu miltään.

Lisäksi itseäni ärsyttää todella paljon, kuinka pinnallinen ja teennäinen filmi on kyseessä. Elokuva yrittää usein olla todella feministinen, mutta samalla se esineellistää päähenkilöitään vähän väliä. Filmissä miehet esitetään jatkuvasti pervoina ja enkelit hyödyntävätkin kaiken aikaa vartaloitaan ja ulkonäköään tehtäviensä aikana. Toisaalta tällainen sotku ei ole ihme, kun huomaa, että ohjaaja McG ja käsikirjoittajatiimi Ryan Rowe, Ed Solomon ja John August ovat kaikki miehiä. Heidän vuoksi elokuva tuntuu kaiken aikaa siltä kuin se yrittäisi kovasti olla kunnon mimmileffa, olematta sitä lopulta ikinä. Charlien enkelit on monin tavoin jopa säälittävä raina.




Tekniseltä toteutukseltaan Charlien enkelit muistuttaa enemmän MTV:n musiikkivideota kuin elokuvaa. Se on kuvattu ja leikattu samoilla tyyleillä kuin 2000-luvun alun musiikkivideot. Taistelukohtauksista löytyy myös videopelimäisiä vivahteita. Useaan otteeseen ruutua jaetaan moneen osaan, jotta näytetään, mitä enkelit tekevät eri paikoissa. Vaikka aiemmin hieman kehuin leffan stuntteja, on mukana myös selkeästi vaijereilla toteutettuja mätkimisiä, mitkä saavat katsojan kohottelemaan kulmia. Tietokonetehosteet ovat nähneet parhaat päivänsä vuosia sitten, mutta sentään aidot räjähdykset näyttävät hyvältä. Äänimaailma on joissain kohdissa yliampuva niin efektiensä kuin jatkuvasti jumputtavien biisivalintojensa takia.

Yhteenveto: Charlien enkelit on kiusallisen myötähäpeällinen ja muutenkin surkea elokuva. Huumoripuoli saa lähinnä pyörittelemään silmiä, eivätkä toimintakohtauksetkaan muutamista tyylikkäistä stunteista huolimatta vakuuta. Tarina ei koskaan nappaa mukaansa, eikä jännitettä löydy. Niinpä elokuva käy usein tylsyyden puolella ja jatkuvasti voi huomata vilkaisevansa kelloa. Tekninen toteutus muistuttaa enemmän musiikkivideota ja videopeliä kuin elokuvaa, mikä jo itsessään vaikeuttaa katselua. Pahinta on, että Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu ovat toinen toistaan huonompia pääosissa. He kyllä hyppäävät innolla mukaan kohtauksiin, mutta se johtaa jatkuvasti ylinäyttelemiseen, rasittavuuteen ja teennäisyyteen. Teennäisyys piinaa leffaa muutenkin läpikotaisin. Elokuva kuvittelee olevansa kovin feministinen ja rautainen mimmipläjäys, mutta miestekijöiden kautta toteutus kompastuu pahasti omaan nilkkaansa. Bill Murray, Crispin Glover, Sam Rockwell ja Tim Curry ovat kelvollisia osissaan, mutta heistä näkee välillä kauhistuksen, kun he ovat tajunneet, mihin kuraan ovatkaan ajautuneet. Charlien enkelit on yksi ilmestymisvuotensa huonoimmista teoksista ja kaikin tavoin nolo ja kehno ilmestys. Suomalaisille leffaa voi juuri ja juuri suositella salakielikohtauksen vuoksi, mutta senkin voi varmaan katsoa irrallisena YouTubesta, ilman että tarvitsee kärsiä läpi muuta elokuvaa...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Charlie's Angels, 2000, Columbia Pictures, Flower Films, Tall Trees Productions, Global Entertaiment Productions GmbH & Company Medien KG


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Arvostelu: Terminator - Pelastus (Terminator Salvation - 2009)

TERMINATOR - PELASTUS

TERMINATOR SALVATION



Ohjaus: McG
Pääosissa: Christian Bale, Sam Worthington, Anton Yelchin, Bryce Dallas Howard, Moon Bloodgood, Jadagrace Berry, Common, Michael Ironside ja Helena Bonham Carter
Genre: toiminta, scifi
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia / Director's Cut: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 12

James Cameronin ohjaama Terminator - tuhoaja (The Terminator - 1984) oli menestys, joten jatkoa seurasi. Terminator 2: Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day - 1991) oli vielä isompi hitti, mutta sen jälkeen Cameron jätti sarjan, etenkin kun kolmannen osan tuotanto muodostui vaikeaksi, jolloin ohjaajaksi valittiin Jonathan Mostow. Lopulta Terminator 3: Koneiden kapina (Terminator 3: Rise of the Machines - 2003) ilmestyi ja se oli edeltäjiensä tapaan kassamagneetti. Leffan lopetus johti vihdoin pitkään puhuttuun tuomion päivään, jota monet fanit olivat odottaneet. Heti kolmannen osan ilmestymisen jälkeen alkoi neljännen osan suunnittelu, mutta kun vuonna 2007 sarjan oikeudet vaihtoivat jälleen omistajaa, suunnitelmat menivät uusiksi ja neljättä osaa mietittiin uuden Terminator-trilogian avausosana. Kuvaukset alkoivat keväällä 2008 ja Terminator Salvation, eli suomalaisittain Terminator - Pelastus sai ensi-iltansa vuotta myöhemmin. Myös tämä leffa oli menestys, mutta kriitikot eivät siitä erityisemmin pitäneet. Itse olen aina pitänyt elokuvasta, etenkin kun se luo vihdoin jotain uutta sarjaan. Olin nähnyt kolme ensimmäistä ennen tämän ilmestymistä ja minua ärsytti, kun minulla ei ollut ikää mennä katsomaan tätä leffateatteriin. Sain Terminator - Pelastuksen kuitenkin DVD:nä samana vuonna ja olen katsonut sen muutamaan otteeseen uudestaan; viimeksi pari vuotta sitten ennen Terminator Genisysin (2015) ilmestymistä. Tammikuun alussa pidin äänestyksen, jossa lukijat saivat päättää yhden leffasarjan kesälle 2017 ja Terminator voitti, joten oli jälleen aika katsoa sarjan osat uudestaan.

Vuonna 2018 ihmiset taistelevat John Connorin johdolla Skynetin konearmeijaa vastaan. Samalla John yrittää epätoivoisesti löytää erään Kyle Reesen, jonka eloonjäänti on tärkeää ihmiskunnan tulevaisuudelle.

John Connorin näyttelijä on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa roolissa nähdään Batmanin roolista tuttu Christian Bale. Oli erittäin hyvä päätös, ettei edellisen osan Nick Stahl jatkanut osassa, sillä hän olisi aika varmasti epäonnistunut täysin. Balesta löytyy erinomaista henkeä, mitä rooli vaatii ja hän on uskottava johtohahmona. Johnista on tullut aikamoinen synkistelijä, mutta tietty sankarillisuuskin löytyy vielä jostain hänen sisältään. Balea katsoisi mielellään sotilasjoukon kärjessä, kun ihmiset hyökkäävät suurella joukolla Skynetia vastaan, mutta outoa kyllä, noin puolen tunnin jälkeen alkaa tajuamaan, ettei elokuva oikeastaan kunnolla edes kerro John Connorista.




Isompaan rooliin pääsee nimittäin Sam Worthingtonin näyttelemä uusi hahmo Marcus, joka herää, huomatakseen olevansa keskellä tuhoista sotaa. Vaikka Marcus on mielenkiintoinen, on paikoitellen kummallista, kuinka paljon enemmän hän saa ruutuaikaa kuin sarjan oikea sankari. Hahmo ei myöskään tunnu olevan oikeasti tärkeä tapaus, jolloin usein toivoisi, että voisi nähdä Johnin jälleen ruudulla. Siitä huolimatta Worthington hoitaa hommansa hyvin ja hahmosta löytyy onnistuneita puolia.
     Edesmennyt Anton Yelchin esittää Kyle Reeseä, joka on tässä elokuvassa teini-ikäinen. Jos jotakuta hämmentää, miten Kyle voi olla mukana, sillä hän kuoli ensimmäisessä osassa tai miksi hän on paljon nuorempi, niin syy on siinä, että tämä leffa tapahtuu kymmenen vuotta ennen kuin Kyle lähetetään pelastamaan Sarah Connor. Tämän elokuvan Kyle on innokas nuorukainen, joka haluaa todistaa omat kykynsä päästäkseen vastarinnan todelliseksi sotilaaksi. Yelchin on oiva valinta hahmoksi ja hän tuo esille tuttuja Kyle-piirteitä, vaikkei onneksi puhu yhtä aggressiivisesti kuin alkuperäisen Terminatorin Kyle, Michael Biehn. Kylellä on mukanaan pieni tyttö nimeltä Star (Jadagrace Berry), joka ei puhu lainkaan.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Johnin vaimo Kate (Bryce Dallas Howard), lentäjä Blair (Moon Bloodgood), sotilas Barnes (Common) ja vastarintaa johtava kenraali Ashdown (Michael Ironside). Edellisen osan tapaan Kate on aika tarpeeton hahmo ja tuntuukin siltä, että hän on mukava vain, koska hän oli Terminator 3:ssa. On harmi, ettei hänelle löydy käyttöä, sillä Howard on parempi näyttelijä kuin edellisen osan Claire Danes.

Terminator - Pelastus vie sarjan tarinan vihdoin siihen, mitä on pohjustettu jo kolmen leffan ajan. Enää ei Arnold Schwarzeneggerin esittämä kyborgi palaa menneisyyteen tappo- tai suojeluaikeissa, vaan John Connorin on aika käydä oma taistonsa. Heti elokuvan alussa nähdään, kuinka maailma on sortunut ja koneet ovat ottaneet vallan. Laseraseisiin ei sentään ole vielä päästy, joita aiempien osien tulevaisuuskohdissa nähtiin, mikä on hienoa, sillä näin leffaan on saatu mainiosti realistisempaa ja oikeasti karua tunnelmaa. Kaupungit ovat enää pelkkiä raunioita, tutut rakennukset ovat maan tasalla ja kaikkea peittää hiekka. Elokuva on edeltäjiään huomattavasti vakavampi, mikä lisää uhkaavaa henkeä ja parantaa sotaisan tarinan tunnetta. On kiehtovaa nähdä, millaisia piilopaikkoja ihmiset ovat rakentaneet itselleen ja mitä he joutuvat tekemään selvitäkseen. Leffasta löytyy paikoitellen hieman Mad Max -sarjan (1979-) tyyliä aavikoiden, ajoneuvojen ja ihmisten käyttäytymisen takia. Vielä mielenkiintoisempaa on nähdä uusia tuhoajia. Mukana on vanhoja tuttuja, mutta mukaan on otettu paljon hauskoja uutuuksia, kuten luikertelevat konekäärmeet ja jättimäiset robotit, sekä kaikkein parhaimmat uutuudet, eli moottoripyöräterminaattorit. Elokuva on todella tervetullut lisäys sarjaan ja se tuo mukanaan tarvittavaa raikkautta, jota sarja on kaivannut toistaessaan samaa juonikaavaa.




Valitettavasti elokuvasta löytyy ongelmia ja suurin niistä on, ettei tarina oikein tiedä, keskittyykö se Johniin vai Marcusiin. Vaikka jälkimmäinen vaikuttaakin hyvältä hahmolta, katsojana haluaisi mieluummin nähdä Johnin olevan vihdoin se suuri vastarinnan johtohahmo, miksi häntä on koulutettu kahden viimeisen teoksen ajan. Puolessa välissä elokuvaa hahmo tuntuukin täysin sivuhenkilöltä, mikä on aikamoinen pettymys, etenkin kun hahmo on ärsyttävän tympeä. Onneksi lopussa hän pääsee jälleen paremmin esille. Ratkaisu ei kuitenkaan heikennä kokonaisuuden tasoa liikaa, vaan kyseessä on hyvä elokuva. Tunnelma on luotu toimivasti ja synkkä tulevaisuus on saatu tuntumaan realistiselta, vaikka mukana onkin luurankojen näköisiä robotteja talsimassa ihmispääkallojen päällä. Toimintakohtauksiin on saatu oivallista jännitettä mukaan ja mukana on hauskoja viittauksia kahteen ensimmäiseen elokuvaan, etenkin eräässä tehdaskohtauksessa. Tuttuja repliikkejäkin on tietty mukana. Muuta hauskaa tai hilpeää on turha odottaa, sillä kuten jo sanoin, tässä mennään vakavina alusta loppuun. Pari aika tarpeetonta juttua on tarinaan lipsahtanut (kuten leffan romanssit), mutta ne eivät erityisemmin häiritse kokonaisuutta.

Sarjan ohjaus on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa virkaa hoitaa yksinkertaista taiteilijanimeä käyttävä McG, joka on tunnettu Charlien enkeleiden (Charlie's Angels - 2000) ja sen jatko-osan Charlien enkelit: Kurvit suoriksi (Charlie's Angels: Full Throttlen - 2003) ohjaamisesta. McG on selvästi tiennyt, mitä haluaa tehdä sarjalle ja hän on tuonut hienosti esille julman visionsa tulevaisuudesta täynnä tappajaroboja. Terminator - Pelastuksen kameratyöskentely on hieman heiluvaa, mutta silti ihan hyvää. Leikkaus on sujuvaa, vaikka muutamassa toimintakohdassa kuva vaihtuu seuraavaan liian äkkinäisesti. Elokuvan lavasteet ja maskeeraukset ovat onnistuneet, kuten myös visuaaliset tehosteet... yhtä digi-Arskaa lukuunottamatta. Onneksi kyseinen hirvitys ei esiinny kuin muutamassa kuvassa. Ääniefektit ovat loistavat ja Danny Elfman on tehnyt hyvää työtä sävellysten kanssa, vaikka onkin suuri harmi, ettei tuttua Terminator-tunnusmusiikkia kuulla. Elokuvassa kuullaan kuitenkin nopeasti Terminator 2: Tuomion päivässä kuultu Guns N' Rosesin kappale "You Could Be Mine".




Elokuvasta on olemassa kolme minuuttia pidempi Director's Cut, joka sisältää muutamia pienesti pidennettyjä kohtauksia. Pidennykset eivät tuo mitään uutta tarinaan, mutta ovat yhtä Blairiin ja Marcusiin liittyvää hetkeä lukuunottamatta ihan kivoja lisäyksiä.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on "Maximum Movie Mode", jonka kautta leffan voi katsoa niin, että ohjaaja McG ilmestyy aina välillä ruutuun kertomaan leffan teosta. Mukana on myös trailerit Blu-raylle ja Terminator 3: Koneiden kapinalle, pätkä Moto-Terminaattoreista, sekä leffan teosta kertova parikymmentäminuuttinen "Reforging the Future" ja tarkemmin eri kohtien teosta kertovat focus pointit, jotka kestävät yhteensä puoli tuntia. Blu-ray sisältää leffasta sekä pidennetyn että alkuperäisen teatteriversion.

Yhteenveto: Terminator - Pelastus on mainio futuristinen sotaelokuva, joka tuo sarjaan tarvittavaa raikkautta. Synkkä tulevaisuus sodasta ihmisten ja koneiden välillä on tuotu oivallisesti esille, ja on hienoa nähdä, millaiseksi maailma on muuttunut. Tunnelma on luotu hyvin ja mukana on toimivaa jännitettä taistelukohtauksissa. Uudet terminaattorit ovat erinomaisesti keksittyjä. Kun maailma on niin hyvin luotu, on harmi, ettei tarina tiedä, kuka sen päähenkilö on. Christian Bale on loistovalinta uudeksi John Connoriksi, mutta hahmo ei ole täysin sitä, mitä odottaisi. Sam Worthingtonin esittämä Marcus on ihan hyvä hahmo, mutta tuntuu välillä aika ylimääräiseltä lisäykseltä. Anton Yelchin on hyvä nuorena Kyle Reesenä. Ohjaaja McG:n visio välittyy upeasti ja on hienoa, ettei vielä tässä nähdä hölmöjä laserpyssyjä. Tehosteet ovat muuten hyvät, mutta digi-Schwarzenegger ei toimi yhtään. Danny Elfmanin sävellykset ovat sen sijaan toimivat, vaikkakin jää kaipaamaan tuttua tunnusmusiikkia. Jos pidit sarjan aiemmista osista, niin kannattaa katsoa myös Terminator - Pelastus, sillä siinä tarina on vihdoin ja viimein viety eteenpäin. Elokuva saa kiinnostumaan sarjasta jälleen ja onkin suuri harmi, että seuraavana tuleva Terminator Genisys ei jatka tarinaa tästä, vaan alkaa sooloilla ihan omiaan. Siitä sitten seuraavalla viikolla...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.thoughtfultomes.files.wordpress.com
Terminator Salvation, 2009, Columbia Pictures, The Halcyon Company, Wonderland Sound and Vision, Warner Bros. Pictures