Näyttelijät: Izaac Wang, Gabrielle Nevaeh Green, Ming-Na Wen, B. D. Wong, James Hong, A.J. LoCascio, George Takei, Simu Liu, Keone Young, Ronny Chieng ja Jimmy O. Yang
Genre: animaatio, fantasia, seikkailu, komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 50 minuuttia
Ikäraja: 12
Kauhukomedia Riiviöt(Gremlins - 1984) oli kehuttu hitti, jolle päätettiin tietty tehdä jatkoa. Gremlins 2 - uudesta pesueesta (Gremlins 2: The New Batch - 1990) muodostui kulttiklassikko, mutta taloudellisesti se jäi tappiolle ja suunnitelmat kolmannesta elokuvasta kariutuivat. Riiviöiden tarinaa päätettiin lopulta jatkaa animaatiosarjan muodossa ja lopulta Gremlins-sarjan ensimmäinen tuotantokausi Secrets of the Mogwai julkaistiin keväällä 2023. Katsojaluvut olivat tarpeeksi korkeat, että sarjaa päätettiin jatkaa. Ääninäyttelijät nauhoittivat uudet repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Gremlinsin toinen kausi Riiviöryhmä julkaistiin Yhdysvalloissa lokakuussa 2024. Suomeen tämänkin kauden ilmestymistä on jouduttu odottelemaan ja vasta nyt Gremlinsin kakkoskausi on saapunut myös meidän HBO Maxin valikoimaan. Itse pidin avauskautta ihan kivana ja olenkin turhautuneena odotellut jatkokauden ilmestymistä katsottavaksi. Ryhdyinkin katsomaan Gremlinsin uusia jaksoja heti, kun ne olivat saapuneet Suomeen.
Kun Sam ja Elle saavat kuulla, että San Franciscossa riehuu riiviöitä, he ottavat Gizmon mukaan ja lähtevät seikkailulle Yhdysvaltoihin, ennen kuin vihreät oliot tuhoavat kaiken.
Gremlins-animaatiosarjan tutut hahmot tekevät paluun. Avauskaudella Sam Wing (äänenä Izaac Wang) sai vastuulleen mogwain nimeltä Gizmo (A.J. LoCascio), johon kuuluu kolme tärkeää sääntöä: sitä ei saa kastella, altistaa kirkkaalle valolle, eikä ruokkia keskiyön jälkeen. Tietty pari näistä kohdista pääsivät unohtumaan matkan varrella, mikä johti keppostelevien riiviöiden syntymiseen. Sam, hänen vanhempansa Fong-äiti (Ming-Na Wen) ja Hon-isä (B. D. Wong), hänen isoisänsä (James Hong), sekä katurosvo Elle (Gabrielle Nevaeh Green) saivat riiviölauman pysäytettyä, mutta uusi seikkailu kutsuu, kun käy selväksi, että osa niistä on livahtanut laivaan ja sitä kautta Yhdysvaltojen San Franciscoon. Hahmot ovat edelleen toimivat. Sam ja Elle ovat tykättävät muksut, joiden kanssa lähteä taas seikkailulle. Gizmo on toki edelleen ylisöpö otus, joskin tällä kaudella kaikkien rakastama mogwai näyttää jostain syystä pimeämpää puolta itsestään.
Matkansa varrella hahmot kohtaavat myös muun muassa rikollisen nimeltä Chang (Simu Liu), tämän isän pomo-Changin (Keone Young), hienostuneen Margotin (Yael Grobglas) ja älykkään riiviön nimeltä Noggin (George Takei). Noggin on ihan kiinnostava tapaus, sillä tämä riiviö havittelee muuta kuin yksinkertaisesti kaiken pistämistä tuusannuuskaksi, mutta muuten uudet hahmot jättävät hieman kylmäksi.
Mielsin Gremlinsin avauskauden, Secrets of the Mogwain ihan kivaksi, joskin minua häiritsi, kuinka paljon mukaan oli tungettu erilaisia fantasiaelementtejä, jolloin itse Gizmo ja riiviöt jäivät turhauttavasti taka-alalle. Kakkoskausi Riiviöryhmässä nämä ykköskaudella häirinneet asiat mielestäni vain pahenivat. Tätä kautta katsoessa mietin usein, että halusivatko tekijät edes tehdä sarjaa Gremlinsistä, vai oliko projekti alun perin jotain muuta, mutta jonkin studiovaatimuksen tai vastaavan takia mukaan piti tunkea tuttuja otuksia varmistamaan sarjan menestys? Kakkoskausi on nimittäin ahdettu niin täyteen ties mitä kummituksista lohikäärmeisiin ja elävistä patsaista aika-avaruuden halki kaahaavaan junaan, että välillä pitää tosissaan muistutella itseään, että kyse on mukamas Gremlinsistä.
Gizmo on söpö, päähahmot toimivia ja lähtökohdiltaan kauden juoni on lupaava, mutta jo avausjakso lässähtää, eikä meno siitä parane. Itse riiviöitä tällä kaudella ei juuri edes ole. Kenties tekijät kokivat, että niiden taukoamaton, villi ja kovaääninen keppostelu alkaisi ärsyttää nopeasti. Se taas toki herättää kysymyksen, kannattiko Gremlinsistä sitten edes tehdä sarjaa? Kieltämättä sarjassa kyllä tapahtuu hektisesti koko ajan jotain, mutta hektisyys ei synny riiviöistä. Hahmoja heitellään Kiinasta muun muassa Alcatrazin vankilaan ja villin lännen pikkukaupunkiin, mutta mistään ei löydy tarttumapintaa. Finaalijakson taistelu godzillamaista jättihirviötä vastaan on viimeinen naula sarjan arkkuun. Kenties jotakuta sarja viihdyttää tällaisenaan, mutta minulle Gremlins-animaatio oli aivan valtava hukattu mahdollisuus. Toivon mukaan työn alla oleva kolmas näytelty elokuva olisi sitten odotuksen arvoinen...
Sentään visuaalisesti Gremlins-animaatiosarja pysyy mainiona. Hahmot liikkuvat sulavasti, Gizmosta on tehty hurjan suloinen ja taustoista löytyy sopivasti yksityiskohtia. Yhdysvaltoihin siirtyminen tarjoaa animaattoreille toki mahdollisuuden tarjota paljon erilaisia maisemia kuin viime kaudella. Lisäksi kausi on myös miellyttävän värikäs. Äänimaailmakin on pätevästi työstetty Sherri Chungin säveltämiä musiikkeja myöten. Ja onhan sarjan tunnusmusiikki toki mukaelma Jerry Goldsmithin tutusta riiviömelodiasta leffoista.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.1.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Gremlins, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Animation, Amblin Television
Pääosissa: Ben Wang, Jackie Chan, Sadie Stanley, Joshua Jackson, Aramis Knight, Ming-Na Wen, Ralph Macchio, Tim Rozon ja William Zabka
Genre: urheilu, draama
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 12
Ralph Macchion tähdittämä urheiludraama The Karate Kid (1984) oli kriitikoilta positiivisen vastaanoton saanut taloudellinen menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Karate Kid II... kertomus jatkuu(The Karate Kid Part II - 1986) ja Karate Kid III(The Karate Kid Part III - 1989) saivat rinnalleen myös Hilary Swankin tähdittämän Karate Kid saa seuraajan(The Next Karate Kid - 1994) ja Jackie Chanin tähdittämän, uudelleenfilmatisoinniksi luonnehditun The Karate Kidin(2010). Näistä jälkimmäinen menestyi niin hyvin, että sille ryhdyttiin heti kaavailemaan jatkoa, mutta lopulta projekti pistettiin jäihin. Kun alkuperäisen trilogian tarinaa jatkanutCobra Kai-sarja (2018-2025) nousi valtavaan suosioon, Sony-studio päätti rahastaa brändillä elokuvienkin puolella, yhdistämällä vanhat elokuvat Jackie Chanin "uudelleenfilmatisointiin". Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024 ja nyt Karate Kid: Legends on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidän valtavasti alkuperäisestä The Karate Kidistä, sekä erityisesti Cobra Kai -sarjasta ja olin yllättynyt kun ilmoitettiin, että sekä Ralph Macchio että Jackie Chan nähtäisiin uudessa Karate Kid -leffassa. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Karate Kid: Legendsin pian sen ilmestymisen jälkeen.
Herra Hanilta kungfun salat oppinut Li Fong muuttaa äitinsä kanssa Kiinasta Yhdysvaltoihin. Siellä hän päätyy osaksi karateturnausta ja tarvitsee tähän apua niin vanhalta mentoriltaan Hanilta kuin karatemestari Daniel LaRussolta.
Daniel LaRus... ei kun siis Li Fong (Ben Wang) ja hänen äitinsä (Ming-Na Wen) muuttavat Kiinasta Yhdysvaltoihin, New Yorkiin uuden elämän toivossa. Siellä Li ihastuu paikalliseen tyttöön, Aliin... ei kun siis Miaan (Sadie Stanley), jonka tympeä ex-poikaystävä Johnny Lawr... ei kun siis Conor Day (Aramis Knight) kuuluu häikäilemättömään karatedojo Cobra Ka... ei kun siis Demolitioniin ja kun Conor näkee Mian yhdessä Lin kanssa, tämä ottaa pojan tietty silmätikukseen, haastaen tämän tulevaan karateturnaukseen. No joo, Karate Kid: Legends ei pahemmin lähde keksimään pyörää uusiksi, vaan sen uudet hahmot ovat varsin tuttuja tämän leffasarjan arkkityyppejä. Selvä poikkeus on kuitenkin se, että Li taitaa jo kungfua, eikä hän ole täysin ummikko kamppailulajien saralla. Harmillisen vähälle huomiolle jääneestä American Born Chinese -sarjasta (2023) tuttu Wang on nappivalinta uudeksi karatekersaksi. Stanley, Knight ja Wen ajavat asiansa ihastuksenkohteena, vastustajana ja äitinä, mutta heidän hahmonsa jäävät valitettavan yksiulotteisiksi. On sääli, että useita päheitä rooleja tehnyt Wen lähinnä vain kohtauksesta toiseen sanoo Li'lle, ettei halua pojan tappelevan.
Mutta elokuvan todellinen täkyhän on toki se, että niin alkuperäisistä elokuvista ja Cobra Kai -sarjasta tuttu Daniel LaRusso (Ralph Macchio) ja aiemmin uudelleenfilmatisoinniksi luullusta vuoden 2010 The Karate Kidistä tuttu herra Han (Jackie Chan) yhdistävät voimansa, kouluttaakseen Li'stä sekä karaten että kungfun taitajan. Jackie Chan on mahtavassa vedossa hupaisana herra Hanina, mutta Macchio näyttää käyneen vain hakemassa helpot rahat. Danielin ja Hanin sanailua on kuitenkin hauska kuunnella ja siksi onkin harmi, että Daniel tulee mukaan vasta leffan viimeisen puolen tunnin ajaksi.
Karate Kid: Legends on oikein kelpo lisäys uuden suosion löytäneeseen franchiseen. Se ei ole missään nimessä samaa huippuluokkaa kuin vain muutama kuukausi sitten päättynyt Cobra Kai -sarja, mutta päihittää se osan alkuperäisistä jatko-osista. Kuten kävikin jo selväksi, tarina on tuttu - paikoin jopa turhan tuttu. On hiukan tylsää seurata samanlaisia kohtauksia, jotka nähtiin jo niin alkuperäisleffassa kuin Jackie Chaninkin rainassa. Pientä käännettä tuo se, että Li on jo kamppailulajitaitaja, eikä täysin ummikko hommaan ja jonkin aikaa Li jopa itse toimii opettajana, mutta tämäkin katkeaa aika lyhyeen ja loppuleffa mennään taas tutuissa merkeissä - tosin yhden mestarin sijaan Li'tä koulii kaksi eri kamppailulajin taitajaa.
Mutta siinä, missä Rob Lieberin käsikirjoitus kulkee aidan matalammista kohdista, Jonathan Entwistlen ohjaus tuo potkua peliin. Karate Kid: Legends on pidetty napakkana, vain hieman yli puolentoista tunnin mittaisena pakettina. Vaikkei erityisiä yllätyksiä tarinankuljetuksesta löydy, Entwistle saa luotua sopivasti jännitettä turnauksen edetessä kohti finaalia Li'n ja Conorin välillä. Vaikka turnauksesta löytyy komeaa tappelukoreografiaa ja stunt-työskentelyä, leffan todelliset kynnet näytetään jo ensimmäiseltä puoliskolta löytyvästä turpaanvedosta kujalla. Han ja Daniel tuovat sekaan sopivasti huumoria ja pakollinen teiniromanssi Mian kanssa on imelyydestään huolimatta ihan suloinen. Karate Kid: Legends siis ajaa toimivasti asiansa, enkä pistäisi pahitteeksi, jos Li Fong nähtäisiin toistamiseenkin... tosin hieman omaperäisemmän tarinan keulakuvana.
Tekniseltä osastoltaan Karate Kid: Legends on myös menevä. Elokuva on hyvin kuvattu ja leikkaus on passelin napakkaa, joskin muutaman kerran käytetty jakautuvan ruudun kikka oli omaan silmääni pienoinen tyylirikko. Turnauksen tappeluihin lisätyt efektit eivät myöskään vakuuttaneet itseäni ja kun esimerkiksi lyöntien ja potkujen myötä ilmoille lentää pistelukuja, mieleeni tulivat lähinnä videopelit. Lavasteet ovat oivat, puvustus tyylikästä ja maskeerauksetkin mainiot. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Dominic Lewisin musiikeista löytyy tuttuja sävelmiä elokuvasarjan varrelta.
Lopputekstien yhteydessä nähdään vielä lyhyt kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Karate Kid: Legends, 2025, Columbia Pictures, Sunswept Entertainment, The Government of Canada Income Tax Credit Program, Québec Production Services Tax Credit, Ontario Creates, Jerry Weintraub Productions, Quebec Film and Television Tax Credit
Ohjaus: Barry Cook ja Tony Bancroft Pääosissa: Ming-Na Wen, Eddie Murphy, BD Wong, Miguel Ferrer, Harvey Fierstein, June Foray, Soon-Tek Oh, Gedde Watanabe, Jerry Tondo, James Hong, Pat Morita, Freda Foh Shen ja George Takei Genre: animaatio, seikkailu, toiminta, musikaali Kesto: 1 tunti 28 minuuttia Ikäraja: 7
Mulan on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 36. osa. Elokuva perustuu kiinalaiseen legendaan Hua Mulan -naissoturista Kiinan eteläisten ja pohjoisten dynastioiden aikakaudella 400-luvulla. Vuonna 1989 Walt Disney perusti Floridaan animaatiostudion, minkä tarkoituksena oli tehdä lyhytleffoja. Kuitenkin kun studio auttoi Disney-yhtiötä tekemään hittimenestyselokuvia, kuten Aladdin(1992) ja Leijonakuningas(The Lion King - 1994), Disney päätti antaa studiolle mahdollisuuden todistaa tosissaan kykynsä täyspitkän elokuvan teossa. Samaan aikaan Disney oli kiinnostunut aasialaisista tarinoista, joita kääntää animaatioleffan muotoon ja kirjailija Robert D. San Souci ehdotti yhtiölle Hua Mulanin legendaa. Disney innostui ja Floridan studio sai elokuvan tehtäväkseen. Aluksi tarina lähti luisumaan romanttisen komedian puolelle, mutta kun Leijonakuningasta työstänyt Chris Sanders saapui projektiin mukaan, hän tokaisi suoraan tämän idean olevan huono ja studio uusi lähestymistapansa tarinaan. Animointiprosessi alkoi ja lopulta Mulan ilmestyi kesäkuussa 1998. Elokuva oli menestys, mitä kriitikotkin kehuivat. Se sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, sekä Golden Globe -ehdokkuudet musiikeista ja alkuperäislaulusta. Itse näin Mulanin useaan otteeseen lapsena ja pidin siitä kovasti. Jossain kohtaa kesti kuitenkin monta vuotta, kunnes katsoin leffan uudestaan keväällä 2015. Nyt kun uuden näytellyn Mulan-elokuvan(2020) julkaisu on viivästynyt yhä uudestaan ja uudestaan, päätin katsoa alkuperäisen Mulanin pitkästä aikaa ja arvostella sen uutta versiota odotellessa.
Hurjien hunnien hyökätessä Kiinaan, keisari määrää, että jokaisesta perheestä yksi mies lähtee puolustamaan maata. Nuoren Mulan-tytön perheen ainoa mies on hänen sairas isänsä. Pelätessään isänsä puolesta, Mulan päättää varastaa tämän sotisovan ja ilmoittautua tämän tilalle armeijaan, esittäen miestä nimeltä Ping.
Elokuvan päähenkilö on sen nimikkohahmo Mulan (äänenä Ming-Na Wen, laulut Lea Salonga), aikuistumisen kynnyksellä oleva naisenalku, jonka on tarkoitus mennä naimisiin jonkun miehen kanssa ja jatkaa ylpeästi sukuaan. Sellainen ei kuitenkaan Mulania kiinnosta, vaan hän haluaa tehdä sukunsa ylpeäksi eri tavalla. Kun kutsu sotaan saapuu, Mulan ei anna heikossa kunnossa olevan isänsä (Soon-Tek Oh) lähteä, vaan lähtee itse keskellä yötä taisteluun. Kyseessä onkin todella erilainen tapaus Disneyn muihin naishahmoihin verrattuna. Mulan ei todellakaan jää odottamaan mitään prinssi Uljasta pelastamaan päivää ja jo se tekee hänestä paljon mielenkiintoisemman ja iskevämmän hahmon kuin monista prinsessoista.
Avukseen Mulan saa pienen lohikäärme Mushun (aivan mahtava Eddie Murphy), joka tarjoaa paljon huumoria synkkyyden keskelle. Hahmo voisi helposti pilata leffan ja olla pelkkä ärsyttävä vitsiniekka, mutta Mushu on erittäin onnistuneesti tuotu mukaan ja naurattaa moneen otteeseen. Suuri osa tästä johtuu Murphyn takuuvarmasta karismasta ja komediallisista taidoista. Lisäksi jonkun studiopomon käskystä mukaan on myös lisätty sirkka Siri, jota elokuvan tekijät eivät halunneet mukaan. Mushu yksinään on riittävä eläinkaveri päähenkilölle. Siri tuntuu enemmän sen Disneyn pakollisen eläinkaverin eläinkaverilta. Armeijassa Mulan (tai siis Ping) tapaa kapteeni Li Shangin (BD Wong), sekä kärttyisän Yaon (Harvey Fierstein), hömelön Lingin (Gedde Watanabe) ja isokokoisen Chien-Pon (Jerry Tondo), joista vain kapteenissa vaikuttaisi olevan ainesta taisteluun. Li Shang on tavallaan mainio, mutta toisaalta hieman tylsä tapaus. Koska Mulan on tarinan päähenkilö, ei Shangista tehdä sankaria, mutta hän ei myöskään koskaan ole hauska. Lopulta hän lähinnä tuo pakollisen romanttisen puolen leffaan, mikä ei sellaista tarvitse. Yao, Ling ja Chien-Po ovat hassu kolmikko ja on kiinnostavaa seurata heidän suhtautumistaan Mulaniin/Pingiin. Tarinan pahis on hunneja johtava Shan Yu (Miguel Ferrer). Hahmolle ei sen kummemmin luoda taustatarinaa tai selvää motiivia, mutta siitä huolimatta hän on onnistunut vihollinen häikäilemättömän julmuutensa ja häijyn luonteensa ansiosta. Lapsikatsojista Shan Yu voi olla jopa pelottava ja hänen tekonsa karmivat aikuiskatsojaakin.
Disneyn animaatioita katsotaan liian usein siitä vinkkelistä, että ne ovat vain kivoja lastenleffoja, eikä ymmärretä sitä, kuinka hienoja nämä elokuvat voivatkaan olla. Mulan on niitä piirroselokuvia, mitkä pistävät monet ns. aikuisten elokuvat nurkkaan häpeämään, kun sitä alkaa tutkimaan syvällisemmin. Hyvin nopeasti leffan alussa on selvää kritiikkiä naisten asemasta Kiinassa, mikä ei vielä tänäkään päivänä ole kummoinen. Mulanin elämälle on suunnitelmissa vain se, että hänet naitetaan jollekin miehelle, jotta hän voisi synnyttää tälle poikia. Mulanin täytyy esittää miestä, jotta hän edes pääsee armeijaan ja jos totuus hänestä paljastuisi, rangaistus olisi kuolema! Jo se tekee Mulanista hahmona urhean, sillä rangaistuksesta tietäen hän kuitenkin uhmaa järjestelmää turvatakseen isänsä hengen. Elokuvan sanoma ei kuitenkaan todellakaan ole, että naista ei voisi ottaa tosissaan ilman, että tämä tekeytyy mieheksi, vaan kyllä Mulan pääsee lopulta osoittamaan sankaruutensa selvästi naisena. Ei olekaan mikään ihme, että leffan ilmestymisen aikaan Mulan oli monille tytöille suuri idoli, sillä tällaisia naishahmoja ei vieläkään oikein nähdä elokuvissa.
Sen lisäksi, että elokuvalla on painavaa sanottavaa, mikä jo itsessään tekee siitä kypsemmän kuin pelkän "lastenleffan", on se myös yllättävän synkkä teos. Disneyä kritisoidaan usein siitä, että niihin ei uskalleta laittaa juttuja, mitkä voisivat aiheuttaa lapsille painajaisia, mutta Mulan onnistuu siinäkin lyömään luun kritisoijien kurkkuun. Olin itsekin unohtanut, kuinka synkäksi filmi muuttuu, kun hunnit ovat kuvioissa. Tämä korostuu parhaiten erittäin vaikuttavassa kohtauksessa, missä sotilaat laulavat reippaasti ja vitsailevat matkallaan kohti taistelua, kun he yhtäkkiä päätyvät poltettuun kylään, missä kaikki on tapettu lapsia myöten. Kohtaus on kauhistuttava ja on erityisen hienoa, kuinka sen jälkeen ei nähdä ja kuulla enää yhtäkään musikaalinumeroa, mikä vain painottaa sitä, että nyt ei muuten ole kyse mistään perinteisestä Disney-piirretystä.
Kypsät teemat naisten asemasta ja paikoitellen karmiva synkistely eivät kuitenkaan tarkoita, että lapset eivät voisi katsoa tätä - ne ovat lähinnä osoitus siitä, kuinka Mulan toimii upeasti kaikenikäisille. Kuten jo aiemmin totesin, Mushu-lohikäärme tuo huumoria synkkyyteen ja elokuvan aikana saa nauraa. Itse asiassa synkkyyden ja komedian välillä tasapainotteleminen näin hyvin on vain yksi vahvuus lisää. Elokuva nappaa heti alussa mukaansa jännittävällä hunnien hyökkäyksellä, eikä suostu irrottamaan otetta ennen lopputekstejä. Mukana on aidosti näyttäviä toimintakohtauksia ja hunnien ratsastus lumista vuorenrinnettä pitkin nostaa helposti ihon kananlihalle. Mulan yllättääkin eeppisyydellään ja etenkin kohtaus, missä Mulan päättää lähteä sotaan, tarjoaa voimakkaat kylmät väreet, mikä vain saa katsojan innostumaan tulevista tapahtumista enemmän.
Kuten pystyikin jo päättelemään, monien muiden Disney-piirrettyjen tapaan Mulankin on musikaali. Kovin montaa laulua leffassa ei kuitenkaan ole ja laulaminen tosiaan katkeaa kuin seinään, kun sodan karmeus oikeasti paljastuu Mulanille ja muille. Elokuvan ensimmäinen laulu Honor to Us All esittelee Mulanin ja konservatiiviset kiinalaiset tavat, kun taas Mulanin laulama Reflection kuvastaa hänen haaveitaan. Kolmas kappale, sotilaiden koulutuksen aikana soiva I'll Make a Man Out of You on ehdottomasti elokuvan tunnetuin laulu ja samalla myös paras. Neljäs laulu A Girl Worth Fighting For taas on juuri se kappale, mitä sotilaat hoilaavat matkallaan, ennen kuin kohtaavat hirveän näyn. I'll Make a Man Out of Youta lukuunottamatta Mulanin kappaleet eivät ole erityisen muistettavia tai ihmeellisiä. Ne kuitenkin toimivat kaikki tarpeeksi passelisti - toisin kuin lopputekstien aikana kuultava, 98°:n ja Stevie Wonderin esittämä True to Your Heart, mikä ei sovi elokuvaan lainkaan. Kaiken nähdyn ja koetun jälkeen kappale tuntuu jopa vesittävän loppua. Elokuvan musiikeista taas vastaa Jerry Goldsmith, joka tekee tuttuun tapaansa hienoa työtä ja tarjoaa mahtipontisia sävelmiä, mitkä vain vahvistavat tiettyjä kohtauksia.
Tuttuun Disney-tyyliin kyseessä on tietty todella tyylikkäästi animoitu elokuva. Hahmot ovat selkeästi disneymäisiä ja veikeitä. Kiinan maisemat ovat upean kauniita; niin seesteiset maalaiskuvat kuin valtavat ja hurjat vuoristot. Myös värien käyttö on taidokasta. Taistelukohtauksissa on hyödynnetty tietokoneanimaatiota, minkä kyllä huomaa, mutta se ei pistä silmään pahasti, vaan sulautuu hyvin joukkoon. Etenkin loppuhuipennus on näyttävä ja yllättävänkin valtava piirroselokuvaksi.
Mulanissa ei ole samalla lailla "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, kuten Disneyn nykyisissä tuotannoissa, mutta leffasta löytyy kyllä pari selkeää silmäniskua, jos osaa kiinnittää huomiota. Selkein taitaa olla, kun Mushu herättää Mulanin ja kutsuu tätä prinsessa Ruususeksi. Lisäksi Mushulle heitetään samat sydänkuvioiset alushousut kuin mitä Rajah-tiikeri pureskeli Aladdinissa.
Blu-rayn kuvanlaatu on tietty erinomainen. Lisämateriaalina Blu-raylla on mm. poistettuja kohtauksia, faktoja elokuvasta, leffan laulut erikielisinä musiikkivideoina, sekä lyhyitä videoita elokuvan teosta, joissa esitellään suunnittelua, piirrosanimointia, värimaailmaa ja hahmojen tyyliä. Lisäkatsottavaa on lähes kahdeksi tunniksi. Ainoa ongelma on, että poistettuja kohtauksia lukuunottamatta muille lisämateriaaleille ei ole "Katso kaikki" -toimintoa ja katsoja joutuu jatkuvasti palaamaan takaisin valikkoon, jopa pelkän lyhyen esittelyvideon jälkeen.
Yhteenveto:Mulan on erinomainen koko perheen toimintaseikkailu, joka sisältää kenties Disneyn parhaimman naishahmon. Ainakin Mulan on Disneyn coolein naishahmo, eikä mikään ihme, että hän on edelleen monien ihailun kohde ympäri maailman. Elokuva tarjoaa studiolle tuttuja veikeitä lauluja (joista I'll Make a Man Out of You on ehdoton suosikkini), hienoa animaatiota ja hauskaa huumoria, etenkin lohikäärme Mushun tarjoamana. Leffa kuitenkin uskaltaa olla yllättävänkin synkkä ja kun hunnit päästetään valloilleen, saattaa aikuiskatsojaakin karmia. Taistelut ovat näyttäviä ja eeppisiä. Elokuvalla on myös painavaa sanottavaa naisten asemasta Kiinassa, eikä filmi todellakaan ole kevyttä viihdettä. Elokuvan upeutta latistavat hieman Siri-sirkka (etenkin kun tietää, että tekijätkään eivät halunneet hahmoa leffaan), sekä pakotettu rakkaustarina. Muuten Mulan on mahtava teos ja yksi Disneyn parhaista animaatioista. Odotukseni uutta filmatisointia kohtaan eivät ole korkeat viime vuoden keskinkertaisen Aladdinin (2019) ja todella laimean Leijonakuninkaan (2019) jälkeen, mutta toivon, että mukana olisi oikea tiimi, joka kunnioittaisi tätä alkuperäistä animaatiota, mutta onnistuisi tekemään täysin oman juttunsa tarinasta. Siinä jossain on se häilyvä raja, mihin osuttaessa uusi Mulan voi toimia.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Mulan, 1998, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios, Walt Disney Feature Animation Florida
