Neropatin päiväkirjan joulu: Lunta tupaan (Diary of a Wimpy Kid Christmas: Cabin Fever - 2023) - elokuva-arvostelu

NEROPATIN PÄIVÄKIRJAN JOULU: LUNTA TUPAAN

DIARY OF A WIMPY KID CHRISTMAS: CABIN FEVER

Ohjaus: Luke Cormican

Näyttelijät: Wesley Kimmel, Spencer Howell, Erica Cerra, Chris Diamantopoulos, Hunter Dillon, Gracen Newton, Lisa Ann Walter, Gabriel Iglesias, Ego Nwodim, Christian Convery, Randy Pearlstein ja Windham Rotunda

Genre: animaatio, komedia

Kesto: 1 tunti 2 minuuttia

Ikäraja: 6

Jeff Kinneyn lastenkirjoihin perustuvat animaatioelokuvat Neropatin päiväkirja (Diary of a Wimpy Kid - 2021) ja Neropatin päiväkirja: Isoveli isottelee (Diary of a Wimpy Kid: Rodrick Rules - 2022) olivat katsojamenestyksiä, joten elokuvasarjaa päätettiin jatkaa. Seuraavaksi tekijät päättivät adaptoida Kinneyn kirjan Lunta tupaan (Diary of a Wimpy Kid: Cabin Fever - 2011), josta oltiin jo vuonna 2012 suunniteltu puolen tunnin mittaista jouluspesiaalia Fox-kanavalle, mikä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Ääninäyttelijät nauhoittivat jälleen repliikkinsä, animaattorit ryhtyivät töihin ja Neropatin päiväkirjan joulu: Lunta tupaan julkaistiin Disney+ -palvelussa joulukuussa 2023. Elokuva sai paremmat arviot kuin edeltäjänsä ja hyvät katsojaluvut. Itse luin Kinneyn kirjoja lapsena, mutten ollut aiemmin nähnyt niiden pohjalta tehtyä elokuvia. Kuitenkin nyt kun on tulossa uusi Neropatin päiväkirja -elokuva, The Getaway (2026), päätin sitä odotellessa katsoa edelliset animaatioleffat ja arvostella ne.

Jouluun on enää kaksi viikkoa ja Greg toivoo kovasti saavansa lahjaksi uuden pelikonsolin. Yrittäessään pysyä kilttinä, Greg aiheuttaakin aikamoisen selkkauksen. Asia vain pahenee, kun hurja lumimyrsky iskee kaupunkiin.

Neropatti Greg Heffley (äänenä tällä kertaa Wesley Kimmel) metkuilee jälleen. Joulu lähestyy kovaa kyytiä ja Greg hoksaa, että hänen on pakko nostaa kiltteystasonsa tappiin, mikäli hän mielii saada lahjaksi kovasti haluamansa uuden videopelikonsolin. Hommahan on toki helpommin sanottu kuin tehty, eikä aikaakaan, kun Greg joutuu piilottelemaan aiheuttamaansa ikävää juttua, jonka paljastuminen voisi johtaa hiilien ja risujen saantiin useana seuraavana jouluna peräkkäin. Greg on edelleen oivallinen hahmo, vaikkei hän ole mikään puhdas pulmunen ja jälleen turhauttaa sillä, kuinka kehnosti hän toisinaan kohtelee parasta ystäväänsä, aina sympaattista Rowleyta (ääninäyttelijä vaihtunut Spencer Howelliin).

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Gregin vanhemmat Susan-äiti (Erica Cerra) ja Frank-isä (Chris Diamantopoulos), isoveli Rodrick (Hunter Dillon) ja pikkuveli Manny (Gracen Newton), sekä uutena hahmona esiteltävä lumiauraa ajava Gabby (Lisa Ann Walter), joka on merkittävä osa elokuvan tarinaa. Heffleyn perhe pääsee aavistuksen verran paremmin esille, kun juuri ennen joulua iskevä hurja lumimyrsky pakottaa naapuruston perheet lukittautumaan koteihinsa turvaan.

Kaksi aiempaa Neropatin päiväkirja -elokuvaa olivat ihan kivoja tapauksia, mutta mielestäni Neropatin päiväkirjan joulu: Lunta tupaan on tämän animaatioleffasarjan tähän mennessä paras osa. Kyseessä on oikein kelpo joululeffa koko perheen yhteiseen elokuvahetkeen. Vain tunnin ja viiden minuutin kestossa se on vieläpä sopivan napakka paketti, jonka voi hyvin ujuttaa hengähdystauoksi muiden joulukiireiden väliin. Leffasta löytyy mukavan jouluinen tunnelma, vaikka Heffleyn perheen juhla meinaakin ajautua kaaokseen, kun lumimyrsky iskee ja perheenjäsenet joutuvat viettämään aikaa neljän seinän sisällä monta päivää putkeen. Elokuvan englanninkielinen nimi "Cabin Fever" meinaakin mökkihöperöyttä.

Tämä muutamaa minuuttia päälle tunti vie passelisti mukanaan ja lyhyestä kestosta huolimatta mukaan mahtuu monenmoista kommellusta. Erityisen hupaisan lisänsä tuo Susan-äidin ikivanha tonttunukke, jonka Greg voisi vannoa liikkuvan itsestään ja seuraavan hänen kaikkia liikkeitään. Erityisesti perheen pienimpiä leffa naurattaa, mutta löytyy seasta myös juttuja, jotka saavat aikuiskatsojan edes hymähtelemään huvittuneena. Parasta on elokuvan loppuhuipennus, joka sen enempää paljastamatta levittää kyllä lämmöllään hymyn huulille.

Visuaalisesti Neropatin päiväkirjan joulu: Lunta tupaan pitää tutun estetiikan yllä. Jälleen kerran leffa näyttää siltä kuin Jeff Kinneyn kirjasarjan kuvitukset heräisivät eloon väritettyinä ja kolmiulotteisina. Tälläkin kerralla animointi on aika pelkistettyä, etenkin karikatyyrimaisten hahmojen kohdalla, mutta löytyy taustoista tarpeeksi yksityiskohtia. Värien käyttö on myös miellyttävää. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja John Paesanon säveltämät musiikit tunnelmoivat taustalla kivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.7.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Diary of a Wimpy Kid Christmas: Cabin Fever, Yhdysvallat, Kanada, 2023, Bardel Entertainment, Titmouse, Twentieth Century Animation, Walt Disney Pictures

Arvostelu: Red One (2024)

RED ONE

Ohjaus: Jake Kasdan

Pääosissa: Dwayne Johnson, Chris Evans, Lucy Liu, Kiernan Shipka, J. K. Simmons, Bonnie Hunt, Reinaldo Faberlie, Kristofer Hivju, Nick Kroll, Wesley Kimmel ja Mary Elizabeth Ellis

Genre: seikkailu, toiminta, komedia

Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia

Ikäraja: 12

Red One on Dwayne Johnsonin ja Chris Evansin tähdittämä uusi jouluelokuva. Elokuva lähti liikkeelle tuottaja Hiram Garcian ideasta, jonka hän esitteli Johnsonin Seven Bucks Entertainment -studiolle, missä innostuttiin. Chris Morgan ryhtyi työstämään idean pohjalta käsikirjoitusta ja Jake Kasdan pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022, joissa koettiin ongelmia, kun Johnson saapui paikalle usein myöhässä ja jonain päivinä hän ei saapunut paikalle ollenkaan. Pitkittyneen tuotannon takia budjetti paisui lopulta jättimäiseksi, jopa 250 miljoonaan dollariin. Alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo viime vuonna suoraan Amazonin Prime Video -suoratoistopalvelussa, mutta elokuva päätettiinkin julkaista teattereissa ja samalla ensi-iltaa siirrettiin vuodella eteenpäin. Nyt Red One on saapunut leffateattereihin ja itse odotin elokuvan näkemistä varautuneena. Traileri eivät juuri voittaneet minua puolelleen, mutta toivoin, että kyseessä voisi edes olla viihdyttävä tapaus. Kävin katsomassa Red Onen heti ensimmäisessä IMAX-näytöksessä ensi-iltapäivänä.

Kun joulupukki siepataan juuri ennen joulua, tonttuagentti Callum Drift tarvitsee mestarihakkeri Jack O'Malleyn apua tämän löytämiseksi.

Diivamaisella käytöksellään elokuvan budjetin paisuttanut Dwayne Johnson näyttelee Callum Driftiä, tonttuagenttia, joka vastaa itse joulupukin (J. K. Simmons) turvallisuudesta. Mutta juuri ennen joulua Cal epäonnistuu hommassaan ja vanha valkoparta siepataan hänen nenän alta. Löytääkseen pukin, Cal tarvitsee apua Chris Evansin näyttelemältä hakkerilta Jack O'Malleylta, jonka sanotaan voivan löytää kenet tahansa maailmassa. Johnson istuu passelisti kovanaamaisen turvapäällikön rooliin, vaikkei häneltä vielä vuosienkaan jälkeen juuri näyttelijälahjoja löydy. Miehen suosio on ollut selvässä laskussa viime vuodet ja Johnsonin on parasta alkaa varoa käytöstään, mikäli hän mielii vielä tähdittää elokuvia tulevaisuudessa. Hänen palkkionsa ovat jo nyt valtavat, eivätkä hänen leffansa ole vuosiin tehneet selvää voittoa. Evans on ihan hyvässä vedossa Johnsonin rinnalla ihmisenä, joka repäistään yhtäkkiä myyttisten olentojen keskelle, joskin Evans ei onnistu myymään ajatusta, että hänen hahmonsa kamppailisi alkoholismin kanssa. Vähemmän yllättäen parhaan roolityön tarjoaa Simmons joulupukkina ja onkin siis sääli, että tämän salilla yllättävänkin paljon viihtyvän punanutun ruutuaika jää varsin pieneksi.

     Elokuvassa nähdään myös Lucy Liu myyttisten juttujen parissa työskentelevän agenttiorganisaation johtajana Zoena, Kiernan Shipka pukin siepanneena noitana Grylana ja Kristofer Hivju joulupukin häijynä veljenä Krampuksena. Shipka hoitaa tarpeeksi passelisti tonttinsa pahiksena, jonka motiivit ovat jopa ihan ymmärrettävät. Gryla kokee, että pukista on tullut liian pehmo tuhmien listaan joutuneille ja päättääkin ottaa ohjat, tehdäkseen maailmasta väkisin kiltin.

Tehdään se heti selväksi, että Red One ei todellakaan ole hyvä elokuva. Sen käsikirjoitus on kömpelö, näyttelijöiden työ on varsin ailahtelevaa, parin tunnin kestossa on ainakin vartti liikaa ja kun katsoo elokuvan visuaalista ilmettä, on pöyristyttävää, että leffa maksoi jopa 250 miljoonaa dollaria. Näytöksessäni oli ehkä viitisen ihmistä lisäkseni ensi-iltapäivänä, joten jos meno on tällaista muuallakin maailmassa, turpiin tulee lippuluukuilla ja lujaa, ja Johnson voi jälleen kerran hyvästellä yhden aikomuksensa tähdittää uutta franchisea. Red Onen on nimittäin tarkoitus toimia avausosana juhlapyhien ympärille rakennetulle toimintaseikkailujen saagalle. 

Mutta. Kaikesta tästä huolimatta mielsin Red Onen hyvällä tavalla varsinaiseksi joulukalkkunaksi. Se on umpipöhkö leffa, joka ottaa itsensä ajoittain aivan liian tosissaan ja naurattaa lähinnä väärissä kohdissa. Varsinaiset vitsit jättävät kylmäksi, mutta sen sijaan täysin puskista tulevat hölmöydet naurattavat makeasti. Yhdessä kohtaa Johnsonin hahmo kutistuu lapsen kokoiseksi ja vetää turpaan lumiukkoja, jotka näyttävät siltä kuin ne viettäisivät kaiken aikansa pumpaten rautaa salilla. Itse asiassa kaikki näyttävät siltä kuin ne viettäisivät kaiken hereilläoloaikansa nostellen painoja, niin tontut, lumiukot, jääkarhut kuin itse pukki. Tehostetiimi taas ei ole vaivautunut selvittämään, miltä porot näyttävät ja niinpä pukin rekeä vetävät jostain syystä jättimäiset (ja tietty bodatut) hirvet. Toimintakohtaukset ovat aikamoista sillisalaattia ja lopputaistelu Gryla-noitaa vastaan näyttää videopeliltä, jota ei itse pääse pelaamaan. Red One on pitkästä aikaa niin huono leffa, että se on jo hyvä. Jos jotain positiivista, niin konseptissa olisi jopa ihan potentiaalia franchiseen, missä voisi tulla vaikka toimintaraina pääsiäispupusta tai televisiosarja hammaskeijun seikkailuista. Jos siis elokuva menestyy, mitä epäilen.

Elokuvan on ohjannut Jake Kasdan, joka vastasi myös Johnsonin tähdittämistä Jumanji-elokuvista (2017-2019). Kasdan ei tunnu tietävän, tekeekö hän elokuvaa vakavissaan, vai kieli poskessa, mikä johtaa varsin hupaisaan sotkuun kaikessa tyylitajuttomuudessa. Chris Morganin käsikirjoitus on aika tönkkö, mutta sen mytologiassa olisi ainesta. Red One on ihan hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat, puvustus menevää ja muutamat mörököllimaskeeraukset - etenkin Krampus - ovat vaikuttavat. Elokuvan tietokonetehosteet ovat kuitenkin pöyristyttävän huonot. Miten 250 miljoonaa maksanut elokuva voi näyttää näin karsealta? Koko joulupukin maailma näyttää viimeistelemättömältä ja takaa-ajo tämän joulukaupungin kaduilla on kiusallista päivänselvän taustakankaan käytön kanssa. Äänimaailma mekastaa minkä ehtii ja Henry Jackman tekee tuttuun tapaansa kelpo työtä musiikkien parissa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.11.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Red One, 2024, Amazon MGM Studios, Seven Bucks Productions, Chris Morgan Productions, The Detective Agency, Big Indie Pictures