Arvostelu: Morbius (2022)

MORBIUS

Ohjaus: Daniel Espinosa

Pääosissa: Jared Leto, Matt Smith, Adria Arjona, Jared Harris, Al Madrigal ja Tyrese Gibson

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Ikäraja: 16

Morbius perustuu Marvelin sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä The Amazing Spider-Man -sarjakuvassa vuonna 1971. Alun perin hahmon oli tarkoitus olla mukana elokuvassa Blade (1998), mutta tämä suunnitelma ei edennyt toteutukseen. Vuonna 2017 Sony ilmoitti työstävänsä omaa elokuvauniversumiaan Spider-Man -sarjakuvissa esiintyneiden hahmojen pohjalta. Yhtiö teki elokuvat Venom (2018) ja Venom: Let There Be Carnage (2021) ja ryhtyi samalla työstämään filmatisointia Morbiuksesta. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2019 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä kesällä 2020, mutta koronaviruspandemian takia julkaisua on jouduttu siirtämään useasti. Korona-aikaan elokuvalle on tehty pariinkin otteeseen lisäkuvauksia ja nyt Morbius saa vihdoin ja viimein ensi-iltansa. Itse innostuin, kun kuulin Morbiuksen saavan oman filminsä, mutta olin silti skeptinen kehnon Venomin jälkeen. Trailerit eivät vakuuttaneet minua ja maailmalta luetut ennakkoarviot laskivat odotuksiani entisestään. Kävin silti katsomassa Morbiuksen sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa ja täytyy sanoa, että olen täysin mykistynyt näkemästäni. Kyseessä on henkeäsalpaavan jännittävä, jopa suorastaan pelottava vampyyrielokuva, joka ei jätä verenhimoisia katsojia kylmäksi. Elokuva on täynnä näyttäviä toimintakohtauksia upeiden tietokonetehosteiden kera. Tarina on vangitseva ja Jared Leto tekee elämänsä roolityön pääroolissa itse Morbiuksena. Filmi on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista sarjakuvafilmatisoinneista!

Niin siis aprillia... Morbius on suorastaan ihan paska leffa.

Tohtori Michael Morbius sairastaa hirvittävää tautia ja on käyttänyt koko elämänsä etsiäkseen sille parannuskeinoa. Hän päätyy kokeilemaan vampyyrilepakon DNA:ta lääkkeenä ja aluksi koe vaikuttaisi parantavan hänet. Mutta sitten Michael huomaa himoitsevansa ihmisverta.

Jared Leto nähdään pääroolissa tohtori Michael Morbiuksena, joka on pienestä pitäen sairastanut harvinaista veritautia. Mieleltään nerokas Michael pääsi koulusta kunniakkain paperein ja hän on mullistanut urallaan lääketiedettä huimasti. Kaiken tämän hän on tehnyt päästäkseen omasta sairaudestaan eroon, mutta hänen tekemänsä kokeilut eivät toimi toivotulla tavalla... Viime vuosina varsin kehnoja roolisuorituksia esimerkiksi Suicide Squadissa (2016), The Little Thingsissä (2021) ja House of Guccissa (2021) tarjonnut Leto tekee itse asiassa ihan kelvollista työtä osassaan. Hän on huomattavasti hillitympi kuin viime aikoina on totuttu näkemään. Hän sopii passelisti tohtorin osaan ja tulkitsee sujuvasti myös Michaelin lisääntyvää verenhimoa, kun tämä alkaa kokemaan muutoksia lääkkeeksi luulemansa aineen myötä.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Michaelin kanssa töitä tekevä tohtori Martine (Adria Arjona), Michaelin paras ystävä Milo (Matt Smith), Michaelia lapsena hoitanut tohtori Nicholas (Jared Harris), sekä FBI-agentit Stroud (Tyrese Gibson) ja Rodriguez (Al Madrigal), jotka ryhtyvät selvittämään kummallisia kuolemia, joissa uhreilta on imetty veret pois kehoista. Arjona, Harris ja Madrigal suoriutuvat tarpeeksi hyvin osistaan, mutta heidän hahmonsa jäävät hieman tylsiksi. Smith on kuitenkin kiusallisen huono yhä vain eksentrisemmäksi muuttuvan hahmonsa kanssa. Ja kuka ihme koki hyväksi ideaksi pistää Gibsonin esittämään kovanaamakyttää?

Morbius on aika lailla juuri niin kökkö elokuva kuin ennakkoon aavistelin. Se on Venom-leffojen kaltainen sillisalaatti, joka saa toivomaan, että Sony tajuaisi luovuttaa Spider-Maniin liittyvien hahmojen elokuvaoikeudet takaisin Marvelille. Venomin eduksi sentään nousee Eddien (Tom Hardy) ja Venomin hilpeä päänsisäinen keskustelu, mutta Morbius ei tarjoa edes sitä hupia. Eipä tätä tosin ole paria surkeaa vitsiä lukuun ottamatta komediaksi kirjoitettukaan. Se ei toki sinänsä haittaa, kun kyseessä on vampyyrifilmi. Jos jotain, odottaisin elokuvan olevan synkkä ja painottuvan enemmän kauhun puolelle. Kyllä Morbius sellaista aluksi yrittää, joskin jännityspuoli rakentuu lähinnä pöljien ja kovaäänisten äkkisäikyttelyjen puolelle. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän se alkaa muistuttamaan vuosia sitten tehtyjä Marvel-elokuvia, kuten Ben Affleckin Daredeviliä (2003), X-Men Origins: Wolverinea (2009), Ghost Rider: Koston henkeä (Ghost Rider: Spirit of Vengeance - 2011) ja vuoden 2015 Fantastic Fouria.

Elokuvan katsomisen jälkeen katsoin kotona leffasta julkaistut trailerit, jotka varmistivat luuloni siitä, että leffaa on alkuperäisten kuvausten jälkeen työstetty uudestaan. Trailereissa nähtiin pätkiä, joita ei ole elokuvassa lainkaan. Mukana on hahmo, jolla on täysin erilainen rooli trailereissa kuin itse elokuvassa ja varsinkin hänen kohdalla haluaisin nähdä alkuperäisen leikkausversion Morbiuksesta. Tämä teattereihin julkaistu tekele on niin pitkäveteinen ja geneerinen mitäänsanomattomuus, etten jaksa edes ärsyyntyä siitä. Elokuva on kömpelösti kasattu kokoon ja vaikka se kulkee kuin pikakelauksella, käy se usein tylsäksi. Leffan yritykset olla kauhua saavat haukottelemaan ja toimintakohtaukset pitävät sisällään naurettavan surkeita tietokonetehosteita.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Daniel Espinosa, jonka aiempiin töihin kuuluvat mm. ihan menevä toimintapätkä Turvatalo (Safe House - 2017) ja ihan katsottava scifiraina Life (2017). Aiempi filmografia antaa jo kuvaa siitä, ettei Espinosassa ole kovin taidokkaasta elokuvatekijästä kyse, mutta Morbius on jo aikamoinen rimanalitus. Tähän on toki varmasti vaikuttanut paljon leikkaa-liimaa-taktiikalla Marvel-elokuviaan tekevä Sony-yhtiö. Matt Sazaman ja Burk Sharplessin kynäilemä käsikirjoitus on tönkkö ja tylsä, ja vähäisetkin yllätykset on menty paljastamaan trailereissa. On harmi, ettei kaksikko ole edes lähtenyt kunnolla tutkimaan Michaelille muodostuvaa moraalista konfliktia siitä, että hän käytti vuosia ihmisten auttamiseen ja pelastamiseen, mutta nyt hänen pitäisi tappaa ihmisiä selviytyäkseen itse. Leffa on sentään ihan kelvollisesti kuvattu ja mukana on oivallista valaisua, lavastusta ja äänityöskentelyä. Efektit näyttävät kuitenkin vähän väliä viimeistelemättömiltä. Morbiuksen vampyyrinaama on enemmän huvittava kuin pelottava ja kuvan jatkuva sumentaminen ja suttaaminen tekee elokuvasta usein ärsyttävää katseltavaa.

Yhteenveto: Morbius on surkea tekele niin sarjakuvafilmatisointina kuin vampyyrikauhuna. Jared Leto on itse asiassa yllättävän toimiva pääroolissa, mutta oikein mikään hänen ympärillään ei toimi. Käsikirjoitus on sotkuinen ja tylsä, mitä ei yhtään auta leffan pikasaksittu leikkaus ja päivänselvät uusintakuvaukset. Elokuva kulkee mitäänsanomattoman tuttuja latuja ja vähäiset yllätyksetkin on menty paljastamaan trailereissa. Kauhukohtaukset ovat kökköjä typerien äkkisäikäyttelyjensä takia, toimintakohtaukset pitävät sisällään toinen toistaan kehnompia tietokonetehosteita ja vähäiset vitsit aiheuttavat lähinnä suurta myötähäpeää. Matt Smith on surkea osassaan Michaelin kaverina ja Tyrese Gibsonia ei millään voi ottaa tosissaan kovanaamaisena FBI-agenttina. On suuri sääli, että kun Morbius pääsi vihdoin tähdittämään omaa leffaansa, ei hahmo todellakaan saanut ansaitsemaansa filmatisointia. Kyseessä on suorastaan varsinainen vitsi, eikä siis ihme, että useasti viivästynyt leffa päädyttiin lopulta julkaisemaan juuri aprillipäivänä. Jos pidit kovasti Venom-elokuvista, voi Morbius toimia myös. Muuten jos haluat nähdä Marvelin sarjakuviin perustuvan vampyyrielokuvan, suosittelen mieluummin katsomaan Bladet.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyet kohtaukset, jotka enemmänkin hämmentävät kuin innostavat katsojaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Morbius, 2022, Columbia Pictures, Marvel Entertainment

Arvostelu: Life (2017)

LIFE (2017)

Ohjaus: Daniel Espinosa
Pääosissa: Ariyon Bakare, Olga Dihovichnaya, Rebecca Ferguson, Jake Gyllenhaal, Ryan Reynolds ja Hiroyuki Sanada
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 16

Kun näin ensimmäisen trailerin Lifesta, en ollut erityisen vaikuttunut. Mainos ei oikeastaan tuntunut kertovan, millaisesta elokuvasta on kyse. Ainoa kiinnostava asia oli, että siinä nähtäisiin Jake Gyllenhaal ja Ryan Reynolds, mutta muuten en oikeastaan odottanut näkeväni sitä, kunnes mainoksia tuli lisää. Niistä saattoi päätellä, että elokuva olisikin Alienin (1979) kaltainen scifikauhuteos, jossa avaruusaluksella miehistöä piinaisi vihamielinen olento. Tämä nosti heti kiinnostusarvoa, kuten myös se, että monet sanoivat elokuvassa olevan lainauksia myös John Carpenterin The Thing -elokuvasta (1982). Aloin jopa odottaa elokuvan näkemistä, sillä ajattelin, että kyseessä voisi olla parhaimmillaan todella mainio leffa. Juuri ennen Lifen näytöstä kuulin, että jotkut spekuloivat elokuvan olevan esiosa tulevalle superpahisleffalle Venom (2018), mutta todella toivoin, että asia ei olisi näin. Huojentuneena voinkin heti sanoa, että tämä ei tosiaankaan ole totta.

Tutkijat löytävät Marsista elämää: erikoisen pienen olennon, joka nimetään Calviniksi. Valitettavasti kun Calvinia tutkitaan, se osoittautuu erittäin älykkääksi ja ennen kaikkea vihamieliseksi, jolloin alkaa taistelu henkiinjäämisestä.

Elokuva seuraa pääasiassa pelkkää kuusihenkistä miehistöä ja muut näyttelijät ovat vain nopeasti nähdyissä rooleissa, joilla ei ole oikeastaan mitään väliä. Komentajana avaruusasemalla toimii Olga Dihovichnayan näyttelemä Katerina Golovkin. Vaikka hahmo tuntuu välillä ottavan ohjat, ei Dihovichnaya ole erityisen hyvä roolissaan. Laitteistosta kaiken tietää Sho Kendo, jota esittää Hiroyuki Sanada. Shosta tulee elokuvan alussa isä ja hän odottaa kovasti pääsevänsä takaisin Maahan tapaamaan lastaan. Hahmon tietämys avaruusaseman laitteista pääsee useaan otteeseen käyttöön leffan aikana. Deadpoolin (2016) nimikkoroolista parhaiten tunnettu Ryan Reynolds on aika samanlainen viisastelija Rory Adamsin roolissa kuin hän on muissakin elokuvissaan. Tyyli tietenkin toimii, mutta onneksi Reynoldsilta löytyy myös totisempia ja pelokkaampia hetkiä. Rebecca Ferguson esittää tohtori Miranda Northia, joka yrittää järkeillä parhaimpansa mukaan, olion päästessä vapaaksi. Myös Jake Gyllenhaalin esittämä David Jordan on tohtori, mikä ei tosin tule erityisemmin esille leffan aikana. Jordan on viettänyt kauemmin aikaa avaruudessa kuin muut ja on alkanut tottumaan liikaa sellaiseen elämään, eikä koe erityistä tarvetta päästä enää takaisin Maahan. Ariyon Bakaren näyttelemä Hugh Derry on ainoa, jonka tohtoriarvo tulee selvästi esille, hahmon tutkiessa olentoa. Hughia kiinnostaa erittäin paljon, mikä Calvin oikein on ja mihin kaikkeen se pystyy. Pääasiassa kaikki näyttelijät ovat toimivia rooleissaan, mutta yksikään ei oikeastaan pääse loistamaan.

Elokuvan aloitus käytetään pääasiassa hahmojen nopeaan esittelyyn, mutta todella nopeasti päästään itse jännitykseen. Ensimmäinen kohtaaminen Calvin-olion kanssa on tietty trailereistakin tuttu kohtaus, jossa Hugh tutkii olentoa, kun tämä on vasta todella pieni ja näyttää lähinnä liikkuvalta lätäköltä. Jos trailerin on nähnyt, niin tietää, ettei tutkimus pääty hyvin, vaan olento hyökkää Hughin kimppuun. Jännitys on luotu kohtaukseen mainiosti, sillä trailerissa nähty pätkä onkin todellisuudessa leikattu muutamasta eri tutkimuskohdasta, jolloin katsoja joutuu odottamaan kauemmin jotain tapahtuvaksi. Kun vihdoin tapahtuu ja Calvin pääsee vapaaksi, katsojana alkaa jännittämään, minne luikerteleva olio on mennyt, sillä se kulkee nopeasti eteenpäin ja pysyy pääasiassa piilossa. Tästä eteenpäin Life tosiaan alkaa muistuttaa Alienia, sillä miehistön jäsenet yrittävät keksiä erilaisia tapoja listiä avaruusmörkö, jotta itse selviäisivät hengissä. Useaan otteeseen nähdään, kuinka hahmot kulkevat pelokkaina ympäriinsä avaruusasemalla ja yrittävät keksiä, mistä Calvinin saisi kiinni. Mutta jotta leffa ei olisi liian Alien, on muutamia muutoksia täytynyt tehdä. Alienin xenomorph-olennon pystyy pitämään loitolla tulella, eikä se kykene elämään avaruudessa, joten tietenkin Calvin rakastaa lämpöä ja heiluu avaruudessa, kuten sisätiloissakin. Poikkeavaa myös tarinan kannalta on se, että tässä aluksessa ei ole painovoimaa, joten hahmot leijuvat läpi elokuvan, mikä tuo oman lisäjännittävyytensä mukaan. Onneksi tässä ei sentään kukaan halua viedä oliota lisätutkimuksiin Maahan, kuten kaikissa Alien-sarjan (1979-) teoksissa. Valitettavasti The Thingista ei ole otettu asioita mukaan, kuten ennen leffan näkemistä luulin.

Itse Calvin on mielenkiintoinen tapaus, kuten myös hieman epämääräinen. Aluksi kun sitä tutkitaan, Hugh huomaa, että kaikki sen solut ovat samanlaisia, jolloin Calvin on kaikin puolin lihasta, aivoa ja silmiä. Valitettavasti tätä ei kuitenkaan tuoda enää myöhemmin esille, sillä Calvinin kasvaessa siitä tulee mustekalaa muistuttava lonkeromörkö, jolta löytyy naama, jolloin voi päätellä, että solut ovat muuttuneet todella paljon. Joka tapauksessa tästä avaruusmustekalasta on saatu tyylikäs olento, joka ei itsessään näytä pelottavalta, mutta siitä tekee karmivan pari asiaa. Ensinnäkin se todella on älykäs. Calvin kykenee ratkaisemaan useita itselleen vaarallisia tilanteita ja osaa hyödyntää muita, jotta itse voisi elää. Tarpeen vaatiessa se osaa piiloutua, mutta se osaa myös hyökätä yllättäen kimppuun, kun sitä vähiten odottaa... jos ei siis ole useita kauhuleffoja nähnyt katsoja, joka osaa ennakoida monet tilanteet. Toiseksi Calvin on raaka olio. Se syö ihmisiä, mikä myös näytetään osittain. Trailerissa tutussa kohtauksessa se tosiaan murskaa yhden hahmon käden hitaasti, minkä lisäksi se tunkeutuu yhden hahmon kurkkuun ja syö hänet sisältäpäin. Katsojana joutuu katsomaan, kun hahmo kakoo ja hänen kurkustaan tulee leijuen ulos paljon verta - elokuva itsessään on siis raaka ja siinä näytetään yllättävän paljon verta.

Valitettavasti Life ei ole kokonaisuudessaan kovin kummoinen. Välillä tuntuu, etteivät tekijät ole tienneet, haluavatko he tehdä uuden Alienin vai jotain täysin uutta, jolloin lopputulos on vaisu sekoitus kumpaakin. Vaikka mukana on jännittäviä hetkiä, ei katsojana koe koskaan oikeasti pelkäävänsä. Leffa voisi useasti hyödyntää ahtaita tiloja ja pimeitä hetkiä karmivien kohtauksien luomiseen, mutta sitä se ei kuitenkaan tee. Elokuvassa on myös kummallisia juoniaukkoja, jotka hieman häiritsevät katselukokemusta. Parissa kohtaa leffa käy myös hieman tylsäksi ja katsojana huomaa, ettei oikeastaan välitä kovin paljoa jäljellä olevista hahmoista, mikä olisi tietenkin tärkeää, sillä katsojana kuuluisi kannustaa hahmoja tekemään kaikkensa, jotta he selviytyisivät. Onneksi loppu on hieman yllättävä ja todella mainio, vaikka se aluksi tuntuukin lattealta. Elokuvassa on pari muutakin yllätystä, etenkin se kuka kuolee ensin. Kokonaisuus ei kuitenkaan täysin toimi, mikä on sääli, sillä Lifella oli mahdollisuudet olla 2010-luvun Alien - olematta kuitenkaan pienoinen kopio kyseisestä elokuvasta.

Elokuvan on ohjannut ruotsalainen Daniel Espinosa, joka on ohjannut aiemmin mm. leffat Babylonsjukan (2004) ja Safe House (2012), jossa myös nähdään Ryan Reynolds. Espinosa selvästi pitää Alienista, muttei tunnu osaavan luoda tarpeeksi omaa juttuaan samanlaisista lähtökohdista, jotta Life toimisi paremmin. Elokuva on kuvattu todella hyvin ja leffassa nähdään useita pitkiä kuvia, jotka seuraavat hahmoja liitämässä pitkin painovoimattomia käytäviä. Leikkaus on myös onnistunutta. Visuaaliset tehosteet ovat toimivat, mutta paikoitellen digi-Calvin näyttää heikosti tehdyltä. Äänitehosteet ovat mainioita. Äänityksestä pitää antaa yhdestä kohtaa kritiikkiä, sillä yhden hahmon puhuessa alkaa kuulua outoa taustakohinaa, joka loppuu, kun hän lopettaa puhumisen. Kohtauksen aikana muiden näyttelijöiden kohdalla ei tapahdu samaa. Musiikista vastaa Jon Ekstrand, jonka sävellykset tuovat oman lisäyksensä tunnelmaan.

Yhteenveto: Life on ihan hyvä scifikauhuelokuva, joka on lainannut tosi paljon Alienista, mutta yrittää kovasti olla jotain omaa, muttei oikeastaan onnistu siinä. Miehistön näyttelijät suoriutuvat osistaan toimivasti, mutta yksikään näyttelijä ei vedä kovin erityistä suoritusta. Calvin-olento on karmiva, vaikka ei loppujen lopuksi tunnu enää muistuttavan lähtökohtiaan ja välillä tuntuu hassulta miettiä, että siellä se avaruusmustekala Calvin nyt mussuttaa ihmisiä. Leffa on yllättävän raaka, minkä lisäksi sen lopetus on yllättävä ja todella hyvä. Myös aloitus toimii. Valitettavasti tapahtumat siinä välissä eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja mukana on juoniaukkoja, joita ihmettelee joko leffan aikana tai sen jälkeen. Life ei valitettavasti hyödynnä kohtia, joissa se voisi olla pelottava, eikä oikeastaan koskaan pääse "jännittävä"-tasoa korkeammalle pelottavuudessaan - paitsi jos on herkkä katsoja. Leffa on kuvattu todella hyvin, mutta visuaaliset tehosteet eivät ole kokonaisuudessaan parhaasta päästä. Jotkut Alienin fanit voivat pitää siitä, kuinka tämä viittaa kyseiseen leffaan, mutta joillekin Life on pelkkä turha kopio. Omasta mielestäni se on ihan toimiva elokuva, muttei kovin kummoinen, jolloin ei tarvitse maksaa leffalipun hintaa siitä, että voi katsoa sen - paitsi jos se kiinnostaa todella paljon. Muuten kannattaa odottaa vuokrausmahdollisuutta tai sitä, että sen näkee joskus vaikka Netflixistä tai televisiosta.

Kirjoittanut: Joonatan, 22.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Life, 2017, Columbia Pictures, Skydance Media, Sony Pictures Entertainment