TV-sarja: Doom Patrol, kausi 1 (2019)

DOOM PATROL - KAUSI 1

Luoja: Jeremy Carver
Pääosissa: Diane Guerrero, April Bowlby, Brendan Fraser, Matt Bomer, Joivan Wade, Matt Tudyk, Timothy Dalton, Julie McNiven, Phil Morris, Kyle Clements, Bethany Anne Lind, Mark Sheppard, Tommy Snider, Alec Mapa, Alimi Ballard, Curtis Armstrong, Jon Briddell, Devan Chandler Logan, Julian Richings, Matthew Zuk ja Riley Shanadan
Genre: toiminta, komedia, scifi
Jaksomäärä: 15
Jakson kesto: 42 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 16

Doom Patrol perustuu DC Comicsin sarjakuvien ryhmään, joka teki ensiesiintymisensä kesällä 1963. Televisiosarjan teosta ilmoitettiin keväällä 2018, ryhmän tehtyä televisiodebyyttinsä toisessa DC Comicsin sarjakuviin perustuvassa sarjassa, Titansissa (2018-). Kuvaukset käynnistyivät elokuussa ja lopulta Doom Patrolin ensimmäisen tuotantokauden esitys alkoi DC Universe -kanavalla ja HBO:n suoratoistopalvelussa helmikuussa 2019. Sarja nousi suosituksi DC-fanien keskuudessa ja myös kriitikot kehuivat sitä. Itse olin jo pidemmän aikaa pohtinut Titansin ja Doom Patrolin katsomista ja nyt kun molemmista on tulossa neljännet kaudet, päätin vihdoin katsoa sarjat läpi. Kiinnostuin hahmoista Titansin ensimmäisellä kaudella ja aloitinkin positiivisin mielin Doom Patrolin avauskauden.

Erikoisia voimia omaavien kummajaisten täytyy tehdä yhteistyötä pelastaakseen heitä auttaneen Chiefin pahalta herra Nobodyltä.

Titans-sarjan ykköskauden neljännestä jaksosta tuttu Doom Patrol -ryhmä tekee paluun, mutta pienin muutoksin niin hahmogallerian kuin näyttelijäkaartin suhteen. April Bowlby palaa Rita Farriksi, entiseksi Hollywood-tähdeksi, jonka keho muuttuu Ritan hermostuessa löysäksi mössöksi. Brendan Fraser kuullaan taas Cliff Steelenä, kilpa-ajajana, joka on vakavan onnettomuutensa jälkeen elänyt robottikehossa (roboasussa hahmoa esittää Riley Shanahan). Matt Bomer palaa Larry Trainoriksi, ex-pilotiksi, joka altistui voimakkaalle energialle ja joutuu nyt käärimään kehonsa sideharsoihin pitääkseen muut turvassa säteilyltään (sideharsoissa hahmoa esittää Matthew Zuk). Joukkoa johtava Chief, eli Niles Caulder tekee myös paluun, mutta tällä kertaa häntä näyttelee entinen James Bond -tähti Timothy Dalton. Sarjan myötä ryhmään saapuvat myös 64 eri persoonaa omaava Jane (Diane Guerrero) ja Victor Stone eli Cyborg (Joivan Wade), jonka vartaloa on onnettomuuden takia jouduttu muokkaamaan koneosilla tutkijaisä Silasin (Phil Morris) toimesta. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin nämä hahmot on tuotu esille kirjoituksensa ja näyttelemisensä puolesta niin yksilöinä kuin ryhmänä. Jokaisesta hahmosta löytyy syvyyttä ja jokaisesta huomaa nopeasti välittävänsä paljon, varsinkin kun jokaisen erityiskyky tuntuu enemmän kiroukselta kuin lahjalta. Kyse ei ole mistään tavanomaisesta supersankaritiimistä, mikä on varsin piristävää vaihtelua.

     Vastaansa Rita, Cliff, Larry, Jane, Cyborg ja Chief saavat Alan Tudykin näyttelemän herra Nobodyn, joka on varsin vekkulimainen antagonisti. Herra Nobody on huvittava tapaus, vaikka samalla hänestä löytyy uhkaavuuttakin. Tudyk tulkitsee taidokkaasti egoaan pullistelevaa ja eksentristä superroistoa, johon oman erinomaisen lisämausteensa tuo se, että pahishahmo on myös sarjan kertoja. Yleensä kertojaäänenä toimisi joku sankareista, mutta pahiksen pistäminen siihen hommaan on myös piristävä idea.

Kuten sarjan nimikkotiimi ja pahis, myös itse sarja onnistui yllättämään minut suuresti. Kyseessä on riemastuttavan erilainen ja outo tekele, joka jaksaa hämmästyttää tuotantokauden alusta loppuun sillä, kuinka ilahduttavan luovia juttuja tekijät keksivätkään tuoda mukaan. Käsikirjoittajat ovat selvästi selanneet sarjakuvista mahdollisimman pöljiä hahmoja ja kokeilleet, onko heitä mahdollista saada toimimaan sarjassa, vai lässähtääkö homma käsiin. Mukana on mm. palkkionmetsästäjä Beard Hunter (Tommy Snider), joka pystyy jäljittämään kenet tahansa syömällä heidän partakarvojaan, oraakkelihevonen Baphomet (Chantelle Barry), sekä Animal-Vegetable-Mineral-Man (Alec Mapa), joka on osittain ihminen, vihannes, mineraali ja dinosaurus. Sarjasta löytyy jopa albiinoaasi, joka toimii ulottuvuuksien välisenä porttina! Työryhmällä ja näyttelijöillä on selvästi ollut hauskaa sarjaa tehdessään ja sama ilo välittyy myös kotisohvalle.

Sen lisäksi, että sarja tarjoaa kosolti hauskaa huumoria vekkulimaisten ideoidensa kautta, löytyy siitä paljon muitakin puolia. Hahmot ovat tosiaan vakuuttavasti työstettyjä ja toinen toistaan traagisempia sieluja. Kun heistä alkaa välittämään, kausi iskee mukaan jopa hyvin tunteikkaita kohtauksia. Doom Patrol osaa olla myös sydämellinen sarja, kun nämä oudot hahmot tajuavat oikeasti välittävän toisistaan. Yhdessä jaksossa jengi istahtaa alas avautumaan kuin ryhmäterapiassa ja kaikkien sekopäisten hulluttelujenkin keskellä kyseessä on yksi kauden parhaista kohtauksista. Totta kai sarjasta löytyy myös tavanomaisempaa supersankaritoimintaa, jossa hahmot hyödyntävät voimiaan pistääkseen rikollisia kumoon. Menoon jää koukkuun voimakkaasti, eikä ihme, jos kauden ahmii läpi jo parissa päivässä. Lisää jää kaipaamaan heti.

Sarjan ohjaajat ja käsikirjoittajat pitävät hullunkuriseksi käyvää menoa taidokkaasti kurissa, höpsötellen juuri oikein ja tyylikkäästi. Hahmojen päiden menoksi kirjoitetut seikkailut vievät mukanaan, etenkin kun niissä kuljetaan ties missä sfääreissä - jopa toisissa ulottuvuuksissa ja muiden mielten sisällä. Doom Patrol on hyvin kuvattu ja leikattu, mutta muuten sen tekninen toteutus on hieman pökkelömäinen. Usein tämä häiritsisi, mutta tähän sarjaan jopa sopii se, etteivät erikoistehosteet ole huippuluokkaa ja asutkin näyttävät halvemmilta. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja Clint Mansell ja Kevin Kiner tunnelmoivat hyvin musiikeillaan. Alkutekstipätkä on myös mainio, esitellen oivallisesti hahmojen piirteitä kuvastollaan.

Yhteenveto: Doom Patrolin ensimmäinen tuotantokausi on yllättävänkin mahtava avaus todella potentiaaliselle ja erilaiselle sarjakuvasarjalle. Seasta löytyy tavanomaista supersankaritoimintaa, mutta pääasiassa meno on ihan erilaista kuin millaiseen on totuttu. Sarjaa on tehty kieli poskessa ja leikitellen, eikä mikään idea tunnu liian oudolta, etteikö sitä voisi toteuttaa. Niinpä avauskausi tarjoaa yhä vain hullunkurisempia juttuja, joita seuratessa pohtii silloin tällöin, että missä aineissa sarjaa on käsikirjoitettu? Homma ei kuitenkaan lässähdä typeräksi kohellukseksi, vaan outouksineenkin kausi on taidolla kasattu. Höpsöä menoa on tasapainottamassa yllättävänkin vahva henkilödraama. Ryhmän jäsenet ovat kaikki kiinnostavia tyyppejä traagisuudessaan. Pahiksena toimiva herra Nobody taas on varsin vekkulimainen tapaus. Teknisiltä ansioiltaan sarja vaikuttaisi aika pökkelöltä, mutta tähän lupsakkaan menoon heikommat efektitkin istuvat oudon hyvin. Jos siis ryhmä on entuudestaan tuttu sarjakuvien sivuilta tai haluat nähdä tavallista erikoisempaa menoa supersankarisarjassa, suosittelen kyllä kokeilemaan Doom Patrolia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Doom Patrol, Yhdysvallat, 2019-, DC Comics