JESSICA JONES - KAUSI 1
Luoja: Melissa Rosenberg
Pääosissa: Krysten Ritter, Rachael Taylor, Carrie-Anne Moss, Eka Darville, Wil Traval, Mike Colter, David Tennant, Robin Weigert, Susie Abromeit, Colby Minifie, Kieran Mulcare, Clarke Peters, Erin Moriarty, Lisa Emery, Michael Siberry ja Rosario Dawson
Genre: toiminta, draama, jännitys
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 48 minuuttia - 57 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 16
Jessica Jones perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 2001. Vuonna 2010 Melissa Rosenberg ryhtyi suunnittelemaan televisiosarjaa hahmosta ABC-kanavalle, mutta keväällä 2012 kanavan johtaja Paul Lee päätti jättää projektin sikseen. Kun Marvel teki diilin Netflixin kanssa synkemmistä televisiosarjoista, jotka pohjautuisivat Marvelin sarjakuviin - kuten Daredevil (2015-2018) - Rosenberg näki uuden tilaisuuden tulleen ja sai Marvelin ja Netflixin työstämään sarjaideaansa. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2015 ja lopulta Jessica Jonesin ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi Netflixiin saman vuoden marraskuussa. Sarja nousi heti suosituksi ja keräsi kehuja kriitikoiltakin. Katsoin itsekin Jessica Jonesin avauskauden heti, kun se oli julkaistu, innostuttuani puolisen vuotta aiemmin ilmestyneestä Daredevilin ykköskaudesta ja tietäessäni sarjojen linkittyvän toisiinsa. Pidin sarjasta, mutten katsonut sitä avauskautta pidemmälle. Olen pitkään pohtinut sarjan katsomista kokonaan ja nyt kun Daredevil on tekemässä paluun uuden sarjansa Daredevil: Born Again (2024-) kanssa, päätin katsoa Daredevilin, sekä muut siihen liittyvät The Defenders Sagan sarjat läpi. Noin kuukausi Daredevilin ykköskauden jälkeen katsoin Jessica Jonesin avauskauden.
Alkoholisoitunut yksityisetsivä Jessica Jones ryhtyy tutkimaan nuoren Hopen katoamista ja hoksaa tapaukseen liittyvän ihmisten mieliä kontrolloiva Kilgrave, joka piti vuosia aiemmin Jessicaa hallinnassaan.
Krysten Ritter näyttelee Jessica Jonesia, joka ei todellakaan ole mikään tavallinen Marvel-sankari, siitä huolimatta, että hän omaa yli-inhimillisen voimakkuuden. Hahmo pystyy vaikkapa taivuttamaan paksua rautatankoa kuin se olisi paperia. Toisin kuin sarjan aikajanalla New Yorkin avaruusolentojen hyökkäykseltä vastikään pelastaneet Avengerit, Jessicaa ei kiinnosta käyttää voimiaan maailmansuojeluhommissa, vaan enemmänkin oman etunsa ajamiseen. Jessica on yksityisetsivä, jolla on vakava alkoholiongelma. Hän ei myöskään ole erityisen hyvä sosiaalisissa kanssakäymisissä, minkä takia monet kokevat hänet epämiellyttäväksi. Kyseessä on todella mielenkiintoinen hahmo, Jessican väistellessä kliseitä, joita Marvel-sarjakuvien päähenkilöihin, varsinkin naispuolisiin sellaisiin yleensä yhdistetään. Ritter on nappivalinta osaansa, tehden tympeästä hahmostaan pidettävän. Hahmoa kannustaa pyrkimyksissään, kun tämä ryhtyy etsimään kadonnutta Hopea (Erin Moriarty).
Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Jessicalle töitä keksivä asianajaja Jeri Hogarth (Carrie-Anne Moss), tämän vaimo Wendy (Robin Weigert) ja salarakas Pam-sihteeri (Susie Abromeit), Jessican ainoa ystävä Trish Walker (Rachael Taylor), Jessican naapurit, huumeongelmainen Malcolm (Eka Darville) ja sisarukset Robyn (Colby Minifie) ja Ruben (Kieran Mulcare), läpäisemättömällä iholla varustettu baarimikko Luke Cage (Mike Colter), poliisit Simpson (Wil Traval) ja Clemons (Clarke Peters), sekä mieliä manipuloiva Kilgrave (David Tennant). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan mainiosti, etenkin The Matrix -elokuvista (1999-2021) tuttu Moss kylmänä Jerinä ja Doctor Who -sarjan (1963-) kymmenettä Tohtoria esittänyt Tennant avauskauden pahiksena Kilgravena. Kilgrave on yksi Marvel-filmatisointien parhaista pahiksista hyytävien kykyjensä ja totaalisesti uupuvan moraalinsa kanssa. Kilgrave voi kykynsä kanssa sanoa ihmisille, mitä heidän pitää tehdä ja hänen uhrinsa eivät voi muuta kuin totella hänen käskyään. Hahmo voi vaikka huvikseen käskeä ihmistä hyppimään yhdellä jalalla ja uhri joutuu tekemään sitä siihen asti, että Kilgrave käskee häntä lopettamaan... tai että hänen jalkansa katkeaa.
Pidin Jessica Jonesin avauskaudesta jo ensimmäisellä katselukerralla, kun se alun perin ilmestyi Netflixin valikoimaan ja pidin siitä nyt uusintakatselulla vielä enemmän. Toimivan erilaisen sankarihahmonsa ja karmivilla voimilla varustetun pahiksensa kanssa sarja pitää tiukasti mukanaan läpi kolmentoista jakson kestonsa. Rauhallinen avausjakso kutsuu vähitellen mukaansa, esitellen oivallisesti merkittäviä hahmoja ja heidän suhteita toisiinsa. Jakson lopetus pitää sisällä kunnon koukun, näyttäen ensimmäisen maistiaisen Kilgraven häijyistä voimista ja siitä lähteekin käyntiin onnistuneen tiivistunnelmainen kertomus. Vaikka sarja perustuukin Marvelin sarjakuviin, ei kyse ole mistään toiminnantäytteisestä supersankariseikkailusta, vaan hiljalleen etenevästä, mutta samalla kierroksia nostattavasta jännäristä, jonka hahmot nyt sattuvat elämään maailmassa, jossa esimerkiksi miljardööri pukeutuu rautahaarniskaan, ukkosenjumala taistelee avaruuden mölliäisiä vastaan ja gammasäteelle altistunut tutkija muuttuu vihreäksi jättiläiseksi.
Tuotantokausi kasvattaa tehokkaasti jännitettä, mitä pidemmälle se etenee. Vähitellen käy selväksi, mihin kaikkeen Kilgrave pystyykään, mikä saa niin Jessican kuin katsojankin pohtimaan, että miten ihmeessä hänet voisi pysäyttää? Keneenkään ei oikein voi luottaa, sillä kuka tahansa saattaa olla Kilgraven manipuloima - jopa tietämättään. Kuinka voit saada nalkkiin tyypin, joka voi sinut nähdessäsi ja aikeet tietäessäsi vain tokaista "tapa itsesi", etkä voi muuta kuin totella käskyä? Kuten tästä tekstistä onkin jo varmaan voinut päätellä, ei Jessica Jones ole Marvel-sarja kevyemmästä päästä, vaan Daredevilin tavoin se on aikuisille tehty, synkkä ja brutaali kypsien teemojen kera. Yksi kauden merkittävistä teemoista onkin trauma. Kilgravea voi verrata kehen tahansa hyväksikäyttäjään, joka jättää uhreihinsa syvät jäljet, ovat ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Ja kun Jessica itse on ollut yksi Kilgraven uhreista, tämä tapaus on erittäin henkilökohtainen ja siten myös iskevämpi.
Tuotantokausi kasvattaa tehokkaasti jännitettä, mitä pidemmälle se etenee. Vähitellen käy selväksi, mihin kaikkeen Kilgrave pystyykään, mikä saa niin Jessican kuin katsojankin pohtimaan, että miten ihmeessä hänet voisi pysäyttää? Keneenkään ei oikein voi luottaa, sillä kuka tahansa saattaa olla Kilgraven manipuloima - jopa tietämättään. Kuinka voit saada nalkkiin tyypin, joka voi sinut nähdessäsi ja aikeet tietäessäsi vain tokaista "tapa itsesi", etkä voi muuta kuin totella käskyä? Kuten tästä tekstistä onkin jo varmaan voinut päätellä, ei Jessica Jones ole Marvel-sarja kevyemmästä päästä, vaan Daredevilin tavoin se on aikuisille tehty, synkkä ja brutaali kypsien teemojen kera. Yksi kauden merkittävistä teemoista onkin trauma. Kilgravea voi verrata kehen tahansa hyväksikäyttäjään, joka jättää uhreihinsa syvät jäljet, ovat ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Ja kun Jessica itse on ollut yksi Kilgraven uhreista, tämä tapaus on erittäin henkilökohtainen ja siten myös iskevämpi.
Kaudelta löytyy myös omat heikkoutensa, jotka estävät sitä nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Jeri Hogarthiin liittyy kolmiodraamakuvio, hänen ollessa naimisissa Wendyn kanssa, mutta pettäessään vaimoaan sihteerinsä Pamin kanssa. Tämä tuo Jeriin ihan kiinnostavan lisän ja tapa, millä kuvio viedään huipennukseensa on toimiva, mutta turhankin usein kolmiodraama tuntuu täytteeltä, jolla on venytetty kestoa ja joka rikkoo tarinankerronnallista soljuvuutta. Tätä ja paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta Jessica Jonesin avauskausi on aivan mahtava, jättäen katsojan haluamaan nähdä lisää yksityisetsivän seikkailuja... sekä luodinkestävän baarimikon oman sarjan.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa taidokkaasti, tuoden sarjan yksityisetsivämeininkiin oivallisia noir-vaikutteita. Käsikirjoittajat hoitavat pääasiassa hommansa hyvin, vaikka heille tuottaa pieniä vaikeuksia keksiä läpikotaisin loistokasta sisältöä täyttämään kaikki kolmetoista jaksoa. Parasta työtä kirjoittajat tekevät päähenkilön ja pahiksen, sekä heidän välisen suhteensa kanssa. Jessica Jones on myös teknisiltä ansioiltaan mainio, joskin eräs rakennuksen räjähdys kauden loppupäässä on kiusallisen kehnosti tehty. Kuvaus on oivallista, joskin on varsin kiusallista, että neljännen jakson eräässä kohtauksessa voi selvästi nähdä kuvaajan pimeässä huoneessa. Valaisua hyödynnetään tyylikkäästi ja lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat onnistuneet. Äänimaailma toimii hyvin Sean Calleryn säveltämiä, hieman jazzahtelevia musiikkeja myöten.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa taidokkaasti, tuoden sarjan yksityisetsivämeininkiin oivallisia noir-vaikutteita. Käsikirjoittajat hoitavat pääasiassa hommansa hyvin, vaikka heille tuottaa pieniä vaikeuksia keksiä läpikotaisin loistokasta sisältöä täyttämään kaikki kolmetoista jaksoa. Parasta työtä kirjoittajat tekevät päähenkilön ja pahiksen, sekä heidän välisen suhteensa kanssa. Jessica Jones on myös teknisiltä ansioiltaan mainio, joskin eräs rakennuksen räjähdys kauden loppupäässä on kiusallisen kehnosti tehty. Kuvaus on oivallista, joskin on varsin kiusallista, että neljännen jakson eräässä kohtauksessa voi selvästi nähdä kuvaajan pimeässä huoneessa. Valaisua hyödynnetään tyylikkäästi ja lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat onnistuneet. Äänimaailma toimii hyvin Sean Calleryn säveltämiä, hieman jazzahtelevia musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Jessica Jonesin ensimmäinen tuotantokausi on todella vahva avaus hyvin erilaiselle Marvel-sarjalle. Itse Jessica Jones on tympeän persoonansa ja alkoholiongelmansa kanssa poikkeava Marvel-hahmo, eikä häntä edes voi kutsua sankariksi. Krysten Ritter on nappivalinta rooliinsa, leikitellen hienosti hahmonsa luonteella ja tehden nasevasanaisesta Jessicasta nopeasti pidettävän. Vastuksena toimiva Kilgrave on loistoroisto ja David Tennant herkuttelee onnistuneesti inhottavassa roolissaan. Toisin kuin perinteiset Marvel-tarinat, kyse ei ole mistään toiminnantäyteisestä spektaakkelista, vaan sarja on enemmänkin supervoimaisten dekkari, jossa jännitettä kasvatellaan tehokkaasti jakso jaksolta. Sarja käsittelee vakuuttavasti traumaa ja se puree erityisen syvälle, jos on itse koskaan kokenut minkäänlaista hyväksikäyttöä tai manipulointia jonkun toimesta. Jessica Jones jatkaa hienosti Daredevilin käynnistämää Defenders-saagaa, enkä tajua, miksi aikoinaan jätin sarjan katselun kesken tähän ykköskauteen. Nyt jatkan innolla sarjan seuraavaan kauteen - joskin tässä välissä on vielä muutama muu kausi katseltavana esimerkiksi Daredevilin kakkoskaudesta tässä sarjassa esitellyn Luke Cagen oman sarjan (2016-2018) ykköskauteen...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.9.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Jessica Jones, Yhdysvallat, 2015-2019, Netflix, Marvel Television, ABC Studios, Tall Girl Productions, 3 Arts Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti